Abstract The aim of this epidemiological study was to investigate the oral health situation and associated factors among a group of Finnish healthy males born in the early 1990s. A pilot study was carried out in two garrisons of the Finnish Defence Forces in July 2010 to evaluate and time the various parts of the protocol (n = 256 men and women). In the main study, oral health of 13,564 men and 255 women who entered the military service in 2011 was screened for restorative treatment need (DT), dental history (DMFT) and periodontal status (CPI and BOP). In this cross-sectional study, a representative sample of the entire group of draftees in 2011 was achieved by examining all conscripts in 15 out of 20 garrisons and every fifth conscript in alphabetical order randomising the subjects in the five largest garrisons. Also 8,539 men answered a questionnaire covering their smoking and snuffing habits and alcohol use as well as other behaviour and background factors. BOP was available on 6,596 conscripts. The findings suggested stagnation in the improvement or even deterioration of the caries status in young healthy males. Among the study group of young male adults, caries burden was polarised, mainly due to primary caries. Prevalence of smoking was alarmingly high (39.6%). Smoking significantly increased the odds for restorative treatment need, high BOP or high CPI and was associated with other behaviour related to poor health. Snuffing and alcohol use were not associated with caries prevalence, BOP and CPI in the study group. The importance of the place of residence to caries experience was evident, but the impact decreased when health behaviours were included in the statistical analyses. Sociodemographic factors were associated with oral health among young men. In conclusion, health behaviour of young Finnish males does not support good oral health, and therefore caries control continues to be a challenge. Both health behaviours and environmental factors are associated with oral health, which should be considered in oral health promotion. / Tiivistelmä Tämän epidemiologisen tutkimuksen tavoitteena oli tutkia 1990-luvulla syntyneiden perusterveiden suomalaisten nuorten miesten suun terveyden tilannetta ja siihen vaikuttavia taustatekijöitä. Pilottitutkimuksessa heinäkuussa 2010 testattiin tutkimusprotokolla ja arvioitiin sen soveltuvuus epidemiologiseen tutkimukseen. Pilottitutkimus tehtiin kahdessa Puolustusvoimien varuskunnassa, ja siihen osallistui yhteensä 256 varusmiestä Epidemiologinen tutkimus tehtiin tammikuussa ja heinäkuussa 2011 kahdessakymmenessä varuskunnassa. Kliininen tarkastus tehtiin kaikille alokkaille lukuun ottamatta viittä suurinta varuskuntaa, joissa tutkimukseen valittiin joka viides alokas. Tutkimukseen osallistui yhteensä 13 564 miestä ja 255 naista. Heiltä selvitettiin korjaavan hoidon tarve (DT) ja hoidon historia (DMFT) sekä korkein parodontaalisen hoidon tarve indeksihampaista (CPI). Ikenien vuotoindeksi (BOP) mitattiin 6 596 varusmieheltä. Kliinisen tarkastuksen lisäksi 8 539 varusmiestä vastasi kyselyyn, jolla selvitettiin muun muassa heidän tupakointi-, nuuskaus- ja alkoholinkäyttötottumuksiaan sekä muuta terveyskäyttäytymistä ja sosioekonomisia ja -demografisia taustatietoja. Tulosten perusteella suomalaisten nuorten miesten kariologinen tilanne ei ole enää parantunut vaan jopa hieman huonontunut aiempiin tutkimuksiin verrattuna. Karieskertymä on polarisoitunut tutkimusjoukossa, ja suurin osa löydöksistä oli uusia kariesleesioita. Varusmiehistä jopa 39,6 % tupakoi päivittäin. Tupakoinnin ja lisääntyneen kariologisen ja parodontaalisen hoidon tarpeen sekä huonon terveyskäyttäytymisen välillä havaittiin yhteys. Nuuskaaminen ja alkoholin käyttö eivät vaikuttaneet todettuun kariologisen ja parodontaalisen hoidon tarpeeseen tässä tutkimuksessa. Varusmiehen asuinpaikka vaikutti kariologisen hoidon tarpeeseen, mutta vaikutus väheni, kun terveyskäyttäytyminen otettiin analyyseihin mukaan. Myös varusmiehen omalla sekä hänen vanhempiensa koulutustaustalla oli vaikutusta nuorten miesten suun terveyteen. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että suomalaisten nuorten miesten terveyskäyttäytyminen ei tue hyvää suun terveyttä, jonka takia karieksen hallinta tulee olemaan haastavaa myös tulevaisuudessa. Sekä terveyskäyttäytyminen että ympäristö vaikututtavat suun terveyteen, mikä on tärkeä pitää mielessä terveyden edistämistyössä.

Abstract Military aviation is characterised by challenging working environments. Even though flying is a heavily visual task, much of the most important information is expressed aurally, via radio. The purpose of this study is to investigate the characteristics of radio communication in military aviation environments, the effect of workload on radio communication, as well as the functionality of a new hearing protection system. Flight simulator (F/A-18 Hornet simulator) and heart rate analysis were used to analyse the effect of an increased workload on radio communication. In addition to this, two survey studies were conducted, the first to investigate the prevalence and nature of radio communication problems in military aviation environments, and the second for evaluating the functionality of a new hearing protection solution (moulded communication ear plugs, m-CEPs) for military pilots. In the flight simulator, pilots’ heart rate reflected the level of mental workload. Changes in radio communication were observed during a high workload: The total amount of communication, as well as informing and requesting messages increased. A decrease in acknowledgements was observed. This reflects a change in the team communication tactics during information-loaded flight phases. In survey studies, radio speech communication problems occurred during 14% of the flight time. The most prevalent problems included multiple speakers and overlapping speech on the radio frequency band, missing acknowledgments, and high background noise, especially during helicopter operations. During their career, 18% of the respondents had encountered a potentially dangerous event caused by radio communication problems. The pilots reported a high motivation to use enhanced hearing protection systems. m-CEPs were shown to be a promising tool for improving hearing protection and radio communication: they were considered to be better than the previous hearing protectors, and the pilots reported that they improve the experienced speech intelligibility. However, discomfort and technical problems remain a problem. In the challenging hearing conditions of military aviation, the high quality of radio communication and hearing protection remain important. In the future, radio communication training should be improved and focused on team communication training. The technical development of hearing protection devices should be continued to assure the best possible comfort and technical reliability. / Tiivistelmä Sotilaslentäjä työskentelee fyysisesti, psyykkisesti ja kognitiivisesti hyvin haastavassa monitehtäväympäristössä. Radiopuheviestinnän onnistuminen on lentoturvallisuuden ja tehtävätehokkuuden kannalta olennaista, sillä merkittävä osa turvallisuuden kannalta kriittisestä informaatiosta välitetään puheella radioteitse. Tämän väitöstutkimuksen tavoitteena on selvittää radiopuheviestinnän ongelmien esiintymistä ja luonnetta, kuormituksen vaikutusta radiopuheviestintään sekä uuden kuulonsuojausjärjestelmän toimivuutta sotilaslentäjän työssä. Tutkimus toteutettiin lentosimulaattorissa sekä kahdella kyselytutkimuksella. F/A-18 Hornet -simulaattorissa tutkittiin sykeanalyysin avulla lentotehtävän psyykkisen kuormituksen vaikutusta radiopuheviestintään. Kyselytutkimuksilla selvitettiin radiopuheviestintäongelmien yleisyyttä ja luonnetta sekä uuteen kuulonsuojausjärjestelmään (yksilöllisesti valettu kommunikaatiokuulosuojain) liittyviä tekijöitä. Sykeanalyysi osoittautui käyttökelpoiseksi psyykkisen kuormituksen arviontiin simulaattorissa. Radiopuheviestintä muuttui kuormittavassa lentovaiheessa: viestinnän määrä lisääntyi; informoivat ja kysyvät viestit lisääntyivät; ja kuittaukset vähenivät. Kyselytutkimuksissa lennon aikaisia radiopuheviestinnän ongelmia raportoitiin esiintyvän 14 % lentoajasta. Suuri puhujien määrä ja päällekkäinen puhe radiojaksolla, kuittausten puuttuminen sekä taustamelu varsinkin helikopteritoiminnassa olivat merkittävimpiä ongelmia. Vastaajista 18 % kertoi kohdanneensa urallaan läheltä piti- tai vaaratilanteen, johon radiopuheviestinnän ongelma oli myötävaikuttanut. Lentäjät olivat hyvin motivoituneita käyttämään uusia kuulonsuojausjärjestelmiä. Yksilöllisesti valetut kommunikaatiokuulosuojaimet vaikuttavat lupaavalta ratkaisulta kuulonsuojauksen ja viestinnän parantamiseen. Lentäjät pitivät niitä parempina kuin aiemmat kuulonsuojausjärjestelmät, ja niiden raportoitiin parantavan puheen ymmärrettävyyttä sotilasilmailun haastavissa kuunteluolosuhteissa. Mukavuusongelmia ja teknisiä ongelmia esiintyi kuitenkin edelleen runsaasti. Sotilasilmailun haastavissa kuunteluolosuhteissa laadukas radioviestintä ja toimiva kuulonsuojaus ovat tärkeitä. Radiopuheviestinnän harjoittelussa tulisi panostaa tehtäviä suorittavien ryhmien keskinäisen viestinnän (team communication) parantamiseen. Kuulonsuojausjärjestelmiä tulee edelleen kehittää.

Abstract The objective of this study was to investigate intellectual disability (ID) in children, with focus on occurrence, associated biomedical and sociodemographic factors, probable psychiatric problems and temporal variations in the occurrence of ID and the associated factors in an interval of 20 years. The study population consisted of two birth cohorts of children born in northern Finland, the Northern Finland Birth Cohort 1986 (NFBC 1986, N = 9,432 live-born children) and the Northern Finland Birth Cohort 1966 (NFBC 1966, N = 12,058 live-born children). Temporal changes in ID were studied by comparing NFBC 1986 with NFBC 1966. The same definition of intellectual disability (intelligence quotient ≤70), time of follow-up (up to 11.5 years), case ascertainment methods and data sources were used. Data were collected from questionnaires, registers and records. In NFBC 1986 the incidence of ID was 12.62/1,000 by age 11.5 years and prevalence 11.23/1,000 live-born at age 11.5 years. Associated biomedical aetiology could be found in two thirds of the cases. Genetic disorders were the largest aetiological category (36.1%) associated with ID. Maternal disadvantage (unskilled worker, basic education only) had the largest impact on the incidence of ID, while among single independent factors, maternal prepregnancy obesity (body mass index ≥30) showed the highest risk for ID (OR 2.8, 95% CI 1.5, 5.3) in the offspring. According to the assessments by the teachers at school children with ID had 4.9 times more likely probable behavioural problems than their peers not having ID. In an interval of 20 years, there was no change in the incidence or in the prevalence of ID between NFBC 1986 and NFBC 1966. However, a shift occurred from more severe levels of ID towards mild ID, so that both the incidence and prevalence of mild ID increased by 50% whereas more severe ID decreased by 50%. Temporal changes appeared in the proportions of aetiological categories (NFBC 1986 vs. NFBC 1966) with a statistically significant decrease of Down syndrome and paranatally originating causes (traumas/asphyxia). The proportion of chromosomal disorders other than Down syndrome increased, as did malformations of the central nervous system. Among sociodemographic factors associated with ID, indicators of socio-economic disadvantage retained their status as having the largest impact on the incidence of ID. Over the 20 years, the mother being single, living in a remote area and mother's older age at time of delivery had lost their association with ID. Only one new maternal sociodemographic factor, prepregnancy obesity, had emerged as having an association with ID with a statistically significant difference between NFBC 1986 and NFBC 1966. In conclusion, these results indicate that although the occurrence of ID remained the same in northern Finland over a period of 20 years, temporal changes have taken place in the biomedical and sociodemographic factors contributing to the incidence and prevalence of ID. There are also factors that have retained their status as associated disadvantageous factors. Studies like this with repeatedly collected data in the same geographical area, describing the occurrence of ID, and analysing associated biomedical and sociodemographic factors, are valuable for evaluating developments in the health care and service system. They are also of value for future planning of services for individuals with ID. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kehitysvammaisuuden esiintyvyyttä lapsilla, siihen liittyviä lääketieteellisiä etiologisia ja sosiodemografisia tekijöitä, mahdollisia psykiatrisia ongelmia sekä kehitysvammaisuuden esiintyvyydessä ja siihen liittyvissä tekijöissä tapahtuneita muutoksia 20 vuoden aikana. Tutkimusjoukko muodostui kahden syntymäkohortin lapsista, jotka olivat syntyneet Pohjois-Suomessa, Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1986 (NFBC 1986, N = 9432 elävänä syntynyttä lasta) ja Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966 (NFBC 1966, N = 12058 elävänä syntynyttä lasta). Kehitysvammaisuudessa tapahtuneita ajallisia muutoksia tutkittiin vertaamalla Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1986:ta Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966:een. Tutkimuksessa käytettiin samaa kehitysvammaisuuden määritelmää (älykkyysosamäärä ≤70, seuranta-aika 11.5 vuoteen saakka), tiedonkeruun menetelmiä ja tietolähteitä. Tiedot kerättiin kyselylomakkeista, rekistereistä ja asiakirjoista. Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1986:ssa kehitysvammaisuuden ilmaantuvuus oli 12.62/1000 11.5 vuoden ikään mennessä ja vallitsevuus 11.23/1000 11.5 vuoden iässä. Kehitysvammaisuuteen liittyvä lääketieteellinen etiologia pystyttiin selvittämään kahdessa kolmasosassa tapauksia. Geneettiset häiriöt muodostivat suurimman etiologisen luokan (36.1%). äitiin liittyvillä epäedullisilla sosiaalisilla tekijöillä (kouluttamaton työntekijä, vain peruskoulutus) oli suurin vaikutus kehitysvammaisuuden ilmaantuvuuteen, kun taas yksittäisistä sosiodemografisista tekijöistä korkein riski (vaarasuhde 2.8, luottamusväli 1.5, 5.3) oli äidin lihavuudella (painoindeksi ≥30) raskauden alussa. Koulussa opettajien arvioiden mukaan kehitysvammaisilla lapsilla esiintyi mahdollisia käytöshäiriöitä 4.9 kertaa useammin kuin ei-kehitysvammaisilla lapsilla. 20 vuoden aikana Pohjois-Suomen syntymäkohorttien 1986 ja 1966 välillä ei ollut tapahtunut muutoksia kehitysvammaisuuden kokonaisilmaantuvuudessa eikä -vallitsevuudessa. Kuitenkin tuli esiin siirtymä vaikeammasta lievempään asteeseen siten, etta lievän kehitysvammaisuuden ilmaantuvuus ja vallitsevuus lisääntyivät noin 50%, kun taas vaikeamman väheni 50%. Lääketieteellisten etiologisten luokkien osuuksissa tuli esiin ajallisia muutoksia (Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1986 vs. Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966) siten, että Downin syndrooman sekä syntymän aikaan ajoittuvan vamman ja hapenpuutteen osuudet vähenivät tilastollisesti merkitsevästi. Keskushermoston epämuodostumien sekä muiden kromosomihäiriöiden kuin Downin syndrooman osuudet kasvoivat. Kehitysvammaisuuteen liittyvistä sosiodemografisista tekijöistä sosioekonomisen huono-osaisuuden osoittimet säilyttivät asemansa suurimpana ryhmänä. 20 vuoden aikana äidin naimattomuus, asuminen syrjäseudulla sekä korkeampi ikä lapsen syntymän aikaan olivat menettäneet yhteytensä kehitysvammaisuuteen. Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1986:n ja Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966:n välillä tuli esiin vain yksi uusi kehitysvammaisuuteen tilastollisesti merkitsevästi liittyvä sosiodemografinen tekijä, äidin lihavuus raskauden alussa. Yhteevetona voidaan todeta, etta vaikka kehitysvammaisuuden kokonaisesiintyvyys oli pysynyt samana Pohjois-Suomessa 20 vuoden aikana niin esiintyvyyteen liittyvät etiologiset ja sosiodemografiset tekijät olivat osittain muuttuneet. Tämänkaltaiset tutkimukset, joissa peräkkäisinä ajanjaksoina kerätään tietoja samalla maantieteellisellä alueella ja jotka kuvaavat kehitysvammaisuuden esiintyvyyttä sekä analysoivat siihen liittyviä lääketieteellisiä ja sosiodemografisia tekijoitä, ovat hyödyllisiä arvioitaessa terveydenhoidossa ja palvelujärjestelmässä tapahtunutta kehitystä. Niitä voidaan hyödyntää myös suunniteltaessa tulevaisuudessa palveluja kehitysvammaisille henkilöille.

Abstract This study focuses on a son's violence against his father. It consists of three substudies. The first substudy examines the incidence of patricide in Finland. The incidence was essentially the same in the beginning and in the end of 20th century: 0.07 and 0.06 cases of patricide per 100 000 per year respectively. At the same time the incidence of matricide increased from 0.01 to 0.07 per 100 000 respectively. The proportion of patricide and matricide of all homicides increased due to the decrease of all homicides in Finland during the study period. The incidences of parricides seem to be of the order of other western countries. In the second substudy, all the reports of 107 serious violent offences by a son against his father were extracted from among all the forensic psychiatric examination reports made in Finland in 1973-96. These index cases were compared to 107 control cases of homicide against other people. Various statistically significant differences were found between the groups. The controls had the following characteristics more commonly than the indexes: developmental problems (especially conduct disorders) in childhood, personality disorders, dependence on alcohol or drugs and criminal histories as adults. They were also married and left their childhood home before the crime more commonly than the indexes. The indexes had psychotic diseases and dependence on parents more commonly, but also better educational and professional success. The indexes were more commonly diagnosed as 'without legal responsibility' (33% vs. 12%) and the controls more commonly 'with diminished legal responsibility'. In the third substudy, five major predisposing factors for a son's violence against his father were identified (incidence in parenthesis): A son's dependence on his parents (70%), a son's tendency to violence (65%), psychotic disease of the son (31%), the fathers oppressive and violent behaviour against the son (36%), protection of the mother against the father's violence by the son (21%). One or more of these factors could be involved in any single case. It was found that oedipality could not explain the violence of a son against his father. Distant and aggressive fathering and close and caring mothering can be seen as predisposing factors both to violence against the father and to the claimed general high prevalence of oedipality in our culture. / Tiivistelmä Tämä työ koostuu kolmesta osatutkimuksesta. Ensimmäisessä tutkittiin pojan tekemän patrisidin eli isän surmaamisen esiintyvyyttä Suomessa. Patrisidin esiintyvyys pysyi suunnilleen samana, 0.07 ja 0.06 tapausta 100 000 asukasta kohti vuodessa, 1900-luvun alussa ja lopussa. Sen sijaan matrisidin eli äidin surmaamisen esiintyvyys kasvoi 0.01:stä 0.07:ään tapaukseen 100 000 asukasta kohti vuodessa. Patrisidien ja matrisidien osuus kaikista henkirikoksista Suomessa kasvoi 1900-luvun aikana, koska yleinen henkirikoskuolleisuus aleni kyseisen jakson aikana. Patrisidin ja matrisidin esiintyvyys vastaa muissa länsimaissa havaittuja esiintyvyyslukuja. Työn toisessa osassa tutkittiin mielentutkimuksessa vuosina 1973-96 olleiden 107 isänsä surmanneen tai pahoinpidelleen pojan ja heidän 107 verrokkinsa teon taustalla olleita tekijöitä. Useita tilastollisesti merkitseviä eroja havaittiin: verrokit kärsivät indeksejä yleisemmin lapsuudessa kehitysongelmista, etenkin käytöshäiriöistä, ja aikuisena persoonallisuushäiriöistä ja päihderiippuvuudesta sekä tekivät yleisemmin rikoksia. He myös solmivat parisuhteen ja lähtivät kotoa ennen väkivallantekoaan yleisemmin kuin indeksit Indeksit olivat yleisemmin psykoottisia ja riippuvaisia vanhemmistaan, mutta menestyivät paremmin koulussa ja työelämässä kuin verrokit. Indeksit todettiin mielentilatutkimuksessa yleisemmin syyntakeettomiksi kuin verrokit ja verrokit taas yleisemmin alentuneesti syyntakeiseksi kuin indeksit. Tutkimuksen kolmannessa osassa isään kohdistuneelle väkivallalle todettiin viisi keskeistä altistavaa tekijää (tekijöiden esiintyvyys 107 indeksin joukossa suluissa prosentteina): Pojan riippuvuus vanhemmistaan (70%), pojan väkivaltataipumus (65%), pojan psykoottinen sairaus (31%), isän alistava ja väkivaltainen käytös poikaa kohtaan (36%), äidin suojelu isän väkivallalta (21%). Kuhunkin tapaukseen saattoi liittyä samanaikaisesti yksi tai useampia tekijöitä. Oidipaalisuuden ei havaittu olevan keskeinen altistava tekijä pojan väkivallalle isää kohtaan. Etäinen ja väkivaltainen isyys ja suojaava ja huolehtiva äitiys voivat olla altistavia tekijöitä paitsi isään kohdistuvalle väkivallalle myös aiemmissa tutkimuksissa havaitulle oidipaalisuuden yleisyydelle kulttuurissamme.

Abstract Low back pain (LBP) is a common condition already in adolescence and seems to predict future symptoms. Most of the previous longitudinal studies on LBP have been conducted in adult populations. Among adolescents, LBP has been linked most convincingly to psychosocial factors and smoking. We are not aware of any previous studies on clustering of potential risk factors in adolescent LBP. The main objective of this study was to analyze the potential associations of mainly modifiable psychosocial and lifestyle factors with LBP in adolescence. The factors evaluated were overweight, smoking, physical workload, family’s socioeconomic status, and the co-occurrence of psychosocial and lifestyle factors. The present study used the database of the 16- to 18-year-old adolescent subcohort, Oulu Back Study (n=1,987), of the Northern Finland Birth Cohort 1986. Moreover, we evaluated whether the associations differ depending on the presence of LBP symptoms at baseline of the two-year follow-up period. LBP was common among cohort adolescents as, on average, every second adolescent reported LBP, girls reporting more symptoms. As a whole, more associations were found among girls than boys. Overweight was associated with new LBP in the follow-up, but the association was not strong. Prolonged habitual smoking was associated with LBP, particularly with symptoms at baseline and follow-up. High exposure to awkward trunk postures and an overall physically demanding job were especially associated with new LBP in the follow-up. Family’s socioeconomic status was not consistently associated with LBP. At 16 years, four latent class clusters of psychosocial and lifestyle factors were found in both genders. Clusters characterized by behavioural problems were associated with LBP among both genders. Especially girls with the combination of emotional and behavioural problems were at the greatest risk of seeking care for new LBP. The results of this study indicate that LBP in adolescence is associated with both psychosocial and lifestyle factors. The information obtained may be utilized for improving preventive measures and individual care for adolescent LBP. / Tiivistelmä Alaselkäkipu on yleistä jo nuorilla, ja varhain koetut oireet ennustavat myöhempiä selkäkipuoireita. Suurin osa alaselkäkivun seurantatutkimuksista on tehty aikuisväestöllä. Nuorten alaselkäkivun on esitetty vakuuttavimmin liittyvän psykososiaalisiin ongelmiin ja tupakointiin. Alaselkäkipuun liittyvien tekijöiden mahdollista kasautumista ei ole nuorilla tutkittu aiemmin. Tämän väitöstutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, ovatko pääasiassa muunneltavissa olevat psykososiaaliset ja elämäntapatekijät yhteydessä nuoruudessa esiintyvään alaselkäkipuun. Arvioitavina tekijöinä olivat ylipaino, tupakointi, fyysinen työkuormitus, sosioekonomiset tekijät, sekä psykososiaalisten ja elämäntapatekijöiden kasautuminen. Tutkimusaineisto koostui Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1986:n osaotoksesta (Oulun selkätutkimus), johon kuului 1987 16–18-vuotiasta nuorta. Mahdollisia yhteyksiä arvioitiin erikseen sen mukaan, raportoivatko nuoret seurannan alussa alaselkäkipuoireita vai ei. Alaselkäkipu oli nuorilla yleistä, ja tytöillä yleisempää kuin pojilla. Keskimäärin joka toinen nuori raportoi oireita. Tutkittujen tekijöiden ja alaselkäkivun välisiä yhteyksiä todettiin selvemmin tytöillä. Ylipaino ennusti seurannassa ilmaantuvaa alaselkäkipua, mutta yhteys ei ollut vahva. Säännöllinen tupakointi oli yhteydessä alaselkäkipuun ja etenkin toistuviin oireisiin. Tutkituista työkuormitustekijöistä etenkin hankalat työasennot ja fyysisesti monella tapaa raskaaksi luokiteltava työ altistivat seurannassa uudelle alaselkäkivulle. Sosioekonomiset tekijät eivät olleet selkeästi yhteydessä alaselkäkipuun. Latenttien luokkien analyysi tunnisti seurannan alkuvaiheessa neljä erilaista ryhmää (klusteria) psykososiaalisten ja elämäntapatekijöiden perusteella molemmilla sukupuolilla. Sekä tytöillä että pojilla alaselkäkipua esiintyi erityisesti niissä ryhmissä, joissa esiintyi runsaasti käyttäytymishäiriöitä. Tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmat ennustivat alaselkäkivun vuoksi hoitoon hakeutumista tytöillä. Tulosten perusteella nuorten alaselkäkipuun liittyy sekä psykososiaalisia että elämäntapatekijöitä. Tuloksia voidaan hyödyntää alaselkäkivun ennaltaehkäisyn ja nuorten yksilöllisen hoidon suunnittelussa.

Abstract This thesis explores the sociocultural processes shaping the design, adoption and use of new urban technology in the city of Oulu in northern Finland. The exploration is conducted at experiential level focusing on people’s personal perspectives which allows uncovering underlying cultural meanings, social structures and historically formed practices and discourses. The unique case for the thesis is provided by the recent technological development in Oulu that has been shaped by agendas such as ubiquitous computing and smart cities. The thesis first investigates in-depth the design process of the new urban technology, and also compares the visions of the designers and decision-makers with the practices and perspectives of the city inhabitants. Then, the adoption process of public urban technologies is studied in detail by constructing a conceptual appropriation model. Finally, the effects of the northern location of Oulu on the design and use of the urban technology are scrutinized. The research is based on empirical, qualitative research materials comparing the experiences of young adult and elderly city inhabitants; in addition, quantitative use data of urban technologies is utilized to provide an overview on the use trends. The key findings indicate that the design and decisions concerning novel technologies and the outcome are shaped by complex sociomaterial practices based on experiences from previous similar projects, and on certain preconceptions about the city inhabitants and technology’s role in the cityscape. Different people have differing power positions in relation to the development of the urban public places, and technology implementation can marginalize some segments of city inhabitants. Further, the adoption of novel urban technologies is found to depend heavily on the norms of public places and people’s long-term experiences of technology use. Finally, climate, ICT use and sociocultural context are shown to be profoundly interconnected, and thus, urban computing design must reconsider the situatedness of technology. These findings call for further sociocultural studies on future smart cities. / Tiivistelmä Väitöskirja tarkastelee sosiokulttuurisia tekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet uuden kaupunkiteknologian suunnitteluun, omaksumiseen ja käyttöön Pohjois-Suomessa Oulussa. Tutkimus keskittyy ihmisten kokemukselliseen tasoon, jonka kautta on mahdollista hahmottaa kulttuurisia merkityksiä, sosiaalisia rakenteita sekä historiallisesti muotoutuneita käytäntöjä ja diskursseja. Tutkimuksen taustalla on Oulun viime vuosien teknologinen kehitys, joka osaltaan perustuu visioihin älykaupungista ja kaupunkitilaan sulautetusta jokapaikan tietotekniikasta. Tutkimus tarkastelee aluksi uuden kaupunkiteknologian suunnitteluprosessia, ja peilaa lisäksi suunnittelijoiden ja päättäjien visioita kaupunkilaisten käytäntöihin ja näkökulmiin. Seuraavaksi julkisten kaupunkiteknologioiden käyttöönottoa jäljitetään rakentamalla malli, joka kuvaa omaksumisprosesseja. Lopuksi selvitetään Oulun pohjoisen sijainnin vaikutusta teknologian suunnitteluun ja käyttöön. Tutkimus perustuu empiirisiin, laadullisiin tutkimusaineistoihin, joiden avulla tutkitaan ja vertaillaan nuorten aikuisten ja ikääntyneiden kaupunkilaisten kokemuksia. Lisäksi käytetään määrällistä aineistoa kuvaamaan kaupunkiteknologioiden käytön kehityssuuntia. Väitöskirjan mukaan kaupunkiteknologioita koskevat päätökset ja lopputulos ovat monimutkaisten sosiaalis-materiaalisten käytäntöjen muovaavia. Käytäntöjen taustalla ovat kokemukset samankaltaisista projekteista sekä ennakkokäsitykset kaupunkilaisista ja teknologian roolista kaupunkitilassa. Tutkimus valottaa ihmisten erilaisia valta-asemia kaupunkien kehityksessä ja tuo esiin, miten teknologia voi marginalisoida joitakin ihmisryhmiä. Tutkimus osoittaa, miten julkisten paikkojen normit ja pitkän ajan kuluessa muovautuneet teknologiakokemukset vaikuttavat uusien kaupunkiteknologioiden omaksumiseen. Lisäksi todetaan ilmaston, tieto- ja viestintätekniikan käytön ja sosiokulttuurisen kontekstin vahva yhteys, jonka vuoksi alan tutkimuksen tulisi arvioida uudelleen teknologian paikkasidonnaisuutta. Tulokset osoittavat, että sosiokulttuurista tutkimusta älykaupungeista tarvitaan lisää.

Abstract Over 90% of addicts start substance use during adolescence. There are few studies focusing on the comorbidity and temporality of substance dependence among adolescents. The aim of this study was to investigate the comorbidity and temporality of substance use disorders, to identify the factors leading to intravenous drug dependence and to evaluate the psychotropic medication history among adolescents. The study population comprised a sample of 508 (300 girls) 12- to 17-year-old hospitalized inpatients during a defined 5-year period. Substance use and other psychiatric disorders were identified according to DSM-IV criteria and adolescents’ socio-demographic and substance use background was examined. The main findings of the present study include the following: The most common comorbidities of alcohol and drug dependence are behavioral, depressive and phobic disorders; Phobic and behavioral disorders develop generally prior to the onset of alcohol and drug dependence; Drug dependent boys are more likely to have depression than girls (IV); In adolescence, phobic disorders may influence the development of secondary substance dependence within a few years from the onset of phobia (I); Behavioral disorders are associated with earlier initiation of daily smoking, and earlier age of onset of daily smoking is associated with an increased risk for alcohol and drug dependence (III); Adolescents with intravenous drug dependence start experiment with drugs at young age, often before the age of 10 years, and present more commonly with parental absence and troubled school background (II); Prescribed benzodiazepine medication is associated with an increased risk of sedative dependence (V). These findings imply that psychiatric comorbidity plays a pivotal role in the development of substance use disorders in adolescence. Those adolescents who experiment with substances at a young age are at greatest risk of substance dependence and intravenous drug use before the age of 18. Family dynamics seem to play an important role in this development. The psychotropic medication history of substance-using adolescents often differs greatly from current evidence-based guidelines and is dominated by those medications that are frequently abused. / Tiivistelmä Yli 90 % päihdeongelmaisista aloittaa päihteidenkäytön nuoruusiällä. Silti päihdehäiriöiden ja niihin liittyvän psykiatrisen sairastavuuden – komorbiditeetin ja tämän ajallisen ilmenemisen – temporaliteetin - tutkimus nuorisoväestössä on suppeaa. Väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa nuoruusiän päihdehäiriöiden komorbiditeetin ja temporaliteetin ominaispiirteitä, selventää taustalla olevia sosiodemografisia tekijöitä, sekä arvioida päihdehäiriöisten nuorten reseptilääkehistoriaa päihdehäiriöiden synnyn ymmärtämiseksi. Tutkimusaineisto koostui 508 (300 tyttöä) 12-17-vuotiaasta akuuttia psykiatrista sairaalahoitoa tarvitsevasta potilaista. Nuorten psykiatrinen- ja päihdesairastavuus selvitettiin DSM-IV diagnoosijärjestelmän mukaisesti, sekä sosiodemografinen tausta kartoitettiin kattavasti. Alkoholi- ja huumeriippuvaisilla nuorilla yleisimpiä komorbideja häiriöitä olivat käytös-, masennus- ja pelkohäiriöt. Pelko- ja käytöshäiriöt ilmenivät yleensä ajallisesti ennen alkoholi- ja huumeriippuvuutta. Huumeriippuvaisilla pojilla oli tyttöjä useammin masennusta (IV). Pelkohäiriöt vaikuttivat sekundaarisen päihderiippuvuuden kehittymiseen mahdollisesti jo muutamien vuosien kuluessa pelkohäiriöiden ilmenemisestä (I). Käytöshäiriöt liittyivät aikaisempaan päivittäisen tupakoinnin aloittamiseen joka liittyy edelleen sekä alkoholi- että huumeriippuvuuteen (III). Suonensisäisen huumeidenkäytön aloittaminen nuorella iällä liittyi selkeästi vanhemmattomaan kotiin, sekä jo ala-asteella alkaneisiin koulunkäyntiongelmiin. Vaikeimmin päihderiippuvaisten nuorten päihteidenkäyttökokeilut alkoivat merkittävän nuorena, jo onnen 10 ikävuotta ala-asteella (II). Bentsodiatsepiinien reseptilääkkekäyttö sairaalahoitoa aiemmin liittyi merkittävästi sedatiiviriippuvuuteen (V). Löydösten perusteella psykiatrisella sairastavuudella on merkittävää rooli päihdehäiriön kehittymisessä jo nuoruusiällä. Nuoret, joiden päihdekokeilut alkavat varhain, ovat suurimmassa riskissä riippuvuuteen ja ajautumiseen suonensisäiseen käyttöön. Päihderiippuvaisilla nuorilla on lisäksi taipumus sekä reseptilääkkeiden väärinkäyttöön, että kykyä näiden hankkimiseen - myös lääkärin määräämänä.

Abstract The aim of this study was to investigate the status of erosive tooth wear (ETW) in Finnish middle-aged adults and its association with dental caries and sociodemographic and intrinsic factors. In addition, we performed a genome-wide association study (GWAS) to identify whether genetic polymorphism (single nucleotide polymorphism) could explain some of the individual variance in the ETW status. Another aim of the study was to validate the use of the erosion index, the Basic Erosive Wear Examination (BEWE), on 3D models. Of the total Northern Finland Birth Cohort (NFBC1966), a convenience sample of 3,181 people was invited for an oral health examination in 2012–2013, of whom 1,962 participated, thus comprising the study group for the present study. ETW was assessed by sextants using the BEWE index. The clinical data was supplemented by information collected by means of postal questionnaires in 1997–1998 and 2012–2013, blood samples, and 3D models of the dentition. Of those clinically examined, 586 participants were randomly selected for the validation study of the BEWE index on 3D models. ETW was a common finding among the Finnish adult population, and almost half of the population needed at least preventive measures against the condition, and almost one in ten had severe ETW. Male gender and restorative treatment need due to dental caries were associated with ETW, unlike sociodemographic factors. Of the intrinsic factors, daily reflux symptoms and hyposalivation were the most significantly associated with severe ETW. According to the results from the GWAS, susceptibility to ETW could be partly explained by genetic polymorphism. The BEWE index was found reliable for recording ETW clinically and on 3D models, and 3D models were especially sensitive in detecting initial ETW. In conclusion, ETW seems to be common among Finnish adults, especially among males. In addition to risk factors, individual susceptibility should be kept in mind when assessing the risk for the condition. Early diagnosis of ETW is important in maintaining good oral health, and the BEWE seems to be a reliable index for that purpose both clinically and on 3D models. / Tiivistelmä Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää hampaiden erosiivisen kulumisen yleisyyttä ja vakavuutta suomalaisilla keski-ikäisillä aikuisilla, sekä erosiivisen kulumisen yhteyttä hampaiden reikiintymiseen sekä sosiodemografisiin ja sisäisiin tekijöihin. Lisäksi selvitettiin koko genomin kartoitusta hyödyntäen, voidaanko geneettisellä polymorfismilla (yksittäisillä emäsparin vaihdoksilla) selittää yksilön alttiutta erosiiviselle kulumiselle. Tutkimuksen tavoitteena oli myös validoida erosiivista kulumista arvioiva indeksi (The Basic Erosive Wear Examination, BEWE) 3D-malleilla. Koko Pohjois-Suomen vuoden 1966 syntymäkohortista kutsuttiin 3 181 henkilöä suun terveystarkastukseen vuosina 2012–2013. Kutsutuista 1 962 osallistui tutkimukseen muodostaen lopullisen tutkimusjoukon. Erosiivista kulumista arvioitiin käyttäen BEWE-indeksiä. Kliinistä tutkimusta täydensivät vuosina 1997–1998 ja 2012–2013 tehdyt postikyselyt, verinäytteet ja hampaiston 3D-mallit. Kliinisesti tutkituista osallistujista yhteensä 586 henkilöä valittiin satunnaisesti BEWE-indeksin validointitutkimukseen 3D-malleilla. Erosiivinen kuluminen oli yleistä suomalaisilla aikuisilla, ja lähes puolella oli erosiivista kulumista, joka vaatisi vähintään ennaltaehkäiseviä toimia. Vakavaa erosiivista kulumista on lähes joka kymmenennellä. Miessukupuoli ja korjaavan hoidon tarve hampaiden karioitumisen vuoksi olivat yhteydessä erosiiviseen kulumiseen, toisin kuin sosiodemografiset tekijät. Sisäisistä tekijöistä päivittäiset reflux-oireet ja vähäinen syljeneritys olivat vahvimmin yhteydessä vakavaan erosiiviseen kulumiseen. Koko genomikartoituksen perusteella vaikuttaa siltä, että alttius erosiiviselle kulumiselle saattaa selittyä osittain geneettisellä polymorfismilla. BEWE-indeksi näyttää olevan luotettava menetelmä niin kliinisessä arvioinnissa kuin arvioitaessa erosiivista kulumista 3D-malleilla. Alkava erosiivinen kuluminen oli helpommin havaittavissa 3D-malleilta kliiniseen arviointiin verrattuna. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että erosiivinen kuluminen on yleistä suomalaisilla aikuisilla, etenkin miehillä. Jo tiedettyjen riskitekijöiden lisäksi yksilöllinen alttius erosiiviselle kulumiselle tulisi pitää mielessä riskikartoitusta tehdessä. Erosiivisen kulumisen aikainen diagnosointi on tärkeää hyvän suun terveyden ylläpitämiseksi, ja BEWE-indeksi vaikuttaa soveltuvan diagnosointiin niin kliinisesti kuin 3D malleillakin.

Abstract Vitamin D deficiency, obesity and short telomere length are reported to be associated with increased risk of metabolic diseases and all-cause mortality, through modulation of inflammatory pathways. The season of blood sampling, obesity and physical activity have been identified as determinants of 25-hydroxyvitamin D [25(OH)D], but their association with 25(OH)D2 (D2) and 25(OH)D3 (D3) is still poorly understood. In addition, relationships between 25(OH)D, body mass index (BMI), inflammation, and leukocyte telomere length (LTL) has not been previously established. A better understanding of the determinants, risk factors of vitamin D deficiency, and their relationship with BMI, inflammation, and LTL is needed. The study was based on the 31-year follow-up study of the Northern Finland Birth Cohort 1966 (N=4,758). Statistical analyses were used to 1) examine potential determinants of D2 and D3, and identify risk factors associated with hypovitaminosis D, 2) investigate the relationship of 25(OH)D and BMI with LTL and test whether it is independent of inflammatory pathways and, 3) assess how the association of BMI with inflammatory biomarkers might be mediated through 25(OH)D. Our results showed that D2 contributed 5% and D3 95% of the total 25(OH)D concentrations. When examined, the determinants for each isoform, periods of low sunlight exposure associated with increased D2, but with decreased D3. Oral contraceptives associated with increased concentrations of both. We confirmed the known risk factors of low vitamin D: low sunlight periods, residing in northern latitudes, and physical inactivity. Serum 25(OH)D was not an important determinant of LTL, and inflammation may partly mediate the BMI-LTL association. Higher serum 25(OH)D was inversely associated with inflammatory biomarkers, and the association between BMI and biomarkers was modestly mediated through lowered 25(OH)D. In conclusion, our results support the role of known risk factors in vitamin D deficiency and add information on specific determinants of D2 and D3. 25(OH)D did not associate with LTL in young adulthood. We have also provided new insights into a plausible role of vitamin D in BMI associated inflammation. An improved understanding of the role of vitamin D benefits public health in many ways (it can help prevent vitamin D deficiency by implementing lifestyle modification and supplementation). / Tiivistelmä D-vitamiinin puutos, lihavuus ja lyhyt telomeerien pituus liittyvät mahdollisesti lisääntyneeseen riskiin sairastua metabolisiin sairauksiin sekä yleisemmin kuolleisuuteen. Eräs selitys tälle voi löytyä tulehdustekijöistä. Lihavuuden, liikunnan puutteen ja verinäytteenoton ajankohdan tiedetään vaikuttavan 25-hydroksi-D-vitamiinin [25(OH)D]-pitoisuuteen, mutta niiden yhteys D-vitamiinin isomuotoihin (D2, D3) on vielä huonosti tunnettu. Aiemmin ei ole selvitetty 25(OH)D:n, painoindeksin (BMI), tulehduksen ja leukosyyttien telomeerien pituuden (LTL) välisiä yhteyksiä, ja siksi näistä tarvitaan lisätutkimusta. Tutkimusaineistona oli Pohjois-Suomen 1966 syntymäkohortin, 31-vuoden seurantaan osallistuneet henkilöt (N=4,758). Tutkimuksessa keskityttiin 1) selvittämään D2- ja D3-vitamiinipitoisuuksien määrittäviä tekijöitä ja tunnistamaan D-vitamiinin puutteeseen liittyviä riskitekijöitä, 2) tutkimaan 25(OH)D-pitoisuuden ja BMI:n suhdetta LTL:n kanssa sekä testaamaan, onko suhde riippumaton tulehduksellisista tekijöistä ja 3) arvioimaan ilmeneekö BMI:n ja tulehdussytokiinien välinen yhteys 25(OH)D-pitoisuuden kautta. Tutkimus osoitti, että D2-isomuodon osuus oli 5 % ja D3:n osuus 95 % koko 25(OH)D-pitoisuudesta. Näitä isomuotoja määrittäviä tekijöitä tutkittaessa havaittiin, että vähäisellä auringonvalolle altistumisella on todennäköisesti yhteys lisääntyneeseen D2-pitoisuuteen, mutta alhaisempaan D3-pitoisuuteen. Suun kautta otettavien ehkäisypillereiden käytöllä oli yhteys molempien muotojen lisääntyneisiin pitoisuuksiin. Tutkimus vahvisti alhaisten D-vitamiinipitoisuuksien tunnetut riskitekijät: lyhyt altistus auringon valolle sekä fyysinen passiivisuus. 25(OH)D-pitoisuus ei ollut yhteydessä LTL:ään mutta tulehdus näytti osittain vaikuttavan BMI-LTL-assosiaatioon. Korkeampi 25(OH)D-pitoisuus yhdistyi matalampiin tulehdussytokiinipitoisuuksiin, kun taas matala 25(OH)D-pitoisuus muokkasi BMI:n ja biomarkkereiden välisisiä yhteyksiä, tosin heikosti. Yhteenvetona voidaan todeta, että tulokset tukevat tunnettujen riskitekijöiden merkitystä D-vitamiinin puutoksessa ja tuovat lisää tietoa eri isomuotoihin vaikuttavista tekijöistä. Tutkimus antaa myös uusia näkemyksiä D-vitamiinin roolista lihavuuteen liittyvässä matala-asteisessa tulehduksessa. D-vitamiinin vaikutuksien tarkempi tunteminen on merkityksellistä myös kansanterveyden kannalta.

Background Mental health problems among older adults are a central public health problem. Depressive disorders are among the most prevalent mental disorders in later life. Maintaining good health and experiencing well-being in later life are important for the growing population of older adults, enabling them to enjoy life and participate in society for longer. Aims The overall aim of the thesis is to examine how mental health and mental well-being can be promoted and how the incidence and prevalence of depressive symptoms and disorders can be prevented among older adults. The specific aims of the included studies are to examine the associations between mental ill-health (depression and psychological distress) and social capital among older adults, as well as to collect and evaluate the effect of psychosocial interventions for the primary prevention of depressive disorders. Another specific aim is to provide a better understanding of how social capital influences the experienced mental well-being among older adults. Methods Population-based survey data collected in Finland and Sweden in 2008 and 2010 were used and logistic regression analyses were conducted to examine the associations between depression and psychological distress among older adults (65+) and various social capital components. A systematic review and meta-analysis were conducted to evaluate the effect of psychosocial interventions on depressive symptoms, functional level and quality of life. Furthermore, two independent sets of qualitative data material – collected through two focus group interviews and an open-ended question included in a Finnish population-based survey from 2008 – were used in order to identify views on the causal mechanisms between mental well-being and social capital in later life (60+). Results Restricted social networks with regard to both quantity and quality aspects were found to associate with depression and psychological distress in later life as defined in this thesis. Low structural and cognitive social capital are both significant depression covariates in older adults, although the findings were somewhat inconclusive from the association studies. Low frequency of social contacts with friends and neighbours and experienced mistrust in friends were all significantly related to depression, while no statistically significant connection was found between depression and experienced mistrust in neighbours. Further, restricted access to instrumental social support was statistically significantly associated with depression, while other cognitive components of social capital, such as experienced general mistrust, as well as having a limited number of people to count on or who are concerned about you were significantly associated with psychological distress. In addition, based on both quantitative and qualitative data the findings of this thesis highlight the effectiveness and subjective importance of social activities for the maintenance of mental health and well-being among older adults. The social activities are an important mental health resource among older adults because of the accompanied sense of belonging to a social group, as well as feelings of purpose with regard to everyday life and hope for the future. The social activities evaluated in the systematic review and meta-analysis significantly reduced depressive symptoms when compared to no-intervention controls. However, the systematic review also revealed the scarce research base of psychosocial interventions, as only a small number of studies were included and many were characterised by a small or no effect. Conclusions The findings illustrate the need to actively maintain the social networks and interactions of older people in order to promote mental health and prevent mental ill-health. Older people experiencing low-level social capital are more likely to suffer from mental ill-health and this risk group should have access to initiatives that empower social networking and a maintained rich social life. In addition, the findings highlight the significant potential of psychosocial interventions as they support active and healthy ageing when appropriately implemented / Bakgrund Psykisk ohälsa hos äldre är ett viktigt folkhälsoproblem. Depressiva syndrom utgör ett av de vanligast förekommande psykiska funktionshindren. Det blir allt viktigare att hälsan och välbefinnandet upprätthålls i den växande äldre befolkningen, eftersom det möjliggör för de äldre att längre upp i åldrarna njuta av livet och att vara delaktiga i samhället. Syfte Avhandlingens övergripande syfteär att studera hur psykisk hälsa och psykiskt välbefinnande kan befrämjas och hur uppkomsten och förekomsten av depressiva symptom och sjukdomar kan förebyggas hos äldre. De specifika syftena för studierna inkluderade i avhandlingen är att undersöka sambanden mellan psykisk ohälsa (depression och psykisk belastning) och socialt kapital hos äldre personer, samt att samla in och utvärdera effekten av olika psykosociala interventioner för primärprevention av depressiva syndrom. Ett annat specifikt syfte är att ge en bättre förståelse för på vilket sätt socialt kapital påverkar det upplevda psykiska välbefinnandet hos äldre. Metod Befolkningsbaserade enkätdata insamlade i Finland och i Sverige år 2008 och 2010 användes och logistiska regressionsanalyser utfördes för att undersöka sambanden mellan depression och psykisk belastning hos äldre personer (65+) och olika komponenter av socialt kapital. En systematisk litteraturöversikt och meta-analys sammanställdes för att utvärdera effekten av olika psykosociala interventioner på depressiva symptom, funktionsförmåga och livskvalitet. För att identifiera kausala mekanismer mellan socialt kapital och psykiskt välbefinnande hos äldre (60+) användes dessutom två oberoende kvalitativa datamaterial – insamlade med hjälp av två fokusgruppintervjuer och en öppen fråga som ingick i den finländska befolkningsenkäten från 2008. Resultat Kvantitativt och kvalitativtbegränsadesociala nätverk står i samband med depression och psykisk belastning bland äldre så som dessa definieras i avhandlingen. Lågt strukturellt och kognitivt socialt kapital står båda signifikant i samband med depression hos äldre, även om forskningsresultaten från sambandsstudierna var något osamstämmiga. Låg frekvens av social kontakt med vänner och grannar och upplevd misstro till vänner hade alla ett statistiskt signifikant samband med depression, medan man inte kunde hitta något signifikant samband mellan depression och upplevd misstro till grannar. Dessutom hittades ett statistiskt signifikant samband mellan begränsad tillgång till instrumentellt socialt stöd och depression, medan andra komponenter av kognitivt social kapital – så som att uppleva generell misstro, att ha få personer man kan lita på, samt att uppleva ett begränsat intresse från omgivningen för vad man gör – kunde kopplas till psykisk belastning. I tillägg betonar avhandlingsresultaten, som är baserade på både kvantitativa och kvalitativa data, effekten och den subjektiva nyttan av sociala aktiviteter för upprätthållandet av den psykiska hälsan och välbefinnandet hos äldre personer. De sociala aktiviteterna är en viktig resurs för den psykiska hälsan bland äldre därför att de ger en känsla av tillhörighet till en social grupp, samtidigt som de ger mening till vardagslivet och en känsla av hopp för framtiden. De sociala aktiviteter som utvärderades i den sytematiska översikten och meta-analysen minskade signifikant de depressiva symptomen, jämfört med kontrollgrupperna. Den systematiska översikten pekar emellertid också på bristen på forskning om psykosociala interventioner, eftersom få studier kunde inkluderas och dessa kännetecknades dessutom av en liten eller av avsaknad av effekt. Slutsatser Avhandlingens resultat illustrerar behovet av att aktivt upprätthålla de äldres sociala nätverk och interaktion för att främja deras psykiska hälsa och förebygga psykisk ohälsa.Äldre som har ett begränsat socialt kapital löper större risk för att lida av psykisk ohälsa och därför bör denna riskgrupp ha tillgång till insatser som stöder uppbyggandet och upprätthållandet av sociala nätverk och ett rikt socialt liv. I tillägg visar avhandlingen på den stora potential som psykosociala interventioner har med tanke på att de kan stödja ett aktivt och hälsosamt åldrande om de används på rätt sätt / Tausta Ikäihmistenmielenterveysongelmat ovat keskeisiä kansanterveysongelmia. Masennus on iäkkäiden yleisimpiä mielenterveyden häiriöitä. Hyvän terveyden ja koetun hyvinvoinnin säilyttäminen myöhemmällä iällä ovat tärkeitä yhä suurenevalle ikääntyvälle väestölle, koska ne mahdollistavat elämästä nauttimisen ja yhteiskuntaelämään osallistumisen pidempään. Tavoitteet Tämän väitöskirjan päätavoitteena on tutkia miten mielenterveyttä ja psyykkistä hyvinvointia voidaan edistää ja miten ikäihmisten masennusoireiden ja -häiriöiden ilmenemistä ja esiintyvyyttä voidaan ehkäistä. Väitöskirjaan sisältyvän tutkimuksen erityinen tavoite on tarkastella iäkkäiden aikuisten mielenterveysongelmien (masennus ja psyykkinen kuormittuneisuus) ja sosiaalisen pääoman välistä suhdetta sekä kerätä ja arvioida psykososiaalisten interventioiden vaikutuksia ikääntyneiden masennushäiriöiden primaarissa ehkäisyssä. Toinen tutkimuksen erityinen tavoite on lisätä ymmärrystä siitä, miten sosiaalinen pääoma vaikuttaa ikäihmisten koettuun psyykkiseen hyvinvointiin. Menetelmät Tutkimuksessa käytettiin Suomessa ja Ruotsissa vuosina 2008 ja 2010 väestökyselyllä kerättyä aineistoa, johon tehtyjen logististen regressioanalyysien tarkoituksena oli tutkia yhteyksiä ikäihmisten (65+) masennuksen ja psyykkisen kuormittuneisuuden ja sosiaalisen pääoman eri komponenttien välillä. Systemaattisella kirjallisuuskatsauksella ja meta-analyysillä arvioitiin psykososiaalisten interventioiden vaikutusta masennusoireisiin, toimintakykyyn ja elämänlaatuun. Tämän lisäksi käytettiin kahta toisistaan riippumatonta laadullista aineistoa, joiden perusteella tunnistettiin sosiaalisen pääoman vaikutuksia psyykkiseen hyvinvointiin vanhuusiässä(60+). Nämä aineistot kerättiin kahdesta fokusryhmähaastattelusta ja Suomessa vuonna 2008 toteutuneen väestökyselyn avoimesta kysymyksestä. Tulokset Tutkimuksen mukaan myöhemmällä iällä niin määrällisesti kuin laadullisestikin rajalliset sosiaaliset verkostot ovat tässä väitöskirjassa käytetyn määritelmän mukaan voimakkaasti yhteydessä masennukseen ja psyykkiseen kuormittuneisuuteen. Matala rakenteellinen ja kognitiivinen sosiaalinen pääoma ovat molemmat merkittäviä ikäihmisten masennuksen ennustekijöitä, joskaannämä tulokset eivät ole täysin yhdenmukaisia tutkimuksessa käytettyjen aineistojen perusteella. Ikäihmisten vähäiset sosiaaliset kontaktiystäviin ja naapureihin sekä koettu epäluottamus ystäviä kohtaan liittyivät kaikki merkittävästi masennukseen, vaikkakaan tilastollisesti merkitsevää yhteyttä masennuksen ja naapureihin kohdistuvan epäluottamuksen välillä ei löytynyt. Sen sijaan vähäisen käytännössä saadun sosiaalisen tuen ja masennuksen välillä oli tilastollisesti merkitsevä yhteys. Samoin psyykkinen kuormittuneisuus oli merkitsevästi yhteydessä sosiaalisen pääoman kognitiivisiin komponentteihin, kuten koettuun yleiseen epäluottamukseen ja myös vain vähäiseen määrään sellaisia ihmisiä, joihin voi luottaa ja jotka välittävät. Tämän lisäksi väitöskirjan määrälliseen ja laadulliseen aineistoon perustuvat tulokset korostavat sitä, että ikäihmisten mielenterveyden ja psyykkisen hyvinvoinnin säilyttämiseksi sosiaaliset aktiviteetit ovat sekä yksilöllisesti merkittäviä että tehokkaita. Sosiaaliset aktiviteetit ovat tärkeä iäkkäiden mielenterveyden resurssi, koska ne luovat tunteen sosiaaliseen ryhmään kuulumisesta, jokapäiväisen elämän merkityksellisyydestä ja toivosta tulevaisuudessa. Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen ja meta-analyysin perusteella sosiaaliset aktiviteetit vähensivät merkittävästi masennusoireilua vertailuryhmiin nähden. Systemaattinen katsaus kuitenkin osoittaa, että psykososiaalisista menetelmistä on olemassa vain niukasti näyttöön perustuvaa tutkimusta. Tästä syystä tämä aineisto jäi pieneksi myös tässä tutkimuksessa – lisäksi systemaattisen katsauksen aineisto osoitti psykososiaalisten interventioiden vaikuttavan ikääntyneiden mielenterveyteenvain vähän tai ei lainkaan. Johtopäätökset Väitöskirjan tulokset osoittavat, että mielenterveyden edistämiseksi ja mielenterveysongelmien ehkäisemiseksi on tarpeellista aktiivisesti ylläpitää ikäihmisten sosiaalisia verkostoja ja vuorovaikutusta. Ne iäkkäät, joilla on vähäinen sosiaalinen pääoma kärsivät muita todennäköisemmin mielenterveysongelmista. Tälle riskiryhmälle tulee löytää keinoja, joilla vahvistetaan sen sosiaalista verkostoitumista ja rikastutetaan sen sosiaalista elämää. Tämän lisäksi tulokset korostavat niitä merkittäviä mahdollisuuksia, joita oikealla tavalla toteutetuilla psykososiaalisilla interventioilla on tukea aktiivista ja tervettä ikääntymistä.