Diss. -- Jyväskylän yliopisto.

Abstract The purpose of this research is to describe and comprehend the planning and realization of the Finnish Nurse Education from 1945 to 1957. The historical perspective of Nurse Education is examined from the Health Administration perspective, which utilizes the Intellectual and Administrative history research tradition. The phenomenon of education is studied holistically at macro and micro levels. At macro level the organizing of State Administration and the work of the leading nurses in development analysis is based on various documentation. At micro level the analysis concentrates on research knowledge based on memories of the contemporaries, i.e. experiences and conceptions of teachers and students of Nurse Education. The source materials are interpreted qualitatively. This approach structures the change in foundation and contents of education as well as the general nation-wide educational principles and the sympathies and frailties of human nature of the leading nurses that influenced the education. The research results present the changes in Nurse Education structure and content from 1945 to 1957, and the occurred change. The projecting of Nurse Education was effected by administrative and educational instructions. It was greatly influenced by the so-called Nurse Elite, which adopted an international perspective to nurse education supported by the Rockefeller foundation. The goal-oriented realization of education resulted in increase in theoretical education, concentration on social evaluation and holistic approach in teaching. Practical realizations intensified student guidance and systematic teaching, and also student independence and vocational education were intensified. The results structure research knowledge of Nurse Education, and present the identity of the current Nurse Education and the foundation for further development. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena on kuvailla ja ymmärtää sairaanhoitajien koulutuksen suunnittelua ja toteutusta Suomessa vuosina 1945 - 1957. Sairaanhoitajien koulutuksen historiankuvaa tarkastellaan terveyshallintotieteen näkökulmasta, jossa hyödynnetään aate- ja tapahtumahistoriallista tutkimusperinnettä. Koulutusta kokonaisuutena tutkitaan makro- ja mikrotasoilla. Makrotasolla analysoidaan erilaisten dokumenttien avulla valtionhallinnon organisointia sekä kehittämistoimintaa johtaneiden sairaanhoitajien työtä. Mikrotasolla analysoidaan aikalaisten muistitiedon avulla tuotettua tietoa eli opettajien ja sairaanhoitajaopiskelijoiden kokemuksia ja käsityksiä koulutuksesta. Lähdeaineiston tulkinnan perustana on aineistojen kvalitatiivinen lukutapa. Lukutapa auttaa ymmärtämään koulutuksen rakenteen ja sisällön muutoksen lisäksi myös koulukseen vaikuttaneiden kasvatusaatteiden ja sairaanhoitajien inhimillisen toiminnan merkitystä. Tutkimustuloksissa kuvaillaan sairaanhoitajien koulutuksen suunnittelua ja toteutusta vuosina 1945 - 1957 sekä siinä tapahtunutta muutosta. Suunnitteluun vaikuttivat sekä valtiohallinnolliset että kasvatusaatteelliset ohjeet. Sairaanhoitajien koulutuksen suunnittelua ohjasi erityisesti niin kutsuttu sairaanhoitajaeliitti, joka omaksui suunnitteluun Rockefeller-säätiön tukemana kansainvälisen ajattelun. Koulutuksen tavoitteellinen toteutus edisti sairaanhoidon opetusta siten, että teoriaopetus lisääntyi, yhteiskunnallinen painotus korostui ja opetuskokonaisuudet kehittyivät. Käytännöllisessä toteutuksessa tehostettiin opiskelijoiden ohjausta ja käytännön järjestelyjä sekä vahvistettiin opiskelijoiden itsenäisyyttä ja syvennettiin ammattikasvatusaatetta. Tutkimustulokset auttavat jäsentämään sairaanhoitajien koulutuksen tietoperustaa. Ne auttavat myös ymmärtämään nykyisen sairaanhoitajakoulutuksen identiteettiä ja ovat perusta sen edelleen kehittämiselle.

Abstract The purpose of this study is to navigate the complexity of change in the field of foreign language education. The study follows ethnographic guidelines. Thus, it aims at analysing various learning and teaching situations and, additionally, at offering possibilities for new reflections and practices. The empirical cases of the study have been analysed with nexus analysis. The multiple data include, for example, answers to online surveys, videos, various presentations, papers and learning journals by students as well as ethnographic observation. The study will map the main development of foreign language education in Finland, the major views on learning and on the related research in the field. In addition, the study presents five nexus-analytic explorations within foreign language education and discusses the findings of these cases. The five nexus-analytic cases were conducted during four years. The research participants were pupils, language students and teachers as well as education authorities of foreign language education. The research cases aimed at answering two research questions: (1) “What kinds of motives do the research participants ascribe for foreign language learning and teaching?” and (2) “What kinds of discourses, interaction order and historical bodies emerge in the research cases?” These questions provided answers to the main goal of the research; to gain understanding about factors which contribute to the complexity of change in foreign language education. The findings of the research suggest that change is challenging both in formal education and in teacher education. However, some changes are needed in order to have innovative new language teachers who can motivate young foreign language learners in the spirit of life-long learning and plurilingualism in the future, too. The study has implications for language teacher education, material and curriculum design and for language teachers’ practical work. Additionally, the study presents examples of working methods, which may be used in designing new teaching practices. Finally, the study offers insight of the use of nexus analysis as a concrete research tool. / Tiivistelmä Tämän väitöstyön tarkoitus on kartoittaa muutoksen monimutkaisuutta vieraiden kielten koulutuksessa. Työ noudattaa etnografisia suuntaviivoja. Näin ollen se pyrkii analysoimaan erilaisia oppimis- ja opetustilanteita sekä tarjoamaan mahdollisuuksia uusille reflektioille ja käytänteille. Työssä esitetyt empiiriset osatutkimukset on analysoitu neksusanalyysin avulla. Monipuolinen aineisto sisältää esimerkiksi internet-kyselyn vastauksia, videoita, erilaisia opiskelijoiden tekemiä esityksiä, tutkielmia ja oppimispäiväkirjoja sekä etnografisia havaintoja. Väitöstyössä luodaan katsaus vieraiden kielten koulutuksen kehitykseen Suomessa, kielenopetuksen taustalla vaikuttaneisiin oppimisteorioihin sekä alan tutkimukseen. Lisäksi esitellään väitöskirjan viisi neksusanalyyttistä osatutkimusta ja analyysin tuottamat johtopäätökset. Työssä esitetyt viisi neksusanalyyttistä tutkimusta suoritettiin neljän vuoden aikana. Tutkimuksiin osallistui oppilaita, kieltenopiskelijoita ja -opettajia sekä viranomaisia kielikoulutuksen alalta. Tutkimusten avulla pyrittiin vastaamaan kahteen tutkimuskysymykseen: (1) Millaisia motiiveja tutkimukseen osallistujat tuottavat vieraiden kielten oppimiselle ja opettamiselle? ja (2) Millaisia diskursseja, vuorovaikutusjärjestyksiä ja henkilöhistorioita nousee esiin osatutkimuksissa? Näiden kysymysten avulla saavutettiin tutkimuksen päätavoite eli kartutettiin ymmärrystä siitä, millaisia tekijöitä muutoksen monimutkaisuuteen liittyy vieraiden kielten koulutuksessa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että muutos on haasteellista sekä formaalissa koulutuksessa että opettajankoulutuksessa. Muutoksia kuitenkin tarvitaan, jotta meillä olisi innovatiivisia kieltenopettajia motivoimaan nuoria kielten opiskelijoita elinikäisen oppimisen ja monikielisyyden hengessä myös tulevaisuudessa. Työn tuloksia voidaan hyödyntää kieltenopettajien koulutuksessa, oppimateriaalin sekä opetussuunnitelmien suunnittelussa. Tämän lisäksi työssä on esimerkkejä työmuodoista, joita voi soveltaa vieraiden kielten opetuksessa. Lopuksi, työssä esitetään, kuinka neksusanalyysi toimii konkreettisena tutkimustyökaluna sekä muutoksen edistäjänä.

Abstract This cross-sectional study analyzes the differences between the students at different stages of medical education by examining their general study orientation, their views on characteristics of a good physician and their ways of perceiving patient work. The research cohort (N= 424) was collected from the first-, third- and sixth-year medical students of the Faculties of Medicine in the Universities of Oulu and Turku in autumn 2005. The study consisted of three parts; 1) The Inventory of General Study Orientations, which was used to investigate the students’ general study orientation, 2) the students were asked to name five characteristics of a good physician and 3) they were asked to resolve a short written patient case. General study orientations were analyzed by confirmatory factor analysis. Characteristics of a good physician and the patient case assignment were analyzed by inductive content analysis. This study is part of longitudinal follow-up study on medical education Learning Medical Expertise (LeMex). The obtained findings showed differences in students’ general study orientation, in their dedication to studies as well as in their practical orientation between the different student groups. Dedication to studies decreased and the practical orientation increased as the students proceeded in their studies. Students at different stages of their studies differed on how they estimated the most important characteristics of a good physician, particularly those on patient care, medical know-how and professional ethics. The further the studies had advanced, characteristics on patient care issues became more and more important. As for complying with professional ethics, the result was the opposite. Complying with professional ethics was emphasized as the most important characteristic of a good physician in the beginning of the medical education but its importance decreased in the course of the studies. Medical know-how, as the most important characteristic, was stressed among the third year students. The results showed differences between the student groups in ways they perceived patient work, especially in how they imagined the functions and thoughts of a doctor during on-call appointments. As the studies advanced and the clinical know-how improved and was emphasized, the medical students' holistic view of a human being became narrower. At the same time, non-professional attitude towards the patient increased. Students’ deep-orientation to studying together with desire to develop and specialize predicts development to expertise. The results of this study can be utilized in developing the quality of medical education and teaching. / Tiivistelmä Tässä poikkileikkaustutkimuksessa tutkin sitä, miten eri vuosikurssien lääketieteen opiskelijat eroavat toisistaan. Tarkastelen opiskelijoiden opiskelun yleisorientaatioita, käsityksiä hyvän lääkärin ominaisuuksista ja sitä, miten he hahmottavat potilastyötä. Tutkimusaineisto (n = 424) kerättiin Oulun ja Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan ensimmäisen, kolmannen ja kuudennen vuosikurssin opiskelijoilta syksyllä 2005. Tutkimus koostui kolmesta osa-alueesta: 1) IGSO-mittarista (The Inventory of General Study Orientations), jolla tutkittiin opiskelun yleisorientaatiota, 2) hyvän lääkärin ominaisuuksien nimeämisestä ja 3) lyhyen kirjallisen potilastapauksen ratkaisemisesta. Opiskelun yleisorientaatiot analysoitiin konfirmatorisella faktorianalyysillä, hyvän lääkärin ominaisuudet ja potilastapaus analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Tutkimus on osa lääketieteen koulutuksen pitkän aikavälin seurantatutkimusta LeMEx (Learning Medical Expertise). Tutkimustulokset osoittivat, että tutkittujen vuosikurssien välillä on eroja opiskeluun omistautuneisuudessa ja käytännön orientaatiossa. Omistautuneisuus opintoihin vähenee ja käytäntöön orientoituminen lisääntyy mitä pidemmällä opiskelijat ovat opinnoissaan. Lääkärin tärkeimpinä pidetyissä ominaisuuksissa vuosikurssien välillä eroja on potilaan hoitamisessa, työn perustana olevassa tiedonhallinnassa ja ammattietiikan noudattamisessa. Potilaan hoitamiseen liittyviä ominaisuuksia pidettiin sitä tärkeämpänä, mitä pidemmälle opinnot etenevät. Ammattietiikan noudattamisen osalta tulos on päinvastainen. Se korostuu hyvän lääkärin tärkeimpänä pidettynä ominaisuutena koulutuksen alussa, mutta vähenee opintojen edetessä. Hyvän lääkärin tärkeimpänä ominaisuutena työn perustana oleva tiedonhallinta korostuu kolmannella vuosikurssilla. Potilastyön hahmottumisessa vuosikurssien välillä eroja ilmenee lääkärin toiminnassa ja ajatuksissa päivystysvastaanotolla. Opintojen edetessä ja kliinisen osaamisen kehittyessä ja korostuessa kokonaisvaltainen ihmiskuva kaventuu ja potilaaseen kohdistuva epäammatillinen suhtautuminen lisääntyy. Opiskelijoiden syväorientoituminen opiskeluun, halu kehittyä ja erikoistua enteilee asiantuntijuuteen kehittymistä. Tutkimustietoa voidaan hyödyntää lääketieteen koulutuksen laadun ja opetuksen kehittämiseen.

Abstract The two universities in Oulu developed an interprofessional (IP) curriculum by implementing the theory and training periods for different undergraduate medical and health care students. The aim was to investigate how interprofessional education (IPE), use of collaborative learning methods and innovative learning environments will promote students’ IP competencies. Furthermore, the aim was to understand how the patients and families experienced the students’ receptions in the training periods. Students’ readiness and attitudes towards interprofessional learning (IPL) were investigated with the Readiness for Interprofessional Learning Scale (RIPLS) and their learning experiences after the courses and training periods with a structured questionnaire. The patients and families filled in the feedback questionnaire after the reception. The data was collected between 2007 and 2015. Almost all students indicated, according to RIPLS great importance towards teamwork and collaboration, and felt their professional identity promoted. The medical students evaluated their roles and responsibilities significantly lower than the other health care students. After the first semester, IP course students’ learning outcomes correlated linearly with their own activity and collaboration with the IP group in the e-learning platform. During the training periods in the out patients diabetes clinic, as well as in the preventive maternity and child health clinics, they performed well with IP competencies such as patient-centeredness, communication and teamwork. Students were well briefed to take responsibility as an IP team of the patients’ visit. The care plan was finalized with the facilitators. In the reflection session, learning outcomes were summarized. Students got an overview of primary and preventive services and their professional roles there. Patients and families were very satisfied with their experience with the students. IPE programs have positively changed the overall attitudes to IPL, both with students and the educators and professionals. In addition, students’ professional and IP clinical competencies have developed and the trust in working together has increased. Feedback from patients and families has been very positive. It showed the importance of IPE and the development of collaborative practice in the service system to stakeholders. IP teamwork experience benefits current and future health care professionals in organizing patient-centered care in collaboration with educational organizations and their working life partners. / Tiivistelmä Oulun yliopiston ja ammattikorkeakoulun yhteistyönä kehitettiin lääketieteen ja terveydenhuollon eri perustutkinto-ohjelmille moniammatillinen opetussuunnitelma. Koulutus sisälsi teoriaopintoja sekä harjoittelua hyvinvointikeskuksessa. Tavoitteena oli tutkia, miten moniammatillinen oppiminen, osallistavien opetusmenetelmien käyttö sekä innovatiiviset oppimisympäristöt edistävät opiskelijoiden moniammatillisia taitoja. Tavoitteena oli myös kuvata potilaiden ja perheiden kokemuksia moniammatillisesti toteutetuista vastaanotoista harjoittelujaksoilla. Opiskelijoiden valmiuksia ja asenteita moniammatilliseen oppimiseen tutkittiin ”Valmiudet ja asenteet moniammatilliseen oppimiseen” (RIPLS) - mittarilla. Heidän oppimiskokemuksiaan koottiin opintojen ja harjoittelun päätteeksi strukturoidulla kyselymittarilla. Potilaat ja perheet täyttivät palautekyselyn vastaanoton päätyttyä. Aineisto kerättiin vuosina 2007-2015. Tarkasteltaessa opiskelijoiden asenteita RIPLS-mittarilla mitattuna suurin osa heistä piti erittäin tärkeänä tiimityötä ja vuorovaikutusta ja koki moniammatillisen oppimisen vahvistaneen heidän ammatillista identiteettiään. Lääketieteen opiskelijoiden arvio omasta ammattiroolistaan ja vastuistaan oli merkittävästi epävarmempi kuin muilla terveysalan opiskelijoilla. Opiskelijoiden oppiminen opintojen alkuvaiheen moniammatillisella kurssilla korreloi suoraan heidän omaan aktiivisuuteensa ja kommunikointiin moniammatillisen ryhmän kanssa verkkoalustan tehtävissä. Harjoittelujaksoilla sekä diabetesvastaanotolla että äitiys- ja lastenneuvolassa opiskelijat oppivat moniammatillisia taitoja, kuten potilaskeskeisyyttä, kommunikointia ja tiimityöskentelyä. He saivat kokonaiskuvan terveyskeskustyöstä ja ennaltaehkäisevistä palveluista sekä omista ammatillisista rooleistaan niissä. Potilaat ja perheet olivat erittäin tyytyväisiä saamaansa palveluun opiskelijavastaanotoilla. Opiskelijoiden asenteet moniammatillista oppimista kohtaan olivat positiivisia yhteisten opintojen alussa ja kehittyivät entistä positiivisemmiksi harjoittelujaksojen myötä. Samanaikaisesti opiskelijoiden ammattialakohtaiset sekä moniammatilliset taidot kehittyivät ja luottamus yhdessä työskentelyyn lisääntyi. Potilaiden ja perheiden antama erittäin myönteinen palaute on osoitus päättäjille ja palvelujärjestelmille moniammatillisen koulutuksen ja työkäytäntöjen kehittämisen merkityksestä. Moniammatilliset tiimityötaidot hyödyttävät sekä nykyisiä että tulevia terveysalan ammattilaisia toteuttamaan ja kehittämään asiakaslähtöistä työtä yhteistyössä korkeakoulujen ja työelämän palveluorganisaatioiden kanssa.

Abstract This longitudinal study analyses the differences between the students' concept of health at different stages of basic medical education. The collected data were processed through phenomenographic analysis and qualitative concept map analysis. The purpose of this study was to determine whether medical students adopt the biopsychosocial model of health, and if so, whether that complete model strengthens during their education or students' concept of health changes towards the narrower biomedical model. The research material consists of 720 concept maps drawn by the 274 students who began their education in the fall 2006 at the medical faculties of the Universities of Turku and Oulu. An initial evaluation of medical students' concepts and thinking was performed in the beginning of their first academic year; thereafter, the change of the concepts was followed annually in the spring of the first, third and fifth academic year and finally in the winter of the sixth academic year. This study is part of the longitudinal Learning Medical Expertise (LeMEx) study. The obtained findings show that the students' concept of health became slightly more extensive during the first year of studies. After the first year of clinical studies, the students' concept of health was more biased. Students' concept of health was the most biased after the fifth year of studies. The last summer's health centre work and the studies of the last spring had a positive influence and students' concept became significantly more biopsychosocial. University of Turku students' concept of health was more extensive than that of the University of Oulu students' until the end of the fifth academic year, but the situation was reversed at the end of the education. The significant change towards a more extensive concept in Oulu appears to arise from the changes to the structure and content of some final-year courses. This study revealed some problematic points of basic medical education. The results can be utilized in development of medical education. / Tiivistelmä Tutkin tässä pitkittäistutkimuksessa sitä, miten lääketieteen opiskelijoiden käsitys terveydestä muuttuu lääketieteellisen peruskoulutuksen aikana. Analyyseissa olen käyttänyt fenomenografista lähestymistapaa sekä laadullista käsitekartta-analyysia. Tutkimalla opiskelijoiden käsityksiä ja niiden muutoksia olen halunnut selvittää, omaksuvatko opiskelijat lääketieteellisen koulutuksen keskeisenä tavoitteena olevan biopsykososiaalisen mallin terveydestä ja vahvistuuko tuo kokonaisvaltainen käsitys opintojen edetessä, vai muuttuuko opiskelijoiden käsitys mahdollisesti kohti yksipuolisempaa biolääketieteellistä näkemystä. Tutkimuksen aineiston muodostivat Turun ja Oulun yliopistojen lääketieteellisissä tiedekunnissa vuoden 2006 syksyllä opintonsa aloittaneiden 274:n lääkäriopiskelijan laatimat 720 käsitekarttaa. Ensimmäinen opiskelijoiden ajattelua ja käsityksiä kartoittava kysely toteutettiin heti koulutuksen ensimmäisellä viikolla, jonka jälkeen opiskelijoiden käsitysten muuttumista seurattiin ensimmäisen, kolmannen ja viidennen lukuvuoden keväällä sekä koulutuksen loppuvaiheessa kuudennen lukuvuoden talvella. Tutkimus on osa Learning Medical Expertise (LeMEx) pitkittäistutkimusta. Tutkimustulokset osoittavat, että koulutuksen ensimmäinen vuosi muutti opiskelijoiden käsitystä terveydestä hieman laaja-alaisemmaksi. Ensimmäinen kliininen opiskeluvuosi puolestaan muutti opiskelijoiden käsitystä yksipuolisempaan suuntaan. Opiskelijoiden käsitys terveydestä oli yksipuolisimmillaan koulutuksen viidennen lukuvuoden jälkeen. Koulutuksen lopussa tapahtui käänne ja viimeisen kesän terveyskeskustyöskentely sekä koulutuksen viimeinen syksy muuttivat opiskelijoiden käsityksen laaja-alaisempaan suuntaan. Turun yliopiston opiskelijoilla oli oululaisia laaja-alaisempi käsitys terveydestä viidennen lukuvuoden kevääseen asti. Koulutuksen lopussa tilanne kääntyi päinvastaiseksi. Oulussa tapahtuneen selkeän käsitysten laaja-alaistumisen taustalla näyttävät olleen onnistuneet ratkaisut opetussuunnitelmatyössä. Tutkimuksen avulla on löydetty lääketieteellisen peruskoulutuksen sisällön ongelmakohtia. Tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä lääketieteellistä koulutusta.

Abstract This research explores the development of Finnish Medical Laboratory Technologists based on education given in Turku covering the years 1955–1990. The data is limited into three time periods: education lasting for one year 1955–1963, education lasting for two years 1964–1983 and education 1984–1990 based on the secondary school reform. The development of the Finnish medical laboratory technologist education was connected with development of medical and natural sciences and technology. The representatives of the medicine were of vital importance in influencing the beginning of this education. The swift from industrial to service society speeded the development. The duration of education was extended gradually from one year to four and half year education. Even in the beginning of this education the students selected into training should have at least the basic general secondary school education which was not the case with other health care staff . Especially in the beginning the students should have good health in working with health hazard environment and substances. A distinctive change took place in the relationship of cognitive and practical teaching. In the beginning the greatest part of the educational training was practical given in health laboratories and hospital wards. Gradually the cognitive teaching was transferred into the school classrooms. Also the practical training in the hospital decreased. In the beginning of the educational training took place in the different faculties and institutes of Turku University given by medical staff. Later the teaching was moved to the nursing and health care colleges and the authority to teach was given to the permanent health care staff. The decrease of the infectious diseases and the development of internal medicine and surgery reflected in the changes of the selection of laboratory investigations from the bacteriological research to the chemical research. The manual research methods developed to automatic research methods was seen with a delay in the medical technologist education. Also the quality control appeared surprisingly late in the educational training. The education and training of the laboratory technologists were attached to the education of nursing instead of technical sector of health education. The intensive increase of the social and behaviorial sciences was part of wider international development. This research adds knowledge to the planning of laboratory technologist education. The analysis of the earlier actions helps to reveal the far reaching influences of the different choices made before and to explain why the situation is what it is. / Tiivistelmä Tutkimuksessa selvitettiin Suomessa toteutuneen laboratoriohoitajakoulutuksen kehittymistä Turussa tapahtuneen koulutuksen avulla. Tutkimus rajautui vuosille 1955–1990 ja jakautui ajallisesti kolmeen jaksoon: yksivuotiseen koulutukseen vuosina 1955–1963, kaksivuotiseen koulutukseen vuosina 1964–1983 ja keskiasteen koulunuudistukseen vuosina 1984–1990. Tutkimuksen tarkastelun kohteena oli: Mitkä tekijät johtivat laboratoriohoitaja-koulutuksen käynnistymiseen ja kehittymiseen? Miten opiskelijat valittiin? Miten tietopuolinen ja käytännöllinen opetus jakaantui? Minkälainen oli opettajien pätevyys? Minkälainen oli oppisisältö? Minkälaista tutkintonimikettä käytettiin? Laboratoriohoitajakoulutuksen kehittyminen oli yhteydessä lääketieteen, luonnontieteen ja teknologian kehittymiseen. Lääketieteen edustajat olivat keskeisiä vaikuttajia laboratoriohoitajakoulutuksen alkamiselle ja kehittymiselle. Teolliseen ja palveluyhteiskuntaan siirtyminen vauhdittivat kehitystä. Koulutus piteni asteittain yksivuotisesta neljä ja puolivuotiseksi. Koulutukseen valituilta opiskelijoilta vaadittiin jo alkuaikoina muista hoitohenkilöistä poik-keavasti vähintään keskikoulun oppimäärä. Suuri osa oli kuitenkin ylioppilaita. Koulutuksen alkuaikoina vaadittiin opiskelijoilta hyvää terveyttä tartuntavaarallisen ympäristön ja terveydelle haitallisten aineiden kanssa työskenneltäessä. Koulutuksen alkuaikoina suurin osa oli käytännöllistä opetusta terveydenhuoltoalan laboratorioissa ja vuodeosastoilla. Ajan kuluessa suhde muuttui selvästi koululla annattavan tietopuolisen opetuksen eduksi. Myös vuodeosastoharjoittelu väheni. Koulutuksen alkuaikoina tietopuolinen opetus tapahtui Turun yliopiston eri laitoksilla pääasiassa lääketieteilijöiden voimin. Myöhemmin koulutus siirtyi sairaanhoito- ja terveydenhuolto-oppilaitoksiin ja samalla vetovastuu siirtyi vakinaisille sairaanhoidon opettajille. Tartuntatautien väheneminen ja sisätautien ja kirurgian kehittyminen heijastuivat laboratorio-tutkimusvalikoiman muuttumiseen bakteriologian tutkimuksista kemiallisiin tutkimuksiin. Ihmisen elimistön tutkiminen kudos- ja elintasolta syveni solutasolle. Manuaalisten tutkimusmenetelmien kehittyminen automaatio-menetelmiksi näkyi viiveellä laboratoriohoitajien koulutuksessa. Samoin laboratorioissa voimakkaasti kehittyvä laaduntarkkailu tuli koulutukseen yllättävän myöhään. Laboratoriohoitajakoulutus määriteltiin hoitoalan koulutuksiin terveydenhuollon teknisen alan sijaan. Tämä määritteli hoidollisuutta korostavat raamit laboratoriohoitajakoulutukselle. Yhteiskunta- ja käyttäytymistieteiden voimakas lisääntyminen oli osa laajempaa kansainvälistä kehitystä. Opiskelijoita tuli kasvattaa myös ammatillisissa koulutuksissa yhteiskuntatietoisiksi, osallistuviksi ja sivistyneiksi kansalaisiksi ja perheenjäseniksi. Muiden maiden laboratoriohoitajakoulutukseen ne eivät kuitenkaan sisältyneet. Tämä tutkimus antaa lisää tietoa laboratoriohoitajakoulutuksen suunnitteluun. Aikaisemman toiminnan analysoiminen auttaa näkemään, minkälaiset, kauaskantoisetkin, vaikutukset erilaisilla valinnoilla on ollut, miksi ollaan siinä tilanteessa missä ollaan.

Abstract The aim of this study was to evaluate the association between dental fear and dental attendance, oral health habits and dental condition. A further aim was to study the association between subjective oral impacts and dental fear. The nationwide two-stage stratified cluster sample (n=8028) represented Finnish adults aged 30 years and older. The data were collected in interviews, with questionnaires and at clinical dental examinations. Dental fear was measured with the question: “How afraid are you of visiting a dentist?” and subjective oral impacts with the OHIP-14 questionnaire. Multiple logistic regression analyses were used to determine the association between dental fear and dental attendance, oral health habits, dental condition and subjective oral impacts, taking into consideration the possible confounding and/or modifying factors (e.g. age, gender and education). Of Finnish adults aged 30 years and older, 10% were very afraid and 30% somewhat afraid of visiting a dentist. Those with high dental fear were more likely to report subjective oral impacts than were those with lower fear. Age modified the effect of the association between dental fear and dental attendance, oral health habits and dental condition. Among all age groups, except the 30- to 34-year-olds, irregular attenders were more likely to be very afraid of visiting a dentist than regular attenders were. Dental condition was also poorer among those with high dental fear than among those with lower fear. The association between dental fear and number of decayed teeth was positive in all age groups. Among the age group 65+ years, the numbers of missing and sound teeth were positively, and among the age group 30-34 years negatively, associated with dental fear. Among the age group 65+years, those who brushed their teeth less than twice a day were more likely to have high dental fear than were those who brushed at least twice a day. Regular smokers were more likely to have high dental fear than were those who smoked occasionally or not at all. Dental fear is very common among adults in Finland. Because those with dental fear use dental services irregularly, they are likely to need emergency care. However, those for whom oral health services have been provided regularly since childhood seem to continue to use these services regularly in spite of high dental fear. Dental teams should be aware of the increased oral health risks that smoking, irregular attendance and poor tooth-cleaning habits cause among those with dental fear. Treating dental fear could have positive effects on subjective oral impacts by reducing psychological and social stress as well as improving regular dental attendance and oral health. Birth cohort or age should be taken into account when associations between dental fear and dental attendance, oral health habits and dental condition are studied. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää hammashoitopelon ja hammashoitopalveluiden käytön, suunterveyteen liittyvien tapojen sekä hammasterveyden välisiä yhteyksiä. Tavoitteena oli myös tutkia suunterveyteen liittyvien ongelmien yhteyttä hammashoitopelkoon. Kaksivaiheinen ryvästetty otos (n=8028) edusti suomalaista 30 vuotta täyttänyttä väestöä. Tutkimuksessa käytetty tieto koottiin haastattelujen, kyselyjen ja suun kliinisen tutkimuksen avulla. Hammashoitopelkoa selvitettiin kysymyksellä ”Onko hammaslääkärissä käynti mielestänne: ei lainkaan pelottavaa, jonkin verran pelottavaa, erittäin pelottavaa?” ja suun terveyteen liittyviä ongelmia OHIP-14-kyselyllä. Logististen regressioanalyysien avulla tutkittiin hammashoitopelon ja palveluiden käytön, suunterveyteen liittyvien tapojen ja ongelmien sekä hampaiden terveyden välistä yhteyttä huomioiden mahdollisia sekoittavia ja/tai vaikutusta muovaavia tekijöitä (mm. ikä, sukupuoli, koulutus). Suomalaisista aikuisista 10 % pelkäsi hammashoitoa kovasti ja 30 % jonkin verran. Kovasti hammashoitoa pelkäävät raportoivat suunterveyteen liittyviä ongelmia useammin kuin vähän tai ei lainkaan pelkäävät. Ikä vaikutti siihen, millainen yhteys oli hammashoitopelon ja hammashoitopalvelujen käytön, suun terveyteen liittyvien tapojen ja hammasterveyden välillä. Kaikissa muissa ikäryhmissä paitsi ikäryhmässä 30–34 epäsäännöllisesti hoidossa käyvät pelkäsivät hammashoitoa todennäköisemmin kuin säännöllisesti hoidossa käyvät. Kovasti pelkäävillä oli myös huonompi hammasterveys kuin vähemmän pelkäävillä. Kaikissa ikäryhmissä kovasti hammashoitoa pelkäävillä oli useampia reikiintyneitä hampaita kuin jonkin verran tai ei lainkaan pelkäävillä. Poistettujen hampaiden lukumäärän lisääntyessä kovan hammashoitopelon todennäköisyys pieneni ikäryhmässä 30–34 ja kasvoi ikäryhmässä 65+. Näissä ikäryhmissä sama ilmiö oli havaittavissa myös terveiden hampaiden lukumäärän muuttuessa. Ikäryhmässä 65+ hampaansa harvemmin kuin kahdesti päivässä harjanneet pelkäsivät hoitoa todennäköisemmin kuin vähintään kahdesti päivässä harjanneet. Säännöllisesti tupakoivat pelkäsivät hammashoitoa todennäköisemmin kuin epäsäännöllisesti tai ei lainkaan tupakoivat. Hammashoitopelko on yleistä Suomessa. Koska pelkäävät käyvät hoidossa epäsäännöllisesti, hammaslääkärit kohtaavat pelkääviä potilaita usein akuuttivastaanotolla. Ne, jotka ovat tottuneet hammashoitopalveluiden säännölliseen käyttöön lapsuudesta alkaen, näyttävät jatkavan palveluiden säännöllistä käyttöä pelosta huolimatta. Hammashoitotiimien tulee huomioida hammashoitoa pelkäävien epäsäännöllisen hoidossa käymisen, puutteellisten kotihoitotottumusten ja tupakoinnin suunterveydelle aiheuttama kohonnut riski. Hammashoitopelon hoitamisella olisi positiivisia vaikutuksia suunterveyteen liittyvään elämänlaatuun, koska pelon hoito vähentää psykologista ja sosiaalista stressiä, lisää säännöllistä hoidossa käyntiä ja parantaa suun terveyttä. Syntymäkohortti tai ikä pitää huomioida tutkittaessa hammashoitopelon yhteyttä hammashoitopalveluiden käyttöön, suunterveyteen liittyviin tapoihin ja hammasterveyteen.

Abstract The development of new work practices requires the combination of several organizations. The interaction and knowledge formation of the participants are the essential factors. The aim of this study was to reveal their potential for forming new work practices to day-care centre work in the practice of Social Services (UAS) studies. The research focused on co-operative learning of the network of persons representing universities (academic and applied sciences) and day-care centres. The methodology of the study is based on developmental work research. Four different types of data were collected: 1. Discussion data of the Social Services (UAS) students, teachers and work place instructors during joint planning sessions, 2. Their stimulated recall -interview data, 3. The historical analysis of the day-care work, 4. Historical analysis of the transfer concept. The “expansive learning cycle” and historical analysis of the transfer were used as conceptual tools of analyzing teamwork and knowledge formation of the teams. The activity system model of developmental work research was used as conceptual tool of analyzing learning of the teams. Central themes were further elaborated using stimulated recall – interviews. The interaction mainly consisted of presenting one’s own view, and on the other hand, solving a common problem. The team did not question the interaction at a personal level. The team was not able to construct the common activity system and the boundary object between different institutions (the university, university of applied sciences and the day-care centres). Knowledge formation was conducted by reconstruction of existing knowledge and traditional transfer. On the other hand, regenerative learning and knowledge formation were developed in the activity system of the day-care centre and education. The team observed children’s learning and the contradictions of current activity and formed a new theoretical concept. It was applied as a tool for the activity of students. The new insight was not expanded to the work in day-care centres. Mere conversation is not sufficient - new work practices require mutual trust, strong network connections and the ability to assess and develop the attitude towards a more co-operative one. Knowledge formation provides regenerative learning. What is essential is questioning present practices, knowing the zone of proximal development of the work and modeling of new ideas. The most important in knowledge formation, interaction and learning are the theories of learning. The starting point to develop the work is to find the right object based on the needs of working life. / Tiivistelmä Uusien työtapojen kehittäminen vaatii useiden organisaatioiden yhteistoimintaa. Keskeistä on eri asiantuntijoiden vuorovaikutus ja tiedonmuodostus. Tutkimuksessa selvitettiin kehittäjätiimin vuorovaikutuksen ja tiedonmuodostuksen suhdetta uusien työtapojen muodostumiseen sosionomi (AMK) -koulutuksen harjoittelussa. Tutkimus kohdistui yliopiston, ammattikorkeakoulun ja päiväkodin edustajien yhteistoiminnalliseen oppimiseen tavoitteenaan kehittävä siirtovaikutus. Tutkimuksen metodologia perustuu kehittävään työntutkimukseen. Tutkimus sisältää neljä aineistoa: 1. Sosionomi (AMK) -opiskelijoiden, opettajien ja työpaikkaohjaajien keskusteluaineiston, 2. stimulated recall -haastatteluaineiston, 3. päiväkotityön historiallisen kehityksen analyysiaineiston, 4. siirtovaikutuksen käsitteen historiallisen analyysiaineiston. Keskusteluaineiston vuorovaikutuksen analyysimenetelmänä käytettiin tiimityön analysoinnin käsitteellisiä välineitä. Tiedonmuodostusta analysoitiin ekspansiivisella oppimissyklillä ja siirtovaikutuksen kehitysvaihemallilla. Päiväkotityön historia-analyysiä käytettiin osallistujien kehittämiskohteen tulkintaan. Oppimista analysoitiin toimintajärjestelmän rakennemallilla. Stimulated recall -haastattelut täydensivät analyysejä. Kehittäjätiimin vuorovaikutuksessa korostui oman näkökulman esittäminen ja toisaalta yhteisen ongelman ratkaiseminen. Osallistujat eivät kyseenalaistaneet yksilötason vuorovaikutustaan. Tiimi ei pystynyt luomaan yliopiston, ammattikorkeakoulun ja päiväkodin edustajien yhteistä toimintajärjestelmää ja kehittämiskohdetta. Tiedonmuodostusta ohjasivat valmiin tiedon rekonstruointi ja staattinen siirtovaikutus. Toisaalta päiväkodin ja koulutuksen toimintajärjestelmässä kehittyi uudistavaa oppimista. Osallistujat käsittelivät lasten oppimista, nykytoiminnan ristiriitoja ja muodostivat uuden selitysmallin, jolla oli teoreettista merkitystä opiskelijan toiminnan välineenä. Uusi selitysmalli ei siirtynyt päiväkotityöhön. Pelkkä keskustelu ei riitä - uudet työtavat edellyttävät keskinäistä luottamusta, vahvoja verkostosuhteita sekä kykyä arvioida ja kehittää asennetta yhteistoiminnallisuuteen. Tärkeimmiksi tiedonmuodostusta, vuorovaikutusta ja oppimista sääteleviksi tekijöiksi nousevat oppimisteoriat. Uudistukset edellyttävät uudistavaa oppimista. Keskeistä on taito yhdessä kyseenalaistaa nykyistä toimintaa, hahmottaa työn lähikehitys sekä mallittaa uusia ideoita. Lähtökohtana ovat työelämän tarpeista nousevat kehittämiskohteet.

Abstract Professional practice in critical care settings is characterized by the application of relevant theories, research and evidence-based guidelines to clinical practice. However, critical care nurses’ knowledge and skills in adhering to evidence-based protocols and guidelines for avoiding ventilator-associated pneumonia are inadequate. The aim of the study was to evaluate critical care nurses’ knowledge and skills in adhering to best-practice endotracheal suctioning recommendations and ventilator bundles, to develop and validate instruments to evaluate the care of mechanically ventilated patients, and to evaluate the effectiveness of continuing education on critical care nurses’ knowledge and skills, with a focus on ventilator bundles. In the first study, a descriptive and cross-sectional correlation study was conducted to evaluate critical care nurses’ (n = 40) endotracheal suctioning practices in relation to current best-practice recommendations. In the second study, a descriptive design with a literature review was conducted to assess the effectiveness of educational programmes in preventing ventilator-associated pneumonia. In the third study, an instruments validation study was conducted to develop and test the psychometric properties of the Ventilator Bundle Questionnaire (VBQ) and Observation Schedule (VBOS). In the fourth study, the effectiveness of human patient simulation education was evaluated among thirty (n = 30) critical care nurses who were randomly allocated to intervention and control groups (n = 15 each). Critical care nurses’ knowledge and skills in adhering to best-practice endotracheal suctioning recommendations and ventilator bundles continues to be inadequate. However, educational programmes were linked to significant improvements in learning and clinical outcomes. The VBQ and VBOS were developed and shown to have acceptable psychometric properties (CVI 0.99–1.0, ICC 0.93–1.0). After human patient simulation education, the mean skill scores of the intervention group increased significantly (pt*g = 0.02). Educational programmes may have a significant impact on clinical outcomes and thus, patients’ safety and quality of care, through improvements in nurses’ knowledge and skills in adhering to evidence-based guidelines in critical care settings. The VBQ and VBOS can provide an objective method measuring whether evidence-based guidelines are being used in clinical practice. In addition, there was a significant transfer of learned skills to clinical practice following human patient simulation education. / Tiivistelmä Teho-osastoilla ammatillinen erityisosaaminen edellyttää tutkitun tiedon, teorioiden sekä näyttöön perustuvien hoitosuositusten soveltamista kliiniseen käytäntöön. Kuitenkin tehohoitajien tiedot ja taidot noudattaa näyttöön perustuvia hoitokäytäntöjä ja suosituksia hengityslaitehoitoon liittyvän keuhkokuumeen ehkäisyksi ovat olleet puutteellisia. Tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida tehohoitajien tietoa ja taitoa noudattaa hyväksi havaittuja hengitysteiden imukäytäntöjä sekä hengityslaitehoitoon liittyviä hoitosarjakäytäntöjä, kehittää ja validoida mittareita hengityslaitehoitoa saavien potilaiden hoidon laadun arvioimiseksi sekä arvioida täydennyskoulutuksen vaikuttavuutta tehohoitajien tietoihin ja taitoihin noudattaa hengityslaitehoitoon liittyviä hoitosarjakäytäntöjä. Ensimmäisessä osatyössä arvioitiin kuvailevan ja korrelatiivisen tutkimusasetelman avulla tehohoitajien (n = 40) alahengitysteiden imukäytäntöjä suhteessa hyväksi havaittuihin toimintakäytäntöihin. Toisessa osatyössä arvioitiin kuvailevan kirjallisuuskatsauksen avulla koulutusinterventioiden vaikuttavuutta hengityslaitehoitoon liittyvän keuhkokuumeen ehkäisyssä. Kolmannessa osatyössä kehitettiin ja testattiin hengityslaitehoitoon liittyvä hoitosarjakysely (VBQ) sekä havainnointimittari (VBOS). Neljännessä osatyössä arvioitiin simulaatiokoulutuksen vaikuttavuutta satunnaistetussa koeasetelmassa interventio- (n = 15) ja kontrolliryhmän (n = 15) välillä. Tehohoitajien tiedot ja taidot noudattaa hyväksi havaittuja hengitysteiden imukäytäntöjä sekä hengityslaitehoitoon liittyviä hoitosarjakäytäntöjä olivat edelleen puutteellisia. Kuitenkin koulutusinterventioiden vaikuttavuus kliinisiin hoitotuloksiin sekä oppimistuloksiin oli merkittävä. VBQ- ja VBOS-mittareiden psykometriset ominaisuudet osoittautuivat hyväksyttäviksi (CVI 0,99–1,0, ICC 0,93–1,0).Simulaatiokoulutuksen jälkeen interventioryhmän taidot noudattaa hoitosuosituksia lisääntyivät merkittävästi (pt*g = 0,02). Koulutusinterventioiden kliininen vaikuttavuus potilasturvallisuuden ja hoidon laadun kehittämisessä voi olla merkittävää, kun hoitajien tietoa ja taitoa noudattaa näyttöön perustuvia hoitosuosituksia lisätään kliinisessä tehohoitotyössä. VBQ- ja VBOS-mittarit voivat tarjota objektiivisen tavan arvioida tutkitun tiedon siirtymistä kliiniseen käytäntöön. Simulaatiokoulutuksen jälkeen opittujen taitojen siirtovaikutus kliiniseen käytäntöön oli merkittävä.