Abstract Major administrative and practical changes at both the national and the local level took place in psychiatry in the 1990s. In Northern Ostrobothnia in Northern Finland, specialised psychiatric care was integrated as part of the health care district in 1988. Three separate psychiatric hospitals – Heikinharju Hospital, Oulunsuu Hospital and the Department of Psychiatry in Oulu University Hospital – were merged in 1990. The purpose of this case study is to describe and assess the history and current status of the new amalgamated Department of Psychiatry in Oulu University Hospital. Change is here approached from the viewpoints of the operating environment, the history preceding the change and the actors operative in the process of change. The report is divided into threes section: history, assessment and instrument testing. The historical section describes the operation of the three independent hospitals before their amalgamation in 1990. The assessment section aims to evaluate the change and overall situation of the Department of Psychiatry in Oulu University Hospital based on data collected in 1993–1997 and also to analyse the change in terms of public control and legislation. In the third section, the theoretical structure of the instrument is evaluated. Both published and unpublished sources were used in the historical analysis. The data were further supplemented by interviewing medical professionals, patients and relatives in the three hospitals. Data for the assessment survey were collected using a questionnaire, which included an instrument. The instrument consisted of 20 questions evaluating the status of the key subfunctions of the care organisation. Five groups of informants – staff, patients, relatives, line management and partners – responded to the inquiries arranged in 1993, 1995 and 1997. The material comprised a total of 2,176 responses. Frequency and percentage distributions, variation and mean values and cross-tabulation were used to outline the results. The responses to open-ended questions were analysed with methods of content analysis. The theoretical structure of the instrument was evaluated with explorative and confirmatory factor analysis. The individual histories of the three hospitals were visible in the operation of the amalgamated clinic of psychiatry. The impacts of the merger were manifested as tensions between the old operating cultures in practical routines, management, professional identity and tasks. The simultaneous major upheavals: the merger of two psychiatric hospitals, the close-down of one hospital and the discharge of nearly a thousand psychiatric inpatients into community care altered the operating environment and the unit's relationships with health care centres. The changes in the operating system were first felt to be contradictory, and the rapid change caused feelings of uncertainty. The overall status of the Department of Psychiatry was considered quite satisfactory, however, and its operation improved during the follow-up period. An analysis of the instrument indicated that the basic subfunctions of a care organisation are care, atmosphere and management. The Department of Psychiatry in Oulu University Hospital survived the drastic change relatively well. The final stage resembled a "top organisation", which typically has a self-orienting staff and awareness of the results combined with high-standard competence. The established professional identity of the staff in the Department of Psychiatry and their goal awareness in implementing the change were reflected in the competent work with the patients, the active development of care and the anticipation of changes. / Tiivistelmä Psykiatriassa tapahtui suuria hallinnollisia ja sisällöllisiä muutoksia 1990-luvulla sekä valtakunnallisesti että paikallisesti. Pohjois-Pohjanmaalla alueellinen psykiatrinen erikoissairaanhoito integroitiin osaksi sairaanhoitopiiriä vuonna 1988. Kolme erillään toiminutta psykiatrista sairaalaa - Heikinharjun sairaala, Oulunsuun sairaala ja Oulun yliopistollisen keskussairaalan psykiatrian klinikka - yhdistettiin vuonna 1990. Tässä tapaustutkimuksessa kuvataan ja selitetään syntyneen Oulun yliopistollisen sairaalan psykiatrian klinikan historiaa ja nykytilaa. Muutosta tarkastellaan toimintaympäristön, muutosta edeltäneen historian sekä toimintaan osallistuneiden näkökulmasta. Tutkimus jakautuu historialliseen osaan, arviointiosaan ja mittarin testausosaan. Historiallisessa osassa kuvataan kolmen erillään toimineen sairaalan toimintaa ennen niiden yhdistymistä vuonna 1990. Arviointiosan tavoitteena oli arvioida Oulun yliopistollisen sairaalan psykiatrian klinikan muutosta ja kokonaistilannetta vuosina 1993 - 1997 kerätyn aineiston avulla, samoin tavoitteena on tarkastella muutosta julkisten ohjausjärjestelmien sekä lainsäädännön näkökulmasta. Mittarin testausosassa tutkittiin mittarin teoreettista rakennetta. Historiaosassa käytettiin painettuja ja painamattomia lähteitä. Tietoja täydennettiin haastattelemalla eri sairaaloissa toimineita hoidon ammattilaisia, potilaita ja omaisia. Arviointitutkimuksen tiedot kerättiin mittarin sisältävällä kyselylomakkeella. Mittari muodostui hoito-organisaation keskeisten osatoimintojen tilaa arvioivasta 20 kysymyksestä. Viisi ryhmää - henkilökunta, potilaat, omaiset, linjajohto ja yhteistyökumppanit - vastasivat vuosina 1993, 1995 ja 1997 järjestettyihin kyselyihin. Aineisto käsittää kaikkiaan 2 176 vastausta. Tuloksia kuvataan frekvenssi- ja prosenttijakaumina, hajonta- ja keskilukuina sekä ristiintaulukoinneilla. Avovastaukset analysoitiin sisällönerittelyllä. Mittarin teoreettista rakennetta tutkittiin eksploratiivisella ja konfirmatorisella faktorianalyysillä. Eri sairaaloiden historiat näkyivät yhdistetyn psykiatrian klinikan toiminnassa. Yhdistämisen vaikutukset ilmenivät toimintakulttuurien välisinä jännitteinä toimintatavoissa, johtamisessa, ammatillisessa identiteetissä ja tehtävissä. Samanaikainen kahden psykiatrisen sairaalan yhdistäminen ja yhden lakkauttaminen sekä lähes tuhannen sairaalapotilaan siirtyminen avohoitoon muuttivat perustehtävää, toimintaympäristöä ja suhteita terveyskeskuksiin. Aluksi ympäristö- ja toimintarakenteiden muutokset koettiin varsin ristiriitaisina, ja nopea muutos herätti epävarmuutta. Psykiatrian klinikan tila arvioitiin kokonaisuudessaan varsin tyydyttäväksi ja toiminta parani seuranta-aikana. Käytetyn mittarin analysointi osoitti, että hoito-organisaation osatoiminnat ovat pelkistettävissä hoitamiseen, ilmapiiriin ja johtamiseen. Oulun yliopistollisen sairaalan psykiatrian klinikka selvisi 1990-luvun suuresta muutoksesta kohtalaisen hyvin. Toiminnan lopputila muistutti osin niin sanottua huippuorganisaatiota, jonka tunnusmerkkejä ovat henkilöstön itseohjautuvuus ja korkeatasoiseen osaamiseen yhdistynyt tulostietoisuus. Psykiatrian klinikan työntekijöiden vakiintunut ammatti-identiteetti ja päämäärätietoinen muutoksen toteutus näkyivät hyvin toteutuneessa potilastyössä, toiminnan aktiivisessa kehittämisessä ja muutosten ennakoinnissa. Silti psykiatriaan kohdistuneet taloudelliset leikkaukset ja muut suuret muutokset näkyivät epävarmuutena ja tulevaisuuden pelkona.

Abstract Research on information system implementations in construction industry, rarely focused on culture. The impact of sub cultures on information system implementation is not reviewed in detail. This research aims at increasing the empirical and theoretical understanding of the key sub cultural practices and their influence on the information system implementation in project based construction companies. This research creates awareness on the sub cultures that impact the individual stages of planning, development, installation, and maintenance of the information system implementation process. Past research on information system implementation in the construction industry was reviewed. Based on this review the sub cultures of senior management staff, project management staff, and the information management staff were identified as crucial for the successful implementation of the information system. A conceptual framework for studying the sub cultural practices present in each stage of the information system implementation was developed. Empirical data was collected in two project based construction companies that implemented an Enterprise Resource Planning (ERP) system. Collected data was analyzed with the help of the conceptual framework. Results of the empirical analysis identified key cultural practices of senior management staff, project management staff, and the information management staff that were influential in the information system implementation process. Results further identified how each of the stages of planning, development, installation, and maintenance was impacted differently by the sub cultural practices existing in the construction industry. The revised conceptual framework was presented incorporating all the cultural practices that were influential in each of the individual stages of the implementation process. / Tiivistelmä Rakennusteollisuuden tietojärjestelmien käyttöönottoa koskeva tutkimus keskittyy vain harvoin kulttuuriin, eikä aikaisempi tutkimus tarkastele yksityiskohtaisesti alakulttuurien vaikutusta tietojärjestelmien käyttöönottoon. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä empiiristä ja teoreettista ymmärrystä keskeisistä kulttuurikäytännöistä ja niiden vaikutuksesta tietojärjestelmien toteutukseen projektipohjaisissa rakennusyrityksissä. Tämä tutkimus luo ymmärrystä alakulttuureista, jotka vaikuttavat tietojärjestelmän käyttöönottoprosessin suunnittelun, kehittämisen, asennuksen ja ylläpidon yksittäisiin vaiheisiin. Tutkimuksessa tarkasteltiin rakennusteollisuuden tietojärjestelmien käyttöönottoon liittyvää aiempaa tutkimusta. Tämän kirjallisuuskatsauksen pohjalta ylimmän johdon, projektijohtajien ja tietohallinnon henkilöstön alakulttuurit tunnistettiin ratkaiseviksi tekijöiksi tietojärjestelmän onnistuneelle käyttöönotolle. Tutkimuksessa kehitettiin käsitteellinen viitekehys, jonka avulla tarkasteltiin tietojärjestelmän käyttöönoton jokaisessa vaiheessa esiintyviä alakulttuureja. Empiirinen aineisto kerättiin kahdesta projektipohjaisesta rakennusyrityksestä, jotka ottivat käyttöön ERP (Enterprise Resource Planning)-tietojärjestelmän. Kerätyt tiedot analysoitiin kehitetyn käsitteellisen kehyksen avulla. Empiirisen analyysin tuloksena tunnistettiin ylemmän johdon henkilöstön, projektijohtajien ja tietojärjestelmän käyttöönottoprosessissa vaikuttavien tietohallintohenkilöiden keskeiset kulttuurikäytännöt. Tutkimuksessa tunnistettiin lisäksi, kuinka jokainen suunnittelu-, kehitys-, asennus- ja kunnossapitovaihe vaikuttivat eri tavoin rakennusteollisuudessa vallitseviin kulttuuritoimiin. Tutkimuksen tuloksena esitetiin uudistettu käsitteellinen kehys sisällyttämällä kaikki kulttuurikäytännöt, jotka vaikuttivat käyttöönottoprosessin eri vaiheessa.

Abstract Agile methods have proven to be beneficial in small organizations, and there has also been growing interest in using these methods in large organizations. This dissertation analyzes what agility and agile development are and creates a framework for using those methods in large organizations. The work starts with a Concept Analysis of Agile Software Development and agile-in-large. The theoretical part also reflects the necessary background of Complex Adaptive Systems, Lean Thinking, and Learning Organizations. Then a model of an Agile Enterprise is defined and a Framework for Organizational Development and putting Agile Methods into use in large software development organizations is presented. Large development organizations consist of many levels. It is not enough to use Agile Methods on a certain level only, e.g., on the lowest level, but all levels need to change and adapt to the new way of working. Failure to do so leads to several unwanted consequences, which are described. One possible large-scale Agile Framework is described and analyzed. The usage of Agile Methods on a large scale is validated by quantitative studies. The level of success of using an Agile Framework on a large scale is dictated by how much the same framework for operation is shared within the organization, as partial transformation leads to confusion. But smaller successes can lead into organizational learning. The framework that is proposed can be used to further enhance agility. In this way large-scale agility can be seen as a never-ending series of systematic improvements of the enterprises’ Agile Aspects. / Tiivistelmä Tämä väitöskirja tarkastelee suurten organisaatioiden tarpeisiin sopivien ketterien prosessimallien mallinnusta ja käyttöä. Ketterät menetelmät on todettu hyödyllisiksi pienissä ohjelmistoyrityksissä, joten myös isoissa yrityksissä on herännyt kiinnostus ketteriä menetelmiä kohtaan. Työ alkaa ketterien menetelmien käsiteanalyysillä, ja jatkuu määrittelemällä mitä ketteryys laajassa mittakaavassa on. Teoriaosuus käsittelee taustatiedot kompleksisista sopeutuvista järjestelmistä, lean-ajattelusta ja oppivista organisaatioista tarvittavin osin. Tämän jälkeen määritellään ketterän yrityksen käsite ja esitetään malli laajamittaiselle ketteryydelle. Suurissa kehitysorganisaatioissa on monta tasoa. Ei riitä, että ketteriä menetelmiä käytetään vain jollakin (yleensä alimmalla) tasolla, vaan kaikkien organisaation tasojen täytyy sopeutua uuteen toimintatapaan. Mikäli näin ei tapahdu, saattaa tuloksena olla joukko ei-toivottavia seurauksia, jotka on myös kuvattu tässä työssä. Työssä on esitetty ja analysoitu mahdollinen malli suuren yrityksen ketteryyden toteuttamiseksi. Ketterien menetelmien käyttö isossa yrityksessä on validoitu kvantitatiivisin menetelmin. Isoissa yrityksissä ketteristä menetelmistä saatu hyöty on sidottu siihen miten hyvin koko organisaatio pystyy noudattamaan samaa ketterää toiminnan mallia – osittainen toimintatavan muutos johtaa toimintatapojen konflikteihin. Kuitenkin myös osittaiset onnistumiset voivat johtaa organisaation oppimiseen. Esitettyä mallia voidaan käyttää kehitettäessä toimintatapaa entisestään ketterämpään suuntaan. Tällä tavalla suuren organisaation ketteryys voidaan nähdä jatkuvana sarjana systemaattisia toimintatavan parannuksia, joista jokainen johtaa entistä ketterämpään toimintatapaan.

Abstract During the last decades significant changes in the buying behavior of customers can be observed. While in former days price sensitivity lead to more uniformed products, in present days manifold high-quality products and customization with reasonable prices and rapid delivery are demanded. As a consequence, the industry asks for manufacturing systems which allow for fast ramp-up, multi-variant production and rapid adaptability. In this environment, several scientific approaches such as agent-based and holonic manufacturing systems have been investigated within the last years. In order to cover all aspects of the foreseen future demands, the architectures for such systems are very complex and the system’s entities are characterized by very flexible behavior. Hence, the efforts for their implementation are rather high and the systems tend to exhibit non-deterministic behavior. Furthermore, the top down approach of most systems leads to a complete re-organization of the factory management. As a consequence the acceptance for such systems in real industrial environment at present day is very limited. Therefore, the objective of this thesis is to develop an architecture for flexible manufacturing systems which allows for easy take-up in the industry. It is based on a bottom-up approach with a new kind of flexible, intelligent shop-floor components called Manufactrons. The architecture covers all layers of traditional factory organization with special emphasis on the shop floor organization. The approach and results are based on the research activities of the European Research Project XPRESS in which representatives of three major industry branches collaborated in order to find a solution for their future demands on flexible manufacturing systems. The architecture has been implemented in the context of XPRESS in aerospace, automotive and electrical industry. The tests show the feasibility of the approach. The capability for a smooth integration of the new approach into existing manufacturing environment has successfully been demonstrated. / Tiivistelmä Viime vuosikymmeninä asiakkaiden ostokäyttäytyminen on muuttunut merkittävästi. Ennen asiakkaiden hintatietoisuus johti yhtenäisiin tuotteisiin, kun taas nykyään vaaditaan moninaisempia tuotteita ja muokattavuutta kohtuulliseen hintaan. Samaan aikaan odotetaan korkealaatuisia tuotteita ja nopeaa toimitusta. Nämä seikat ovat aiheuttaneet tuotantoteollisuudelle uusia haasteita. Reagoidakseen nopeasti asiakkaiden vaatimuksiin tuotannonsuunnittelussa on alettu keskittymään korkealaatuisten tuotemuunnelmien määrän kasvattamiseen. Tämän vuoksi tarvitaan tuotantojärjestelmiä, jotka mahdollistavat nopean Ramp Up -prosessin, moneenmuuntuvan tuotannon ja nopean mukautuvuuden. Tätä aihetta on viime vuosina lähestytty esimerkiksi agentteihin perustuvien ja holonisten tuotantojärjestelmien kautta. Kuitenkin näihin tulevaisuuden haasteisiin pystytään vastaamaan vain kompleksisilla arkkitehtuureilla ja järjestelmän entiteeteille ominaisia ovat hyvin mukautuvat käyttäytymismallit. Näiden toteuttamiseen tarvitaan paljon työtä ja järjestelmillä on tapana käyttäytyä epä-deterministisesti. Lisäksi ylhäältä alas lähestymistapa johtaa usein tehtaan täydelliseen uudelleenorganisointiin, minkä vuoksi lähestymistapaa ei suosita oikeissa teollisuusympäristöissä. Tämän väitöstyön tarkoituksena on kehittää mukautuville tuotantojärjestelmille arkkitehtuuri, joka mahdollistaa järjestelmien helpon käyttöönoton teollisuudessa. Arkkitehtuuri perustuu alhaalta ylös -lähestymistapaan ja sisältää uudenlaisen joustavan ja älykkään tuotantotilakomponentin, manufactronin. Arkkitehtuuri kattaa kaikki perinteisen tehdasorganisaation kerrokset keskittyen kuitenkin erityisesti tuotantotilojen organisointiin. Lähestymistapa ja tulokset perustuvat Euroopan Unionin XPRESS-tutkimusprojektiin. Projektissa tehtiin yhteistyötä kolmen suuren teollisuushaaran kanssa tarkoituksena löytää joustava tuotantojärjestelmäratkaisu tulevaisuutta varten. Arkkitehtuuria sovellettiin XPRESS-projektissa lentokone-, auto- ja elektoniikkateollisuuteen ja testit osoittivat lähestymistavan soveltuvuuden. Myös lähestymistavan sujuva integrointi olemassa oleviin teollisuusjärjestelmiin osoitettiin onnistuneesti.

Abstract This study scrutinises sexist harassment and the construction of gender equality policy at the University of Oulu, one of the largest universities in Finland. Furthermore, the study addresses policies that are intended to prevent gender and sexual harassment, the implementation of such policies, and their practical outcomes. Universities are a place of knowledge (re-)production, but research suggests that sexist harassment at least occasionally bothers, and may even call into question, the central tasks of the academy—the creation and maintenance of knowledge. Acker’s theory of gendered organisation is used to frame the analysis of the study on three levels: structures, resources and processes. Lukes’s and Olsen’s views regarding power are used to locate and make visible blind spots of gender equality work related to sexual harassment. Nussbaum’s capabilities approach is used to strengthen the individual agency perspective. Additionally, intersectionality is considered in the analyses. The method of research is a case study. Detailed and intensive knowledge is produced by using various complementary data, analysis methods, vantage points and perspectives. The research contributes to the conceptual-theoretical discussion of the development of gender equality work at organisations. Based on this study, I argue that it would be reasonable to use the term sexist harassment when individual harassment experiences and organisational harassment incidences are discussed. Additionally, the concepts of sexism and sexist discrimination should be considered, especially when the ideology behind the harassment is addressed. Nussbaum’s capabilities approach complements Acker’s theory of gendered organisations in a meaningful manner by providing concrete gender equality indicators for organisations’ gender equality work. / Tiivistelmä Tutkimus tarkastelee seksististä häirintää ja sukupuolten tasa-arvopolitiikan rakentumista Oulun yliopistossa, joka on yksi suurimmista yliopistoista Suomessa. Lisäksi tutkimus paikantuu toimenpiteisiin jotka on tarkoitettu sukupuolisen ja seksuaalisen häirinnän ehkäisemiseen, näiden toimenpiteiden toimeenpanoon ja niiden käytännöllisiin seurauksiin. Yliopistot ovat tiedon tuottamisen paikkoja, mutta tutkimuksen mukaan seksistinen häirintä vähintäänkin tilanteisesti haittaa ja voi jopa kyseenalaistaa akatemian keskeisten tehtävien — uuden tiedon tuottamisen ja ylläpitämisen – toteuttamista. Ackerin sukupuolistuneiden organisaatioiden teoriaa käytetään analyysin kehikkona kolmella tasolla: rakenteet, resurssit ja prosessit. Lukesin ja Olsenin valtakäsitteitä käytetään paikantamaan ja tekemään näkyväksi tasa-arvotyön katvealueita, jotka liittyvät seksuaalisen häirinnän eliminoimiseen. Nussbaumin inhimillisten kyvykkyyksien lähestymistapaa käytetään vahvistamaan yksittäisen toimijan perspektiiviä. Lisäksi analyysissa otetaan huomioon intersektionaalisuus. Tutkimusmenetelmänä on tapaustutkimus. Yksityiskohtaista ja intensiivistä tietoa tuotetaan käyttämällä vaihtelevia ja toisiaan täydentäviä aineistoja, analyysimenetelmiä, näkökulmia ja perspektiivejä. Tutkimus osallistuu käsitteellis-teoreettiseen keskusteluun sukupuolten tasa-arvotyön kehittämisestä organisaatiossa. Tutkimukseen perustuen esitän, että olisi perusteltua ottaa käyttöön käsite seksistinen häirintä, kun häirintää tarkastellaan häirittyjen näkökulmasta kokemuksen tasolla, ja käyttää käsitteitä seksismi ja seksistinen diskriminaatio viitattaessa häirinnän taustalla vaikuttavaan ideologiaan ja häiritsijän teon luonteeseen. Nussbaumin inhimillisten kyvykkyyksien lähestymistapa täydentää mielekkäällä tavalla Ackerin sukupuolistuneiden organisaatioiden teoriaa, koska se tarjoaa konkreettisia indikaattoreita organisaatioille niiden työssä tasa-arvon edistämiseksi.

Abstract Over the past few years it has been discussed and written about in Finnish society how the foundation of Finland's future welfare and economic growth is based on an organisation's renewal and innovation capabilities. Decreasing the barriers of trade with its "China syndrome", international competition for taxes, growth and stabilisation treaties of the European Union, high-age structure, and so forth, create a national sense of necessity to excel in the field of international innovation development. Researching these demands have led to developing a "governance of organisational innovation capabilitis" based on existing theories and management doctrines, and empiria. The design embodies fields of know-how which can improve the organisation's innovation capabilities. These fields of knowledge consist of companionship and collaboration, knowledge of network skills, mastery of innovation acquiring processes and knowledge of using innovation stimuli. By cultivating these skills, the organisation will have an even better chance of achieving positive development in productivity and, under the circumstances, benefiting intangible capital. With the support of this design, the organisation will evolve and control its innovation capabilities according to the philosophy of continuous improvement. The governance consists of measuring methods and indicators developed in research and connected to existing management and reporting systems of the organisations. The organisation can also compare its own innovation capabilities in relation to other organisations for directing and building motivation configurations. The developed model was tested and evaluated in the Finnish infra-industry operational environment in six different ways. The model passed the tests, and by guesstimates can be applied in all organisations such as public utilities and business corporations. Equally, the model is suitable for different states of distribution channels. The model is being introduced extensively and is available for organisations on the internet. Most of the theoretical contribution was probably achieved through the functionality of the management system. Theoretical contribution also arose, because developing the intangible capital in organisations has been considered problematic, especially due to the lack of indicators and measuring methods. The model consists mainly of those indicators and methods created for this purpose. Also significant, on behalf of the theoretical contribution, was that by obtaining services, these organisations could develop their own innovation capabilities at the same time by combining challenging innovation combinations. Extensive material related to the acquisition affairs helps in any case to understand the relations between methods and outcome. The result of the study was able to reflect several links with the existing theory. One point of reflection was that with the help of the model, organisations could reduce the uncertainties detected in the organisational- and economic theories, which are connected to the selecting of partners and acquisition affairs. / Tiivistelmä Suomalaisessa yhteiskunnassa on viime vuosien aikana puhuttu ja kirjoitettu paljon siitä, että Suomen taloudellisen hyvinvoinnin ja talouskasvun perustana on tulevaisuudessa organisaatioiden uudistumis- ja innovaatiokyky. Kaupan esteiden vähentyminen "Kiina-ilmiöineen", kansainvälinen verokilpailu, EU:n kasvu- ja vakauttamissopimukset, korkea ikärakenne ja monet muut tekijät aiheuttavat kansallisen paineen olla kansainvälisen innovaatiokehityksen kärjessä. Kansainvälisessä kilpailussa korkean palkkatason kansantalous ja sen organisaatiot voivat menestyä markkinoilla vain innovoimalla - kehittämällä jatkuvasti entistä parempia tuotteita, menettelytapoja ja palvelua. Näistä tarpeista lähtien tutkimuksessa kehitettiin olemassa olevan teorian ja liikkeenjohdon oppien sekä empirian avulla "organisaation innovaatiokyvyn johtamismalli". Malli sisältää osaamisalueita, joihin panostamalla organisaatio voi parantaa innovaatiokykyään. Osaamisalueet ovat kumppanuus- ja sopimusyhteistyöosaaminen, verkostotaitojen osaaminen, innovatiivisen hankintaprosessin osaaminen ja innovaatiokannusteiden käytön osaaminen. Näitä kehittämällä organisaatiolla on entistä paremmat mahdollisuudet saavuttaa positiivista tuottavuuskehitystä ja hyötyä näin ollen aineettoman varallisuutensa kehittymisestä. Mallin avulla organisaatio pystyy kehittämään ja hallitsemaan innovaatiokykyään jatkuvan parantamisen filosofian mukaisesti. Johtamismalli sisältää mittausmenettelyt ja tutkimuksessa kehitetyt mittarit sekä näiden kytkennät organisaatioiden olemassa oleviin johtamisjärjestelmiin. Organisaatio voi myös verrata omaa innovaatiokykyään suhteessa muihin organisaatioihin ja hyödyntää tietoa oman organisaation johtamisessa ja motivaatioasetelmien rakentamisessa. Kehitettyä mallia testattiin ja arvioitiin suomalaisessa infra-alan toimintaympäristössä kuudella eri tavalla. Malli läpäisi suoritetut testit, ja arvioiden mukaan sitä voidaan hyödyntää kaikissa organisaatioissa niin julkisella alalla kuin yrityksissäkin. Yhtä lailla malli sopii käytettäväksi arvoketjun eri vaiheissa. Mallia ollaan ottamassa laajasti käyttöön ja kehitetty malli on organisaatioiden saatavilla Internetin kautta osoitteessa: http://www.innovaatiomittaus.fi. Teoreettista kontribuutiota saavutettiin ehkä eniten johtamismallin toimivuuden ansiosta. Teoreettista kontribuutiota syntyi myös siitä, että aineettoman varallisuuden kehittämistä organisaatioissa on pidetty ongelmallisena nimenomaan mittareiden ja mittausmenetelmien puuttumisen vuoksi. Malli sisältää monia tätä tarkoitusta palvelevia mittareita ja mittausmenetelmän. Merkittävää teoreettisen kontribuution osalta oli myös se, että organisaatiot hankkiessaan palveluita voivat samalla kehittää omaa innovaatiokykyään yhdistämällä hankintoihinsa haasteellisia innovaatioasetelmia. Laaja hankintatoimeen liittyvä aineisto auttaa muutenkin ymmärtämään keinon ja lopputuloksen suhteita. Tutkimuksen tuloksia pystyttiin reflektoimaan myös olemassa olevaan teoriaan usean kiinnekohdan kautta. Yhtenä reflektointikohtana oli se, että mallin avulla organisaatiot pystyvät vähentämään organisaatio- ja talousteorioissa havaittuja epävarmuuksia, jotka liittyvät kumppaneiden valintaan ja organisaation hankintatoimeen.

Det militära samarbetet, FISE mellan Sverige och Finland påbörjades efter politiskt beslut 2014. Samarbetet har succesivt växt fram, dels genom politiska beslut och dels genom förslag från respektive lands försvarsmakter. Vi har i denna uppsats undersökt vad det är som påverkar den gemensamma planeringen av samarbetet på operativ nivå ur ett logistiskt perspektiv. Undersökningen har genomförts med induktiv ansats inspirerad av grounded theory i huvudsak genom intervjuer av deltagare som är delaktiga i planeringen av samarbetet. De faktorer som påverkar och har betydelse för hur den gemensamma planeringen av samarbetet ska fungera är organiseringen av det svenska högkvarteret, de tilldelade resurserna och att deltagarnas upplevelse av att målet för samarbetet är oklart. Författarna kan således konstatera att det, förvånande nog, inte är skillnader i materiel och system som har störst påverkan. Nyckelord: Finskt-svenskt samarbete, FISE, logistik, interoperabilitet, organisation. / The military cooperation, FISE between Sweden and Finland, commenced following the political decision in 2014. The cooperation has been progressively developed, partly through political decisions and partly by proposals from the respective national defense forces. In this paper we have investigated what is affecting the joint planning of the collaboration at the operational level from a logistical perspective. The survey has been conducted with an inductive approach inspired by grounded theory mainly through interviews of participants who are involved in the planning of the collaboration. The factors that influence and affect the way in which the joint planning of the cooperation will work is the organization of the Swedish headquarter, the allocated resources and the participants' experience that the goal of the cooperation is unclear. The authors can thus find that surprisingly, there are not differences in materials and systems that have the greatest impact. Key words: Finnish-Swedish cooperation, FISE, logistics, interoperability, organization. / Suomen ja Ruotsin sotilaallinen FISE-yhteistyö alkoi poliittisella päätöksellä vuonna 2014. Poliittiset päätökset ja puolustusvoimien omat aloitteet ovat laajentaneet yhteistyötä vaiheittain. Olemme tutkielmassamme käsitelleet tekijöitä, jotka vaikuttavat operatiivisen logistiikka yhteistyön suunnitteluun. Tutkielman lähestymistapa on ollut induktiivinen ja siinä on otettu vaikutteita ”grounded theory”-mallista. Tutkielma on toteutettu pääosin haastattelemalla henkilöitä, jotka osallistuvat yhteistyön suunnitteluun. Tekijät, jotka vaikuttavat merkittävästi yhteistyön suunnittelun onnistumiseen, ovat Ruotsin esikunnan organisointi, käytettävissä olevat resurssit sekä osallistujien kokemukset siitä, että yhteistyön päämäärä on epäselvä. Tutkielman päätelmä on, että materiaalien ja järjestelmien erilaisuus ei koeta tärkeämmäksi tekijäksi yhteistyössä. Avainsanat: Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyö, FISE, puolustuslogistiikka, yhteentoimivuus, organisaatio

Abstract The research idea emerged from the practical questions that the researcher encountered when acting as a HR director: How to ensure the ability of the organization to execute strategic goals? Which management processes and practices help strengthen the capability of the organization? With what kind of meters can Organizational Strategic Readiness be measured? The aim of the research is to construct a strategy-focused capability management model in order to improve the organization's capability faster than the rate at which overall development takes place in the industry and to strengthen Organizational Strategic Readiness. Two management models will be tested. Capability here means a combination that results from the process of integrating tangible and intangible assets and that is embedded in the organizational infrastructure and practices in the organization's operation. Capability reflects what an organization can do and refers to organizational, rather than human, expertise or technology-induced benefits. The products and servicing arising from such capabilities are of particularly high value to customers. Capability determines the ability of the organization to generate value, profitability and productivity trends, and future business opportunities. Strategic capabilities are necessary in order to achieve strategic aims and the strategy execution is based on them. However, strategic aims require always stretched efforts because, when they are set, the organization does not yet have the capabilities required to achieve them. Organizational capabilities must be developed to the level of the strategic aims in order to ensure that the latter can be achieved. Therefore, from the strategy implementation point of view, it is essential to manage the capabilities in the way and with the speed required by strategic challenges. To manage strategic capabilities is to manage strategy execution. The solution to the problem where a strategy has not been implemented is not necessarily to draw up a new strategy but rather to evaluate the gap between organizational capabilities and strategic aims and then to develop strategic capabilities. Organizational Strategic Readiness describes whether the organization has access to the necessary management processes and practices for strategy execution and capability improvement. The research sets out from the People Capability Maturity Model (P-CMM), which was tested in collaboration with 19 organizations representing the energy, electronics, forest and metal industries, and healthcare and education, in the private and public sectors. The aim was to test how well the selected management model meets the requirements of capability management. The model was found to be insufficient for this purpose so it was extended into a strategy-focused capability management model in accordance with constructive research methodology. / Tiivistelmä Tutkimusidea virisi tutkijan kohtaamista käytännön kysymyksistä hänen toimiessaan henkilöstöjohtajana. Miten varmistaa, että organisaatio kykenee toimeenpanemaan strategiset tavoitteet? Millä johtamisprosesseilla ja -käytännöillä voidaan tukea organisaation kyvykkyyden vahvistumista? Millä mittareilla voidaan mitata organisaation strategista valmiutta? Tutkimuksen tarkoituksena on luoda strategiakeskeinen kyvykkyyden johtamismalli, jonka avulla voidaan parantaa organisaation kyvykkyyttä toimialan kehitysvauhtia nopeammin sekä vahvistaa organisaation strategista valmiutta. Tutkimuksessa testataan kahta johtamismallia. Kyvykkyydellä tarkoitetaan aineettomien ja aineellisten pääomien integroitumisprosessin tuloksena syntynyttä yhteenliittymää, joka on kietoutunut organisaation infrastruktuuriin ja ilmenee organisaation toiminnassa vakiintuneina käytäntöinä. Kyvykkyys kuvaa, mitä organisaatio osaa tehdä ja viittaa organisaation ominaisuuteen, ei yksittäisten ihmisten osaamisiin tai teknologian tuomaan hyötyyn. Niiden tuottamilla tuotteilla ja palveluilla on erityisen paljon arvoa asiakkaille. Kyvykkyys määrittää organisaation suoritus- ja kilpailukyvyn sekä tulevaisuuden liiketoimintamahdollisuudet. Strategiset kyvykkyydet ovat kyvykkyyksiä, jotka ovat välttämättömiä strategisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Strategian toimeenpanosuunnitelma perustuu niihin. Strategiset tavoitteet ovat kuitenkin aina lähtökohtaisesti venymisen tavoitteita; tavoitteita asetettaessa organisaatiolla ei ole vielä kyvykkyyttä toimeenpanna niitä. Organisaation kyvykkyyden tulee kehittyä organisaation strategisten tavoitteiden tasolle, jotta strategiset tavoitteet toteutuvat. Siksi strategian toimeenpanon kannalta on oleellista kyky johtaa kyvykkyyksiä strategisten haasteiden edellyttämällä tavalla ja vauhdilla. Strategisten kyvykkyyksien johtaminen on strategian toimeenpanon johtamista. Toteutumattoman strategian ratkaisuna ei välttämättä ole uuden strategian määrittäminen, vaan organisaation kyvykkyyden ja strategisten tavoitteiden välisen kuilun arviointi ja strategisten kyvykkyyksien kehittäminen. Organisaation strateginen valmius kuvaa onko organisaatiolla strategian toimeenpanon ja kyvykkyyksien vahvistumisen edellyttämät johtamisprosessit ja -käytännöt. Tutkimuksen lähtökohtana oli kyvykkyyden johtamismalli (People Capability Maturity Model, P-CMM). Sitä testattiin yhteistyössä 19 eri organisaation kanssa. Organisaatiot toimivat energia-, elektroniikkateollisuus-, metsäteollisuus-, metalliteollisuus-, terveydenhuolto- ja koulutusaloilla sekä valtion, kunnan ja aluetoimijasektoreilla. Testauksen tarkoituksena oli tutkia johtamismallin toimivuutta kyvykkyyden johtamiseksi. Johtamismalli osoittautui kuitenkin riittämättömäksi. Siksi sitä laajennettiin konstruktiivisella menetelmällä strategiakeskeisen kyvykkyyden johtamismalliksi.