Drawing on a theoretical framework based on securitization and threat construction, the attempt in this study was to broaden the understanding of how the perception of a Russian threat in the Baltic Sea is influencing Swedish defence and security policy. The method used was based on Bacchis WPR-approach. Three questions were asked at the beginning of this study, regardning how Russia is viewed in Sweden, how the representation of Russia has changed from the war in Georgia in 2008 until 2018, as well as how Sweden is to strengthen it's defence capacity, nationally and through cooperation, to tacle the Russian threat. Four key aspects of Russian behaviour that is considered threatening were identified. Russia is viewed as a country with power ambitions and expansionist tendencies; characterised as tactically unpredictable; looked upon as a risk calculating actor; and considered misstrusting in its views of the West. The perception of Russia is complex which creates difficulties regarding how the threat is to be met. Policy makers have urged the strengthening of Swedish national defence capacity to create a conflict threshold in the region. To further strengthen this threshold, the bilateral defence cooperation with Finland has deepened. In addition, the question of military non-alignment has been raised in relation to a possible Swedish membership in Nato. The answer to whether or not Sweden should join depends on political affiliation. This underlines the theoretical assumptions; security and defence policy is not merely a response to an external circumstance, but rather the result of an interplay between circumstance and actor.

Syftet med studien är att ta reda på finskspråkiga elevers inställning till att läsa svenska som ett obligatoriskt ämne i skolan. Det har ända sedan 30-talet varit diskussioner om svenska som obligatoriskt ämne för de finskspråkiga eleverna Det krävs dock inte längre av studenterna att avlägga studentskrivning i ämnet för att få studentexamen. Jag har genom enkäter och intervjuer tagit reda på elevernas inställning och attityd till det svenska språket och hur viktigt de tycker att det är att kunna det andra inhemska språket. Studien genomfördes i två gymnasieklasser och två högstadieklasser i en tvåspråkig ort i södra Finland. Studien visar att det finns en skillnad i inställningen till svenskan beroende på när eleverna börjat läsa svenska. De elever som börjat läsa svenska på mellanstadiet är mer positiva till svenskstudierna än de elever som börjat studera svenska på högstadiet då det blir obligatoriskt. De informanter jag intervjuade trodde alla att svenskan hade en framtid i Finland och att språket skulle leva vidare tack vare en lång tradition och för att Finland har två officiella språk, svenska och finska.

Abstract Functional defects in the muscle specific chloride channel ClC-1 result in reduced chloride conductance and electrical hyperexcitability, which in turn impairs muscle relaxation and leads to myotonia. The gene CLCN 1 codes for ClC-1 in humans, and mutations in CLCN 1 cause the disease known as myotonia congenita. Worldwide over 80 mutations in CLCN1 have been described, but only three were found in patients in Northern Finland. These included two missense mutations and a nonsense mutation. The behavior and localization of the normal and mutated ClC-1 mRNA and protein were analyzed in muscle cell cultures. In intact muscle the ClC-1 protein was seen in the sarcolemma, but after myofiber isolation the protein was located intracellularly. Sarcolemmal localization was restored when myofibers were electrically stimulated or treated with a protein kinase C inhibitor. When mutated ClC-1 proteins were examined in a myofiber cell culture system, retardation in the ER was observed with the two missense mutations. The nonsense mutation did not have an effect on the transport from the ER to the Golgi elements, but the mutated ClC-1 was degraded more rapidly than the wild type ClC-1, at least in myotubes. Both retardation and degradation of the mutated ClC-1 are likely to result in too few channels present at the plasma membrane of the muscle cell to maintain normal physiological function. A very strict quality control in muscle cells was observed. The behavior and survival of multinuclear skeletal muscle cells is dependent on innervation and muscle activity, and the balance between the phosphorylation and dephosphorylation pathways modulates the function of muscle chloride channels. / Tiivistelmä Lihasspesifisen kloridikanavan ClC-1:n toiminnalliset virheet johtavat alentuneeseen kloridin johtumiseen solukalvon läpi ja lihassolun ylieksitoitumiseen. Tämän seurauksena lihaksen rentoutuminen vaikeutuu ja havaitaan myotoniaa, lihasjäykkyyttä. Pohjoissuomalaisesta potilasmateriaalista tautiin johtavia geenimutaatioita löytyi kolme erilaista. Poikkeuksellista havainnoissa on erilaisten mutaatioiden vähyys, mikä on tyypillistä suomalaiselle tautiperinnölle. Yhteensä tämän kloridikanavan mutaatioita on julkaistu yli 80 erilaista. Tutkiessamme normaalin ja mutatoidun ClC-1 lRNA:n ja proteiinin käyttäytymistä ja sijaintia lihassoluviljelmissä. Havaitsimme eron lihasleikkeiden ja eristettyjen myofiibereiden välillä. Lihasleikkeissä ClC-1 paikantui solun pinnalle sarkolemmalle, mutta eristetyissä myofiibereissä lähinnä solun sisälle. Stimuloimalla eristettyjä myofiibereitä sähkövirralla tai käsittelemällä proteiini kinaasi C inhibiittorilla, saimme kloridikanava-proteiinin siirtymään takaisin solun pinnalle. Proteiinitasolla kuljetuksessa on havaittavissa eroja. Aminohappomuutokseen johtavat pistemutaatiot aiheuttivat proteiinin jäämisen endoplasmiseen kalvostoon, kun taas ennenaikaisen stop-kodonin johdosta lyhentynyt proteiini kuljetetaan eteenpäin Golgin laitteeseen. Myotuubeissa tämä lyhentynyt proteiini kuitenkin hajotettiin nopeammin kuin normaali kloridikanavaproteiini. Sekä kuljetuksen hidastuminen että nopeampi hajotus johtavat tilanteeseen, jossa lihassolun solukalvolla on liian vähän kloridikanavia ylläpitämään lihaksen normaalia fysiologista toimintaa. Monitumaisten lihassolujen laaduntarkkailu havaittiin vielä monitahoisemmaksi kuin yksitumaisilla. Monitumainen lihassolu on riippuvainen hermoärsytyksestä ja lihasaktiivisuudesta. Lisäksi fosforylaatioon liittyvä signalointi on tärkeää ClC-1 proteiinin oikealle paikantumiselle lihassolussa.

Abstract In northern regions such as Finland, snowpack represents a major water resource for aquatic and terrestrial ecosystems and different human uses, and snowmelt usually controls peak annual river discharge. To understand potential impacts of climate change, this thesis explored the effects of changes in surface air temperature (SAT) and precipitation patterns on snowpack accumulation and snowmelt processes in Finland. Two initial studies provided national and spatial pictures of long-term variability and changes in observed SAT and precipitation in Finland and their relationships with the atmospheric circulation patterns (ACPs) of the Northern Hemisphere (NH). On national scale, mean annual SAT and annual precipitation increased significantly in Finland during the past century. Seasonal analysis revealed increases in spring (MAM) and summer (JJA) SAT and in winter (DJF) and summer precipitation. SAT and precipitation were most significantly correlated with the Arctic Oscillation (AO), East Atlantic/West Russia (EA/WR), East Atlantic (EA) and Scandinavia (SCA) patterns. However, there were spatial differences within Finland as regards climate trends and relationships with ACPs. A study examining the dependence of snow resources on winter climate in Finland revealed a decline in snow water equivalent (SWE) and shortening of continuous snow cover duration (CSCD) in Finland during 1909-2008. This was mainly due to reductions in snowfall owing to winter warming and decreased precipitation in southern areas, but only to decreases in winter precipitation at higher latitudes. In southern Finland SWE and CSCD were associated with ACP affecting winter SAT (AO), and in central and northern parts with ACPs influencing winter precipitation (EA, EA/WR and AO). Analysis of snowmelt hydrology in Finland indicated that snowmelt flux has a much greater influence than rainfall on simulated peak snowpack outflow in Finland, which has decreased and shifted towards earlier in the year. / Tiivistelmä Pohjoisilla alueilla kuten Suomessa lumi edustaa merkittävää vesivarantoa mikä vaikuttaa vesi- ja maaekosysteemeihin sekä yhdyskuntien vesienkäyttöön. Lisäksi lumen sulanta aiheuttaa suurimmat vuosittaiset tulvahuiput. Tämä väitöstutkimus keskittyy ilmanlämpötilan ja sadannan muutoksien aiheuttamiin vaikutuksiin lumen kertymisessä ja lumen sulannan prosesseissa Suomessa, jotta ilmaston muutoksen aiheuttamia mahdollisia muutoksia voidaan paremmin ymmärtää. Väitöskirjan kaksi tutkimusta antavat kansallisen ja spatiaalisesti kattavan kuvan pitkäaikaisvaihtelusta ja muutoksista ilmanlämpötilassa ja sadannassa Suomessa ja niiden yhteyden ilmastojärjestelmiin (ACP) pohjoisella pallonpuoliskolla. Kansallisella tasolla, vuosittainen keski-ilmanlämpötila ja vuosisadanta lisääntyivät merkittävästä Suomessa viimeisen vuosisadan aikana. Kausittainen analyysi paljasti kevät ja kesä ilmanlämpötilojen sekä talvi ja kesä-sadantojen lisääntyneen. Ilmanlämpötila ja sadanta korreloi merkittävimmin Arktisen (AO), Itä Atlantti/Länsi Venäjä (EA/WR), Itä-Atlantti (EA) ja Skandinaavisen (SCA) oskillaatioiden kanssa. Eri puolilla Suomea tuloksissa oli spatiaalista eroa liittyen ilmasto trendeihin ja yhteyksiin ilmakehän kiertoliikkeisiin. Tässä tutkimuksessa selvitettiin lisäksi lumivarojen riippuvuutta talviajan ilmastosta Suomessa. Vuosien 1909-2008 aineiston perusteella lumenvesiarvossa (SWE) havaittiin laskua sekä pysyvän lumipeitteen kestossa (CSCD) lyhenemistä. Etelässä tämä todettiin pääosin olevan seurausta talviajan lumisateiden vähentymisestä, jota vuorostaan selitti ilman lämpeneminen ja kokonaissademäärän pienentyminen. Pohjoisilla leveysasteilla ainoastaan talviaikaisen kokonaissademäärän pienentyminen selitti vähentyneitä lumivaroja. Tutkimuksessa Etelä-Suomen aineiston osalta tulokset SWE ja CSCD:ssa voitiin yhdistää muutoksiin talviseen SAT:hen (AO) vaikuttavissa ilmastojärjestelmissä (ACP). Keski- ja pohjoisosissa Suomea ilmastojärjestelmät (EA, EA/WR ja AO) vaikuttivat ainoastaan talviaikaiseen sadantaan. Aineiston perusteella voitiin myös todeta, että Suomessa kevätaikaisesta lumensulannasta johtuvaan valuntahuippuun vaikuttaa enemmän välitön lumen sulanta kuin sulannan aikana esiintynyt vesisade. Lumen sulannan huippuarvo havaittiin myös laskeneen sekä sen ajoittuminen aikaistuneen.

Abstract This thesis addresses the conceptual and institutional framework of current planning and assessment processes for large-scale energy projects in Finland. In particular, recent proposals for nuclear and hydro power projects are described and theoretically discussed in regard to the procedural capacities that allow for public participation. It is argued that because of ill-defined purposes of public participation and an institutional bias towards conflict-free siting processes, opportunities for participation have little relevance in terms of the overall aim of rendering decisions legitimate. Rather, participatory procedures exhibit a strong ritualistic character within a legalistic atmosphere, thereby excluding political argument whenever citizens are encouraged to engage. A normative account of the welfare society – expressed in Finland through the notion of the overall good in energy decision making – advocates reflection on current practices against the background of conceptualisation of political engagement in planning and decision making. In addition, it is argued that despite efforts to strengthen local government and administration, public institutions appear to refrain from engaging in the planning process. This vacant space is filled by private institutions, though these lack a political mandate for their activities. Thus, this thesis argues that instead of increasing the legitimacy of procedures and decisions, the opposite is taking place through a weakening of public institutions and representative functions. More generally, it is emphasised that the participatory imperative has to be considered a paradigmatic shift that requires reflection. The thesis discusses the influence of academic scholars on the formulation of a “participatory turn” that has produced an understanding of underlying expectations towards participating citizens in planning and assessment processes. Based on a review of theoretical outlines of reasonable and rational discourse, it is stated that these notions neglect important motivational factors and reinforce the exclusion of citizen participation in political struggle. / Tiivistelmä Tämä väitöskirja käsittelee laajojen energiahankkeiden nykyisten suunnittelu- ja arviointiprosessien käsitteellistä ja institutionaalista rakennetta. Erityisesti kuvataan ja tarkastellaan teoreettisesti viimeaikaisia ydin- ja vesivoimahanke-esityksiä suhteessa menettelytapojen kykyyn ottaa huomioon kansalaisten vaikutusmahdollisuudet. Osoitetaan, että epämääräisten julkisen osallistumisen tavoitteiden ja yksipuolisen sijoitusprosessien konfliktittomuutta suosivan institutionaalisen suhtautumisen vuoksi osallistumistilaisuuksilla on vain vähän merkitystä päätösten legitimoinnin tavoitteen kannalta. Legalistisen ilmapiirin vallitessa osallistavat menettelytavat näyttäytyvät pikemminkin luonteeltaan ritualistisina, ja tähän liittyen poliittiset argumentit jätetään huomiotta aina, kun kansalaisia rohkaistaan vaikuttamaan. Normatiivinen kuvaus hyvinvointiyhteiskunnasta – joka Suomessa ilmaistaan energiapäätöksenteossa yleisen hyvän käsityksen kautta – vaatii nykyisten käytäntöjen uudelleenarviointia suunnitteluun ja päätöksentekoon liittyvän poliittisen sitoutumisen käsitteellistämisen taustaa vasten. Lisäksi osoitetaan, että huolimatta yrityksistä vahvistaa paikallista hallintoa, julkiset instituutiot näyttävät olevan haluttomia sitoutumaan suunnitteluprosesseihin. Tämän vapaan tilan täyttävät yksityiset instituutiot, vaikka niiden toiminnalta puuttuu poliittinen mandaatti. Siten tämä väitöskirja esittää, että menettelytapojen ja päätösten legitimiteetin lisäämisen sijaan on julkisten instituutioiden ja edustuksellisten tehtävien heikkenemisen kautta käymässä päinvastoin. Yleisemmällä tasolla painotetaan, että osallistava imperatiivi täytyy ymmärtää paradigmaattiseksi muutokseksi, joka vaatii pohdiskelua. Väitöskirja käsittelee akateemisten tutkijoiden vaikutusta ”osallistavan käänteen” formulointiin, joka on vaikuttanut käsityksiin suunnittelu- ja arviointiprosesseihin osallistuvista kansalaisista. Järkevän ja rationaalisen diskurssin teoreettisten yhteenvetojen uudelleen tarkastelun perusteella todetaan, että nämä käsitykset jättävät huomiotta tärkeitä motivaatioon liittyviä tekijöitä ja vahvistavat kansalaisten osallistumisen sulkemista poliittisen taistelun ulkopuolelle.

Abstract Mortuary rituals express and cope with disorder brought about by a member's death in the community. The autonomous connection of the deceased with the community is disrupted through mortuary rituals. In many cultures the subsequent contacts with the realm of the dead are maintained in formalized practices, sometimes including or referring to objects or patterns that can be traced in the archaeological record. In this study it is asked, if the Bronze Age and Iron Age burial cairns (1200 BC - AD 1000) in the SW archipelago of Finland might be interpreted as monuments establishing a link between the landscape and the religious context of symbolic meanings, thus making it meaningful to examine the spatial references of grave sites. The field studies include excavations, surveys, boulder analyses, and weathering studies. The number of cairns in the area is 444. Examination of samples of boulders suggested that the stones were usually collected from the adjacent terrain. The Schmidt hammer technique was applied to measure the weathering differences between basal and lateral surfaces, and possible secondary interference. The chronology of the archipelago cairns is based on previous studies related to general chronological characteristics and datings of archipelago graves. Using discriminant analysis, the size of the cairn, the convexity of the surface at the grave site, and the topography of the terrain were identified as the variables most related to the differences between Group P, having a Bronze Age character (147 cairns), from Group R of Iron Age character (218 cairns). Two models representing the shorelines of 500 BC and AD 1000 were reconstructed using a digital elevation model (DEM). Monte Carlo-testing was applied when the visible areas around grave sites were compared to reference sets in four subareas. The grave sites in Group P were often directed towards the land, whereas the grave sites in Group R were typically directed towards the sea. The difference might be related to differences in subsistence strategies. The cairns represented a conservative burial custom that belonged to local communities in maritime and northern areas, as opposed to the southern agricultural environments. / Tiivistelmä Vainajan omaehtoinen yhteys elävien yhteisöön katkeaa vasta yhteisöllisen kuolemanrituaalin lopullisesti päätyttyä. Monissa kulttuureissa kuolemanrituaalin jälkeiset yhteydet vainajaan kiteytyvät muodollisiksi käytännöiksi, jotka voivat tulla arkeologisesti näkyviin aineellisissa jäännöksissä tai luonnonmaiseman paikkojen, tilojen ja elementtien suhteissa. Työssä tarkastellaan, ovatko Turunmaan saariston pronssikauden ja rautakauden hautarauniot (1200 e.Kr. - 1000 j.Kr.) tulkittavissa monumenteiksi, jotka yhdistivät maiseman symbolisten merkitysten uskomukselliseen kontekstiin. Kenttätutkimuksiin kuuluu kaivauksia, inventointi, lohkaretutkimuksia ja rapautumismittauksia. Hautoja on 444. Lohkaretutkimukset osoittivat kivien tulleen kerätyiksi hautapaikkojen läheisyydestä. Tapaustutkielmissa kiveyksen basaali- ja lateraalipintojen välistä rapautumiseroa ja sekundaarisia vaurioita tutkittiin kimmovasaramittauksin. Hautaraunioiden kronologia perustuu aikaisempiin tutkimuksiin kronologisista tunnusmerkeistä sekä saariston ajoitettuihin hautoihin. Erotteluanalyysissa kiveyksen laajuus, hautapaikan maanpinnan kuperuus ja hautapaikan suhde ympäröiviin huippuihin osoittautuivat muuttujiksi, jotka selvimmin jakavat aineiston pronssikauden tyypin P-ryhmään (147 hautaa) ja rautakauden tyypin R-ryhmään (218 hautaa). Numeerisesta korkeusmallista laskettiin kaksi maastomallia, jotka vastaavat rannansiirtymisen kehitysvaihetta 500 e.Kr. (P-ryhmä) ja 1000 j.Kr. (R-ryhmä). Hautapaikoilta näkyvissä olleita alueita verrattiin satunnaisesti valittuihin verrokkipaikkoihin Monte Carlo -testauksen avulla. Merkittävin ero oli, että P-ryhmän hautapaikat olivat tyypillisesti suuntautuneet merta ja R-ryhmän hautapaikat maata kohti. Ero liittynee toimeentuloon latautuneisiin odotuksiin ja epävarmuuksiin. Hautarauniot merkitsevät konservatiivista hautaustapaa, joka kuului enemmän mereisten ja pohjoisten paikallisyhteisöjen kuin agraarisen ja eteläisen asutuksen piiriin.

Finnish-Russian relations after the end of Cold war are considered to be a unique form of cooperation between countries of different ideological backgrounds. This thesis focuses on the analysis of mutual historical relations of Finland and Russia, which overlap to the time after the end of the Cold war; these are deep rooted in Finland's primary endeavor to keep its status of neutrality. The main aim of this thesis is the evaluation of Finnish postneutrality as an effective tool of foreign policy against Russia with respect to the historical reflection of both countries with most regard to the social and cultural differences in the society. The base theory for determinating mutual sociocultural distinction is social constructivism from which the national identities are defined. These are essential for the enemy image provision and above all for the evaluation of the Finnish foreign policy and Finnish political behavior towards Russia. The changes and transformation of the concept of postneutrality follows in regard to the integration process in Europe with the emphasis on the security keeping possibilities related to the potential accession to NATO.

Abstract This dissertation is a pioneering effort in a project to document, preserve and study the human remains found beneath old Northern Finnish churches. These remains have spontaneously mummified as a result of the early modern elite’s practice of burying under church floors. The main subject of the study is an early 17th-century Vicar of the Kemi parish, Nikolaus Rungius, and his mummified remains. His mummy that still is an important tourist attraction and a popular character in local lore, has a unique history as it has been exhibited since the 18th-century. The computed tomography scanning performed on the mummy revealed pathological findings suggesting that the Vicar suffered from obesity-related conditions. The most convincing of these was the manifestation of DISH in his thoracic spine. There were also indications of tuberculosis, such as a probable Pott’s spine, as well as calcifications, for example, in subareolar regions. The latter may also represent gynaecomastia, which currently is a rather common finding in elderly men. The scans also provided information concerning the preservation. In addition to the right forearm that was lost by the mid-19th-century, six cervical vertebrae are missing. The head still appears to be attached through a continuous band of soft tissue, and has likely belonged to the same person as the rest of the body. Both the Vicar’s dental health examined through the scans, and the results of the stable isotope analyses (δ13C, δ15N) of his nail keratin, along with the obesity-related findings, indicated a rather heavy diet rich in protein. This is in line with what is known about the early modern Northern Finnish diets. They were mainly based on foodstuffs acquired by hunting, fishing and animal husbandry. These interpretations also comport with the Vicar’s status, and assumed wealth. Typically, the clergy could maintain abundant diets. Even manifestations of DISH are rather commonly found in remains from monastery sites. The Vicar’s δ15N value was elevated in comparison to the values of the control group comprised of other early modern human remains in Northern Finnish churches. This discrepancy may be due to a stronger input of dietary protein sourced from top aquatic predators, such as the seal. Another plausible explanation could be the connection between the elevated δ15N value and DISH previously found by several authors. / Tiivistelmä Tämä väitöstutkimus on osa projektia, jonka päämääränä on vanhojen pohjoissuomalaisten kirkkojen alla lepäävien muumioituneiden vainajien dokumentointi, säilyttäminen ja tutkimus. Muumioitumisen taustalla on varhaisen uuden ajan eliitin tapa haudata kirkkojen lattioidenalaisiin tiloihin. Tutkimuksen pääkohteena on 1600-luvun alun Kemin seurakunnan kirkkoherran, Nikolaus Rungiuksen hyvin säilynyt ruumis. Kirkkoherran muumiolla on ainutlaatuinen historia, sillä se on ollut nähtävillä 1700-luvulta lähtien. Tämä paikallistaruston hyvin tuntema hahmo on edelleenkin tärkeä turistikohde. Muumion tietokonetomografinen kuvantaminen paljasti useita patologisia löydöksiä. Osa niistä vihjaa kirkkoherran kärsineen tiloista, joilla on yhteys ylipainoon. Kaikista vakuuttavimmin siihen viittaisi hänen rintarangassaan havaittu diffuusin idiopaattisen skeletaalisen hyperostoosin (DISH) aiheuttama leesio. Myös tuberkuloosista havaittiin viitteitä, kuten mahdollinen Pottin tauti, sekä subareolaariset kalkkeumat. Jälkimmäiset voivat tosin olla gynekomastiankin aiheuttamat. Kuvantaminen tarjosi tietoa myös muumion säilyneisyydestä. Pitkään kadoksissa olleen oikean kyynärvarren lisäksi kuusi kaulanikamaa puuttuivat. Pää ja torso näyttäisivät kuitenkin edelleen yhdistyvän toisiinsa niskassa, mikä tarkoittaisi molempien osien kuuluneen samalle yksilölle. Sekä kirkkoherran hammasterveys, että kynnen keratiinin isotooppianalyysit (δ15N, δ13C) indikoivat, että hänen ruokavalionsa lienee ollut raskas ja proteiinirikas. Rintarangan DISH-leesio tukee tätä päätelmää, joka sopii yhteen myös aiempien pohjoissuomalaista varhaisen uudenajan ruokavaliota koskevien tietojen kanssa. Ravinto hankittiin lähinnä metsästämällä, kalastamalla ja karjanhoidolla. Tulokset yhtenevät kirkkoherran sosiaalisen statuksen ja oletetun vaurauden kanssa: papisto kykeni tyypillisesti nauttimaan runsaasta ruokavaliosta. Jopa ylipainoon yhdistetty DISH on erityisen tyypillinen löydös nimenomaan luostarikaivauksien vainajissa. Stabiili-isotooppianalyysit paljastivat kirkkoherran typpiarvon merkittävästi muista pohjoissuomalaisista muumioista koostuvan verrokkiaineiston arvoja korkeammaksi. Ero selittynee ravinnon suuremmalla määrällä vesistöjen huippusaalistajien, kuten hylkeiden proteiinia. Toinen mahdollinen selitys voi liittyä kohonneiden typpiarvojen ja DISHin väliltä aiemmin löydettyyn yhteyteen.

In science, technology, engineering, and mathematics (STEM) education, producing high level talent and increasing equity of access and engagement are prominent but sometimes conflicting policy directives. Yet, retention and persistence are important outcomes both for the production of elite talent and for promoting equity within STEM fields. This dissertation investigates the effects of policy on student persistence in Finland, Sweden and the United States. Drawing on interviews with upper-secondary school students and teachers (Finland: 26 students, 8 teachers; Sweden: 29 students and 10 teachers; United States: 19 students, 2 mentors) and surveys (Finland: 255 students, Sweden: 130 students, United States: 288 students), this study investigates the effects that different structures (including contrasting policies of stratification and differentiation, specialist magnet schools and enrichment programmes) have on students’ intentions to persist in STEM fields. This study supports the theory that educational policies mediate student persistence both through structural possibility, and through the development of students’ identities and non-cognitive skills. Here, non-cognitive skills (such as self-efficacy and self-concept) are considered part of an ‘adaptive habitus’ and a latent variable comprised of domain-specific non-cognitive skills is used in models of student persistence. The models illustrate the do- main specific interactions of educational structures, student background, adaptive habitus and student persistence. Analysis of the interviews further explores these relationships, suggesting the importance of programmes that include exposure to challenging real-world STEM learning and interaction with STEM professionals, and that such features are effective in part because they foster an adaptive habitus towards STEM fields. The policy implications for both efficiency and equity are considered. A framework of Mechanism, Transparency and Permeability is introduced for analysing the effects of policies on efficiency and equity. Drawing on the interviews, this framework is used to give a comparative characterisation of the educational systems Finland, Sweden and the United States. Permeability is highlighted as particularly important for retention and persistence, and a key consideration for educational policies that seek to produce elite talent, and promote equity in STEM fields.

The thesis Nordic Welfare states addresses the social policies of Denmark, Finland, Norway and Sweden. It concentrates on specific features of policies forming the Nordic social system and the paper also evaluates the impacts of the social policies in various fields. Moreover, the paper discusses the perspectives of the Nordic welfare state and identifies potential risks which they may face in the future.