Abstract The aim was to describe the narratives unfolding in cooperative team meetings in acute psychiatric care. The cooperative team meeting is based on cooperative care, in which power and responsibility are shared between the participants. The participants in cooperative team meeting are the patient, her/his significant others and health care professionals. The aim of these meetings is defined based on the patient's need for care. The purpose of the study was to produce new knowledge about cooperative team meetings in psychiatric care. The results can be used to develop psychiatric care and the processes of learning and studying to nurse. The study approach was narrative, and it was focused on narratives in the cooperative team storytelling process. The data consisted of 11 videotaped cooperative team meeting in two acute psychiatric wards. The participants in each case consisted of a voluntary patient, his/her significant others, primary physicians, nurses and other experts. The research was a process. The spoken narratives in cooperative team meetings were approached using the methods of "Categorical-Content" reading and dialogue analysis based on a narrative approach. The unspoken narratives were unfolded using the QRS NVivo computer program and the "Holistic-Content" reading method. In the first phase, the silent narrative "shame" was found. In the second phase, the narratives "active" and "passive participation" based on cooperative care were found. In the third phase, the spoken and unspoken combined narrative "Shared-rhythm cooperation" was found. According to the results, the cooperative team meeting consisted of unspoken narratives. The cooperative team meeting was based on cooperative care if the participants defined and shared the topic of discussion and had eye contact and the authoritarian participant gave space for expression. The cooperative team meetings required open-ended and reasonable questions by the health care professionals. Furthermore, the interpretation was to be based on the patient's or the significant other's narratives and the meanings the events had had for them. The participants were able to introduce their narratives to the storytelling process if they had enough time. Shared understanding was possible if all participants' narratives were in interaction with each other. The cooperative team meeting was expert-initiative, if the storytelling was based on the professionals' narratives. The expert-initiative storytelling consisted of control, monologue, unreadable faces and immobility. The main goal was to elicit information of the patient, and the role of the patient and his/her significant others was to be a passive recipient. / Tiivistelmä Tutkimuksessa kuvataan psykiatrisen yhteistyöneuvottelun keskustelussa rakentuvia kertomuksia. Yhteistyöneuvottelu perustuu yhteistoiminnallisen hoidon lähtökohtiin, jossa valta ja vastuu ovat jaettu siihen osallistuvien kesken. Siten yhteistyöneuvottelu on psykiatrisen potilaan, hänen määrittelemiensä läheisten ja hänen hoitoonsa osallistuvien asiantuntijoiden potilaan tilanteeseen perustuva tapaaminen. Tutkimuksessa on tuotettu uutta tietoa yhteistoiminnallisesta yhteistyöneuvottelusta psykiatrisessa hoidossa. Tulosten perustella voidaan kehittää hoitotyön käytäntöä ja koulutusta. Tutkimuksen lähestymistapa oli narratiivinen ja tutkimuksen kohteena oli yhteistyöneuvottelun kertomistilanteessa rakentuvat kertomukset. Tutkimusaineisto muodostui 11 videoidusta yhteistyöneuvottelusta kahdelta psykiatriselta akuuttiosastolta. Näihin yhteistyöneuvotteluihin osallistuvat olivat vapaaehtoisia potilaita, hänen nimeämiään läheisiä, lääkäreitä, hoitajia ja muita asiantuntijoita. Tutkimus eteni prosessina. Yhteistyöneuvottelun sanallisia kertomuksia rakennettiin narratiivisella "Categorical-Content" - ja dialogianalyysi lukutavoilla. Sanattomia kertomuksia rakennettiin QRS NVivo-tietokoneohjelmalla ja " Holistic-Content"- lukutavalla. Prosessin ensimmäisessä vaiheessa löydettiin yhteistyöneuvottelun kertomaton kertomus "häpeä". Prosessin toisessa vaiheessa rakentui yhteistoiminnallisuutta kuvaavat "aktiivinen-" ja "passiivinen osallistuja"- kertomukset. Kolmannessa vaiheessa rakentui sanallisen ja sanattoman kertomisen yhdistävä "jaettu rytminen yhteistyö"-kertomus. Tulosten mukaan psykiatrinen yhteistyöneuvottelu sisälsi kertomatonta kertomusta. Psykiatrinen yhteistyöneuvottelu oli yhteistoiminnallista, jos siihen osallistujat määrittelivät ja jakoivat yhteisen kertomisen kohteen, osallistujilla oli katsekontakti ja auktoriteetti antoi tasapuolisesti tilaa kaikille osallistujille. Yhteistoiminnallisuus edellytti asiantuntijoilta avoimia ja perusteltuja kysymyksiä. Lisäksi se edellytti, että asiantuntija vahvisti kertomisen seurauksena syntyvän tulkinnan potilaalta. Yhteistoiminnallinen hoito edellytti myös aikaa, jotta kaikki voivat tuoda näkökulmansa yhteisen kertomuksen rakentamiseen. Jaettu ymmärrys potilaan tilanteesta mahdollistui, jos kaikkien osallistujien kertomukset olivat vuorovaikutuksessa keskenään. Psykiatrinen yhteistyöneuvottelu oli asiantuntijalähtöistä, jos yhteistyöneuvottelun sisältöä rakennettiin asiantuntijoiden kertomuksista ja asiantuntijat pitäytyivät omissa kertomuksissaan. Asiantuntijalähtöinen kertominen sisälsi kontrollointia, monologia, ilmeettömyyttä ja eleettömyyttä. Asiantuntijalähtöisen kertomuksen pääpaino oli tietojen keruussa, tällöin potilaan ja hänen läheisensä tehtävänä oli tiedon antaminen.

Abstract The current study discusses the pedagogical development work of two teachers from the viewpoint of listening and being heard. The study was implemented using the methods of narrative action research, and the data consist mainly of the teachers’ professional biographies, video materials, and shared pedagogical diary. The data was gathered in the course of a single school year as part of the inclusive physical education. In this context, inclusion refers to the merger of the groups of children in special and mainstream education. The studied group of pupils was taught simultaneously by a primary teacher and a special teacher. The study is theoretically based on the ethic of pedagogical love. In the data, moments of being heard were encouraged by a commitment to ethical core values as teachers’ practical morality, respect for students’ freedom of choice, sufficient availability of time, the possibility to anticipate teaching, assessment of the interfacing of privacy and closeness, as well as giving individual attention. Based on the individual moments of being heard emerging from the data, a conscious manner of teaching and supervision was developed and subsequently named the pedagogy of being heard. This study describes the development of the pedagogy of being heard in the context of physical education. First the study discusses the elements of interaction that allowed for moments of being heard, second the supporting of students in physical education by means of the pedagogy of being heard, and third the fulfillment of being heard in the relationship between the teachers contributing to the research process. At the core of the pedagogy of being heard are relations of caring and interaction between all the group members both in teacher-student relationships and in peer relationships between students, as well as in relationships between the adults in the group. Central to the pedagogy of being heard is every individual’s right to be respected and accepted as him- or herself. The quality of interaction and relationships is seen as a core factor in supporting students in physical education. Teachers employing the pedagogy of being heard need constantly to redirect their pedagogical implementation by way of active listening. / Tiivistelmä Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kahden opettajan pedagogista kehittämistyötä kuuntelemisen ja kuulluksi tulemisen näkökulmasta. Tutkimus on toteutettu narratiivisena toimintatutkimuksena, ja aineisto koostuu pääasiassa opettajien ammatillisista elämäkerroista, videomateriaalista ja yhteisesti tuotetusta pedagogisesta päiväkirjasta. Aineisto on tuotettu yhden lukuvuoden aikana osana inklusiivisen opetusryhmän liikunnanopetusta. Tässä yhteydessä inklusiivisuudella tarkoitetaan erityisopetuksen ja yleisopetuksen opetusryhmien yhteensulauttamista. Opetusryhmää opetettiin luokanopettajan ja erityisluokanopettajan samanaikaisopettajuutena. Tutkimus nojaa teoreettisesti pedagogisen rakkauden etiikkaan. Eettiseen arvopohjaan sitoutuminen opettajien käytännön moraalina, oppilaiden valinnanvapauden kunnioittaminen, kiireettömyys, mahdollisuus ennakoida opetusta, yksityisyyden ja läheisyyden rajapintojen arvioiminen sekä yksilöllisen huomion antaminen synnyttivät aineistoon kuulluksi tulemisen hetkiä. Aineistosta nostetuista yksittäisistä kuulluksi tulemisen hetkistä kehitettiin tietoinen opettamisen ja ohjaamisen tapa, joka on nimetty kuulluksi tulemisen pedagogiikaksi. Tässä tutkimuksessa kuvataan kuulluksi tulemisen pedagogiikan kehittämistä koululiikunnan kontekstissa. Tutkimuksessa tarkastellaan 1. niitä vuorovaikutuksen elementtejä, jotka mahdollistivat kuulluksi tulemisen hetken syntymisen, 2. oppilaan tukemista koululiikunnassa kuulluksi tulemisen pedagogiikan keinoin, ja 3. kuuntelemista tutkimuksessa mukana olleiden opettajien välisessä suhteessa. Kuulluksi tulemisen pedagogiikan ytimessä ovat välittävät ja vastavuoroiset vuorovaikutussuhteet kaikkien ryhmän jäsenten välillä niin opettaja–oppilassuhteissa kuin oppilaiden välisissä vertaissuhteissa ja ryhmän aikuisten välisissä suhteissa. Kuulluksi tulemisen pedagogiikassa keskeistä on jokaisen yksilön oikeus olla arvostettu ja hyväksytty omana itsenään. Vuorovaikutussuhteiden laatu nähdään keskeisenä tekijänä oppilaan tukemisessa koululiikunnassa. Kuulluksi tulemisen pedagogiikkaa toteuttavien opettajien tulee jatkuvasti suunnata pedagogista toteutustaan aktiivisen kuuntelemisen avulla.

Abstract Finnish male teacher has been viewed related to e.g. their low number, suspicions of criminal record and salary policy in the past years' teacher discussion. This educational-historical study examines Finnish male teachers' autobiographies and films on them by using narrative approach. The period in focus is the time of independence. Honest attitude towards life, an attempt to serve and please are reflected in the narratives of male teachers' autobiographies. Views on cooperation and voluntary work are emphasised in the narratives of older generation. Conflicts in working and private life increase in narratives describing the period after the war. All teacher generations mention the valuing of teachers' work but the meaning of valuing decreases towards the time of comprehensive school. Finnish school management has been remembered and investigated in the data based on both idyll and conflict. In so far as films are considered, the prevalence of conflict is significant. A mediated solution is often found for conflicts. Many films criticise school as a collective upbringing and educational community. Negative features of school are transferred to screen by many films. Based on the films, the teaching personnel seem to be divided. One group of teachers lean on to the strong institution in their use of power in educating and teaching whereas the other group of teachers presented by the films seem to understand the meaning of individual teaching and upbringing. Impression based on the watched films is that the values and aims of general school discussion are seen on the screen. At times, films also criticise school values. During the period in focus, model teaching has changed from Christianity-based model towards a pluralistic educator influenced by democracy. If films are studied based on their writers, a group of Finnish film directors seem to have a rather negative view on their male teachers. The role of female writers has also had an effect on the descriptions of males. However, the narratives of autobiographies do not strengthen the message conveyed from film texts, for there is no authority based drive towards teaching nor unreasonable keeping under discipline in teachers' narratives. In this study I investigated male teachers in historical context based on films and autobiographies. The general fading of role model and model teaching of male teachers after the war can be seen in the data. Teacher profession is becoming more and more women's profession in Finland. Current interpretation of equality regulations and salaries that are fallen behind strengthen this development. The meanings and hidden expectations set on male teachers in Finnish educational system are continuously transferred to women. Based on the data, it is possible to see the usefulness of male teacher in school. At the same time, many questionable practices that gender-based authority building can include, are seen. Male teacher in his profession has had to function under a strong obligation and control set by the society and the people using school services. This has often resulted in the forming of divided self concept. Teacher's private and working life have often been controversial. / Tiivistelmä Viime vuosien opettajapuheessa suomalaista miesopettajaa on sivuttu muun muassa lukumääräisen vähyyden, rikostaustaepäilyjen ja palkkauspolitiikan yhteydessä. Tämä kasvatushistoriallinen tutkimus tarkastelee narratiivisessa kehyksessä suomalaisten miesopettajien omaelämäkertoja ja heitä esittäviä elokuvia. Tarkasteltava jakso on ollut maan itsenäisyyden aika. Miesopettajien omaelämäkertojen kerronnassa kuvastuvat rehellinen elämänasenne, pyrkimys palvella ja miellyttää. Vanhemmalla sukupolvella korostuvat näkemykset yhteistyöstä ja talkoohengestä. Sodan jälkeistä aikaa esittelevässä kerronnassa kasvavat ristiriidat työpaikoilla ja työn ulkopuolisessa elämässä. Kaikki opettajapolvet mainitsevat opettajan työn arvostuksesta, mutta arvostuksen merkitys vähenee peruskoulua kohden tultaessa. Suomalaista koulunpitoa on muisteltu ja tarkasteltu lähdeaineistossa niin idyllin kuin konfliktin perspektiivistä. Elokuvien osalta konfliktivoittoisuus on merkitsevää. Ristiriidoille löytyy usein soviteltu ratkaisu. Useat elokuvat kritisoivat koulua kollektiivisena kasvatus- ja koulutusyhteisönä. Koululaitoksen negatiiviset kaiut siirtyvät valkokankaalle monien elokuvajaksojen välityksellä. Opettajakunta näyttäisi elokuvien mukaan olevan kaksijakoista. Toiset tukeutuvat kasvattavassa ja opettavassa vallankäytössään vankkaan laitosinstituutioon. Toinen elokuvan näyttämä opettajaryhmä sen sijaan ymmärtää yksilöllisen opetus- ja kasvatustavan merkityksen. Katsotun elokuva-aineiston perusteella jää vaikutelma, että yleisen koulupuheen arvot ja tavoitteet näkyvät valkokankaalla. Välillä elokuva myös kritisoi koulun arvomaailmaa. Tarkasteltavalla ajanjaksolla esikuvallinen opettajuus on muuttunut kristillisyyden sävyttämästä esimerkistä kohti demokratian muovaamaa moniarvoista kasvattajaa. Mikäli elokuvaa tarkastellaan tekijälähtöisesti, on suomalaisen elokuvan ohjaajakunnalla melko negatiivinen näkemys miesopettajistaan. Naiskäsikirjoittajien kynän jälki on myös värittänyt mieskuvauksia. Omaelämäkertojen tekstit sen sijaan eivät elokuvatekstejä vahvista, sillä opettajien kerronnassa ei ole virkaintoista paloa opetustehtäviin eikä oppilaiden perusteetonta kurittamista. Tutkimuksessa tarkastelin miesopettajaa historiallisessa kontekstissa elokuvalähteitten ja omaelämäkertojen mukaan. Miesopettajien roolimalli- ja esikuvaopettajuuden yleinen himmeneminen sodan jälkeen näkyy lähteiden valossa. Opettajan ammatti on Suomessa yhä enenevästi naisten ammatti. Nykyhetken tasa-arvosäädösten tulkinta ja palkkauksen jälkeenjääneisyys varmistavat kehitystä. Merkitykset ja piilo-odotukset, joita miesopettajalle on suomalaisessa koulujärjestelmässä asetettu, siirtyvät enenevästi naiselle. Tutkimuslähteiden valossa on mahdollista nähdä miesopettajan tarpeellisuutta koulussa. Samalla on myös nähtävissä kyseenalaisia käytänteitä, joita sukupuolellinen auktoriteettimuodostus voi pitää sisällään. Miesopettaja ammatissaan on joutunut toimimaan yhteiskunnan ja koulupalveluita kuluttavan väestön vahvan velvoitteen ja kontrollin alaisena. Tämä on vaikuttanut usein kaksijakoisen minäkuvan muovautumiseen. Opettajan siviilielämä ja työelämä ovatkin usein olleet ristiriitaisia.

Abstract The aim of this study is to meet the need to have a better understanding of identity construction in the context of organizational change. With my narrative research, I add my voice to those researchers who appreciate language playing a key role in the formation of social reality, individual’s cognitive structure and sense of self. The question of how the participants in the study narrate themselves within the context of organizational change has guided conducting the study. The data for the study consists of 12 individuals’ narration in the contexts of various organizational changes. In this study organizational change means the social constructions the participants have constructed in their narration. Decided by the top management, in actual reality these organizational changes have been associated with personnel effects and negotiations complying with the co-operation act. I studied the narrated identity construction utilizing positioning, categorizing and expectation as analytical concepts in reading. The reading of the narrated data had six stages. In the last reading stage I sought answers as to how the main characters of the stories, Juha, Marjut and Arja, narrate the relation to themselves and the relation to others within the context of organizational change. I have used a narrative form for two reasons. Firstly, in order to deepen my own understanding as to how and why the narrated identity is constructed as it is. Secondly, with a narrative study, I have been able to expose the dynamic nature in the construction of context and identity more clearly than with a traditional research text. The readings of narrative data preceding my narrative writing have, however, affected the construction of my chosen three stories, the method of writing them, the chosen citations and interpretation. This study will lead to a better understanding of how an individual’s self is constructed in relation to others in the organization where the individual works. My study suggests that, due to its open nature, an organizational change increases the individual’s need to narrate the individual’s self, who I am, how I have become me and what my possible future selves will be like. The study discloses needs lying in the background of the narration in the context of organizational change; the need to raise self-esteem, to maintain the feeling of command and control, to hold on to the moral order, to decrease uncertainty and to maintain continuity. In addition to this, the study uncovers the struggle for one’s own identity. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tehtävänä on vastata tarpeeseen ymmärtää nykyistä paremmin identiteettien rakentumista organisaatiomuutoksen kontekstissa. Liityn kerronnallisella tutkimuksellani niiden tutkijoiden joukkoon, jotka ajattelevat kielellä olevan keskeisen merkityksen sosiaalisen todellisuuden, yksilön tiedollisten rakenteiden ja itseymmärryksen muotoutumisessa. Kysymys siitä, miten tutkimukseen osallistuvat kertovat itsensä organisaatiomuutoksen kontekstissa, on ohjannut tutkimuksen tekemistä. Tutkimusaineisto on koostunut 12 henkilön kerronnasta eri organisaatiomuutosten konteksteissa. Organisaatiomuutoksella on tässä tutkimuksessa tarkoitettu niitä sosiaalisia konstruktioita, joita tutkimukseen osallistuvat ovat rakentaneet kerronnassaan. Reaalisessa todellisuudessa nämä organisaatiomuutokset ovat olleet ylimmän johdon päättämiä, niihin on liittynyt henkilöstövaikutuksia ja yhteistoimintalain mukaisia neuvotteluja. Olen tutkinut kerrotun identiteetin rakentumista käyttäen luennassa positiointia, kategorisointia ja odotusta analyyttisina käsitteinä. Kerrotun aineiston luenta on ollut kuusivaiheinen. Viimeisessä luentavaiheessa olen hakenut vastauksia siihen, miten tarinoiden päähenkilöt Juha, Marjut ja Arja kertovat suhteen omaan itseensä ja suhteen toisiin organisaatiomuutoksen kontekstissa. Olen käyttänyt tarinallista muotoa kahdesta syystä. Ensinnäkin syventääkseni omaa ymmärrystäni siitä, miten ja miksi kerrottu identiteetti rakentuu kerrotunlaiseksi. Toiseksi olen saanut tarinamuotoisella esittämisellä perinteistä tutkimustekstiä selkeämmin esille kontekstin ja identiteetin rakentumisen dynaamisen luonteen. Valitsemieni kolmen tarinan rakentamiseen, niiden kirjoittamisen tapaan, valittuihin sitaatteihin ja tulkintaan ovat kuitenkin vaikuttaneet tarinoiden kirjoittamista edeltäneet kerronnallisen aineiston luennat. Tämä tutkimus lisää ymmärrystä siitä, miten yksilön minuus rakentuu suhteessa toisiin organisaatiossa, jossa hän työskentelee. Tutkimuksessani ehdotan, että organisaatiomuutos lisää avoimen luonteensa vuoksi yksilön tarvetta kertoa minuuttaan, sitä kuka minä olen, miten olen tullut minuksi ja millaisia ovat mahdolliset tulevat minuuteni. Tutkimus tuo esiin ne tarpeet, jotka organisaatiomuutoksen kontekstissa ovat kerronnan taustalla; tarve kohottaa itsetuntoa, säilyttää hallinnan ja kontrollin tunnetta, pitää kiinni moraalijärjestyksestä, pienentää epävarmuutta ja ylläpitää jatkuvuutta. Lisäksi näkyviin tulee taistelu oman identiteetin puolesta.