Abstract This thesis is based on the premise that formal education could promote ethical relationships with the environment and empower children to act towards a better future. The aim of the thesis is to create understanding about Education for Sustainable Development (ESD) in relation to the definition of sustainable development and everyday experiences. In order to strengthen the practical relevance and an alternative educational approach in ESD, both children’s and teacher’s perspectives are explored in three studies. Methodologically this thesis follows qualitative and phenomenological guidelines. Method pluralism is applied in order to illuminate the complexity of lived experiences. Methods such as written reflections, drawings, evaluative walks and focus group interviews are used. Qualitative analysis in the studies aims to be transparent, starting from data collection and right up to the thematic discussions. The first study focused on children’s experiences in a schoolyard and resulted in three themes: learning, social relations and institutional boundaries. These themes described a schoolyard as a lived place and children’s outdoor experiences as part of the continuum of the whole schoolday. The second study focused on children’s visions of the future and elucidated how children relate to temporality through moral, temporal and spatial distances. Children’s visions of the future are necessary to address in ESD due the aspect of intergenerational justice. In the third study teachers experiences of an ESD school-project were studied by focus group interviews. This study emphasized teacher’s institutional circumstances in working with ESD and their understanding of environmental awareness. The study suggested that in classroom situations the contradictory nature of sustainable development was often replaced by teaching more conventional issues related to the environment. All the three studies related to a need to engage ESD with children’s lived experiences and local issues, but also acknowledge tensions between the local/global nexus. Two pedagogical ideals, action competence and Place-Based Education PBE, are according to this study alternative ways to strengthen children’s perspectives in ESD. / Tiivistelmä Perusopetuksen mahdollisuudet edistää lasten eettistä ympäristösuhdetta ja voimaannuttaa heidät toimimaan paremman tulevaisuuden puolesta ovat tämän tutkimukset lähtökohdat. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä kestävän kehityksen kasvatuksesta (ESD) suhteessa kestävän kehityksen käsitteeseen ja arkielämän kokemuksiin. Sekä lasten että aikuisten näkökulmat ovat esillä tässä tutkimuksessa, jossa pyritään vahvistamaan ESD:n käytännön merkityksellisyyttä sekä etsimään vaihtoehtoisia kasvatusnäkökulmia. Tutkimuksen metodologia seuraa laadullisen ja fenomenologisen tutkimuksen suuntaviivoja. Tässä väitöskirjassa sovelletaan useita eri metodeja, kuten lasten kirjallisia pohdintoja, piirroksia, kävelykierroksia ja aikuisten focus group -haastatteluja. Laadullisen aineistoanalyysin päätavoite oli prosessin läpinäkyvyys alusta loppuun. Ensimmäinen osatutkimus koulupihoista lasten kokemana johti kolmeen teemaan: oppiminen, sosiaaliset suhteet sekä institutionaaliset muurit. Tutkimus korosti koulupihan merkitystä elettynä paikkana ja osana kokonaisvaltaista kouluelämystä. Toinen tutkimus lasten tulevaisuuden visioista muodosti käsityksen erilaisista etäisyyksistä, joilla lapset kuvaavat visioitaan: ajallinen, moraalinen ja maantieteellinen. Tulevaisuuden visiot sisältyvät ESD:hen johtuen kestävän kehityksen määritelmästä, joka velvoittaa huomioimaan tulevat sukupolvet. Kolmas osa-tutkimus käsitteli opettajien kokemuksia projektityöstä sekä heidän näkemyksiään ympäristötietoisuudesta. Kaikki kolme osatutkimusta painottivat lasten elämismaailman merkitystä ESD:ssä, huomioiden samalla jännitteen paikallisen ja globaalin maailmasuhteen välillä. Lasten elämismaailman korostaminen kasvatuksessa avaa uusia suuntia ESD:lle. / Sammanfattning Avhandlingen baseras på premissen att formell utbildning kan främja etiska förhållningssätt till miljön och att barn kan ges egenmakt att agera för en bättre framtid. Syftet med avhandlingen är att skapa förståelse för lärande för hållbar utveckling (ESD) i relation till definitionen för hållbar utveckling och till vardagliga erfarenheter. I avsikt att stärka den praktiska relevansen och ett alternativt tillvägagångssätt för ESD, har både barns och lärares perspektiv studerats i tre studier. Metodologiskt är utgångspunkten kvalitativ och följer fenomenologiska principer. Med intentionen att belysa komplexiteten av levda erfarenheter har flera datainsamlingsmetoder använts; skrivna reflektioner, teckningar, utvärderande promenader och fokusgruppsintervjuer. Den första studien fokuserade barnens erfarenheter av en skolgård och resulterade i tre teman: lärande, sociala relationer och institutionella gränser. Dessa teman beskrev skolgården som en levd plats och barnens erfarenheter utomhus som en del av ett kontinuum av skoldagen. Den andra studien fokuserade barnens visioner om framtiden och belyste hur barnen relaterar till tiden genom moraliska, tidsliga och rumsliga distanser. Barnens visioner om framtiden är nödvändiga att belysa i ESD med tanke på aspekter av rättvisa gentemot kommande generationer. I den tredje studien genomfördes fokusgruppsintervjuer med lärare som deltog i ett projekt om ESD. Studien belyste lärares institutionella förutsättningar för att jobba med ESD och deras förståelse av miljömedvetenhet. Studien visade att hållbar utvecklings många gånger motsägelsefulla budskap ersattes med mer konventionella miljöfrågor i undervisningen. Samtliga tre studier visade på behovet av att koppla samman ESD med barnens levda erfarenheter och lokala frågor, men också att lyfta fram spänningar mellan det lokala och det globala. Två pedagogiska ideal, action competence och Place-Based Education, är enligt slutsatserna i denna avhandling alternativa vägar till att stärka barnens perspektiv inom ESD.

Abstract The aim of the research was to explore the possibilities and limitations to foster teacher empowerment and promote Gay, Lesbian, Bisexual, Transgender and Queer (GLBTQ) educational equity in schools. The context of the research was the GLBTQ Educational Equity (GLEE) Project funded by European Union (EU) during 1999–2002. Using an action research approach a Leadership Training Course (LTC) for teachers was developed with an international training team. The aim of the course was to empower teachers to develop action plans for their schools to promote GLBTQ equity. After the course teachers were supported in their actions by an internet-based support network called GLEENET. There was a LTC in 2000 and 2002 in Oulu, Finland. The starting point for developing an empowering pedagogy for the LTC was critical pedagogical theories. The results from the LTC along with the post-course actions were used to further develop the pedagogical theory, followed by another course and further theoretical development. The focus of the dissertation is on: (1) evaluating the empowerment of course participants, (2) developing principles of web-assisted transformative pedagogy, and (3) evaluating the methodological approach as a counter-heteronormative praxis. In addition, new tools for conceptualising empowerment are developed. There was evidence that the participants were empowered by the LTC, and that GLEENET after the course further empowered them. Following the LTC all the teachers engaged in some form of activism such as workshops for colleagues, curriculum development and student activities. Also, some of the participants carried out transnational projects funded by the EU. The first was the Inequality in School Project 2001–2002 and the second was the Towards an Inclusive School Project 2003–2006. Despite the empowerment of teachers and their actions to transform their schools, the research concluded that there were limitations. In particular, resistance and barriers were faced including opposition from headteachers and colleagues, as well as having a lack of time. There is a need for wider EU anti-discrimination legislation, action on the part of educational authorities, and pre and in-service teacher training to break down cultural and structural barriers to promoting GLBTQ educational equity. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen päämäärä oli selvittää mitä mahdollisuuksia ja rajoitteita liittyy homojen, lesbojen, biseksuaalien sekä transgender- ja queer-henkilöiden (GLBTQ) yhdenvertaisuuden edistämiseen koulumaailmassa opettajien voimaannuttamisen kautta. Tutkimuksen konteksti oli Euroopan unionin (EU) rahoittama GLBTQ Educational Equity (GLEE) -projekti vuosina 1999–2002. Toimintatutkimuksellista lähestymistapaa käyttämällä kansainvälinen kouluttajatiimi kehitti opettajille suunnatun johtajuuskurssin (LTC), jonka päämäärä oli voimauttaa opettajat kehittämään kouluilleen toimintasuunnitelmat GLBTQ-yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Kurssin jälkeen opettajat saivat tukea toimilleen GLEENET-internetyhteisön kautta. Kaksi LTC-kurssia järjestettiin Oulussa vuosina 2000 ja 2002. Kriittisen pedagogiikan teoriat olivat lähtökohtana LTC-kurssin voimauttavalle pedagogiikalle. Ensimmäisen LTC-kurssin tuloksia sekä osallistujien kurssin jälkeisiä toimia käytettiin pedagogisen teorian jatkokehittämiseen, minkä jälkeen seurasi toinen LTC-kurssi sekä teorian edelleen kehittämistä. Tämä väitöskirja keskittyy: (1) arvioimaan kurssin osallistujien voimaantumista, (2) kehittämään web-avusteisen transformatiivisen pedagogian perusperiaatteita, sekä (3) arvioimaan metodologisen lähestymistavan soveltuvuutta heteronormatiivisuuden vastaiseksi praksikseksi. Lisäksi kehitetään uusia työkaluja voimaantumisen käsitteellistämiseen. Havainnot ja tutkimusaineisto tukevat sitä, että osaanottajat voimaantuivat LTC-kurssilla, ja että kurssin jälkeen GLEENET voimaannutti heitä lisää. Kurssin jälkeen kaikki osallistuneet opettajat aktivoituivat esim. pitämään työpajoja kollegoilleen, kehittämään koulunsa lukujärjestystä tai järjestämään opiskelija-aktiviteetteja. Lisäksi jotkut osallistujat perustivat EU:n rahoittamia kansainvälisiä projekteja, joista ensimmäinen oli Inequality in School vuosina 2001–2002, ja toinen Towards an Inclusive School vuosina 2003–2006. Vaikka opettajat voimaantuivat ja pyrkivät toimillaan muuttamaan koulujaan, tutkimustulokset kertovat myös rajoitteiden olemassaolosta. Erityisesti ongelmia aiheutti rehtorin tai kollegoiden vastustus sekä ajan puute. Tarvitaan EU:n syrjinnän vastaisten lakien laajentamista, koulutuksesta vastaavien viranomaisten toimia sekä opettajien koulutusta ja jatkokoulutusta, jotta kulttuuriset ja rakenteelliset esteet GLBTQ-yhdenvertaisuuden edistämisen tieltä saadaan raivatuksi.

Abstract In the present research of engineering studies in the Department of Process and Environmental Engineering in the University of Oulu the graduation processes of eight various groups of students were documented and analyzed. For the validation of the data triangulation method was availed of. The accumulation of study attainments was calculated and, using the measured data, the graduation time models were created. A new method of modeling a non-linear study process by using a Matlab step response model was developed. The model is exact in the essential area of operation and can be used in any educational organization which considers following the process of graduation important. In this research study attainments were examined and explained with the help of self-regulation test analyses. The test used in this research is based on a shortened version of Guglielmino’s Self Directed Learning Readiness test. It measures the student’s capability for autonomous learning. A connection between good success in studies and observed self-directive learning was noticed as early as during the second academic year. The engineering study attainments were also compared to the study success in the upper secondary school. The results show that the students with satisfactory learning results in the upper secondary school did better than expected in their university studies. Instead, the students with better success in the upper secondary school than the group mentioned underachieved in their university studies. The students whose success was better than average during the first academic year were also better during the following years. Examining the study attainments of the eight elementary courses during the three years of studies showed that about 46 per cent of students passed the elementary courses in proper time. One year after the elementary courses had been given, 73 per cent of the students had passed them. / Tiivistelmä Tekniikan ylioppilaiden opiskelututkimuksessa käytettiin tutkimusmenetelmänä triangulaatiota. Työssä analysoitiin kahdeksan eri vuosikurssin opintosuoritusten perusteella Oulun yliopiston Prosessi- ja ympäristötekniikan osaston opiskelijoiden valmistumisprosessia. Opintosuoritusten avulla laskettiin eri vuosikurssien opintoviiveet ja saatujen mittaustietojen avulla tehtiin valmistumisaikamallit. Tutkimuksessa löydettiin uusi tapa mallintaa epälineaarista opiskeluprosessia askelvastemallilla. Menetelmän avulla saatu suoriutumismalli on todellisiin mittaustuloksiin verrattuna luotettava keskeisellä toiminta-alueella kolmesta seitsemään vuotta, kun tavoitteena on, että aloittaneista valmistuu 50 % kuudessa vuodessa. Työssä tutkittiin opintomenestystä itseohjautuvuusvalmiutta selvittävien testistöjen avulla. Tutkimuksessa käytetty testi perustuu Koron (1993) laatimaan versioon. Se on lyhennetty Guglielminon (1977) luomasta testistä Self Directed Learning Readiness, joka mittaa opiskelijan valmiutta itseohjattuun opiskeluun. Tutkimuksessa käytetyssä SDLR-testissä yhteen laskettujen pisteiden vaihteluväli on 37–185. Työssä käytetyn itseohjautuvuusanalyysin avulla testattiin opiskelijoiden valmiutta itsenäiseen ja pitkäjänteiseen opiskeluun opinto-ohjelman mukaisesti. Löydettiin yhteys keskimääräistä paremman opiskelumenestyksen ja keskimääräistä kehittyneemmän itseohjautuvuusvalmiuden välillä. Opiskelua tutkittiin lukiomenestyksen perusteella. Voitiin havaita, että tyydyttävästi lukiossa menestyneet pärjäsivät odotettua paremmin yliopisto-opinnoissaan. Sen sijaan lukiossa hyvin menestyneet alisuoriutuivat odotettua useammin opinnoissaan. Ensimmäisenä opiskeluvuonna keskimääräistä paremmin menestyneet opiskelijat selvisivät jatkossakin paremmin. Tämän havainnon perusteella voidaan väittää, että ensimmäisen vuoden opintomenestyksellä on selvä yhteys tulevien vuosien opintomenestykseen: huono opintomenestys ensimmäisenä vuotena johti sekä vuonna 2005 että 2004 aloittaneiden opiskelijoiden ryhmissä keskimäärin noin 26 % alempaan opintoviikkokertymään kolmen vuoden aikana verrattuna hyvin opiskelussa ensimmäisenä vuonna menestyneisiin ryhmiin. Opintosuorituksia tutkittiin kolmen ensimmäisen opiskeluvuoden aikana olleiden kahdeksan peruskurssin osalta. Havaittiin, että keskimäärin 46 % opiskelijoista suoritti peruskurssit ajallaan. Vuoden kuluttua peruskurssien päättymisestä keskimäärin 73 % opiskelijoista oli suorittanut ne.