Abstract Laboratory medicine is under constant pressure from changes in the operating environment. Organisational changes and tendering processes have led to a trend towards shorter turn-around times and more cost-effective choices. Analysis tools that were previously only available at research laboratories, such as the mass spectrometer and polymerace chain reaction (PCR), have now made their way to university hospital laboratories and even mid-sized laboratories. Organisational changes have increased the need to monitor the pre-analytical steps. The specimen can be drawn from the patient in a satellite laboratory, which may be located several hours from the central laboratory. The increased transportation times may change the analytical properties of the specimens, which is why the stability of different analytes should be investigated thoroughly in different temperatures. It should be born in mind that doctors are treating the patients based on the results they receive from the laboratory. To avoid possible malpractice, the analytical properties should remain reliable. Traditionally, some analyses have been carried out manually, which is known to be time-consuming and carries the possibility of wide intra-observatory mistakes. For that reason, it would be reasonable to perform some manual analyses, such as body fluid analysis, in an automated manner. Automating the manual steps taken in the laboratory would release labour for other tasks and may increase the cost-effectiveness of the work. Organisational changes have redirected the needs of a clinical laboratory towards automated options instead of manual ones and finding more economically-based alternatives to replace or complement traditional methods. / Tiivistelmä Laboratoriolääketiede on jatkuvan muutospaineen alla. Organisaatiomuutokset ja kilpailutus ovat saaneet aikaan sen, että laboratorioiden analytiikkatarjonnan tulee olla kilpailukykyistä niin hinnan kuin tulosten vastausnopeuden suhteen. Aikaisemmin pelkästään tutkimuskäytössä olleet menetelmät, kuten PCR ja massaspektrometri, ovat jalkautuneet jo keskussairaalatasoiseen tutkimusvalikoimaan. Organisaatiomuutokset ovat saaneet aikaan myös sen, että näytteet voidaan ottaa potilaasta alueellisissa toimipisteissä ja kuljettaa päivän aikana keskuslaboratorioon analysoitavaksi. Kuljetusmatkat ja -ajat saattavat olla hyvinkin pitkiä. Tämän johdosta on erittäin tärkeää selvittää näytteiden säilyvyys niin, että tulokset pysyvät luotettavina eikä potilaan hoito kärsi. Perinteisesti osa tutkimuksista, kuten punktionesteen solut, on tehty käsin mikroskopoimalla, jonka tiedetään olevan aikaa vievää ja näin ollen myös kallista analysointia. Kyseisen tutkimuksen siirtäminen analysaattoreille tehtäväksi voi tuoda laboratoriolle taloudellisen säästön lisäksi työvoiman vapautumista manuaalisesti suoritettavalta mikroskopoinnilta. Muutospaineet laboratoriotoiminnoissa ovat saaneet aikaan tarpeen automatisaation lisääntymiselle ja taloudellisempien vaihtoehtojen löytämiselle perinteisten menetelmien rinnalle tai niiden sijaan.

Abstract The purpose of this study was to describe perceptions and explain background factors relating to the clinical learning environment and mentoring of culturally and linguistically diverse nursing students. The study included two phases: instrument development and a cross-sectional study. The instrument development phase consisted of a conceptualization process, which included two systematic reviews with thematic synthesis; generation of items for two new instruments, Cultural and Linguistic Diversity scale and Cultural and Linguistic Diversity in Mentoring scale, and psychometric testing of these newly developed scales. The cross-sectional phase was completed by collecting data from: (a) students (n = 329) studying in English-language nursing degree programmes from eight Finnish universities of applied sciences during autumn 2015 and spring 2016; and (b) mentors (n = 323) of culturally and linguistically diverse students from five Finnish university hospitals during spring 2016. In addition to the two newly developed instruments, two commonly used instruments Clinical Learning Environment, Supervision and Nurse Teacher scale and Mentors’ Competence Instrument were used for the main data collection. The data was analyzed using descriptive statistics, a nonparametric test and a binary logistic regression analysis. The psychometric properties of the instruments had good validity and reliability. Students’ perceptions on the level of their clinical learning environment and mentoring were lower than their mentors’ perceptions of their own mentoring competence. The level of language was the most common factor relating to the outcomes of culturally and linguistically diverse students’ clinical learning environment and mentoring. Future studies on culturally and linguistically diverse nursing students in the clinical environment should have a marked emphasis on improving proficiency in the native language, which should be implemented in the organizational structure of the clinical placements. This should include providing additional education for clinical mentors to enhance their mentoring competence with culturally and linguistically diverse students. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja selittää eri kulttuureista ja kielellisistä taustoista tulevien hoitotyön opiskelijoiden kliinistä oppimisympäristöä ja ohjausta. Tutkimuksessa oli kaksi vaihetta: mittarin kehittäminen ja poikkileikkaustutkimus. Mittarin kehittämiseksi ilmiö käsitteellistettiin, mikä toteutettiin kahtena systemaattisena katsauksena. Katsausaineistot analysoitiin temaattisella synteesillä. Tämän jälkeen muodostettiin mittarit operationalisoimalla käsitteet väittämiksi. Mittareita kehitettiin kaksi: Kulttuurinen ja kielellinen monimuotoisuus- mittari sekä Kulttuurinen ja kielellinen monimuotoisuus opiskelijaohjauksessa -mittari. Mittareiden kehittämisvaiheessa niiden psykometriset ominaisuudet testattiin. Poikkileikkaustutkimus toteutettiin keräämällä kyselyaineisto (a) opiskelijoilta, jotka opiskelivat englannin kielellä opetettavissa sairaanhoidon tutkinto-ohjelmissa kahdeksassa suomalaisessa ammattikorkeakoulussa syksyn 2015 ja kevään 2016 aikana (n = 329); sekä (b) eri kulttuureista tulevien opiskelijoiden ohjaajilta viidestä suomalaisesta yliopistosairaalasta kevään 2016 aikana (n = 323). Aineistot kerättiin ensimmäisessä vaiheessa kehitetyillä mittareilla sekä kahdella yleisessä käytössä olevalla mittarilla, Terveysalan koulutukseen liittyvän harjoittelun ohjauksen laatu -mittarilla sekä Opiskelijanohjausosaaminen -mittarilla. Aineisto analysoitiin käyttämällä kuvailevaa tilastoanalyysiä, ei-parametrisiä testejä ja binääristä logistista regressioanalyysiä. Tutkimuksessa kehitettyjen mittareiden psykometriset ominaisuudet olivat hyvät. Opiskelijoiden ohjaajat arvioivat oman osaamisensa korkeammalle kuin opiskelijat. Opiskelijat arvioivat sekä heidän kliinisen oppimisympäristönsä että ohjauksensa tason ohjaajien arvioita alhaisemmaksi. Kielitaito oli yleisin tekijä, joka vaikutti opiskelijoiden näkemyksiin kliinisestä oppimisympäristöstä ja ohjauksesta. Englannin kielellä opetettavissa tutkinto-ohjelmissa tulisi painottaa opiskelijoiden riittävää paikallisen kielen kielitaitoa. Tämän lisäksi kliinisen harjoittelun ohjaajien tulisi saada koulutusta eri kulttuurillisista taustoista tulevien opiskelijoiden ohjaukseen.

Abstract Borderline personality disorder (BPD) is a common mental disorder involving a substantial decrease in functional ability, self-destructive behavior and extensive burden on the health care system. This study project aimed to create a well-structured and easily applicable treatment model for patients with severe BPD. The effectiveness of the treatment model was evaluated in a randomized controlled trial. The study group consisted of 71 patients with a mean age of 32 years. During the intervention period (1 Aug 2010 - 31 Jul 2011) 24 patients received new treatment (Community Treatment by Experts, CTBE) while 47 patients received treatment as usual (TAU). Patients in the CTBE group had 40 individual therapy sessions and 40 psychoeducational group sessions, where they were taught the key concepts of schema therapy (ST). Requirements for the therapists providing individual therapy were as follows: willingness to treat patients with BPD, commitment to weekly individual sessions with patients and commitment to participation fortnightly in a CTBE supervision consultation group, but no former psychotherapy training was required. Psychiatric treatment of the TAU group was variable. Changes in BPD symptoms, health-related quality of life, early maladaptive schemas and schema modes were measured at the beginning and at the end of the one-year intervention. At the end of the year there were 20 patients (83%) in the CTBE group and 33 patients (70%) in the TAU group. After the intervention the patients in the CTBE group had less self-destructive behavior, impulsivity, and paranoid ideation or dissociative symptoms than patients in the TAU group, which means the CTBE treatment model was able to reduce the most serious symptoms of BPD. It is possible that the reduction in self-destructive behavior of CTBE patients is linked to the fact that certain early maladaptive schemas, such as rejection, mistrust and social isolation, decreased during the intervention. Similar changes were not seen in the TAU group patients. The study showed the CTBE treatment to be more efficient than TAU treatment. In addition, the CTBE model is applicable to public mental health services using existing professionals. / Tiivistelmä Epävakaa persoonallisuus on tavallinen mielenterveyden häiriö, johon liittyy huomattavaa toimintakyvyn alenemista, itsetuhoisuutta ja runsasta terveyspalvelujen käyttöä. Tässä tutkimusprojektissa luotiin Oulun kaupungin mielenterveyspalveluihin uusi hoitomalli vaikeaoireisille epävakaasta persoonallisuudesta kärsiville potilaille. Hoitomallin tehokkuutta arvioitiin satunnaistetulla kontrolloidulla tutkimuksella. Tutkimusjoukon muodosti 71 potilasta, keski-iältään 32 vuotta. Interventiovuoden ajan (1.8.2010–31.7.2011) 24 potilasta sai uuden hoitomallin mukaista hoitoa (ns. hoitomalliryhmä) ja 47 potilasta tavanomaista psykiatrista hoitoa (ns. verrokkiryhmä). Hoitomalliryhmän potilaat kävivät vuoden aikana viikoittain yksilöhoidossa (40 käyntiä) ja psykoedukatiivisessa ryhmässä (40 istuntoa), jossa potilaille mm. opetettiin skeematerapian keskeisiä käsitteitä. Yksilöhoidon toteuttaneilta työntekijöiltä ei edellytetty psykoterapiakoulutusta. Sen sijaan heiltä edellytettiin kiinnostusta epävakaan persoonallisuuden hoitoa kohtaan sekä halua sitoutua interventiovuoden ajaksi viikoittaisiin yksilötapaamisiin ja kahden viikon välein kokoontuvaan työnohjaustyyppiseen konsultaatioryhmään. Tavanomainen psykiatrinen hoito oli vaihtelevaa. Interventiovuoden alussa ja lopussa mitattiin epävakaan persoonallisuushäiriön oireita, terveyteen liittyvää elämänlaatua sekä varhaisia haitallisia skeemoja (tunnelukkoja) ja skeemamoodeja (minätiloja). Interventiovuoden päätyttyä hoitomalliryhmässä oli jäljellä 20 potilasta (83 %) ja verrokkiryhmässä 33 potilasta (70 %). Hoitomalliryhmän potilailla oli interventiovuoden jälkeen vähemmän itsetuhoisuutta, impulsiivisuutta ja paranoidisia ajatuksia tai dissosiatiivisia oireita kuin verrokkiryhmän potilailla, eli hoitomallilla pystyttiin vähentämään kaikkein vakavimpia epävakaaseen persoonallisuushäiriöön liittyviä oireita. On mahdollista, että itsetuhoisuuden väheneminen hoitomalliryhmässä liittyy siihen, että tietyt haitalliset skeemat, kuten hylkäämisen, epäluottamuksen ja sosiaalisen eristäytymisen skeemat, lievenivät hoidon aikana. Tavanomaista psykiatrista hoitoa saaneilla potilailla ei tapahtunut vastaavia muutoksia. Tutkimusprojekti osoitti, että hoitomallin mukainen epävakaan persoonallisuuden hoito on tehokkaampaa kuin tavanomainen psykiatrinen hoito. Lisäksi hoitomalli on sovellettavissa julkisen sektorin psykiatriseen palvelujärjestelmään ja käytettävissä oleviin henkilökuntaresursseihin.

Abstract Isolated lateral malleolar supination-external rotation (SER) -type ankle fractures without incongruity on the standard radiographs can be either stable or unstable depending on the status of the deep deltoid ligament. Neither clinical signs of injury on the medial aspect of the ankle nor the displacement of fibular fracture on mortise radiographs seem to predict stability. Therefore, stress testing has been adopted in clinical use. No “gold standard” method exists but the manual external rotation (ER) stress test is the most extensively studied. The ER stress test has some disadvantages, and other methods—such as gravity stress radiography and magnetic resonance imaging—have been suggested instead. However, the evidence to support the use of these methods is still insufficient. The aims of this dissertation were to assess the roles of (1) morphological factors from standard radiographs of 286 patients, (2) clinical findings on the medial side of the ankle and gravity stress radiography of 79 patients, and (3) MRI of 61 patients in evaluating the stability of the ankle mortise in patients with unimalleolar SER-type fractures with no talar shift on standard radiographs. The ER stress test result was considered to be the reference for stability throughout these studies. We found that a fracture line width < 2 mm in lateral radiographs, only two fracture fragments, and female sex are independent factors predicting a stable ankle mortise. Neither clinical signs on the medial side of the ankle nor gravity stress radiography alone predict the stability of the ankle mortise accurately. According to our MRI findings, total tears of the deep deltoid ligaments are rare, and partial tears are common in this this patient group. The reliability of the MRI assessment is only moderate. In conclusion, patients with non-comminuted fractures and < 2 mm displacement on lateral radiographs have stable ankle mortises and need no further stress testing. The gravity stress radiography is an accurate test for the evaluation of the ankle mortise stability only if the clinical signs indicate a similar result with the gravity stress radiographs. The use of MRI provides no additional benefit compared to ER stress testing for stability evaluation of an SER-type ankle fracture. / Tiivistelmä Supinaatio-ulkokiertomekanismilla syntyneet isoloidut ulkokehräsluun murtumat ilman röntgenkuvassa näkyvää telaluun siirtymää voivat olla joko vakaita tai epävakaita nilkan sisemmän nivelsiteen syvän lehden tilasta riippuen. Kliinisessä tutkimuksessa todettujen nilkan sisäreunan vamman merkkien tai röntgenkuvauksella todettavan ulkokehräsluun murtuman virheasennon ei ole osoitettu ennustavan nivelhaarukan mahdollista epävakautta, joten nilkkaa kuormittaen tehtäviä röntgenkuvauksia on otettu kliiniseen käyttöön. Mikään näistä kuvausmenetelmistä ei ole niin sanottu kultainen standardi, mutta ulkokiertovääntötestiä (ER-testi) on tutkittu laajimmin. ER-testin käyttöön liittyy kuitenkin ongelmia, joiden vuoksi niin sanottua painovoimakuvausta tai muun muassa magneettikuvausta (MRI) on ehdotettu käytettäväksi sen sijaan. Näiden menetelmien käyttöä tukeva tieteellinen näyttö on kuitenkin vielä riittämätöntä. Tämän väitöskirjatyön tarkoituksena oli tutkia (1) 286 potilaan tavallisista kuormittamattomista röntgenkuvista morfologisten tekijöiden, (2) 79 potilaan nilkan sisäreunan kliinisen tutkimuksen ja painovoimakuvauksen sekä (3) 61 potilaalla MRI:n merkitystä ja tarkkuutta arvioitaessa supinaatio-ulkokiertomekanismilla syntyneiden ulkokehräsluun murtumien vakautta. ER-testin tulosta käytettiin referenssinä nivelhaarukan vakaudelle kaikissa osatöissä. Sivukuvasta mitattuna ulkokehräsluun murtuman leveys < 2 mm, vain kahden kappaleen murtuma ja naissukupuoli ovat itsenäisiä vakaata nivelhaarukkaa ennustavia tekijöitä. Kliininen tutkimus tai painovoimakuvaus eivät yksinään pysty ennustamaan nivelhaarukan vakautta riittävän tarkasti. MRI:n perusteella sisemmän nivelsiteen syvän lehden täydelliset repeämät ovat tässä vammatyypissä harvinaisia mutta osittaiset repeämät ovat hyvin tavallisia huolimatta ER-testin tuloksesta. MRI:n tulkinnan luotettavuus on ainoastaan kohtalainen. Yhteenvetona voidaan todeta, että ilman ilmeistä telaluun siirtymää röntgenkuvassa yksinkertaiset supinaatio-ulkokiertomekanismilla syntyneet ulkokehräsluun murtumat ovat vakaita eikä nivelhaarukan vakauden testaaminen ole tarpeen, jos murtumaraon leveys sivukuvassa on < 2 mm. Painovoimakuvaus on luotettava, mikäli sen tulos on sama ulkoisten vamman merkkien kanssa. Magneettikuvauksesta ei ole hyötyä arvioitaessa tämän nilkkamurtumatyypin vakautta.

Abstract The aim was to determine the association between baseline factors, such as oral health-related behavior, attitudes, knowledge and beliefs in relation to caries increment during a randomized clinical trial (RCT). A further aim was to evaluate treatment costs and health outcomes during and after the RCT. In Pori Finland, 11- to 12-year-old children with active initial caries lesion(s) participated in the RCT in 2001–05. The experimental group (n=250) received multiple measures for controlling caries. The control group (n=247) received standard dental care. In 2005–08, all received standard dental care. Regression analyses were used to study the associations between behavioral factors and caries increment. Cost-effectiveness analysis was conducted (trial period), and costs and health outcomes as well as dental service utilization were evaluated (post-trial period). In the experimental group, brushing teeth twice a day was indicative of developing no new caries lesions, whereas eating candy at least once a day, predicted new lesions. In the experimental and control groups, lack of concern about cavities and lack of knowledge about mother’s dental health predicted new caries lesions. The average incremental cost for averting one DMF surface was €34. The experimental regimen was more effective and more costly than the standard dental care. The total costs decreased year after year. The mean total cost per adolescent was lower and the clinical outcome was better among the former participants in the experimental group. The utilization of dental services was significantly more regular among the former participants in this group. It may be feasible to control caries more effectively by affecting toothbrushing, candy eating and oral health-related attitudes, as preventive procedures may be ineffective if those factors are not in order. It is important to discuss oral health-related topics in families, because this may improve the oral health-related behavior of children. Cost-effectiveness of regimen used for the experimental group may be improved by division of work or by selective reduction of preventive procedures. Well-timed caries control can decrease treatment cost and yield long-term improvement of dental health. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää satunnaistetun kliinisen kokeen alussa rekisteröityjen suunterveyteen liittyvien tapojen, tietojen, asenteiden, uskomusten ja karieskertymän välisiä yhteyksiä. Lisäksi arvioitiin hoitokustannuksia ja hoidollisia tuloksia sekä kokeen ajalta että kokeen jälkeiseltä ajalta. Ne 11–12-vuotiaat lapset, joilla oli ainakin yksi alkava aktiivinen kariesvaurio, osallistuivat kokeeseen Porissa vuosina 2001–05. Koeryhmän lapset (n=250) saivat tehostettua ehkäisevää hoitoa ja kontrolliryhmän lapset (n=247) tavanomaista hammashoitoa. Kaikki saivat tavanomaista hammashoitoa vuosina 2005–08. Käyttäytymisellisten tekijöiden ja karieskertymän välisiä yhteyksiä tutkittiin regressioanalyysien avulla. Kustannusvaikuttavuusanalyysi tehtiin kokeen ajalta. Hoitokustannuksia ja hoidollisia tuloksia sekä palveluiden käyttöä arvioitiin kokeen jälkeiseltä ajalta. Lapsilla, jotka harjasivat vähintään kaksi kertaa päivässä, oli yleensä ehjät hampaat, kun taas lapsilla, jotka söivät päivittäin makeisia, oli useasti reikiä. Huolettomuus reikiintymistä kohtaan ja tietämättömyys äidin hampaiden kunnosta näkyi lasten hampaiden reikiintymisenä. Yhden hammaspinnan säästyminen paikkaukselta maksoi keskimäärin 34 €. Koeryhmän saama hoito oli vaikuttavampaa, mutta kalliimpaa kuin kontrolliryhmän saama hoito. Kokonaiskustannukset laskivat vuosi vuodelta. Keskimääräiset hoitokustannukset olivat pienemmät ja hammasterveys parempi entisen koeryhmän jäsenillä kuin kontrolliryhmäläisillä. Myös palveluiden käyttö oli säännöllisempää koeryhmässä. Karieksen hallintaa voidaan todennäköisesti tehostaa vaikuttamalla hampaiden harjaukseen, makeisten syöntiin ja suunterveyteen liittyviin asenteisiin. On tärkeää varmistaa, että nämä asiat ovat kunnossa, koska ehkäisevät toimenpiteet saattavat muuten jäädä tehottomiksi. Suunterveyteen liittyvistä asioista olisi hyvä keskustella perheissä, koska asioiden esillä pitäminen voi vaikuttaa suotuisasti lasten terveystapoihin. Koeryhmän saaman hoito-ohjelman kustannusvaikuttavuutta voisi todennäköisesti parantaa muuttamalla suunterveydenhuollon henkilöstön työnjakoa tai karsimalla valikoiden ehkäisevien toimenpiteiden määrää. Oikea-aikainen karieksen hallinta voi vähentää hoitokustannuksia ja lisätä hammasterveyttä pitkällä aikavälillä.

Abstract Despite advances in treatment of cardiovascular diseases, coronary heart disease (CHD) remains the most common cause of death in the Western countries; and its first manifestation is often sudden cardiac death (SCD). The development of CHD is a lifelong process, the pace of which is governed by the burden of several risk factors. The purpose of this study was to investigate the association of levels of cardiorespiratory fitness (CRF), exercise-induced myocardial ischemia and physical activity with the risk of CHD-related death, including SCD events among men with different risk factor profiles. This study is based on the population of the Kuopio Ischaemic Heart Disease Risk Factor Study, which recruited a sample of 2682 men aged 42–60 years. Their CRF was assessed with a maximal exercise test using respiratory gas analysis. Exercise-induced ST segment depression was defined as a ≥1 mm ST segment depression on the electrocardiogram. Anthropometric measurements, blood sample analyzes and questionnaires regarding leisure-time physical activity (LTPA) and smoking were performed at baseline. Men with both low CRF and exercise-induced ST segment depression were at higher risk of death from CHD and SCD than men with high CRF without ST segment depressions. Men with low CRF and low LTPA were at higher risk of SCD than men with low CRF and high LTPA. The amount of LTPA did not alter the incidence on SCD among men with high CRF. These findings were adjusted for age, type 2 diabetes and CHD, smoking, alcohol consumption, body mass index, systolic blood pressure, serum low density lipoprotein cholesterol, and serum C-reactive protein level. These findings emphasize the importance of physical activity and treatment of other modifiable risk factors, especially among the men with low CRF. / Tiivistelmä Sydän- ja verisuonisairauksien ennaltaehkäisystä ja hoidon edistysaskeleista huolimatta sepelvaltimotauti on edelleen kehittyneiden maiden yleisin kuolinsyy, sydänperäisen äkkikuoleman ollessa usein taudin ensimmäinen ilmentymä. Sepelvaltimotaudin syntyminen on pitkäaikainen prosessi, jossa riskitekijät määrittävät suurelta osin taudin etenemisen nopeuden. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kliinisessä rasituskokeessa todetun aerobisen suorituskyvyn, sydänlihasiskemian sekä fyysisen aktiivisuuden yhteyttä sepelvaltimotautikuolemiin ja sydänperäisiin äkkikuolemiin eri sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijäyhdistelmien omaavien miesten keskuudessa. Tämä tutkimus perustuu Kuopio Ischaemic Heart Disease Risk Factor Study- aineistoon, johon kuuluu 2682 42–60 vuotiasta miestä. Tutkittavien aerobista suorituskykyä arvioitiin kliinisessä rasituskokeessa mittaamalla hapenkulutus suoraan hengityskaasuista. Sydänlihasiskemian merkkinä pidettiin rasituksen provosoimaa ≥1 mm ST-välin laskua tutkittavien EKG:ssa. Tutkittavilta kartoitettiin alussa antropometriset mittaukset, verikokeet sekä kyselylomakkeilla selvitettiin mm. vapaa-ajan liikunnan määrää ja tupakointia. Miehet, joilla todettiin huono suorituskyky sekä samanaikainen rasituksen aiheuttama sydänlihasiskemia olivat suuremmassa vaarassa menehtyä sepelvaltimotautiin ja sydänperäiseen äkkikuolemaan verrattuna miehiin, joilla todettiin hyvä suorituskyky eikä rasituksen aiheuttamaa sydänlihasiskemiaa. Miehet joilla todettiin huono suorituskyky, mutta harrastivat enemmän liikuntaa vapaa-ajalla, olivat pienemmässä vaarassa sydänperäiseen äkkikuolemaan kuin huonokuntoiset miehet, jotka harrastivat vähemmän liikuntaa vapaa-ajallaan. Vapaa-ajan liikunnan määrä ei muuttanut sydänperäisen äkkikuoleman esiintyvyyttä hyväkuntoisten miesten keskuudessa. Nämä tulokset vakioitiin iän, tyypin 2-diabeteksen, todetun sepelvaltimotaudin, tupakoinnin, alkoholin kulutuksen, painoindeksin, systolisen verenpaineen, seerumin LDL-kolesterolin ja C-reaktiivisen proteiinin suhteen. Nämä löydökset korostavat liikunnan harrastamisen tärkeyttä muiden riskitekijöiden hoidon ohessa, erityisesti lähtötasoltaan huonokuntoisilla miehillä.