Abstract The present study focuses on the semantics of Finnish emotion words (e.g. joy, anger). My aim has been to investigate and describe what kinds of linguistic-semantic interpretations arise from an emotions vocabulary compiled using a questionnaire as a research instrument. Moreover, I was interested in finding out what kinds of emotions the Finns identify. The data used for the study consisted of the written responses of a hundred Finns of various ages to a questionnaire item, which asked them to name various emotions. Besides the two objectives above, male and female conceptual frameworks for emotions were compared in the study, as well as those of different age groups. Both a qualitative and a quantitative analysis of the data, which consists of 2020 responses, were carried out. The view of language adopted for this study draws from the basic notions of cognitive linguistics. I applied Anna Wierzbicka's ideas to the semantic grouping of emotion words. Moreover, the explanations given for the 51 most commonly used emotion words were based on Wierzbicka's idea of a natural semantic meta-language. I also used for the word descriptions the information provided by the Kielipankki newspaper corpus on the use of emotion words. The semantic contents of emotion words were explained as prototypical scenarios using the following semantic primitives: I, PERSON/SOMEONE, SOMETHING, THIS, OTHER, GOOD, BAD, THINK, KNOW, WANT, FEEL, CAN, DO, HAPPEN, THERE IS, WHEN, NOW, BEFORE, AFTER, A LONG TIME, A SHORT TIME, FOR SOME TIME, SOMETIMES, MIND, BODY, NEAR, INSIDE, NOT, TRUE, MAYBE, CAN, WOULD 'cond.', BECAUSE, IF, VERY, LIKE, MORE, SOME. The following semantic main categories were defined for emotion words: "Something good happened or will happen", "Something bad happened or will happen", "I want", "I don't want", "I think something about myself", "I think something about others", "I know / don't know". I investigated the status and significance of emotion words for the speakers of Finnish by using a cognitive significance index. The index has been developed by Urmas Sutrop particularly for the analysis of listing tasks. The cognitively most important emotion words for Finns were found to be: viha, ilo, rakkaus, suru, pelko, onnellisuus, kateus, ahdistus, väsymys, masennus, tuska, ihastus, tyytyväisyys, inho, jännitys, pettymys, kaipaus, rauhallisuus, ikävä, and toivo. According to this study, the emotions with the highest frequency of expression in the Finnish language are hatred, joy, love and sorrow. Women were found to have more words for emotions (23.0) than men (17.6). The emotion vocabulary includes more negative words (53%) than positive ones (43%). The findings of this study suggest that the Finns think more often good of other people than bad, and more often bad of themselves than good. / Tiivistelmä Tutkimukseni aiheena on suomen kielen tunteiden (esim. ilo, viha) semantiikka. Tavoitteenani on ollut tutkia ja kuvata, millainen lingvistinen semanttinen tulkinta tutkimukseni kyselyllä koostetusta tunnesanastosta muodostuu ja millaisia tunteita suomalaiset mieltävät olevan olemassa. Tutkimukseni perusaineiston muodostivat sadan eri-ikäisen suomalaisen kirjalliset vastaukset tehtävään, jossa he saivat vapaasti luetella tunteiden nimityksiä. Lisäksi olen vertaillut miesten ja naisten sekä eri ikäryhmien tunnekäsitteistyksiä. Tutkin saamaani 2 020 vastauksesta muodostunutta aineistoa sekä laadullisesti että määrällisesti. Työni kielinäkemys pohjautuu kognitiivisen kielentutkimuksen peruskäsityksiin. Sovelsin Anna Wierzbickan näkemyksiä tunnesanojen merkityksenmukaisessa ryhmittelyssä ja ajatusta luonnollisesta semanttisesta metakielestä 51 tyypillisimmän tunnesanan selittämisessä. Hyödynsin kuvauksissani myös Kielipankin lehtikorpusten antamaan tietoa tunnesanojen käytöstä. Selitin tunnesanojen merkityssisällöt prototyyppisinä skenaariona seuraavien semanttisten primitiivien avulla: MINÄ/ITSE, IHMINEN/HÄN/JOKU, ASIA/JOKIN, TÄMÄ, MUU/TOINEN, HYVÄ, PAHA/HUONO, AJATELLA, TIETÄÄ, HALUTA, TUNTEA, VOIDA, TEHDÄ, TAPAHTUA, OLLA / OLLA OLEMASSA, KUN, NYT, ENNEN, JÄLKEEN, KAUAN AIKAA, VÄHÄN AIKAA, JONKIN AIKAA, JOSKUS, MIELI, RUUMIS, LÄHELLÄ, SISÄLLÄ, EI/KIELTO, TOTTA, EHKÄ, SAATTAA, -ISI-, KOSKA/VUOKSI, JOS, HYVIN, KALTAISUUS, ENEMMÄN/LISÄÄ, VÄHÄN. Varsinaisista tunnesanoista hahmotin seuraavat päämerkitysryhmät: "Jotakin hyvää tapahtui tai tapahtuu", "Jotakin pahaa tapahtui tai tapahtuu", "Haluan", "En halua", "Ajattelen itsestäni jotain", "Ajattelen toisista jotain", "Tiedän / en tiedä". Selvitin aineistoni tunnesanojen asemaa ja tärkeyttä kielenpuhujien mielessä kognitiivisen tärkeyden indeksin avulla. Indeksin on kehitellyt Urmas Sutrop nimenomaan luettelointitehtävien analysointia varten. Suomalaisille kognitiivisesti tärkeimmiksi tunnesanoiksi osoittautuivat viha, ilo, rakkaus, suru, pelko, onnellisuus, kateus, ahdistus, väsymys, masennus, tuska, ihastus, tyytyväisyys, inho, jännitys, pettymys, kaipaus, rauhallisuus, ikävä, toivo. Tutkimukseni mukaan suomen kielen perustunteita ovat viha, ilo, rakkaus ja suru. Naisilla on runsaammin sanoja (23,0) tunteille kuin miehillä (17,6). Tunnesanastossa on enemmän negatiivisia (53 %) kuin positiivisia (43 %) sanoja. Tutkimukseni perusteella suomalaiset muun muassa ajattelevat toisista ihmistä enemmän hyvää kuin huonoa ja itsestä enemmän huonoa kuin hyvää.

Abstract The thesis deals with how Estonians learn Finnish, especially their choices of verbs and rections, and how these are influenced by mother tongue, time spent on study, and the properties of certain verbs. The research data consist of translations given in a language test by 111 Estonian-speaking and 15 Russian-speaking learners of Finnish. In the test they had to translate 175 sentences from Estonian into Finnish. The Estonian-speaking testees’ materials contain 19,425 verb and rection choices, and the Russian-speaking testees’ materials contain 2,625 verb and rection choices. I also attempt to examine the L2 production process, and especially the editions of answers made by learners by the help of Scriptlog data. The data analyses show that the Finnish verb and rection choices are challenging also to advanced Estonian language learners. They get better results in the verb and rection choice test than Russian-speaking testees, but they have problems especially when the verb is infrequent, or when the Estonian and Finnish verbs have different forms or meaning. The rection choice of verbs that have a different case in Estonian and Finnish are also challenging. The learning process of a verb is influenced by frequency, time spent on study, equivalence of the word shape and on certain conditions equivalence of meaning. The learning of rections is influenced by time spent on study, rection case, and on certain conditions, the frequency of the verb. The similarity of the source and target language help the learner, but frequent verbs are, however, easier for the learner despite any other characteristics they have. In teaching, attention should be paid to frequent exposure of the verbs to be learned. Systematic information on the frequency of the verb in communicative situations ought to be collected to support actual teaching and teaching materials. The research shows that the L1 transfer is remarkably more useful than the L2 transfer. Nevertheless, the learner whose mother tongue is Estonian finds learning the precise semantic differences of the meaning of Finnish verbs challenging, because the indirect negative L1 transfer of the Estonian language makes the whole process more difficult. In the teaching of cognate languages, the difference should be made between lexical and semantic development of the vocabulary. / Tiivistelmä Tarkastelen virolaisten suomen kielen oppimista, erityisesti verbin- ja rektionvalintoja sekä oppijan lähtökielen, opiskeluajan ja verbin tiettyjen ominaisuuksien vaikutusta niihin. Tutkimusaineistona ovat 111 vironkielisen ja 15 venäjänkielisen suomenoppijan tuotokset käännöstestissä, jossa tuli kääntää virosta suomeen 175 testilausetta. Vironkielisten aineisto sisältää 19 425 ja venäjänkielisten 2625 verbin- ja rektionvalintaa. Pyrin tarkastelemaan myös toisen kielen tuottamisprosessia ja erityisesti oppijoiden tekemiä vastausten editointeja Scriptlog-aineiston avulla. Aineiston analyysi osoittaa, että suomen kielen verbin- ja rektionvalinnat ovat haastavia myös edistyneille virolaisille kielenoppijoille. He saavat verbin- ja rektionvalintatestissä venäjänkielisiä paremmat tulokset, mutta heillä on vaikeuksia erityisesti silloin, kun verbi on harvinainen tai viron ja suomen verbit ovat muodoltaan tai merkitykseltään erilaisia. Haasteellisia ovat myös sellaisten verbien rektionvalinnat, joilla on virossa ja suomessa eri rektiosija. Verbien oppimiseen vaikuttavat taajuus, opiskeluaika, sanahahmon vastaavuus ja tietyin ehdoin merkitysvastaavuus. Rektioiden oppimiseen vaikuttavat opiskeluaika ja rektiosija sekä tietyin ehdoin verbin taajuus. Lähtö- ja kohdekielen järjestelmien samankaltaisuus helpottaa oppijaa, mutta kielenoppijalle helpoimpia ovat kuitenkin frekventit verbit huolimatta siitä, millaisia muita ominaisuuksia niillä on. Opetuksessa tulisikin kiinnittää huomiota siihen, että opeteltavat sanat kohdataan usein. Viestintätilanteissa käytettyjen sanojen frekvenssistä tulisi kerätä systemaattista tietoa opetuksen ja oppimateriaalin laadinnan tueksi. Tutkimus osoittaa, että L1-transfer on huomattavasti L2-transferia tuloksellisempaa. Siitä huolimatta myös äidinkieleltään vironkielisille oppijoille suomen kielen verbien merkitysten tarkkojen semanttisten erojen oppiminen on haasteellista, koska viron kielen epäsuora negatiivinen L1-transfer vaikeuttaa sitä. Lähisukukielen opetuksessa tulisikin huomioida ero sanaston leksikaalisen ja semanttisen kehityksen välillä.

Abstract The study focuses on the t-ending infinitive in North Saami and the first infinitive short form in Finnish in the context of the verbs leat ’be’ and olla ’be’, respectively. The study compares the use of the infinitives in structures that are the same in both languages and structures that occur in one language but have no equivalent in the other. The same structure may also have divergent meanings in the two languages. The study investigates the grammatical structure of infinitives as well as the use and meaning of infinitival phrases in the following environments: 1) infinitival phrases as subjects, 2) basic infinitives in the context of nouns and adjectives, 3) cases of the lei/oli infinitive (a variant of the conditional perfect in Saami and a structure that implicates 'being close' in Finnish), 4) the relative infinitive and 5) the supine structure in Saami. The material for the study comes from North-Saami and Finnish fiction that was published in 1979–1997: it comprises texts from 18 authors in both languages. The study is qualitative. It moves from Saami to Finnish and also vice versa, being thus of bidirectional character. Its emphasis, however, is on Saami. The data include original texts in both languages as well as translations from Saami into Finnish by the researcher. The study examines infinitive structures in North Saami and Finnish, separately as well as together, and reports on their similarities and differences based either on syntactic analysis, semantic analysis or both. / Tiivistelmä Tutkimuksen kohteena on pohjoissaamen ja suomen perusinfinitiivimuoto yhdessä saamen leat ’olla’-verbin ja suomen olla-verbin kanssa. Tutkimuksessa verrataan kielten perusinfinitiivin käyttöä rakenteissa, jotka ovat kummassakin kielessä samoja, ja rakenteissa, joilla ei ole vastinetta toisessa kielessä. Sama rakenne voi olla kielissä myös merkitykseltään erilainen. Tarkastelun kohteena on infinitiivin kieliopillinen rakenne ja infinitiivilausekkeen käyttö sekä merkitys seuraavissa tapauksissa: 1) infinitiivilauseke subjektina 2) perusinfinitiivi substantiivin ja adjektiivin yhteydessä 3) lei/oli infinitiivi -tapaukset (saamen konditionaalin perfektin variantti ja suomen ’lähellä olemista’ merkitsevä rakenne) 4) relatiivi-infinitiivi ja 5) saamen supiinirakenne. Tutkimusmateriaali on peräisin vuosina 1979–1997 ilmestyneestä pohjoissaamen- ja suomenkielisestä kaunokirjallisuudesta: mukana ovat 18 kirjoittajan tekstit kummastakin kielestä. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen. Se etenee saamesta suomeen ja välillä päinvastoin ja on luonteeltaan kaksisuuntaista. Tutkimuksen painotus on kuitenkin saamen kielessä. Molempien kielten tutkimusaineisto on originaalitekstiä, mutta tutkimusaineisto sisältää myös tutkijan omia käännöksiä saamesta suomeen. Tutkimus tarkastelee infinitiivirakenteita yhdessä ja erikseen pohjoissaamessa ja suomessa ja raportoi kielten yhtäläisyyksistä ja eroista joko syntaktisen tai semanttisen analyysin tai molempien perusteella.

Abstract The study examines ‘recovery through repetition’, investigating how speakers repeat their own utterances in order to return to prior talk. The phenomenon comprises instances of everyday, casual conversation in which speakers indicate that their utterance was either not taken up at all or not taken up to an adequate degree. By repeating the utterance more or less word-for-word, speakers suggest to their recipients that a (different type of) response is relevant and offer the utterance for re-consideration. The data consist of American-English and Finnish conversations. The segments come from the Santa Barbara Corpus of Spoken American English and from the Corpus of Conversational Finnish that is maintained by the Department of Finnish Language and Literature at the University of Helsinki (Keskusteluntutkimuksen arkisto). The theoretical and methodological framework of the study is based on interactional linguistics and conversation analysis. First, the study details the typical composition and position of recovery through repetition and discusses the interactional implications that the repeated utterances may have. The study focuses on the functions of recovery through repetition and their implications for stance taking. Two overall interactional environments are identified: speakers employ recovery through repetition either to seek the attention of recipients and to take a stance towards an activity in progress, or to redirect the attention of recipients and to take a stance towards a recipient response. The different functions of recovery through repetition in the two environments are further examined. Moreover, the study contrasts repetition with other means of recovery and suggests that the different means have divergent implications for stance taking. Finally, the study concludes that recovery through repetition provides speakers with a means of negotiating the input of their utterances and simultaneously taking a stance towards an aspect of the ongoing interaction. / Tiivistelmä Tutkimus tarkastelee toistoa elvytyskeinona keskustelussa eli sitä, kuinka puhuja toistaa oman lausumansa palatakseen aiempaan puheeseen. Ilmiö muodostuu arkisista, epämuodollisista keskustelutilanteista, joissa puhuja osoittaa, että jotakin hänen lausumaansa ei ole joko otettu lainkaan huomioon tai sitä ei ole käsitelty asianmukaisesti. Toistamalla lausuman lähes sanatarkasti puhuja ilmaisee keskustelukumppaneilleen, että jonkinlainen (tai mahdollisesti tietyntyyppinen) vastaanotto olisi odotuksenmukainen, ja tarjoaa lausumaansa käsiteltäväksi uudelleen. Tutkimuksen aineisto koostuu amerikanenglannin- ja suomenkielisistä keskusteluista, jotka ovat peräisin Santa Barbaran puhutun amerikanenglannin kokoelmasta (Santa Barbara Corpus of Spoken American English) ja Helsingin yliopiston suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden laitoksen Keskusteluntutkimuksen arkistosta. Tutkimuksen teoreettisen ja menetelmällisen viitekehyksen muodostavat vuorovaikutuslingvistiikka ja keskustelunanalyysi. Aluksi tutkimuksessa kartoitetaan yksityiskohtaisesti elvyttävän toiston tyypillistä rakennetta ja paikkaa sekä pohditaan toistettujen lausumien mahdollisia vuorovaikutuksellisia seuraamuksia. Tutkimus keskittyy elvyttävän toiston tehtäviin ja niiden merkitykseen asennoitumiselle. Tutkimuksessa tunnistetaan kaksi yleistä esiintymisympäristöä: puhujat käyttävät elvyttävää toistoa joko hakeakseen vastaanottajien huomiota ja ottaakseen kantaa meneillään olevaan toimintaan tai ohjatakseen vastaanottajien huomiota ja ottaakseen kantaa edeltävään vastaanottajan vuoroon. Elvyttävän toiston tehtäviä näissä kahdessa ympäristössä eritellään tutkimuksessa tarkemmin. Lisäksi tutkimuksessa verrataan toistoa muihin elvytyskeinoihin keskustelussa ja esitetään, että eri elvytyskeinoilla rakennetaan asennoitumista eri tavoin. Tutkimus osoittaa, että elvyttävä toisto tarjoaa keskustelijoille keinon neuvotella sanomansa merkityksestä ja samalla rakentaa asennoitumistaan meneillään olevaan vuorovaikutustilanteeseen.

Abstract My thesis discusses the semantic and syntactic properties of Finnish verbless expressions of events in the light of two examples, the SOURCE construction (e.g. Oikeusasiamieheltä huomautus lit. ‘From the ombudsman a complaint’) and the GOAL construction (e.g. Pakistanille rangaistus lit. ‘For Pakistan a punishment’). I show that they express dynamic events in a way comparable to finite constructions. However, they are not elliptic structures but genuinely verbless constructions. The study is founded on Cognitive Construction Grammar and frame semantics, and the analysis is based on two types of data and two methods. First, I collected three sets of 500 newspaper headlines mostly from the Finnish Language Bank (the SOURCE construction, the GOAL construction, and several different verbless constructions), and analyzed them intuitively. Second, I collected paraphrases of 15 instances of the SOURCE construction and 20 instances of the GOAL construction in order to obtain information on how other native speakers of Finnish construe the data which I analyzed intuitively by myself. As a result of this experimental semantic test, I had 169–215 paraphrases per instance of the SOURCE construction and 133–165 paraphrases per instance of the GOAL construction. I then analyzed these paraphrases both semantically and syntactically. The thesis comprises four articles. In the article A case in search of an independent life: The semantics of the initial allative in a Finnish verbless construction, I show that the GOAL construction is polysemous and define eight senses for it. With the help of the established senses, I also justify analyzing the construction as an independent argument structure construction and not as an elliptic structure. The article Elävä LÄHDE: Alkuasemaisen ablatiivin merkitystyypit verbittömässä konstruktiossa is a similar treatment of the SOURCE construction for which I define four senses. In the article Mihin verbittömien konstruktioiden merkitystyypit perustuvat? Skemaattiset ja polyseemiset tapahtumanilmaukset, I connect the previous results explicitly with my theoretical framework. I provide an explanation for these constructions’ polysemy and mechanisms of expressing events. Usually, both of these properties of argument structure constructions are associated with verbs. In the joint article Semantic roles and verbless constructions: A Finnish challenge for verb-centered approaches written with Seppo Kittilä, the discussion is extended to cover also other Finnish verbless constructions. The article provides a more theoretical perspective on the topic: we link the dynamic meanings of the constructions to the concept of semantic roles and argue for the view that the concept should be divided into the concepts of argument roles and participant roles. / Tiivistelmä Käsittelen tutkimuksessani suomen kielen verbittömien tapahtumanilmausten semanttisia ja syntaktisia ominaisuuksia kahden esimerkkitapauksen avulla: LÄHDE-konstruktion (esim. Oikeusasiamieheltä huomautus) ja KOHDE-konstruktion (esim. Pakistanille rangaistus). Osoitan, että ne ilmaisevat dynaamisia tapahtumia siinä missä verbilliset konstruktiotkin mutta eivät kuitenkaan ole elliptisiä rakenteita vaan aidosti verbittömiä. Tutkimukseni rakentuu kognitiivisen konstruktiokieliopin ja kehyssemantiikan sekä kahdenlaisen aineiston ja menetelmän varaan. Ensinnäkin koostin pääasiassa Kielipankin osakokoelmista mutta osin myös muista lähteistä kolme 500 otsikon kokoista toteutuma-aineistoa (LÄHDE-konstruktio, KOHDE-konstruktio ja useat erilaiset verbittömät konstruktiot). Niiden analyysi perustuu intuitiiviseen semanttiseen luokitteluun. LÄHDE- ja KOHDE-konstruktiosta käytössäni olivat lisäksi kokeellisen semantiikan tuottamat parafraasiaineistot: selvitin, miten koehenkilöt tulkitsevat 15 LÄHDE-konstruktion ja 20 KOHDE-konstruktion intuitiivisesti analysoimaani toteutumaa. LÄHDE-konstruktion testi tuotti 169–215 parafraasia otsikkoa kohden, KOHDE-konstruktion 133–165. Analysoin ne sekä semanttisesti että syntaktisesti. Tutkimukseni koostuu neljästä artikkelista. Artikkelissa A case in search of an independent life. The semantics of the initial allative in a Finnish verbless construction esitän, että KOHDE-konstruktio on polyseeminen. Määrittelen sille kahdeksan merkitystyyppiä, joiden avulla myös perustelen, miksi kyseessä on itsenäinen argumenttirakennekonstruktio eikä elliptinen rakenne. Artikkelissa Elävä LÄHDE. Alkuasemaisen ablatiivin merkitystyypit verbittömässä konstruktiossa käsittelen vastaavasti LÄHDE-konstruktiota, jolle määrittelen neljä merkitystyyppiä. Artikkelissa Mihin verbittömien konstruktioiden merkitystyypit perustuvat? Skemaattiset ja polyseemiset tapahtumanilmaukset kytken tulokset selvemmin teoreettiseen viitekehykseeni. Selitän, miksi tarkastelemani konstruktiot ilmaisevat tapahtumia ja ovat polyseemisia, vaikka niissä ei ole verbiä, johon sekä tapahtuman ilmaiseminen että argumenttirakennekonstruktion polyseemisyys yleensä yhdistetään. Seppo Kittilän kanssa kirjoittamassani yhteisartikkelissa Semantic roles and verbless constructions. A Finnish challenge for verb-centered approaches laajennamme suomen verbittömien konstruktioiden tarkastelun LÄHDE- ja KOHDE-konstruktion ulkopuolelle ja yhä teoreettisemmalle tasolle. Liitämme verbittömien konstruktioiden tapahtumamerkitykset semanttisen roolin käsitteeseen sekä perustelemme, miksi se pitäisi jakaa argumentti- ja osallistujaroolin käsitteiksi.

Päättötyöni on kvalitatiivinen kartoitus kymmenestä Ruotsin peruskoulussa vuosiluokilla 1–5 suomen kielen opetuksessa käytetystä oppikirjasta. Kartoitusten lisäksi olen haastatellut kolmea opettajaa ja saanut vastauksia kyselykaavakkeisiin 11 opettajalta heidän mielipiteistään oppikirjoista. Aihe, suomen kielen oppikirjojen kartoitus ja mielipidekysely kirjoista, on tarpeellinen , sillä suomen kieli on ollut yksi Ruotsin viidestä virallisesta, kansallisesta vähemmistökielestä vuodesta 2000 ja peruskouluasetuksen mukaan kaikilla oppilailla on Ruotsin peruskouluissa oikeus oppia ja kehittää suomen kieltä, jos heillä on ennestään perustava kielitaito. Vaikka suomi on ollut virallinen vähemmistökieli jo kymmenen vuotta ja koululainmuutos, jonka mukaan suomen kielen ei enää tarvitse olla aktiivinen kotikieli, on ollut voimassa kaksi vuotta, vasta tämän syksyn aikana painettiin ruotsinsuomalaisia varten ensimmäinen oppikirjasarja 20 vuoteen. 1970- ja 80-luvuilla teetettiin kolme kirjasarjaa, mutta sen jälkeen opettajat ovat joutuneet käyttämään Suomessa tuotettuja ja suomalaisia oloja varten suunniteltuja kirjoja, eivätkä kirjat tutkimukseni mukaan täytä kaikkia ruotsalaisen kurssisuunnitelman tavoitteita. Suomen kielen opettajat ovat kuitenkin tyytyväisiä oppikirjoihinsa, vaikka niissä on puutteita; niiden suurin heikkous on, että ne sisältävät ruotsinsuomalaisille liian vaikeita sanoja ja lauseita / Mitt examensarbete är en kvalitativ kartläggning med fokus på 10 skolböcker som idag används i finskundervisningen i den svenska grundskolan i årskurserna ett till fem. Som komplement till kartläggningen har tre lärare intervjuats och 11 lärare har besvarat ett frågeformulär med åsikter om de böcker som de använder. Uppsatsens ämne är relevant eftersom finskan sedan år 2000 är ett av Sveriges fem officiella, nationella minoritetsspråk. Enligt grundskoleförordningen har alla elever med grundläggande kunskaper i finska rätt att lära sig och att utveckla språket i skolan. Finskan har varit ett officiellt minoritetsspråk i tio år och ändringen i skollagen, att finskan inte längre behöver vara ett aktivt hemspråk för att ge rätt till modersmålsundervisning, kom för två sedan. Ändå är det först nu i höst som de första skolböckerna på 20 år för sverigefinska elever tryckts. På 1970- och 80-talen trycktes tre bokserier, men sedan dess har lärarna fått förlita sig på böcker producerade i Finland som enligt min forskning inte uppfyller alla kursplanens kriterier. Modersmålslärarna är nöjda med sina böcker även om de har brister. Deras största svaghet är, att de innehåller för svåra ord och meningar för sverigefinska elever. / My degree project is a qualitative survey of 10 books used in Swedish primary schools in Finnish teaching. As a complement to the survey I interviewed three teachers and handed out questionnaires to eleven more, asking for their opinions of the school books they are using. The subject is relevant, as Finnish has been one of the five official minority languages in Sweden since the year 2000. According to the Compulsory School Ordinance on the nine-year compulsory school all students with a basic knowledge of Finnish have the right to learn and develop the language in school. Finnish has been a national minority language for ten years and two years ago a change in the school law was introduced, which entitles pupils to classes in Finnish even when Finnish is not an active language at their home. Nevertheless, it was only this autumn that, for the first time in 20 years, school books were printed for Finns in Sweden. In the 1970s and 1980s three book series were printed, but since then teachers have had to rely on books produced in Finland, which, according to the findings of my degree project, do not meet all the criteria of the Swedish course syllabus. The teachers of Finnish are satisfied with the books, although the books have weaknesses; the biggest weakness is that they have too advanced words and sentences for Swedish Finnish pupils.

Abstract The central goal of this study was to study how contrastive accent is realised phonetically in three regional varieties of Standard Spoken Finnish. Speakers from the Oulu, Turku and Tampere regions produced unaccented and contrastively accented versions of the target words. Fundamental frequencies and segment durations were measured in all the target words, and in the contrastively accented versions also the temporal distance of the F0 peak from word onset. In the unaccented words, F0 fluctuations were very small, indicating once more that in Finnish, too, mere word stress is not realised tonally. In the words with CV.CV(X) structure, the lengthening of segment durations due to stress was restricted to the initial syllable in Tampere, whereas in Oulu and Turku the lengthening extended to the second syllable. The width of the fall-rise F0 pattern realising contrastive accent was in all word structures widest in the Oulu variety, and the narrowest in the Tampere variety. In the Turku variety CV.CV(X) words, the F0 peak occurred further away from word onset than in any other words investigated. The differences in segment durations among the varieties were similar in the unaccented words and in the contrastively accented ones, with one exception: the duration of V1 in the unaccented CV.CV(X) words was the same across the varieties, but in the contrastively accented CV.CV(X) words the duration of V1 was shorter in the Turku variety than in the other varieties. The durational ratio of V1 and V2 in the Turku variety – as in the Oulu variety – was different from the durational ratio in the Tampere variety: in Turku and Oulu V2 had a longer duration than V1, whereas in Tampere V1 had a longer duration than V2. This confirms earlier observations that Turku and Oulu belong to regions in which the V2 of CV.CV(X) words is half-long (longer than V1), but Tampere does not. However, the present study shows that the relative half-long duration of the V2 of CV.CV(X) words is achieved differently in Turku and Oulu: in Turku through the short duration of V1, but in Oulu through the long duration of V2. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen keskeisin tavoite oli selvittää, miten kontrastiivinen aksentti toteutuu foneettisesti kolmelta eri suomen murrealueelta kotoisin olevien yleiskielisessä puheessa. Oulun, Turun ja Tampereen seuduilta kotoisin olevat koehenkilöt tuottivat tutkimuksen jokaisesta kohdesanasta sekä aksentoimattoman että kontrastiivisesti aksentoidun esiintymän. Tuotetuista kohdesanoista mitattiin perustaajuuksia, äännesegmenttien kestot sekä kontrastiivisesti aksentoituiduista sanoista F0:n huipun etäisyys sanan alusta. Aksentoimattomissa sanoissa F0:n muutokset olivat kaikissa tutkituissa suomen varieteeteissa erittäin vähäisiä, mikä taas kerran todisti, ettei suomessakaan pelkkä sanapaino toteudu tonaalisesti. Sanapainon toteutumisessa kestojen avulla oli varieteettien välisiä eroja CV.CV(X)-rakenteisissa sanoissa: Tampereen varieteetissa sanapainon toteutumisala rajoittui ensimmäiseen tavuun, mutta Turun ja Oulun varieteeteissa se ulottui myös toiseen tavuun. Kontrastiivista aksenttia toteuttavan F0:n nousu–lasku-kuvion laajuus oli kaiken rakenteisissa kohdesanoissa suurin Oulun varieteetissa, pienempi Turun varieteetissa ja kaikkein pienin Tampereen varieteetissa. Muutoin kontrastiivisen aksentin toteutumisessa F0:n avulla oli huomattavia varieteettien välisiä eroja vain CV.CV(X)-rakenteisissa sanoissa: Turun varieteetin CV.CV(X)-sanoissa F0:n huippukohta sijaitsi kauempana sanan alusta kuin kaikissa muissa tutkituissa sanoissa, eli kauempana kuin muun rakenteisissa Turun varieteetin sanoissa ja kaiken rakenteisissa Oulun ja Tampereen varieteettien sanoissa. Varieteettien väliset segmenttien kestoerot olivat samat aksentoimattomissa ja kontrastiivisesti aksentoiduissa sanoissa, lukuun ottamatta sitä, että CV.CV(X)-rakenteisten sanojen V1:n kestossa ei aksentoimattomissa sanoissa ollut varieteettien välisiä eroja, mutta kontrastiivisesti aksentoiduissa sanoissa kyseisen segmentin kesto oli lyhempi Turun varieteetissa kuin muissa varieteeteissa. Tällä tavoin Turun varieteetin kontrastiivisesti aksentoiduissa CV.CV(X)-sanoissa toteutui V1:n ja V2:n kestosuhde, joka – samoin kuin Oulun varieteetin vastaava kestosuhde – poikkeaa Tampereen varieteetin vastaavasta kestosuhteesta: Turussa ja Oulussa V2 on V1:tä pitempikestoinen, Tampereella päinvastoin V1:n kesto on V2:n kestoa suurempi. Tämä vahvistaa ne aiempien tutkimusten tulokset, että Turku ja Oulu ovat ns. puolipidennysmurteiden aluetta, mutta Tampere ei. Kuitenkin tämä tutkimus osoitti, että kontrastiivisesti aksentoitujen sanojen puolipidennys saadaan Turun varieteetissa aikaan pikemminkin lyhytkestoisen V1:n kuin pitkäkestoisen V2:n avulla, kun taas Oulun varieteetissa puolipidennys syntyy nimenomaan pitkäkestoisen V2:n avulla. Kaiken kaikkiaan suurin osa tutkimuksessa todetuista varieteettien välisistä selvistä perustaajuus- ja kestoeroista koski CV.CV(X)-rakenteisia sanoja, jotka ovatkin erikoinen suomen sanatyyppi yksimoraisen ensi tavunsa vuoksi.

Denna uppsats undersöker hur finskspråkiga texter om covid-19 skiljer sig mellan den svenska Folkhälsomyndigheten (FHM) och det finländska Institutet för hälsa och välfärd (THL). Uppsatsens hypotes är att FHM:s svenska källspråkstexter bör ha påverkat de finskspråkiga texterna i Sverige, med risk för att informationen senare skulle kunna tolkas felaktigt av den sverigefinska minoritetsgruppen. Inledningsvis ges en teoretisk beskrivning av översättningsteorin, med fokus på de fyra grundaspekterna struktur, stil, semantik och pragmatik. Därefter följer en redogörelse av översättningsstrategier vid imperativa och informativa texter samt en metodbeskrivning för hur en jämförande innehållsanalys bedrivs, som också är den valda forskningsmetoden. Från de båda myndigheterna har sedan fyra texter undersökts; två imperativa och två informativa med utgångspunkt i de tidigare nämnda grundaspekterna. Resultatet visar att texterna framtagna av FHM följer finskans konventioner väl, men att språkbruket tenderar att vara något mer komplicerat än nödvändigt. En slutsats är därför att det skulle kunna leda till att informationsmaterialet förstås felakigt av de sverigefinska läsarna, då de inte lika ofta kommer i kontakt med denna typ av text som Finlands inhemska befolkning. / Tämä tutkielma tarkastelee suomenkielisiä tekstejä koronaviruksesta ja analysoi sitä mitä eroja teksteissä on ruotsalaisen Kansanterveysviraston (FHM) ja suomalaisen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) välillä. Tutkielman hypoteesi on, että FHM:n ruotsinkieliset lähdetekstit vaikuttavat suomenkielisiin teksteihin Ruotsissa. Tämä voisi johtaa siihen, että ruotsinsuomalainen vähemmistö tulkitsee tietoja väärin. Tutkielmassa kuvaillaan aluksi käännösteoriaa, joka keskittyy neljään perusnäkökohtaan rakenne, tyyli, semantiikka ja pragmatiikka. Sitten esittelen käännösstrategioita, joita ylensä käytetään imperatiivisen ja informatiivisen tekstien kääntämisessä. Menetelmäosiossa kuvaan sitä, miten valittu tutkimusmenetelmä, vertaileva sisällönanalyysi, toteutetaan. Molemmilta viranomaisilta on tutkittu neljä tekstiä; kaksi imperatiivista ja kaksi informatiivista. Analyysi perustuu edellä mainittuihin perusnäkökohtiin. Tulos osoittaa, että FHM:n valmistamat tekstit seuraavat suomen kielen konventioita hyvin, mutta kielenkäyttö on yleensä monimutkaisempaa kuin on tarpeen. On siis perusteltua päätellä, että tämä voisi johtaa siihen, että tiedotusmateriaalia suomenkieliselle lukijoille ymmäretään väärin. Tämä johtuu siitä, että he eivät ole kosketuksissa tällaisten tekstien kanssa harvemmin kuin suomalaiset.