Abstract “Early repolarization” (ER), consisting of J waves and ST-segment elevation in the standard 12-lead electrocardiogram (ECG), has been considered a benign finding for over 60 years until 2008 an over-presentation of ER ECG pattern in infero-lateral leads was described in patients with idiopathic ventricular fibrillation. The purpose of this thesis was to assess the prevalence and prognostic significance, and to characterize the clinical features of this ECG pattern primarily in the general population. This thesis investigated the electrocardiographic features of a total of 20,308 general population individuals, 565 athletes, 432 victims of sudden cardiac death and 532 survivors of an acute coronary event. The overall prevalence of infero-lateral ER ECG pattern in the general population samples was in range between 3.3 and 6.1 percent. ER seemed to have a heritable basis as siblings of individuals displaying the ER pattern had significantly increased odds for presenting this ECG pattern. Several strong associations between ER pattern and clinical factors were observed in all populations. The ER patterns with horizontal or descending ST-segments were associated with significantly increased arrhythmic mortality during a follow-up of 30±11 years, and high amplitude (>0.2mV) J waves in the inferior leads were associated with a high risk of arrhythmic death (multivariate adjusted hazard ratio 3.13 (95% confidence interval 1.55 to 6.32). The ER ECG pattern was also independently associated with sudden cardiac death during an acute coronary event, with an odds ratio of 2.02 (95% CI 1.04 to 3.61) for suffering sudden death. The ER patterns with rapidly ascending ST-segments, the dominant type of ER ECG in young, healthy individuals, were not associated with any adverse outcomes. A multicentre meta-analysis of genome wide association study of ER ECG pattern performed in a total of 14,633 individuals pointed to an associated locus in KCND3 (Kv4.3) gene, which encodes a subunit of the Ito channel, but the association did not reach genome-wide significance and could not be replicated in all study populations. In conclusion, the results of these studies demonstrated that the ER ECG pattern with horizontal or descending ST-segments, especially in the inferior leads, is associated with an increased risk of sudden arrhythmic death in the general population, and that individuals carrying this ECG pattern are at increased risk of suffering fatal arrhythmia during an acute coronary event. The ER pattern with rapidly ascending ST-segments is common in young healthy athletes and is not associated with any increased risk of fatal events. Although the ER ECG pattern increases the relative risk of arrhythmic events, the absolute risk in an individual is low and therefore this ECG pattern should not be interpreted as a high-risk marker of mortality. The genetic background of this ECG pattern remains to be clarified. / Tiivistelmä Normaalissa 12-kytkentäisessä sydänfilmissä (EKG) J-aallosta ja ST-segmentin noususta koostuvaa varhaista repolarisaatiota (ER) pidettiin yli 60 vuotta hyvänlaatuisena muutoksena, kunnes vuonna 2008 ER:n esiintyminen alaseinä-lateraalikytkennöissä liitettiin idiopaattiseen kammiovärinään. Tämän väitöstutkimuksen tarkoitus oli selvittää EKG muutoksen esiintyvyys ja ennustearvo normaaliväestössä, sekä selvittää sen kliinisiä erityispiirteitä. Väitöstutkimusta varten tutkittiin 20,308 normaaliväestön henkilöä, 565 urheilijaa, 432 äkillisesti (sydänperäisesti) menehtynyttä henkilöä ja 532 akuutista sepelvaltimotautikohtauksesta selviytynyttä potilasta. ER-EKG:n kokonaisesiintyvyys alaseinä-lateraalikytkennöissä normaaliväestön otoksissa vaihteli 3.3 % ja 6.1 % välillä. ER-EKG:n esiintyessä merkittävästi muita useammin sisaruksilla ER-EKG vaikutti periytyvältä muutokselta, ja lisäksi kaikissa otoksissa ER-EKG liittyi useisiin muihin tunnettuihin kliinisiin muuttujiin. ER-EKG, ts. J-aallot, joita seurasivat horisontaalinen tai laskeva ST-segmentti, liittyivät merkittävästi lisääntyneeseen rytmihäiriökuolleisuuteen pitkän seuranta-ajan (30±11 vuotta) aikana, ja korkea-amplitudiset (>0.2mV) J-aallot alaseinäkytkennöissä liittyivät korkeaan riskiin kuolla äkillisesti rytmihäiriöön (monimuuttuja-vakioitu riskisuhde 3.13, 95 % luottamusväli 1.55–6.32). ER-EKG lisäsi lisäksi itsenäisesti sydänperäisen äkkikuoleman riskiä akuutin sepelvaltimotautikohtauksen aikana (vetosuhde 2.02, 95 % luottamusväli 1.04–3.61). Etenkin nuorilla ja terveillä urheilijoilla esiintynyt EKG tyyppi, J-aallot ST-segmentin nousujen yhteydessä, ei liittynyt huonoon ennusteeseen. Monikeskusmeta-analyysi perimänlaajuisista assosiaatiotutkimuksista (GWAS) 14,633 henkilöllä antoi viitteitä geenimuutoksesta KCND3, joka koodittaa osaa Ito kanavasta, mutta löydöstä ei kyetty toistamaan kaikissa tutkituissa aineistoissa. Väitöstutkimuksen osatöiden perusteella ER-EKG muutos ilman ST-segmentin nousua, erityisesti alaseinäkytkennöissä esiintyessään, liittyy normaaliväestössä lisääntyneeseen riskiin sydänperäiselle rytmihäiriökuolemalle, ja että henkilöillä, joilla muutos esiintyy, on lisääntynyt riski menehtyä äkillisesti sepelvaltimotautikohtauksen aikana. ER-EKG ST-segmentin nousuihin liittyen on yleinen löydös nuorilla terveillä urheilijoilla ja se ei näytä liittyvän lisääntyneeseen riskiin rytmihöiriöille. Vaikka ER-EKG lisääkin suhteellista riskiä rytmihäiriöille ja ennenaikaiselle kuolemalle väestötasolla, absoluuttinen riski on pieni, eikä muutosta tulisi luokitella suureksi riskitekijäksi. Löydöksen geneettinen tausta on vielä avoin kysymys.

Abstract Early risk factors of the antenatal period and infancy have been increasingly linked to psychiatric disorders. The aim of this thesis was to study the associations between very early parental separation and maternal depressed mood in pregnancy on the other hand, and schizophrenia and criminality in the offspring in adolescence and adulthood, on the other, in two data sets. In the Christmas Seal Home Children Study the index cohort consisted of 3 020 subjects born in Finland in 1945–65 who were temporarily isolated from their family immediately after birth to nursing homes, the Christmas Seal Homes, due to tuberculosis in the family. The average separation time was seven months. For every index subject, two reference subjects were matched for sex, year of birth and place of birth. Data were obtained on schizophrenia from the Finnish Hospital Discharge Register (FHDR) in 1971–98 and on criminal offences from Statistics Finland in 1977–98. The 28-year cumulative incidence of schizophrenia was 1.6% both in the index cohort and in the reference cohort (RR 1.0; 95% CI 0.8–1.4). Both male and female index subjects had committed crimes more commonly than the reference subjects (in men RR 1.3; 95% CI 1.2–1.4; in women RR 1.5; 1.2–2.0). Of the male index subjects 12.1% as compared with only 7.1% of the reference cohort had committed violent offences (RR 1.7; 1.4–2.1). In the Northern Finland 1966 Birth Cohort mothers of 12 058 babies were asked at mid-gestation at the antenatal clinic if they felt depressed. This general population birth cohort of the children was followed up for 31 years being record-linked with the FHDR covering the years 1982–97 and with the criminal register of the Ministry of Justice up to 1998. We divided the schizophrenia patients into those having a psychotic first-degree relative (schizophrenia patients with familial risk for psychosis FR) and those without one. The cumulative incidence of hospital-treated schizophrenia was 1.3% among the offspring of depressed mothers and 0.9% among the descendants of non-depressed mothers (RR 1.5; 95% CI 0.9–2.4). The prevalence of antenatal depression was 35% in mothers of schizophrenia patients with FR. The respective prevalence was 14% both in the mothers of schizophrenia patients without FR and in the mothers of other cohort members. Both male and female offspring of antenatally depressed mothers were more commonly criminal offenders than offspring of non-depressed mothers (in men adjusted OR 1.5; 95% CI 1.2–1.9; in women OR 1.5; 0.8–3.0). In males, 6.5% with depressed mothers and 3.2% with non-depressed mothers had committed violent offences (adjusted OR 1.6; 1.1–2.4). Very early separation and mothers' depressed mood in pregnancy are per se unlikely to increase the risk for schizophrenia in the offspring, but seem to be connected to criminal behaviour, especially violent criminality in men. / Tiivistelmä Raskaus- ja imeväisajan varhaiset tekijät on lisääntyvästi yhdistetty lapsen tuleviin mielenterveyshäiriöihin. Tarkoituksena oli tutkia hyvin varhaisen eron (separaation) ja äidin raskaudenaikaisen masentuneen mielialan yhteyttä lasten skitsofreniaan ja rikollisuuteen nuoruudessa ja aikuisuudessa kahdessa eri aineistossa. Joulumerkkikoti-lasten tutkimuksessa indeksikohortti koostui 1945–65 syntyneistä 3 020 tutkittavasta, jotka erotettiin väliaikaisesti perheistään heti syntymän jälkeen hoitokoteihin, Joulumerkkikoteihin, perheen tuberkuloosin takia. Ero vanhemmista kesti keskimäärin seitsemän kuukautta. Jokaiselle indeksitutkittavalle valittiin kaksi sukupuolen, syntymävuoden ja -paikan mukaan kaltaistettua verrokkitutkittavaa. Tieto skitsofreniaan sairastumisesta hankittiin sairaaloiden poistoilmoitusrekisteristä vv. 1971–98 ja rikoksista Tilastokeskuksesta 1977–98. 28 vuoden kumulatiivinen sairastuvuus skitsofreniaan oli 1,6 % sekä indeksi- että verrokkikohortilla (riskisuhde RR 1.0; 95 %:n luottamusväli CI 0,8–1,4). Sekä miehistä että naisista indeksitutkittavat olivat tehneet useammin rikoksia kuin vertailuryhmä (miehillä RR 1,3; 1,2–1,4; naisilla RR 1,5; 1,2–2,0). Miehistä 12,1 % indeksitutkittavista ja vain 7,1 % vertailuryhmästä oli tehnyt väkivaltarikoksen (RR 1,7; 1,4–2,1). Pohjois-Suomen 1966 syntymäkohortin 12 058 lapsen äideiltä kysyttiin keskiraskauden aikana äitiysneuvolassa, kokivatko he mielialansa masentuneeksi. Tämän väestötason syntymäkohortin (siis lasten) tietoja hankittiin 31-vuotisseurannassa sairaaloiden poistoilmoitusrekisteristä vuosilta 1982–97 ja oikeusministeriön rikosrekisteristä vuoteen 1998. Skitsofreniaan sairastuneet jaettiin niihin, joiden 1. asteen sukulainen oli ollut / ei ollut ollut psykoottinen. Sairaalahoitoa vaatineen skitsofrenian kumulatiivinen sairastuvuus oli 1,3 % masentuneiden ja 0,9 % masentumattomien äitien lapsilla (RR 1,5; 0,9–2,4). Raskaudenaikaisen masentuneen mielialan esiintyvyys oli 35 % niiden skitsofreniapotilaiden äideillä, joilla oli ollut lähisuvussa psykoosia. Vastaavasti masentunutta mielialaa esiintyi 14 %:lla sekä niiden skitsofrenia-potilaiden äideistä, joilla ei ollut sukurasitusta, että muiden kohorttitutkittavien äideistä. Sekä masentuneiden äitien pojista että tyttäristä useampi oli tehnyt rikoksen kuin masentumattomien äitien lapset (miehillä vakioitu vedonlyöntisuhde OR 1,5; 1,2–1,9; naisilla OR 1,5; 0,8–3,0). Masentuneiden äitien pojista 6,5 % ja masentumattomien äitien pojista 3,2 % oli tehnyt väkivaltarikoksen (vakioitu OR 1,6; 1,1–2,4). Hyvin varhainen ero ja äidin masentunut mieliala raskauden aikana eivät todennäköisesti sinänsä lisää skitsofrenian vaaraa lapsilla, mutta näyttävät olevan yhteydessä lasten rikolliseen käyttäytymiseen, erityisesti väkivaltarikoksiin miehillä.

Abstract Increasing evidence suggests that early-life exposures influence the health and wellbeing in later life. Preterm birth (before 37 weeks of gestation) is associated with an increased risk of cardiometabolic disorders in later life. This risk may be partly mediated by nutrition along the course of life. As a part of the Helsinki Study of Very Low Birth Weight Adults, the aim of the present work was to investigate the association between energy and macronutrient intake during the first weeks after preterm birth at very low birth weight (VLBW, birthweight < 1500g) and body composition and energy metabolism in adulthood (n=127). A further aim was to examine traits related to eating disorders and food and nutrient intake in young adults born early (<34 weeks of gestational age, n=191) and late (34-<37 weeks of gestational age, n=364) preterm and term-born controls (n=657) from the ESTER study and Arvo Ylppö Longitudinal study. Relatively low neonatal energy and nutrient intakes during the first weeks of life of infants born at VLBW predicted body composition and energy metabolism in adulthood. When adjusted for sex, age, gestational age and birth-weight SD score every 1g/kg/day greater early protein intake was associated with 10.4% (95% CI 2.4, 19.1) higher lean body mass (LBM) and 8.5% (0.2, 17.0) higher resting energy expenditure (REE). The ratio of REE/LBM however was 5.5% (0.8, 10.0) lower. In addition, higher protein and energy intakes predicted lower energy intake per unit of LBM in young adults. These associations were only partly mediated by early growth. Young women born early preterm reported on average healthier body image and fewer traits related to eating disorders when compared with term-born peers. However, their adherence to recommended eating guidelines was on average lower. According to the results of present work, energy balance is partly programmed by relatively small variations in the amount of protein in the diet in infancy. Among young adults born preterm, focusing on primary prevention, such as dietary counseling, is suggested. / Tiivistelmä Elämän varhaisvaiheet muokkaavat terveyttä ja hyvinvointia pitkällä aikavälillä. Ennenaikaisesti (ennen 37. raskausviikkoa) syntyneillä aikuisilla on todettu olevan suurempi riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin verrattuna täysiaikaisina syntyneisiin ikätovereihin. Ravitsemuksella, läpi elämänkaaren, on keskeinen rooli tuon riskin muokkaajana. Tämän väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli selvittää osana Pikku-k-tutkimusta (n=127), miten pienipainoisina (syntymäpaino <1500g) syntyneiden keskosten elämän ensimmäisten viikkojen energian ja ravintoaineiden saanti ennustaa kehonkoostumusta ja energiankulutusta sekä energian saantia aikuisiässä. Lisäksi tavoitteena oli tutkia ESTER- tai AYLS-kohorttitutkimuksiin osallistuneiden, hyvin (<34 raskausviikolla syntyneiden, n=191) ja lievästi (34-37, n=364) keskosena syntyneiden ja täysiaikaisena syntyneiden (n=657) nuorten aikuisten syömishäiriöpiirteitä, kehonkuvaa sekä ruoan käyttöä ja ravintoaineiden saantia. Suhteellisen matala elämän ensimmäisten viikkojen aikainen energian ja ravintoaineiden saanti ennusti kehonkoostumusta ja energia-aineenvaihduntaa aikuisiässä. 1g/kg/päivä korkeampi proteiininsaanti oli yhteydessä 10,4 % (95% luottamusväli 2,4; 19,1) suurempaan rasvattomaan painoon sekä 8,5 % (0,2; 17,0) korkeampaan lepoenergiankulutukseen aikuisiässä. Lepoenergiankulutus rasvatonta painoyksikköä kohden oli kuitenkin 5,5 % (0,8; 10,0) matalampi enemmän proteiinia saaneilla keskosilla. Lisäksi korkeampi energian ja proteiininsaanti elämän ensimmäisten viikkojen aikana ennusti matalampaa energiansaantia painoyksikköä kohden aikuisiässä. Varhaisella kasvulla oli vain pieni rooli tämän yhteyden välittäjänä. Nuorilla, hyvin ennenaikaisena (ennen 34. raskausviikkoa) syntyneillä, naisilla oli vähemmän syömishäiriöihin liittyviä piirteitä ja terveellisempi kehonkuva verrattaessa heitä täysiaikaisena syntyneisiin ikätovereihin. Arvioitaessa heidän ruokavaliotaan, todettiin kuitenkin heidän syövän hieman epäterveellisemmin ikätovereihin verrattuna. Tämän väitöskirjatutkimuksen tulosten valossa varhainen puuttuminen keskosena syntyneiden lisääntyneeseen sydän- ja verisuonitautien riskiin on mahdollista kiinnittämällä huomiota varhaiseen ravitsemukseen ja varhaisen aikuisiän elintapaohjaukseen, etenkin ravitsemukseen liittyen.

Abstract Background and aims: Growing evidence supports the existence of clinically significant problems in social-emotional/behavioral (SEB) development among infants and toddlers and the importance of early identification of these problems. There is a lack of research on the occurrence and identification of problems in the SEB domain among the Finnish general population of 1 to 2-year-old children. The present study examined these important issues. Given the dearth of earlier research knowledge, particular emphasis was focused on analyzing possible moderating effects of the assessed child’s and informant’s gender on the results. Subjects and methods: Oulu toddler (N = 208, age 18 months), Oulu infant (N = 227, age 12 months), and Oulu Province (N = 1008, age 12 months) samples were collected during 2008–2013 in collaboration with child health centers. Both mothers and fathers completed questionnaires assessing their child´s SEB development (e.g. the Brief Infant-Toddler Social and Emotional Assessment; Briggs-Gowan & Carter, 2006) and the family’s sociodemographic characteristics. Child healthcare nurse (CHCN) worry reports concerning the children’s development and family well-being were also gathered. Main results and conclusions: In parental ratings, girls obtained higher SEB competence scores than boys, whereas boys got higher SEB problem scores than girls, particularly among the toddler sample. Thus, boys may have an elevated risk of parent-reported problem behaviors and delays in SEB competences even before the age of 2 years. Compared to fathers, mothers were prone to rate the toddlers higher in both SEB competences and problems, especially with regard to externalizing behavior problems and problems in boys. Elevated interparental rating differences were associated with relatively elevated maternal parenting stress. Therefore, it is recommended to gather data on young children’s SEB development from both parents when possible and to focus clinical attention on the issue if the parental reports differ significantly. Parents and CHCNs seldom recognized SEB problems and delays in competency as problematical in 1-year-old infants, even in the case of infants who were screened to be in the of-concern range on the age-appropriate measure of SEB development. Thus, further efforts are needed for developing the identification of early problems in SEB development by both parents and preventive child healthcare professionals in Finland. / Tiivistelmä Tausta ja tavoitteet: Kasvava näyttö tukee käsitystä, että kliinisesti merkittäviä sosioemotionaalisen ja käyttäytymisen (SEK) kehityksen ongelmia esiintyy jo vauva- ja taaperoikäisillä ja että näiden ongelmien varhainen tunnistaminen on tärkeää. SEK-kehityksen ongelmien esiintymisestä ja tunnistamisesta 1–2-vuotaiden väestössä Suomessa puuttuu tutkimustietoa. Tämä tutkimus arvioi näitä tärkeitä aiheita. Tutkimuksessa huomioitiin erityisesti sekä tutkittavan lapsen että arvioitsijan sukupuolen mahdollinen moderoiva vaikutus tuloksiin, koska aiempaa tutkimustietoa tästä näkökulmasta on vähän. Tutkittavat ja menetelmät: Oulu taapero (N = 208, ikä 18 kk), Oulu vauva (N = 227, ikä 12 kk) ja Oulun lääni (N = 1008, ikä 12 kk) -aineistot kerättiin vuosina 2008–2013 yhteistyössä lastenneuvoloiden kanssa. Sekä äidit että isät täyttivät lomakkeet, jotka arvioivat lapsen SEK-kehitystä (mm. the Brief Infant-Toddler Social and Emotional Assessment; Briggs-Gowan & Carter, 2006) ja perheen sosiodemografisia taustatekijöitä. Myös terveydenhoitajan raportit lapsen kehitykseen ja perheen hyvinvointiin liittyvistä huolista kerättiin. Päätulokset ja johtopäätökset: Vanhempien arvioimina tytöt saivat korkeampia pistemääriä SEK-taidoissa kuin pojat, kun taas pojat saivat korkeampia pistemääriä SEK-ongelmissa kuin tytöt, etenkin taaperoaineistossa. Pojilla saattaakin olla kohonnut riski vanhempien raportoimille käytösongelmille ja SEK-kehityksen viiveille jopa ennen 2 vuoden ikää. Isiin verrattuina äidit olivat taipuvaisia antamaan korkeampia pisteitä sekä SEK-taito- että -ongelmaosioissa taaperoikäisten aineistossa, etenkin koskien ulospäin suuntautuvia käytösongelmia ja poikien ongelmia. Suurentuneet eroavaisuudet vanhempien antamissa arvioissa olivat yhteydessä suhteellisesti kohonneeseen vanhemmuuden stressiin äideillä. Onkin suositeltavaa kerätä tietoa pienen lapsen SEK-kehityksestä kummaltakin vanhemmalta, jos mahdollista, ja kiinnittää kliinistä huomiota asiaan, jos vanhempien antamat tiedot eriävät merkittävästi. Vanhemmat ja terveydenhoitajat tunnistivat SEK-ongelmia ja taitojen puutteita harvoin huolenaiheiksi 1-vuotiailla, vaikka nämä vauvat olisivat seuloutuneet huolialueelle ikätasoon soveltuvalla SEK-kehityksen mittarilla. Tarvitaankin lisätoimia, jotta vanhemmat ja terveydenhuollon ammattilaiset oppivat paremmin tunnistamaan varhaisia SEK-kehityksen ongelmia Suomessa.

Abstract Borderline personality disorder (BPD) is a common mental disorder involving a substantial decrease in functional ability, self-destructive behavior and extensive burden on the health care system. This study project aimed to create a well-structured and easily applicable treatment model for patients with severe BPD. The effectiveness of the treatment model was evaluated in a randomized controlled trial. The study group consisted of 71 patients with a mean age of 32 years. During the intervention period (1 Aug 2010 - 31 Jul 2011) 24 patients received new treatment (Community Treatment by Experts, CTBE) while 47 patients received treatment as usual (TAU). Patients in the CTBE group had 40 individual therapy sessions and 40 psychoeducational group sessions, where they were taught the key concepts of schema therapy (ST). Requirements for the therapists providing individual therapy were as follows: willingness to treat patients with BPD, commitment to weekly individual sessions with patients and commitment to participation fortnightly in a CTBE supervision consultation group, but no former psychotherapy training was required. Psychiatric treatment of the TAU group was variable. Changes in BPD symptoms, health-related quality of life, early maladaptive schemas and schema modes were measured at the beginning and at the end of the one-year intervention. At the end of the year there were 20 patients (83%) in the CTBE group and 33 patients (70%) in the TAU group. After the intervention the patients in the CTBE group had less self-destructive behavior, impulsivity, and paranoid ideation or dissociative symptoms than patients in the TAU group, which means the CTBE treatment model was able to reduce the most serious symptoms of BPD. It is possible that the reduction in self-destructive behavior of CTBE patients is linked to the fact that certain early maladaptive schemas, such as rejection, mistrust and social isolation, decreased during the intervention. Similar changes were not seen in the TAU group patients. The study showed the CTBE treatment to be more efficient than TAU treatment. In addition, the CTBE model is applicable to public mental health services using existing professionals. / Tiivistelmä Epävakaa persoonallisuus on tavallinen mielenterveyden häiriö, johon liittyy huomattavaa toimintakyvyn alenemista, itsetuhoisuutta ja runsasta terveyspalvelujen käyttöä. Tässä tutkimusprojektissa luotiin Oulun kaupungin mielenterveyspalveluihin uusi hoitomalli vaikeaoireisille epävakaasta persoonallisuudesta kärsiville potilaille. Hoitomallin tehokkuutta arvioitiin satunnaistetulla kontrolloidulla tutkimuksella. Tutkimusjoukon muodosti 71 potilasta, keski-iältään 32 vuotta. Interventiovuoden ajan (1.8.2010–31.7.2011) 24 potilasta sai uuden hoitomallin mukaista hoitoa (ns. hoitomalliryhmä) ja 47 potilasta tavanomaista psykiatrista hoitoa (ns. verrokkiryhmä). Hoitomalliryhmän potilaat kävivät vuoden aikana viikoittain yksilöhoidossa (40 käyntiä) ja psykoedukatiivisessa ryhmässä (40 istuntoa), jossa potilaille mm. opetettiin skeematerapian keskeisiä käsitteitä. Yksilöhoidon toteuttaneilta työntekijöiltä ei edellytetty psykoterapiakoulutusta. Sen sijaan heiltä edellytettiin kiinnostusta epävakaan persoonallisuuden hoitoa kohtaan sekä halua sitoutua interventiovuoden ajaksi viikoittaisiin yksilötapaamisiin ja kahden viikon välein kokoontuvaan työnohjaustyyppiseen konsultaatioryhmään. Tavanomainen psykiatrinen hoito oli vaihtelevaa. Interventiovuoden alussa ja lopussa mitattiin epävakaan persoonallisuushäiriön oireita, terveyteen liittyvää elämänlaatua sekä varhaisia haitallisia skeemoja (tunnelukkoja) ja skeemamoodeja (minätiloja). Interventiovuoden päätyttyä hoitomalliryhmässä oli jäljellä 20 potilasta (83 %) ja verrokkiryhmässä 33 potilasta (70 %). Hoitomalliryhmän potilailla oli interventiovuoden jälkeen vähemmän itsetuhoisuutta, impulsiivisuutta ja paranoidisia ajatuksia tai dissosiatiivisia oireita kuin verrokkiryhmän potilailla, eli hoitomallilla pystyttiin vähentämään kaikkein vakavimpia epävakaaseen persoonallisuushäiriöön liittyviä oireita. On mahdollista, että itsetuhoisuuden väheneminen hoitomalliryhmässä liittyy siihen, että tietyt haitalliset skeemat, kuten hylkäämisen, epäluottamuksen ja sosiaalisen eristäytymisen skeemat, lievenivät hoidon aikana. Tavanomaista psykiatrista hoitoa saaneilla potilailla ei tapahtunut vastaavia muutoksia. Tutkimusprojekti osoitti, että hoitomallin mukainen epävakaan persoonallisuuden hoito on tehokkaampaa kuin tavanomainen psykiatrinen hoito. Lisäksi hoitomalli on sovellettavissa julkisen sektorin psykiatriseen palvelujärjestelmään ja käytettävissä oleviin henkilökuntaresursseihin.