Abstract Traditional communication networks consist of large sets of vendor-specific manually configurable devices. These devices are hardwired with specific control logic or algorithms used for different network functions. The resulting networks comprise distributed control plane architectures that are complex in nature, difficult to integrate and operate, and are least efficient in terms of resource usage. However, the rapid increase in data traffic requires the integrated use of diverse access technologies and autonomic network operations with increased resource efficiency. Therefore, the concepts of Software Defined Networking (SDN) are proposed that decouple the network control plane from the data-forwarding plane and logically centralize the control plane. The SDN control plane can integrate a diverse set of devices, and tune them at run-time through vendor-agnostic programmable Application Programming Interfaces (APIs). This thesis proposes software defined cognitive networking to enable intelligent use of network resources. Different radio access technologies, including cognitive radios, are integrated through a common control platform to increase the overall network performance. The architectural framework of software defined cognitive networking is presented alongside the experimental performance evaluation. Since SDN enables applications to change the network behavior and centralizes the network control plane to oversee the whole network, it is highly important to investigate SDN in terms of security. Therefore, this thesis finds the potential security vulnerabilities in SDN, studies the proposed security platforms and architectures for those vulnerabilities, and presents future directions for unresolved security vulnerabilities. Furthermore, this thesis also investigates the potential security challenges and their solutions for the enabling technologies of 5G, such as SDN, cloud technologies, and virtual network functions, and provides key insights into increasing the security of 5G networks. / Tiivistelmä Perinteiset tietoliikenneverkot pohjautuvat usein laajoille manuaalisesti konfiguroitaville valmistajakohtaisille ratkaisuille. Niissä käytetään laitekohtaista kontrollilogiikkaa tai verkon eri toiminnallisuuksien algoritmeja. Tämän johdosta verkon hajautettu kontrollitaso muodostuu monimutkaiseksi, jota on vaikea integroida ja operoida, eikä se ole kovin joustava resurssien käytön suhteen. Tietoliikenteen määrän kasvaessa tulee entistä tärkeämmäksi integroida useita verkkoteknologioita ja autonomisia verkon toiminnallisuuksia tehokkaan resurssinhallinnan saavuttamiseksi. Ohjelmisto-ohjatut verkkoratkaisut (SDN, Software Defined Networking) tarjoavat keinon hallita erikseen verkon kontrolliliikennettä eroteltuna dataliikenteestä keskitetysti. Tämä kontrollitaso voi integroida erilaisia verkkolaitteita ja ohjata niitä ajonaikaisesti valmistajariippumattoman sovellusohjelmointirajapinnan kautta. Tässä työssä on tutkittu älykästä ohjelmisto-ohjattavaa verkkoratkaisua, jonka avulla eri radioverkkoteknologiat (mukaan lukien konginitiiviradio) voidaan integroida yhteisen kontrollialustan kautta lisäämään verkon kokonaissuorituskykyä. Työssä esitetään kognitiivinen ohjelmisto-ohjattu verkon arkkitehtuuriratkaisu sekä sen suorituskyvyn arviointi mittauksiin pohjautuen. Koska ohjelmisto-ohjattu verkko pohjautuu koko verkon keskitettyyn kontrollilogiikkaan, on tietoturvan merkitys korostunut entisestään. Tässä työssä on sen vuoksi tutkittu juuri tällaisen verkkoratkaisun mahdollisia tietoturvauhkia sekä niiden torjumiseen soveltuvia ratkaisuvaihtoehtoja sekä esitetään tulevaisuuden kehityssuuntia vielä ratkaisemattomille uhkille. Lisäksi työssä on tutkittu laajemmin tulevien 5G verkkojen tietoturvauhkia ja niiden ratkaisuja, liittyen ohjelmisto-ohjattuihin verkkoratkaisuin, pilviteknologioihin ja virtualisoiduille verkkotoiminnallisuuksille. Työ tarjoaa myös näkemyksen siitä, miten verkon tietoturvaa voidaan kokonaisuudessaan lisätä 5G verkoissa.

Abstract This study examines indices of Finnishness in the production of second- and third-generation Finnish-American authors. Its aim is to analyse the common ethnic traits of Finnishness proposed by ethnographic research in relation to the literary texts presented by the selected authors. The research is literary in nature, investigating both societal and social arguments that are depicted in the central works of five chosen authors: namely, Lauri Anderson's Heikki Heikkinen And Other Stories of Upper Peninsula Finns; Mary Caraker's Growing Up Soggy and Elina, Mistress of Laukko; Joseph Damrell's Gift; Lynn Laitala's Down from Basswood; and Paula Robbins's Below Rollstone Hill. One of the most important disciplines within the field of Comparative Literature – where the function of critical scrutiny is to examine cultural identity, and various cultural models – has been imagological literary research. For the purposes of the present thesis, the theoretical basis of this research has been taken as the cognitive theory of cultural meaning in Comparative Literature, with its imagological approach. Raija Taramaa's theoretical model of Finnishness provides a supportive framework which helps to analyse Finnishness in the works of the five selected writers (who have no developed ability in the Finnish language). Through these means it is hoped that the present research will open up to its readers a deeper understanding of the cultural models describing Finnishness in the production of second- and third-generation Finnish-American authors, leading them into a detailed exploration of the ways in which the ethnic indices of Finnishness have remained in the cultural memories of these chosen authors. The research has indicated that cultural indices endure from generation to generation in an unfamiliar environment even at the time when the identity of the person in question has been changed during the former generation, for example, with respect to his or her native language. The study also reveals that a number of the indices representing the original culture have become simplified over the years, and that the cultural cohort of individuals exhibiting those traits has developed certain stereotypes that have faded in past decades but not yet disappeared. The ethnicity of a minority group of Finnish Americans surrounded by several other more dominant ethnicities has developed into symbolic ethnicity with limited commitments to ethnic cultural activities. The ethnic activities of the symbolic identifiers are likely to have an occasional character and to be acceptable in a multiethnic setting. / Tiivistelmä Tutkimuksen lähtökohtana on tarkastella toisen ja kolmannen polven amerikansuomalaisten kirjailijoiden tuotantoa suomalaisuuden näkökulmasta. Tarkoitus on tuoda esille niitä suomalaisuuden etnisiä piirteitä, jotka tänä päivänä ovat sellaisiksi tunnistettu sekä suomalaisten että amerikkalaisten etnografien tutkimuksissa. Työni sijoittuu kognitiivisen kirjallisuudentutkimuksen kenttään. Se sisältää yhteiskunnallisia ja sosiaalisia argumentteja siinä määrin kuin niitä esiintyy tutkimuksen kohteena olevissa teoksissa. Tutkimukseni kirjailijat sekä heidän teoksensa ovat: Lauri Anderson, Heikki Heikkinen And Other Stories of Upper Peninsula Finns, Mary Caraker, Growing up Soggy sekä Elina, Mistress of Laukko, Joseph Damrell, Gift, Lynn Laitala, Down from Basswood, ja Paula Robbins, Below Rollstone Hill. Tutkimuksessa käytetään kulttuurimalleja sekä skeemoja analysoitaessa imagologista lähestymistapaa, joka kirjallisuudentutkimuksen alalla on muodostunut yhdeksi tärkeimmistä lähestymistavoista nimenomaan kulttuuri-identiteettiä sekä eri kansallisuuksien kulttuurimalleja tutkittaessa. Kehittämäni teoreettinen malli suomalaisuuden eri piirteistä tukee fiktiivisten sekä osittain ei-fiktiivisten teosten analysointia luo sen viitekehikon, jonka mukaisesti olen tarkastellut suomalaisuutta valitsemieni viiden amerikansuomalaisen kirjailijan tuotannossa. Tutkimus pyrkii selvittämään missä määrin suomalaisuutta ilmentävät kulttuurimallit ovat säilyneet toisen ja kolmannen polven suomen kieltä osaamattomien amerikansuomalaisten kirjailijoiden kulttuurisessa muistissa sävyttäen heidän kerrontaansa suomalaisuuden eri etnisiä piirteitä tietoisesti tai tiedostamatta kuvaavina. Tutkimus osoittaa, miten kansalliset kulttuurilliset erikoispiirteet säilyvät sukupolvelta toiselle vieraassa kulttuuriympäristössä myös silloin, kun kulttuurin kokijan identiteetti on jo aiemman sukupolven aikana esimerkiksi kielen osalta muuttunut toiseksi. Moni suomalaista identiteettiä ilmentävä peruspiirre on vähitellen yksinkertaistunut tai saanut uusia vaikutteita mutta säilyttänyt kuitenkin siitä tietoisen ryhmän keskuudessa erilaisia suomalaisuudeksi luokiteltavia stereotyyppisiä käyttäytymisen malleja, jotka vuosikymmenten kuluessa ovat haalistunut, mutta eivät vielä hävinneet. Pienen amerikansuomalaisen vähemmistön identiteetti monien hallitsevampien etnisyyksien puristuksessa on vähitellen muodostunut symboliseksi etnisyydeksi, jolloin yksilöillä on vapaus valita sitoutumisensa aste kyseessä olevan kulttuurin vaatimuksiin. Näin ollen amerikansuomalaisuutta ilmentävät tavat ja tunnusmerkit ovat suomalaisuuteen liitettyinä saaneet osaksensa sellaisia arvoja ja toimintamalleja, jotka sekä symbolisen että epäsäännöllisen luonteensa vuoksi ovat helpommin hyväksyttäviä monikulttuurisessa ympäristössä.

Abstract The aim of this thesis is to devise coordination and adaptation techniques that enable the wireless devices operating in a cognitive network to utilize their available resources efficiently. The first part of this thesis considers the case where multiple autonomous devices sense the frequency channels sequentially in some sensing order for spectrum opportunities. In particular, the first part is interested in the scenario where devices with false alarms autonomously select the sensing orders in which they visit channels, without coordination from a centralized entity. An adaptive persistent sensing order selection strategy that allows autonomous adaptations to collision-free sensing orders is proposed and evaluated. It is shown that the proposed strategy converges and maximizes cognitive network throughput compared to a random selection of sensing orders. The second part of this thesis considers the case where distributed devices interact with one another to cooperate to fulfill tasks or to improve the efficiency of network resource usage. Tools from coalition formation game theory are adopted to devise dynamic cooperative strategies for distributed devices. Dynamic coalition formation methods, are proposed for two different network scenarios: 1) Distributed devices operating in an interference channel; 2) Distributed devices performing spectrum sensing. It is observed that in distributed spectrum sensing if the devices pursue their goals selfishly then coalition formation may lead to a suboptimal equilibrium where devices, through their interactions, reach an undesirable coalition structure from a network point of view. The proposed selfish model of dynamic coalition formation is then extended to determine whether and how the coalitional behavior of devices will change if coalition formation is ''not entirely selfish''. It is observed that for the problem of distributed spectrum sensing, average throughput per device is increased when devices cooperate to maximize the overall gains of the group as compared to when they cooperate to increase their individual gains. Finally, in the last part of the thesis, to reduce spectrum sensing overhead and total energy consumption of a cognitive radio network, the problem of sensor selection is considered. Different techniques for selecting devices with the best detection performance are proposed, and it is shown that the proposed device selection methods are able to offer significant gains in terms of system performance as compared to a random selection of devices. / Tiivistelmä Tämän työn tavoitteena oli kehittää koordinointi- ja adaptointimenetelmiä, jotka mahdollistavat langattomien laitteiden toiminnan kognitiivisessa verkossa ja tarjolla olevien resurssien tehokkaan käytön. Työn ensimmäisessä osassa käsitellään tapausta, jossa useat itsenäiset laitteet havainnoivat taajuuskanavien spektriominaisuuksia sekventiaalisesti jossakin järjestyksessä. Ensimmäisessä osassa ollaan erityisesti kiinnostuneita skenaariosta, jossa virheellisen hälytyksen antava laite automaattisesti valitsee kanavien havainnointijärjestyksen, joka tapahtuu ilman keskusyksikön koordinointia. Tässä työssä ehdotetaan ja evaluoidaan adaptiivinen jatkuva havainnointijärjestyksen valintastrategia, joka sallii itsenäisen sopeutumisen törmäysvapaaseen havainnointijärjestykseen. Osoitetaan, että ehdotettu strategia suppenee ja maksimoi kognitiivisen verkon kapasiteetin verrattuna satunnaiseen havainnointijärjestysten valintaan. Työn toisessa osassa pohditaan tilannetta, jossa hajautetut laitteet vuorovaikuttavat keskenään yhteistyössä suorittaakseen tehtäviään tai parantaakseen verkon resurssien käytön tehokkuutta. Peliteoreettisia työkaluja koalitioiden muodostamiseen mukautetaan dynaamisten yhteistoiminnallisten strategioiden laatimiseen hajautetuille laitteille. Dynaamisia koalitioiden muodostamismenetelmiä ehdotetaan kahteen erilaiseen verkkoskenaarioon: 1) hajautetut laitteet toimivat häiriöllisessä kanavassa, 2) hajautetut laitteet suorittavat spektrin havainnointia. Havaitaan, että jos hajautetussa spektrin havainnoinnissa laitteet tavoittelevat päämääriään itsekkäästi, niin koalitioiden muodostaminen voi johtaa alioptimaaliseen tasapainotilaan, jossa laitteet keskinäisen vaikutuksensa kautta saavuttavat verkon näkökulmasta epätoivotun koalitiorakenteen. Ehdotettua itsekästä mallia dynaamiseen koalitioiden muodostamiseen laajennetaan ottamaan selville, miten laitteiden koalitiokäyttäytyminen muuttuu, jos koalitioiden muodostaminen ei ole täydellisen itsekästä. Havaitaan, että hajautetun spektrin havainnoinnin probleemassa, keskimääräinen laitekohtainen kapasiteetti kasvaa kun laitteet tekevät yhteistyötä maksimoidakseen ryhmän kokonaishyödyn verrattuna siihen, jos ne tekevät yhteistyötä lisätäkseen yksittäisiä etujaan. Työn viimeisessä osassa pohditaan sensorien valintaongelmaa. Siinä ehdotetaan erilaisia menetelmiä, jotka valitsevat parhaan suorituskyvyn omaavat laitteet ja näytetään, että ehdotetut laitteiden valintamenetelmät pystyvät tarjoamaan merkittäviä suorituskykyetuja verrattuna satunnaiseen laitteiden valintaan.

Abstract The development of embedded systems is becoming increasingly challenging; it is intellectually demanding knowledge work that requires collaboration among a wide range of skills. Software development is a largely cognitive activity, based on the worker’s internal mental processes rather than on physical labour. Developers face several individual and team cognition-related challenges in their work, including complex decision-making and problem-solving processes. Therefore, it is suggested that the software development process should be modelled as a set of problem-solving activities. This thesis proposes that supporting the cognitive work of collaborative development requires addressing the entire system’s life cycle with practical solutions. In this work, the above-mentioned challenges are addressed in terms of communication and collaboration practices, knowledge management and coordination, and transparent tools and processes. Moreover, these solutions are integrated into a workflow that structures and supports the development process. Finally, a development process is outlined that addresses the decision-oriented nature of software development in such a manner that the necessary data is provided for decision points that guide and coordinate the development efforts. A qualitative research approach has been chosen, and the work is based on interviewing industrial experts. Several cases were set up to define the state of the practice in industrial organisations developing embedded systems for different domains. Current challenges were identified and solutions were developed and validated in case companies. The main result of the dissertation is a set of solutions integrated into the organisational workflow to support collaborative development. The main principles are that the necessary information must be provided and work and its objectives must be justified and put into the correct context. The industrial cases indicate that utilising the suggested solutions can improve collaboration among organisations and teams by helping disseminate and use the required information. Mitigating the cognitive burden speeds up the development work and reduces the effort required from developers and decision makers. In this manner, organisations may achieve better results, primarily because the produced data and results will fulfil their purposes better and provide less waste. / Tiivistelmä Ohjelmistotuotanto nykymaailmassa muuttuu koko ajan haastavammaksi, kehitysprojektit ovat monimutkaisia ja hajautettuja sekä vaativat monialaista osaamista. Tiukat aikataulupaineet puolestaan tuovat mukaan oman problematiikkansa. Ohjelmistokehitys on suurelta osin kognitiivista työtä, jossa tarvitaan erilaisia taitoja ja eri alojen asiantuntijoita. Kognitiivinen työ tarkoittaa abstraktin tiedon käsittelyä ennemmin kuin fyysistä työtä. Ohjelmistojen kehittäjät törmäävät useisiin henkilökohtaiseen sekä ryhmätyöhön liittyviin haasteisiin, näistä esimerkkeinä monitahoinen tiedon käsittely, päätöksenteko ja ongelmanratkaisu. Onkin ehdotettu, että ohjelmistonkehitysprosessit ymmärrettäisiin ongelmanratkaisu- ja päätöspainotteisina prosesseina. Tässä työssä ehdotetaan, että tukeakseen ohjelmistonkehitysprosessia koko tuotteen tekemisen elinkaari on otettava huomioon ja työntekijöiden roolit ja vastuut on linkitettävä kehitysprosesseihin sekä kehitysprosessin eri vaiheisiin. Havaittuihin kognitiivisiin ongelmiin ja tarpeisiin vastataan yhteistyö- ja kommunikaatiokäytännöin, tiedonhallinnan, läpinäkyvyyden, työnkulun, ja päätöspainotteisten prosessien kautta. Tulokset kerättiin käyttäen menetelmänä laadullista tapaustutkimusta, ja työ perustuu useiden teollisten asiantuntijoiden haastatteluihin. Tutkimus toteutettiin useassa eri teollisuuden organisaatiossa. Aluksi määritettiin lähtötilanne organisaatioissa sekä kirjallisuuden perusteella, kartoitettiin ongelmat, jonka jälkeen kehitettiin tärkeimmiksi havaittuihin ongelmiin ratkaisuja. Työn tuloksena esitetään joukko ratkaisuja, jotka yhdistetään organisaation työnkulkuun. Lisäksi esitellään päätöksentekoon painottuva kehitysprosessi, jonka lähtökohtana on havainto, että vaadittavien tehtävien sekä työn tulosten on vastattava oikeaan tarpeeseen – työlle ja halutuille työn tuloksille on annettava riittävät tiedot, perustelut, päämäärä sekä oikea konteksti. Tapaustutkimukset osoittavat, että työn tulokset parantavat organisaatioiden välistä yhteistyötä helpottamalla oikean tiedon keräämistä, saamista ja käyttöä. Lisäksi ylimääräisen kognitiivisen taakan vähentäminen nopeuttaa kehitystyötä ja keventää kehittäjien ja päätöksentekijöiden työkuormaa. Täten organisaatiot voivat saavuttaa parempia työn tuloksia lähinnä siksi, että tuotettu tieto ja tulokset vastaavat paremmin tarpeisiin.

Abstract Antipsychotic medication forms the basis of the long-term, even lifelong treatment of schizophrenia. Antipsychotic polypharmacy and adjunctive psychiatric medications are also common treatment strategies. The long-term effects of psychiatric medication, especially on cognition in schizophrenia, are largely unknown. Cognitive impairment is a central, persisting symptomatic feature during the lifespan course of schizophrenia and a key predictor of functional outcome. This naturalistic study aimed to analyse how the lifetime exposure to antipsychotic, benzodiazepine and antidepressant medications, and lifetime trends in antipsychotic use, were associated with cognition in early midlife in schizophrenia. Non-psychotic controls were included as a reference group of normative cognitive performance. The study samples consisted of 40–60 subjects with schizophrenia and 73–191 non-psychotic controls from the Northern Finland Birth Cohort 1966. Data on the lifetime use of medications were collected from medical records, registers and interviews and connected with information from extensive psychiatric and neurocognitive assessments at the ages of 34 and 43 years. Higher cumulative lifetime exposure to antipsychotics was associated with poorer verbal learning and memory at 34 years of age, a decline in verbal learning and memory between the ages of 34 and 43 years and poorer global cognition at the age of 43 years in schizophrenia. A relatively long antipsychotic-free period before the cognitive assessment was associated with better global cognition at 43 years of age. Other lifetime trends in antipsychotic use, antipsychotic polypharmacy or cumulative benzodiazepine or antidepressant exposures were not associated with global cognition. This naturalistic study was the first to report an association between higher cumulative lifetime antipsychotic exposure and poorer cognition in early midlife in schizophrenia, which was not likely confounded by the use of other psychiatric medications or illness-related factors. Though residual confounding is still possible, these results suggest that high-dose long-term antipsychotic treatment may have some influence on the clinical course of schizophrenia, possibly by attenuating cognitive recovery. More research on the long-term effects of psychiatric medications is needed to develop the safe and effective treatment of schizophrenia. / Tiivistelmä Psykoosilääkitys on skitsofrenian pitkäaikaisen, jopa elinikäisen hoidon perusta. Useiden psykoosilääkkeiden yhtäaikaiskäyttö ja muiden psyykenlääkkeiden oheiskäyttö ovat yleisiä hoitostrategioita. Psyykenlääkkeiden pitkäaikaisvaikutuksia etenkin kognitioon skitsofreniassa tunnetaan huonosti. Kognitiiviset puutokset ovat keskeinen, elinaikaisesti pysyvä skitsofrenian oirepiirre ja merkittävimpiä ennustetekijöitä. Tämän naturalistisen tutkimuksen tavoite oli analysoida elinaikaisen psykoosi-, bentsodiatsepiini- ja masennuslääkealtistuksen sekä elinaikaisten psykoosilääkkeiden käytön trendien yhteyttä kognitioon varhaisessa keski-iässä skitsofreniassa. Ei-psykoottiset verrokit toimivat normatiivisen kognitiivisen suorituskyvyn vertailuryhmänä. Tutkimusaineisto koostui Pohjois-Suomen vuoden 1966 syntymäkohorttiin kuuluvista 40 ja 60 henkilöstä, joilla oli skitsofrenia, sekä 73 ja 191 ei-psykoottisesta verrokista. Tiedot psyykenlääkkeiden elinaikaiskäytöstä kerättiin sairauskertomuksista, rekistereistä ja haastatteluista, ja ne yhdistettiin 34 ja 43 vuoden iässä tehtyihin laajoihin psykiatrisiin ja neuropsykologisiin tutkimuksiin. Korkeampi kumulatiivinen elinaikainen psykoosilääkealtistus oli yhteydessä heikompaan kielelliseen muisti- ja oppimissuoriutumiseen 34-vuotiaana ja sen suurempaan laskuun 34 ja 43 ikävuoden välillä sekä heikompaan kognitioon 43-vuotiaana skitsofreniassa. Suhteellisen pitkä psykoosilääketauko ennen neuropsykologista tutkimusta oli yhteydessä parempaan kognitioon 43-vuotiaana. Muut elinaikaisen psykoosilääkityksen käytön trendit, psykoosilääkkeiden yhtäaikaiskäyttö tai elinaikainen kumulatiivinen bentsodiatsepiini- tai masennuslääkealtistus eivät olleet yhteydessä kognitioon. Tämä naturalistinen tutkimus kuvasi ensimmäisenä yhteyden suuremman kumulatiivisen elinaikaisen psykoosilääkealtistuksen ja heikomman kognition välillä varhaisessa keski-iässä skitsofreniassa. Muiden psyykenlääkkeiden käyttö tai sairauteen liittyvät tekijät eivät näyttäneet sekoittavan tätä yhteyttä. Vaikka on mahdollista, että kaikkia sekoittavia tekijöitä ei pystytty huomioimaan, tulosten perusteella korkea-annoksinen, pitkäaikainen psykoosilääkitys saattaa vaikuttaa skitsofrenian taudinkulkuun heikentämällä kognitiivista toipumista. Lisätutkimusta psyykenlääkityksen pitkäaikaisvaikutuksista tarvitaan skitsofrenian turvallisen ja tehokkaan hoidon kehittämiseksi.

Abstract The horse is one of the most important animals both culturally and historically in Finland. During the last 100 years the use of horses has changed as their roles in agricultural and forestry work and warfare have changed to companion in sport, therapy and recreation. In the 1960s the number of horses collapsed with the mechanization and urbanization. And yet their numbers are now rising with their popularity in recreation and sports. This study seeks to explain how the changing roles of the horse are displayed in the concepts of it, its handling and human-horse relationship in Finland. The time span of the research dates from the 1920s to 2000s but some background knowledge of horses from archaeology, history and ethnology are also used. This PhD study falls under the fields of cultural anthropology and human-animal studies. The main research material consists of interviews conducted by the researcher and written horse stories of Finnish people from the archives of the Finnish Literature Society. The theoretical-methodological framework in this study employs cognitive anthropology and narrative research. Those narratives which included personal experiences were analyzed with the interviews in order to find cultural models of human-horse relationship and to find the most common concepts and meanings given to horses. Furthermore, in the research the meaning of childhood experiences, different concepts of horses by different generations and genders, and the differences due to varying horse keeping traditions, such as trotting and riding, were identified. The analysis according to cultural model theory produced five cultural models based on the different concepts of horses and the ways they were handled such as servant, machine, hero, performer and therapist. Of these the servant and machine models were associated with the working horse, and in the servant model the human-horse relationship was described by trust, matching temperaments, and human leadership. Machine model included a mechanical idea of horses and was based on mistrust, disregard and domination towards the animal. The warhorse was seen as a hero that was anthropomorphized and respected more than other horses in the narratives. Of contemporary horses the sport horses were seen as performers and the human-horse relationship was based on practicality, reading the horse and human ambition. A leisure horse was considered a therapist with which the relationship was based on understanding, nurture and adventurous experience. The horse appears as a friend and an object of affection in all other models except the machine model. / Tiivistelmä Hevonen on yksi merkittävimpiä eläimiä Suomessa niin kulttuurisesti kuin historiallisesti. Sen rooli on kuitenkin muuttunut paljon viimeisen sadan vuoden aikana; kun 1960-luvulla hevosten määrä romahti maatalouden murroksen ja kaupungistumisen myötä, nykyään hevosten määrä nousee sen suosion kasvaessa harraste- ja urheilueläimenä. Tutkimuksessa tarkasteltiin, miten muutos näkyy suomalaisten hevoseen, hevosen käsittelyyn sekä ihmisen ja hevosen suhteeseen liittämissä käsityksissä. Ajallisesti tutkimus keskittyi 1920–2000-lukujen väliseen ajanjaksoon, mutta sitä taustoitettiin arkeologisella, historiallisella ja kansatieteellisellä tiedolla hevosesta. Kulttuuriantropologian sekä yhteiskuntatieteellisen ja humanistisen eläintutkimuksen erityisaloihin kuuluvan tutkimuksen pääaineisto koostui tekijän tekemistä haastatteluista sekä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Hevostarinakeruu-kilpakeruuaineistosta. Tutkimuksen teoreettis-metodologinen viitekehys koostui kognitiivisen antropologian ja narratiivitutkimuksen näkökulmista. Tutkimusaineistoon valituista kokemuskertomuksista etsittiin kulttuurisia malleja hevosesta eli niissä yleisemmin esiintyviä käsityksiä ja merkityksiä. Tutkimuksessa kävivät lisäksi ilmi lapsuuden hevoskokemusten merkityksellisyys, eri sukupolvien ja sukupuolten erilaiset hevoskäsitykset ja eri hevosenkäsittelyperinteistä juontuvat erot esimerkiksi ravi- ja ratsastuskulttuureissa. Kulttuurimalliteorian mukaisen analyysin tuloksena löytyi viisi kulttuurista mallia hevosesta ja hevosen käsittelystä; palvelija-, kone-, sankari-, suorittaja- ja terapeuttimallit. Näistä palvelija- ja konemallit liittyivät työhevoseen. Palvelijamallin mukaan ihmisen ja hevosen suhdetta kuvasivat luottamus, luonteiden yhteen sopiminen ja ihmisen johtajuus. Konemalli perustui epäluuloon ja välinpitämättömyyteen hevosta kohtaan sekä hevosen alistamiseen. Sankarina näyttäytyi sotahevonen, jota inhimillistettiin ja kunnioitettiin kertomuksissa enemmän kuin muita hevosia. Nykyhevosista urheiluhevoset näyttäytyvät suorittajina ja suhteessa siihen korostuivat käytännöllisyys, hevosen lukeminen ja ihmisen kunnianhimo. Harrastehevonen oli monelle kertojalle terapeutti, jonka kanssa suhde perustui ymmärtämiseen, hoivaamiseen ja elämyksellisyyteen. Ystävänä ja kiintymyksen kohteena hevonen näyttäytyi kaikissa paitsi konemallissa.

Abstract The thesis is an investigation into the spatio-temporal knowledge creation of international research groups. Knowledge is spatial: it is created in geographical places, shared in communicative space and analyzed in the cognitive space of the mind. Knowledge is a process that evolves in the interactions and interpretations of people. It is created in the tempo of working days that is experienced as flowing or disrupted time. These dimensions of spaces and times come together as the contexts of knowledge creation. In current internationalizing universities, work groups increasingly consist of members from different countries and with varying professional backgrounds. In their endeavor to create globally renowned results, the international research groups are both challenged and enabled by their diversity. Multiple views can benefit the creation of novelty, but reaching a common understanding in a diverse group might not be easy. Current research calls for a more detailed understanding of the processes and contexts of knowledge creation in international groups. The empirical part of the thesis is comprised of two case study compilations. Case A focuses on the University of Oulu, with its foreign employees and three international research groups from the humanist, scientific and technical fields. Four international research groups from the fields of science and technology, led by top foreign professors and funded by the Finland Distinguished Professor Programme, form case B. Altogether, the main materials include 37 interviews, 123 weekly diaries, observation and a survey (67 replies). The main methods applied are mental mapping, discourse analysis and content analysis. According to the results, knowledge creation is a complex spatio-temporal process that often leads to unexpected results. Processes of interaction and interpretation enable the group to reach cognitive friction. This fertile ground of knowledge creation can be reached when a group possesses enough common understanding and enough diversity in their individual interpretations. Humanist, scientific and technical knowledges are created in multiple contexts through group-specific discourses. Knowledge itself is a spatio-temporal process of stages, flows and disruptions towards the not-yet-known. Knowledge is inseparable from individuals, groups, the processes and contexts of creation. / Tiivistelmä Väitöskirjassa tarkastellaan tiedon jalostamista tilassa ja ajassa kansainvälisissä tutkimusryhmissä. Tieto on tilallista: sitä jalostetaan maantieteellisissä paikoissa, jaetaan kommunikaation tilassa ja analysoidaan mielen kognitiivisessa tilassa. Tieto on prosessi, jota ihmiset jalostavat vuorovaikutuksen ja tulkinnan kautta. Tietoa jalostetaan aikarajojen ja työpäivien määrittelemässä ajassa, joka voi tuntua virtaavan tai pysähtelevän. Nämä tilan ja ajan ulottuvuudet yhdistyvät tiedon jalostamisen kontekstiksi. Kansainvälistyvissä yliopistoissa työryhmät koostuvat enenevissä määrin jäsenistä, jotka edustavat eri kansallisuuksia ja joiden ammatilliset taustat ovat erilaiset. Monimuotoisuus on sekä haaste että mahdollisuus ryhmien tavoitteelle luoda kansainvälisesti merkittäviä tuloksia. Monipuoliset näkökulmat voivat edesauttaa tiedon jalostamista, mutta yhteisymmärryksen muodostaminen ryhmässä voi olla haastavaa. Nykytutkimuksessa tarvitaan syvällisempää ymmärrystä tiedon jalostamisen prosesseista ja konteksteista kansainvälisissä ryhmissä. Väitöskirjan empiirinen osa sisältää kaksi tapaustutkimuskokonaisuutta. Tapaus A koskee Oulun yliopiston ulkomaalaisia työntekijöitä ja kolmea kansainvälistä tutkimusryhmää humanistiselta, luonnontieteelliseltä ja tekniseltä alalta. Tapauksen B muodostavat neljä kansainvälistä luonnontieteen ja tekniikan alan tutkimusryhmää, joiden johtajat ovat ulkomaalaisia huippuprofessoreita ja jotka ovat Finland Distinguished Professor -ohjelman rahoittamia. Yhteensä pääaineisto koostuu 37 haastattelusta, 123 viikkopäiväkirjasta, havainnoinnista ja kyselystä (67 vastausta). Aineiston käsittelyn päämenetelmät ovat mentaalikartta-, diskurssi- ja sisällönanalyysi. Tulosten mukaan tiedon jalostaminen on monimutkainen prosessi, joka usein johtaa odottamattomiin tuloksiin. Vuorovaikutuksen ja tulkitsemisen prosessit mahdollistavat kognitiivisen kitkan muodostumisen, joka on hedelmällinen maaperä tiedon jalostamiselle. Sen saavuttamiseksi ryhmässä tarvitaan riittävästi yhteisymmärrystä ja riittävästi monimuotoisuutta jäsenten yksilöllisissä tulkinnoissa. Humanistiset, luonnontieteelliset ja tekniset tiedot jalostetaan ryhmän sisäisissä diskursseissa monipuolisissa konteksteissa. Tieto on tilallinen ja ajallinen prosessi kohti toistaiseksi tietämätöntä. Tieto on erottamaton osa ihmisiä, ryhmiä ja jalostamisen prosesseja ja konteksteja.

Abstract The theme of this doctoral thesis is the relationship between gender, language, and cognition. The research object are Swedish suffix derived feminine nouns (feminine derivations) and their Finnish and German equivalents. The focus lies on their semantic and conceptual structures. The main material source constitutes of unilingual Swedish, Finnish, and German dictionaries. I this study the meaning descriptions of the feminine derivations are regarded as semantic structures which are called omskrivnings. An omskrivning expresses the meaning of a word by “re-writing” it with other words. The theoretical frame of reference is cognitive linguistics that is combined with gender studies. Linguistic structures reflect conceptual structures and symbolize a certain perspective to the phenomenon they refer to (here: gender). This is called conceptualization. The starting point of this study is that meanings (semantic structures) and concepts behind them (conceptual structures) constitute of components that stand in certain relationships to each other. The components in the conceptual structure are called schemes. Four different patterns of omskrivning can be found in unilingual dictionaries. These patterns represent four types of semantic and conceptual structures and thus four ways to conceptualize gender: as a primary, secondary, overlapping, or relational scheme. In this study the conceptualizations are also related to the external reality. The relationship between the conceptualizations and the external reality is studied in terms of how and if Swedish, Finnish and German feminine derivations are used in communication. The use of feminine derivation varies in different languages. Every one of the four semantic and conceptual types has its own characteristic conceptualization that implies whether feminine suffixation is facultative or obligatory – i.e. if it’s possible to choose between a feminine derivation and a corresponding masculine or gender neutral word. Alongside conceptualization the facultativity and obligation are also influenced by the external reality. The external reality constitutes of three factors concerning each language: language typology, strategy for equal language, and gender culture. They can possibly explain why there are differences and similarities in the use of feminine derivations between Swedish, Finnish, and German. / Tiivistelmä Tämän väitöskirjan aiheena on sukupuolen, kielen ja kognition välinen suhde. Tutkimuskohteena ovat ruotsalaiset suffiksijohdetut feminiiniset henkilönimikkeet (feminiinijohdokset) ja niiden suomalaiset ja saksalaiset ekvivalentit. Tarkoitus on tutkia sanojen semanttisia ja käsitteellisiä rakenteita. Tärkeimpänä lähdeaineistona ovat yksikieliset ruotsalaiset, suomalaiset ja saksalaiset sanakirjat. Tutkimuksessa feminiinijohdosten sanakirjamääritelmät katsotaan semanttisiksi rakenteiksi, joista käytetään nimitystä omskrivning. Omskrivning ilmaisee sanan merkityssisällön ”uudelleenkirjoittamalla” sen toisia sanoja käyttäen. Teoreettisena viitekehyksenä on kognitiivinen kielitiede yhdistettynä sukupuolentutkimuksen näkökulmaan. Kielen rakenteet heijastavat käsitteellisiä rakenteita ja symboloivat tiettyä näkökulmaa siihen ilmiöön, johon ne viittaavat (tässä: sukupuoli). Tätä kutsutaan käsitteistykseksi. Tutkimuksen lähtökohtana on se, että sekä merkitykset (semanttiset rakenteet) että käsitteet niiden takana (käsitteelliset rakenteet) koostuvat komponenteista, joiden välillä on erilaisia suhteita. Käsitteellisen rakenteen komponentteja kutsutaan skeemoiksi. Yksikielisissä sanakirjoissa esiintyy neljä omskrivning-mallia. Omskrivning-mallit edustavat neljää semanttisen ja käsitteellisen rakenteen tyyppiä ja siten neljää erilaista tapaa käsitteistää sukupuoli: primäärinä, sekundäärisenä, limittäisenä tai suhteellisena skeemana. Tutkimuksessa käsitteistykset liitetään myös ulkoiseen todellisuuteen. Suhdetta käsitteistysten ja ulkoisen todellisuuden välillä tarkastellaan sen avulla, miten ruotsalaisia, suomalaisia ja saksalaisia feminiinijohdoksia käytetään kommunikaatiossa. Feminiinijohdosten käyttö vaihtelee eri kielissä. Jokaisella neljällä semanttisella ja käsitteellisellä tyypillä on oma tunnusomainen käsitteistyksensä, joka implikoi, onko feminiinisuffiksaatio valinnainen vai pakollinen, ts. onko mahdollista valita feminiinijohdoksen ja vastaavan maskuliinisen tai sukupuolineutraalin sanan välillä. Käsitteistyksen ohella valinnaisuuteen ja pakollisuuteen vaikuttaa myös ulkoinen todellisuus. Ulkoinen todellisuus koostuu kolmesta tekijästä jokaisen kielen kohdalla: kielityyppi, tasa-arvoisen kielenkäytön strategiat ja sukupuolikulttuuri. Näiden avulla voidaan selittää miksi feminiinijohdosten käytössä on eroja ja yhtäläisyyksiä ruotsin, suomen ja saksan välillä. / Abstrakt Temat i denna doktorsavhandling är förhållandet mellan kön, språk och kognition. Undersökningsobjektet är svenska suffixavledda feminina personbeteckningar (femininavledningar) och deras finska och tyska ekvivalenter. Syftet är att studera beteckningarnas semantiska och begreppsliga strukturer. De viktigaste materialkällorna utgörs av svenska, finska och tyska enspråkiga ordböcker. I denna undersökning tolkas femininavledningarnas betydelsebeskrivningar som semantiska strukturer vilka kallas omskrivningar. En omskrivning uttrycker ordets betydelseinnehåll genom att ”skriva om” det med andra ord. Den teoretiska referensramen utgörs av kognitiv lingvistik som kombineras med en genusvetenskaplig synvinkel. Språkets strukturer avspeglar begreppsliga strukturer och symboliserar ett visst perspektiv på den företeelse som de syftar på (här: kön). Detta kallas konceptualisering. Undersökningen utgår från att både betydelser (semantiska strukturer) och begrepp bakom dem (begreppsliga strukturer) består av komponenter och att komponenterna står i vissa förhållanden till varandra. Komponenterna i den begreppsliga strukturen kallas scheman. I enspråkiga ordböcker förekommer fyra olika omskrivningsmönster. Omskrivningsmönstren representerar fyra semantiska och begreppsliga strukturer och därmed fyra sätt att konceptualisera könet: som primärt, sekundärt, överlappande eller relationellt schema. I denna undersökning relateras konceptualiseringarna även till den utomstående verkligheten. Förhållandet mellan konceptualiseringarna och den utomstående verkligheten beaktas inom ramen för hur och om svenska, finska och tyska femininavledningar används i språkbruket. Användningen av femininavledningar varierar i olika språk. Var och en av de fyra semantiska och begreppsliga typerna har sin kännetecknande konceptualisering som implicerar huruvida femininsuffixeringen är fakultativ eller obligatorisk, d.v.s. huruvida man kan välja mellan en femininavledning och en motsvarande maskulin eller könsneutral beteckning. Vid sidan av konceptualiseringen påverkas fakultativiteten och obligatoriet också av den utomstående verkligheten som utgörs av tre faktorer för varje språks del: språktyp, strategi för jämställt språk och könskultur. Med hjälp av dem är det möjligt att förklara varför det finns skillnader och likheter i användningen av femininavledningar mellan svenska, finska och tyska.

Abstract This study explores women’s conceptions and experiences of heart disease in Kainuu, Finland through illness narratives. Conventionally, coronary heart disease has been considered a male disease. However, many women suffer from heart disease, but their illness experiences have called relatively little attention. This PhD study, which falls under the field of medical anthropology, looks at experiences and illness conceptions women attach to heart disease. The research material consists of 15 women’s narrative interviews collected during 2004–2005. The theoretical–methodological framework in this study employed cognitive anthropology and narrative research, and the two main concepts of the study are biographical disruption and cultural model. The analysis was performed by applying two reading methods: a holistically-oriented and a content-oriented method. The holistic exploration focused on biographical disruption and its effects. The disruption experienced due to illness varied between interviewees depending on the stage of their illness and their life situation. The content-oriented reading method was utilized to explore the conceptions and explanations of heart disease and to identify cultural explanatory models present in the research material. Four main cultural explanatory models were identified, which were titled “the inheritance model”, “the mental model”, “the food model” and “the character model”. The inheritance model presented genetic and hereditary explanations, while the mental model introduced different mental factors, such as pressure and stress. The food model emphasized factors related to food and eating and finally, the character model introduced characterizations of heart disease. The present study increases our understanding of heart disease experience from women’s point of view. / Tiivistelmä Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin kainuulaisnaisten sepelvaltimotautikokemuksia ja -käsityksiä heidän kertomuksistaan käsin. Sepelvaltimotauti on pitkään mielletty miesten sairaudeksi. Useat naiset kuitenkin sairastavat sepelvaltimotautia, mutta heidän sairauskokemuksensa ovat saaneet vain vähän huomiota. Lääketieteellisen antropologian erityisalaan kuuluvan tutkimuksen pääasiallinen aineisto koostuu 15 kainuulaisnaisen kerronnallisesta haastattelusta, jotka tehtiin vuosina 2004–2005. Haastatteluaineiston avulla selvitettiin sepelvaltimotautiin liittyviä sairauskokemuksia ja -käsityksiä. Tutkimuksen teoreettismetodologisessa viitekehyksessä hyödynnettiin kognitiivista antropologiaa ja narratiivitutkimusta. Tutkimuksen kaksi keskeisintä käsitettä ovat kulttuurimalli ja elämäkerrallinen katkos. Aineiston käsittelyssä ja analysoinnissa sovellettiin kahta lukutapaa, joista toisessa keskityttiin kertomuksiin kokonaisuuksina ja toisessa tarkemmin haastattelukertomusten sisältöön. Kertomusten holistisessa tarkastelussa keskityttiin sairastumiseen ja sen vaikutuksiin elämäkerrallisen katkoksen käsitettä käyttäen. Sairauden aikaansaama katkos ilmeni eri tavoin tutkimukseen osallistuneen sairauden vaiheesta ja elämäntilanteesta riippuen. Sepelvaltimotautikäsitysten ja -selitysten tarkastelussa käytettiin sisältöön keskittyvää lukutapaa, jonka avulla hahmoteltiin sepelvaltimotaudin kulttuurisia selitysmalleja. Sepelvaltimotaudin pääasiallisia kulttuurisia selitysmalleja nousi esiin neljä, jotka nimettiin periytyvyysmalliksi, henkiseksi malliksi, ravitsemusmalliksi ja luonnemalliksi. Periytyvyysmallissa sepelvaltimotautia ja siihen sairastumista selitettiin taudin periytyvyydellä ja geneettisillä tekijöillä. Henkisen mallin yhteydessä korostuivat erilaiset mentaaliset tautiin vaikuttaneet tekijät, kuten henkiset paineet ja stressi. Ravitsemusmallin yhteydessä korostuivat erilaiset ruokaan ja syömiseen liittyvät tekijät. Luonnemallin yhteydessä esille nousivat erilaiset sepelvaltimotautia luonnehtivat selitykset. Tutkimuksessa tuotetaan naisnäkökulmaista tietoa ja ymmärrystä sepelvaltimotaudin sairauskokemuksista.

Abstract My thesis discusses the semantic and syntactic properties of Finnish verbless expressions of events in the light of two examples, the SOURCE construction (e.g. Oikeusasiamieheltä huomautus lit. ‘From the ombudsman a complaint’) and the GOAL construction (e.g. Pakistanille rangaistus lit. ‘For Pakistan a punishment’). I show that they express dynamic events in a way comparable to finite constructions. However, they are not elliptic structures but genuinely verbless constructions. The study is founded on Cognitive Construction Grammar and frame semantics, and the analysis is based on two types of data and two methods. First, I collected three sets of 500 newspaper headlines mostly from the Finnish Language Bank (the SOURCE construction, the GOAL construction, and several different verbless constructions), and analyzed them intuitively. Second, I collected paraphrases of 15 instances of the SOURCE construction and 20 instances of the GOAL construction in order to obtain information on how other native speakers of Finnish construe the data which I analyzed intuitively by myself. As a result of this experimental semantic test, I had 169–215 paraphrases per instance of the SOURCE construction and 133–165 paraphrases per instance of the GOAL construction. I then analyzed these paraphrases both semantically and syntactically. The thesis comprises four articles. In the article A case in search of an independent life: The semantics of the initial allative in a Finnish verbless construction, I show that the GOAL construction is polysemous and define eight senses for it. With the help of the established senses, I also justify analyzing the construction as an independent argument structure construction and not as an elliptic structure. The article Elävä LÄHDE: Alkuasemaisen ablatiivin merkitystyypit verbittömässä konstruktiossa is a similar treatment of the SOURCE construction for which I define four senses. In the article Mihin verbittömien konstruktioiden merkitystyypit perustuvat? Skemaattiset ja polyseemiset tapahtumanilmaukset, I connect the previous results explicitly with my theoretical framework. I provide an explanation for these constructions’ polysemy and mechanisms of expressing events. Usually, both of these properties of argument structure constructions are associated with verbs. In the joint article Semantic roles and verbless constructions: A Finnish challenge for verb-centered approaches written with Seppo Kittilä, the discussion is extended to cover also other Finnish verbless constructions. The article provides a more theoretical perspective on the topic: we link the dynamic meanings of the constructions to the concept of semantic roles and argue for the view that the concept should be divided into the concepts of argument roles and participant roles. / Tiivistelmä Käsittelen tutkimuksessani suomen kielen verbittömien tapahtumanilmausten semanttisia ja syntaktisia ominaisuuksia kahden esimerkkitapauksen avulla: LÄHDE-konstruktion (esim. Oikeusasiamieheltä huomautus) ja KOHDE-konstruktion (esim. Pakistanille rangaistus). Osoitan, että ne ilmaisevat dynaamisia tapahtumia siinä missä verbilliset konstruktiotkin mutta eivät kuitenkaan ole elliptisiä rakenteita vaan aidosti verbittömiä. Tutkimukseni rakentuu kognitiivisen konstruktiokieliopin ja kehyssemantiikan sekä kahdenlaisen aineiston ja menetelmän varaan. Ensinnäkin koostin pääasiassa Kielipankin osakokoelmista mutta osin myös muista lähteistä kolme 500 otsikon kokoista toteutuma-aineistoa (LÄHDE-konstruktio, KOHDE-konstruktio ja useat erilaiset verbittömät konstruktiot). Niiden analyysi perustuu intuitiiviseen semanttiseen luokitteluun. LÄHDE- ja KOHDE-konstruktiosta käytössäni olivat lisäksi kokeellisen semantiikan tuottamat parafraasiaineistot: selvitin, miten koehenkilöt tulkitsevat 15 LÄHDE-konstruktion ja 20 KOHDE-konstruktion intuitiivisesti analysoimaani toteutumaa. LÄHDE-konstruktion testi tuotti 169–215 parafraasia otsikkoa kohden, KOHDE-konstruktion 133–165. Analysoin ne sekä semanttisesti että syntaktisesti. Tutkimukseni koostuu neljästä artikkelista. Artikkelissa A case in search of an independent life. The semantics of the initial allative in a Finnish verbless construction esitän, että KOHDE-konstruktio on polyseeminen. Määrittelen sille kahdeksan merkitystyyppiä, joiden avulla myös perustelen, miksi kyseessä on itsenäinen argumenttirakennekonstruktio eikä elliptinen rakenne. Artikkelissa Elävä LÄHDE. Alkuasemaisen ablatiivin merkitystyypit verbittömässä konstruktiossa käsittelen vastaavasti LÄHDE-konstruktiota, jolle määrittelen neljä merkitystyyppiä. Artikkelissa Mihin verbittömien konstruktioiden merkitystyypit perustuvat? Skemaattiset ja polyseemiset tapahtumanilmaukset kytken tulokset selvemmin teoreettiseen viitekehykseeni. Selitän, miksi tarkastelemani konstruktiot ilmaisevat tapahtumia ja ovat polyseemisia, vaikka niissä ei ole verbiä, johon sekä tapahtuman ilmaiseminen että argumenttirakennekonstruktion polyseemisyys yleensä yhdistetään. Seppo Kittilän kanssa kirjoittamassani yhteisartikkelissa Semantic roles and verbless constructions. A Finnish challenge for verb-centered approaches laajennamme suomen verbittömien konstruktioiden tarkastelun LÄHDE- ja KOHDE-konstruktion ulkopuolelle ja yhä teoreettisemmalle tasolle. Liitämme verbittömien konstruktioiden tapahtumamerkitykset semanttisen roolin käsitteeseen sekä perustelemme, miksi se pitäisi jakaa argumentti- ja osallistujaroolin käsitteiksi.