Abstract The concept of ecological building is not clear. The concept, which belongs to thematic context of sustainable development, is difficult to understand because it combines two individual concepts which originate from two different sciences. The word ecology implies to organism's interaction mechanisms and to ecosystem dynamics, whereas the word building implies to architecture, artifacts and semantics. In ecological building the whole interaction dynamics has to be reassessed. The interaction between artifacts and environment conveys the same principles as the interaction between organism and ecosystem. Buildings and towns have the same kind of genotypic and phenotypic features as organisms have. Genotypic features can be paralleled to materialistic, atomistic, features. Phenotypic features result from the interaction process, in which the modifying environment consists of culture, local conditions, style and time. Localism is crucial in the context of ecological building. Localism is a geographically defined entity, but also it is primarily a process. In this research the connection between ecological building and localism has been examined in two neighbourhood units. Buildings in Rovaniemi (Ounasrinne) and in Mikkeli (Peitsari) built on non-profit and social housing basis were selected. The criticism against the ontology of ecological building is based on the questionnaires and the personal interviews, which were targeted at the tenants of the selected tenements, selected designers, contractors and the board of the real estate companies. In addition, the managing directors of the real estate companies and the representatives of the Finnish Housing Fund and the Ministry of Environment were interviewed. Migration during the entire lifecycle of the tenements, which is an indicator of localism and sustainable development, was researched by analyzing the registers of occupants. The research revealed that the actors have defined the concept of ecological building in different ways. Most often ecological building is related to material features. Ecological material is not automatically related to high quality material and local materials are not the first priority. The responsibilities are contradictory in the implementation of ecological building. The primary presumption seems to be that the state is responsible for the implementation. Environmental consciousness and ecological building have positive status. In the future the mode of building, which is assumed to be ecological, will increase and environmentalism is regarded as a benefit in business competition (contracting and designing). The research also revealed that the need for change in values, which is usually connected to the thematic of ecological building and the sustainable development, is groundless; the actors think that the nature as such conveys intrinsic value. Instead, ecological issues should be an interest, which affects the decisions made during the process. The tools, which are used in the process, should more effectively support the implementation of ecological building. Free will is not sufficient any more. The research revealed that the periods of occupancy are short in the examined tenements and we can talk about new kind of nomadism. In these neighbourhood units lifelong occupancy is not realism. The renovations, which have been designed according to the tenant's will, must be revaluated, because the median period of occupancy is approximately 1½-2 years. Technical renovations did not lengthen the periods of occupancy in Ounasrinne, vice versa. In neighbourhood units attention must be paid to the tenements; the support for housing should be defined locally according to the actual tenement sizes. / Tiivistelmä Tutkimuksessa ekologisen rakentamisen ja paikallisuuden välistä yhteyttä on tutkittu kahdessa lähiössä. Tutkimukseen mukaan valittiin yleishyödyllisen rakennuttamisen ja sosiaalisen asuntotuotannon kohteita Rovaniemen Ounasrinteeltä ja Mikkelin Peitsarista. Ekologisen rakentamisen ontologian kritiikki perustuu kysely- ja haastattelututkimukseen. Paikallisuutta ja kestävän kehityksen tematiikkaa indikoivaa muuttamista vuokratalojen koko elinkaaren aikana tutkittiin talokirjojen avulla. Tutkimus paljasti, että toimijoilla on toisistaan poikkeava käsitys ekologisen rakentamisen sisällöstä. Useimmiten ekologisuus liitetään materiaalin ominaisuuksiin. Ekologista materiaalia ei mielletä automaattisesti laadukkaaksi eikä paikallisia materiaaleja priorisoida. Ekologisen rakentamisen implementoinnissa vastuukysymykset ovat ristiriitaiset. Ensisijaisesti edellytetään, että valtio on vastuussa ekologisten tekijöiden implementoinnista. Ympäristötietoisuus ja ekorakentaminen koetaan myönteisesti. Tulevaisuudessa ns. ekologiseksi rakentamisen oletetaan lisääntyvän ja ympäristötietoisuus on kilpailuetu liiketoiminnassa (urakointi ja suunnittelu).Tutkimus paljasti, että kestävän kehityksen tematiikkaan ja ekologiseen rakentamiseen liitetty vaatimus arvomuutoksesta on perusteeton; toimijatahot arvostavat luontoa sen itsensä vuoksi. Sen sijaan ekologisuudesta pitäisi tulla intressi, joka ohjaa prosessin aikana tehtäviä päätöksiä. Prosessin hallinnassa käytettyjen työkalujen on selkeämmin tuettava ekologisen rakentamisen implementointia. Tutkimus osoitti, että tutkituissa vuokrataloissa asutaan lyhyitä aikoja ja voidaankin puhua uudesta nomadismista. Näissä lähiöissä elämänkaariasuminen ei ole realismia. Asukkaiden toiveiden mukaiset korjaukset tulevat myös uudelleen arvioitaviksi, koska asumisaikojen mediaani on 1½-2 vuotta. Tekniset korjaukset eivät muuttaneet asumisaikoja Ounasrinteellä; päinvastoin. Lähiöissä tuleekin huomioida asuntojakauma asumistukia määritettäessä.

Abstract In this treatise I will describe and analyse the problematic dialogue about hunting, which, especially after the Second World War has been on the increase. Some of the critics have even demanded that hunting should be stopped altogether. Hunting is criticised and opposed both on ecological and other grounds. These other grounds include religious, philosophical and ethical considerations. The research material includes sociological, anthropological, philosophical and other scientific literature, general literature, newspapers and articles from magazines, video tapes, fairy tales; all that according to the knowledge of sociology is valid information about the society. The applied methods include discursive analysis, tabulation and mathematical models (Boole's algebra) The second chapter focuses on reviewing and analysing literature; its purpose is to point out how the justification of hunting is perceived especially in recent times. In the next three chapters I will analyse the articles published in Helsingin Sanomat in 1992–1996. The sixth chapter focuses on describing the group of criticisers. The background of those critical views will be discussed in conclusions. Hunting can be restricted by ecological premises when the game stock in question would not stand hunting. We are talking about ecological squandering when the spontaneously renewing natural resources, i.e. game, is left unused when people still need to be fed with food that is ecologically more expensive than food obtainable freely from nature e. g. through hunting. Man's own deontological principles require that, when hunted, animals are not tortured or teased. In the beginning, when food was acquired, the prevailing principle was that of ecological primacy principle and total ecology. All food came straight from nature. Nothing was gained by man's own production. Ecological primacy means that part of the food still comes straight from nature, no matter how slight that part may be. Ecological primacy cannot cease to exist because there will always be nature's own yield, available for man as food. If it is not used, it will result in ecological squandering. / Tiivistelmä Tässä tutkimuksessa kuvaillaan ja analysoidaan metsästyksen ongelmapuheita. Niitä on alkanut lisääntyvästi esiintyä toisen maailmansodan jälkeen. Näissä puheissa kritisoidaan metsästystä aina sen lopettamisen vaatimiseen saakka. Metsästystä arvostellaan ja vastustetaan sekä ekologisilla että muilla perusteilla. Näitä muita perusteita ovat uskonnolliset, filosofiset ja eettiset näkökohdat. Tutkimusaineistona on käytetty sosiologista, antropologista, filosofista ja muuta tieteellistä kirjallisuutta, yleistä kirjallisuutta, sanomalehti- ja muita lehtikirjoituksia, videonauhoja, satuja: kaikkea sitä, joka tiedonsosiologian mukaan käy tiedosta yhteiskunnassa. Menetelminä on käytetty diskurssianalyysiä, taulukointia ja matemaattisia malleja (Boolen algebra). Toisessa luvussa selostetaan ja analysoidaan kirjallisuutta ja pyritään osoittamaan, miten metsästyksen oikeutusta mielletään erityisesti viime aikoina. Seuraavissa kolmessa luvussa analysoidaan Helsingin Sanomissa vuosina 1992–1996 julkaistuja kirjoituksia. Kuudennessa luvussa kuvataan arvostelijoiden ryhmää. Johtopäätöksissä pohditaan sitä, miten noihin kriittisiin kannanottoihin on tultu. Metsästys pyritään mitoittamaan ekologisilla perusteilla, niin että kysymyksessä olevan riistaeläimen kanta kestäisi kulloisenkin metsästyksen. Ekotuhlaus taas on kysymyksessä, kun spontaanisti uusiutuvaa luonnonvaraa, riistaa, jätetään käyttämättä, kun ihmisille on kuitenkin tuotettava ruokaa, joka on ekologisesti selvästi kalliimpaa kuin luonnosta vapaasti esimerkiksi metsästämällä saatava ruoka. Ihmisen oma velvollisuusetiikka vaatii, ettei eläimiä niitä metsästettäessä kiduteta eikä kiusata. Alussa vallitsi ruoan hankinnassa suora luonnon käyttö, ekologinen primariteettiperiaate, jossa kaikki ruoka tuli suoraan luonnosta. Mitään ei saatu ihmisen oman tuotannon tuloksena. Se oli ekototalismia, kun ei vielä viljelty kasveja eikä kasvatetettu karjaa. Nykyäänkin osa ruoasta saadaan yhä suoraan luonnosta. Se voi olla kuinka vähäinen osa tahansa. Tämä suora, osittainen luonnon käyttö, ekoprimarismi, ei voi loppua, koska aina on olemassa luonnon spontaania tuottoa, jota ihminen voi käyttää ruokanaan. Jollei sitä käytetä, aiheutetaan siltä osin turhaa viljelyä ja eläinten kasvatusta. Sellainen on ekotuhlausta.

Abstract This thesis examines temporal and spatial variations in the status of different rivers and streams of western Finland in terms of acidity and sources of acid load derived from the catchment area. It also examines the monitoring of acid runoff water derived from maintenance drainage in peatland forestry and suggests potential mitigation methods. A total of 17 river basins of different sizes in western Finland were selected for study, including rivers affected by both drainage of agricultural AS soils and forested peatlands. Old data from 1911–1931 were available, but most data were from the 1960s onwards and were taken from the HERTTA database. During 2009–2011, pH and conductivity measurements and water sampling were conducted. Biological monitoring for ecological classification was conducted in the Sanginjoki river system during 2008 and 2009. Three peatland forestry sites were selected to study acid leaching via pH and EC measurements and water sampling. Fluctuations in groundwater level in different drainage conditions were simulated and acid leaching was investigated in laboratory experiments in order to replicate a situation where the groundwater level drops and allows oxidation of sulphidic materials. It was found that river pH decreased and metal concentrations increased with runoff. The highest acidity observed coincided with periods of intense drainage in the 1970s and after dry summers in the past decade. Together with pH, electric conductivity and sulphate in river water were identified as suitable indicators of AS soils in a catchment, because they directly respond to acid leaching derived from AS soils. Acidity derived from organic acids was clearly observed in catchments dominated by forested peatlands and wetlands. Temporal and spatial variations in ecological status were observed, but monitoring at whole-catchment scale and during consecutive years is needed to increase the reliability of the results. Simulations on the potential effects of maintenance drainage in peatland forestry on runoff water quality showed a clear risk of oxidation of sulphidic materials during dry summers. This can be prevented mainly by avoiding too deep drainage. Knowledge of the hydrochemical impacts of acidic load derived from AS soils and drained peatlands is necessary for land use planning and sustainable water management of river basins affected by these soils. / Tiivistelmä Tutkimuksessa tarkastellaan Suomen länsirannikon happamuudesta kärsivien jokivesistöjen tilan ajallista ja paikallista vaihtelua. Tutkimuskohteena on sekä happamien sulfaattimaiden että ojitettujen turvemaiden jokivesistöjä. Tutkimuksessa tarkastellaan myös sulfidipitoisilta metsäojitetuilta turvemailta valuvaa happamuutta sekä ehdotetaan tällaisille kohteille soveltuvia keinoja huuhtouman ehkäisemiseksi. Tutkimukseen valittiin 17 erikokoista jokivesistöä, joiden valuma-alueella on sekä happamia sulfaattimaita että metsäojitettuja turvemaita. Varhaisin väitöskirjaan sisällytetty aineisto on vuosilta 1911–1931. HERTTA-tietokannasta poimittiin aineistoa happamuusmuuttujista 1960-luvulta alkaen. Vuosina 2009–2011 suoritettiin pH- ja sähkönjohtavuusmittauksia sekä otettiin vesinäytteitä Siika- ja Pyhäjoen valuma-alueen joista sekä näiden välissä sijaitsevien pienempien valuma-alueiden joista. Ekologisen tilan selvittämiseksi otettiin biologiset näytteet Sanginjoen valuma-alueen joista ja puroista vuosien 2008 ja 2009 aikana. Kunnostusojituskohteilla seurattiin pH:n ja sähkönjohtavuuden muutoksia kokoojaojissa sekä otettiin vesinäytteitä. Pohjaveden pinnan vaihtelua selvitettiin sekä kenttämittauksilla että mallinnuksen avulla. Laboratoriokokeen avulla selvitettiin sulfidien hapettumista. Metallipitoisuudet nousivat ja pH laski valumien kasvaessa. 1970-luvulla toteutetut salaojitukset heijastuivat jokien happamuuden kasvuna. Myös viime vuosikymmenen kuivat kesät näkyivät veden happamuuden lisääntymisenä syksyn ylivirtaamatilanteissa. Veden pH, sähkönjohtavuus sekä sulfaatti ilmensivät happamien sulfaattimaiden esiintymistä valuma-alueella. Orgaanisista hapoista peräisin olevaa happamuutta havaittiin valuma-alueilla, joilla on runsaasti ojitettuja turvemaita. Ekologisen tilan ajallisen ja paikallisen vaihtelun vuoksi seurantaa tulisi toteuttaa peräkkäisinä vuosina sisällyttäen tarkasteluun valuma-alueen eri jokia ja puroja. Kunnostusojitukset voivat aiheuttaa happamuutta, jos ojitus ulottuu sulfidikerrokseen. Riski on olemassa poikkeuksellisen kuivina kesinä. Sulfidien hapettumista voidaan ehkäistä välttämällä liian syvien ojien kaivamista. Maatalouskäytössä olevilta happamilta sulfaattimailta ja ojitetuilta turvemailta peräisin olevan huuhtouman vaikutukset tulee tuntea, jotta valuma-alueiden maankäyttöä ja vesiensuojelua voidaan toteuttaa tehokkaasti.

Abstract Both demographic histories and natural selection complicate the speciation process. There is a need to jointly study the effects of natural selection on so called magic traits that can cause reproductive isolation such as climatic adaptation, and its interaction with neutral demographic histories. Closely related incipient coniferous species offer us a great system for this effort. I used genetic variation at one set of climate-related candidate genes and another set of reference loci and cytoplasmic genomic fragments of two closely related parapatric pine species: Pinus massoniana Lamb. and Pinus hwangshanensis Hisa. Population genetic analyses were used to measure genetic variation and detect signals of ancient and recent selection. Speciation parameters including migration rates and divergence times at candidate genes and reference loci were compared under the Isolation with migration model. Hierarchical Approximate Bayesian Computation (ABC) was used to define demographic and speciation models. Intra- and interspecific genetic variation at cytoplasmic and nuclear intronic sequences were compared between parapatric populations and allopatric populations to distinguish the effects of introgression and incomplete lineage sorting in generating shared genetic variation between the species. The results showed that ancient selection were shared by the lineages leading to the species while recent selection has been species-specific. Candidate genes had significant lower migration rates compared to reference loci. Recent differential climatic selection might counteract against gene flow at underlying genes, which therefore favors divergence between the two pines through ecological speciation. Shared mitotypes were randomly distributed across species’ ranges, which therefore supported the incomplete lineage sorting hypothesis, but the shared nuclear intronic variation distributed more frequently in parapatric populations than in allopatric populations, supported the introgression hypothesis. ABC and species’ distribution modeling also supported the secondary gene flow model. The three genomes had different rates of mutation and gene flow might mirror different phases of the speciation continuum. The results in this thesis are valuable for understanding evolution in general and for other applied purposes such as tree breeding and climate change adaptation. / Tiivistelmä Luonnonvalinta ja populaatioiden historian demografia tekevät lajiutumisesta monimutkaisen tapahtumaketjun. Luonnonvalinnan ja demografisten tekijöiden vuorovaikutusta on paras tutkia samanaikaisesti, kun tarkastellaan lajiutumiseen vaikuttavia ominaisuuksia. Tällaisia ovat esimerkiksi ilmastoon sopeutumiseen liittyvät ominaisuudet. Lähisukuiset havupuulajit tarjoavat erinomaiset mahdollisuudet tähän työhön. Tutkin geneettistä muuntelua yhtäältä ilmastosopeutumiseen liittyvissä ns. ehdokasgeeneissä ja toisaalta neutraaleiksi oletetuissa verrokkigeeneissä sekä sytoplasman genomeissa kahdessa lähisukuisessa mäntylajissa Pinus massoniana Lamb. ja Pinus hwangshanensis Hisa, joiden populaatiot esiintyvät joskus erillään toisistaan (allopatrisesti), toisinaan vierekkäin (parapatrisesti). Mittasin muuntelun määrää ja etsin merkkejä valinnan vaikutuksesta. Vertasin erilaisia lajiutumismallien parametrejä verrokki- ja ehdokasgeeneissä. Käytin simulaatioita etsiäkseni parhaat demografiset ja lajiutumiseen liittyvät mallit. Vertasin kloroplastien ja mitokondrioiden genomien sekvenssien lajinsisäistä ja lajien välistä muuntelua allopatrisissa ja parapatrisissa populaatioissa tutkiakseni onko lajien yhteinen muuntelu seurausta siitä että lajien eriytymisestä on kulunut vain vähän aikaa vai siitä että sen jälkeen on tapahtunut geenivirtaa. Kauan sitten tapahtunut valinta on vaikuttanut samalla tavalla kumpaankin lajiin, osin koska tutkimus kohdistui myös niiden yhteiseen edeltäjälinjaan. Äskettäinen valinta taas oli suuremmassa määrin kummallekin lajille ominaista. Viime aikojen ilmastoon liittyvä valinta on voinut vähentää geenivirtaa ehdokasgeeneissä, mikä voisi edistää ekologista lajiutumista. Tuman DNA:n muuntelu jakautuminen tuki sitä mahdollisuutta että lajien yhteinen geneettinen muuntelu johtuu äskettäisestä geenivirrasta, ei vain siitä että lajiutuminen on niin varhaisessa vaiheessa. Mitokondrioiden geeneissä lajeilla yhtä paljon yhteistä muuntelua sekä allopatrisissa että parapatrisissa populaatioissa, mikä tukee sen sijaan eriytymisen jälkeistä epätäydellistä muuntelun erilaistumista. Eri genomit heijastavat lajiutumisprosessin eri vaiheita. Väitöskirjan tulokset ovat osaltaan tuottaneet uutta tietoa lajiutumisesta ja valinnasta. Lisäksi niillä on merkitystä ilmastomuutoksen vaikutusten ymmärtämisessä ja metsänjalostuksessa.

Abstract This study describes the central views of MTK on Finnish environmental policy during the period 1980-2000. The empirical material is collected from the magazine Maataloustuottaja. The data is analyzed using ethnographic content analysis and examining the central arguments and discoursive structures of the texts. The study begins with a description of the development of Finnish agriculture and of MTK. The first chapter also presents and evaluates empirical studies on the environmental views of Finnish farmers. The following chapter discusses some theoretical and methodological issues in environmental sociology. The theoretical foundation of this study is grounded in the idea of ecological modernization and social justice in environmental issues. The essential methodological tension that underpins environmental sociology is between critical realism and social constructivism. The starting point of this research lies between critical realism and moderate constructivism; in other words, naïve realism and strong constructivism or scientism and relativism have been abandoned. This starting point is also closely connected to environmental pragmatism. The empirical part of the study begins with a thematical discussion on changes in the views that MTK has adopted toward environmental policy issues. Although these views have not changed significantly over the years, MTK has shown an increased interest in organic production and in cooperation with consumer and worker organizations to promote "environmentally pure", local food production and the social sustainability of Finnish food production and countryside. The second part of the empirical study reveals some stable discoursive practices in the environmental rhetoric of MTK that has traditionally accentuated the connection between nature and agriculture and the notion of farmers as stewards of nature. At the same time, MTK has emphasized the alienation of urbanites and environmental policy-makers from nature and countryside. MTK has also expressed a concern about private property rights, economic expenses and a variety of practical problems caused by nature conservation and preservation. MTK's attitude towards family farming is contradictory: they are regarded as the models of agriculture, while the scale of production is growing. / Tiivistelmä Tässä tutkimuksessa kuvataan MTK:n ympäristökäsityksiä vuosina 1980-2000. Tutkimusaineistona on käytetty sen julkaiseman "Maataloustuottaja" -lehden ympäristökysymyksiä käsitteleviä kirjoituksia. Aineiston käsittely perustuu etnografiseen sisällönanalyysiin tavoitteena tarkastella MTK:n ympäristöpoliittista argumentaatiota ja etsiä tekstin diskursiivisia rakenteita. Tutkimuksen alussa tarkastellaan MTK:n ja Suomen maatalouden kehitystä sekä viljelijäväestön ympäristökäsityksiä historiallisen ja yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen sekä tilastojen valossa. Seuraavassa luvussa tarkastellaan ympäristösosiologian teoreettis-metodologista kysymyksiä ja niihin liittyviä ajankohtaisia kiistoja. Tutkimus rakentuu lähinnä ekologisen modernisaation teorian käsitteistölle täydennettynä ajankohtaisella, ympäristökysymyksiin liittyvän yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden pohdinnalla. Ympäristösosiologian viimeaikainen metodologinen keskustelu on liittynyt kriittisen realismin ja konstruktionismin välisiin kiistoihin. Tutkimuksessa päädytään naiivin realismin ja radikaalin konstruktivismin hylkäämiseen ja ympäristösosiologisen pragmatismin mahdollisuuksien hahmottamiseen. Empiirisessä osassa tutkitaan aluksi MTK:n ympäristöpoliittisia käsityksiä ja niissä tapahtuneita muutoksia. Vaikka muutokset eivät ole kovin merkittäviä, on joitain merkkejä siitä havaittavissa: kiinnostus luonnonmukaiseen tuotantoon on kasvussa, tuottajien ja kuluttajien kesken on löytymässä yhteistoimintaa "puhtaiden" kotimaisten elintarvikkeiden ja lähituotannon puolesta ja järjestö on sitoutunut kestävän kehityksen periaatteiden toteuttamiseen. Toisessa empiirisen tutkimuksen osiossa etsitään diskursiivisia piirteitä MTK:n retoriikassa. Perinteisesti MTK on nähnyt viljelijät "todellisina luonnonsuojelijoina". Samalla se on katsonut kaupunkilaisten kuten myös ympäristöaktivistien ja -poliitikkojen vieraantuneen luonnosta. Järjestö on huolestunut omaisuudensuojasta, taloudellisista kustannuksista ja erilaisista käytännön ongelmista luonnonsuojelualueiden perustamisen yhteydessä. MTK:n suhtautuu perheviljelmiin ristiriitaisesti: niitä pidetään maatalouden mallina samalla, kun maataloustuotannon yksikkökoko on kasvamassa.

Abstract In conservation biology, informed and sound management decisions depend on target specific information about the life history and demography of the endangered populations. I used long-term, individual-based life history data (breeding and capture-recapture data) to examine life-history and demography in order to assess population viability and management. My study systems consist of metapopulations of two endangered, long-distance migratory wader species breeding on Baltic coastal meadows, the Temminck’s stint (Calidris temminckii) and the Southern Dunlin (Calidris alpina schinzii), whose breeding habitats are mainly managed by livestock grazing. Demographic models indicated that both study populations were sinks, which persist through immigration due to low local recruitment insufficient to compensate for adult mortality or emigration. Philopatric Temminck’s stints had higher nest and apparent adult survival compared to immigrants. Consideration of dispersal status in population models resulted in the most realistic estimates of population growth and revealed a low demographic impact of immigrants. Immigrants had low return rates after reproductive failure, suggesting that the difference in apparent survival was partly caused by different breeding dispersal strategies. Thus, management actions improving reproduction, and thus site fidelity, should also influence viability. An artificial nest experiment indicated high trampling rates under recommended stocking rates on managed meadows. This was attributed to similar space use of nesting Dunlin and cattle. Cattle presence did not affect nest predation. Young Dunlin preferred intensively grazed low sward habitat over high sward habitat. Reproductive success was also higher in low sward habitat. However, nests in the preferred habitat had the highest risk of being trampled if not artificially protected. Thus, low sward habitat was found to work as an ecological trap if grazing was started too early in the breeding season. Due to the sink nature of the Dunlin population even small reductions in reproductive success caused by trampling were detrimental to long term viability. The results encourage continuation of the use of cattle grazing as a management tool, but also highlight the need for more detailed consideration of local grazing practices, especially when sketching management plans for endangered species. / Tiivistelmä Uhanalaisten lajien suojelussa tehokkaiden suojelutoimien suunnittelu edellyttää tietoa hoitokohteen elinkierron eri vaiheista ja niiden demografisesta merkityksestä. Käytän tutkimuksessani pitkäaikaisaineistoja (pesintä ja merkintä-takaisinpyynti) kuvatakseni tutkimuslajien demografiaa ja arvioidessani populaatioiden elinkykyä sekä hoitotoimia. Tutkimuskohteinani ovat lapinsirrin ja etelänsuosirrin, kahden uhanalaisen kahlaajan, Perämeren rantaniityillä pesivät metapopulaatiot. Näiden lajien elinympäristöjä hoidetaan pääosin laiduntamalla. Demografinen mallinnus osoitti molempien populaatioiden olevan nielupopulaatioita, joiden säilyminen on tulomuuton varassa sillä poikastuotto ei kompensoi aikuisten kuolleisuutta ja poismuuttoa. Tutkimusalueella syntyneiden ja sinne rekrytoituneiden lapinsirrien pesä- ja aikuissäilyvyydet olivat paremmat kuin tulomuuttajilla. Tämän huomioiminen populaatiomalleissa tuotti realistisimman kasvukertoimen arvion ja osoitti paikallisten rekryyttien olevan tulomuuttajia merkittävämpiä populaation kasvun kannalta. Pesinnässään onnistuneet tulomuuttajat palasivat seuraavina pesimäkausina epäonnistuneita todennäköisemmin. Paikallisilla rekryyteillä vastaavaa eroa ei havaittu. Ilmiö heijastellee tulomuuttajien muuttoalttiutta myöhemminkin ja voi kertoa erilaisista pesimädispersaalistrategioista. Lisääntymismenestyksen parantaminen voisi parantaa elinkykyä myös pienentämällä poismuuttoa. Tekopesäkokeen perusteella pesien tallausriski oli laidunnetuissa ympäristöissä korkea vaikka laidunnuspaine noudatteli hoitosuosituksia. Tämä johtunee ainakin osin laskennallista korkeammasta todellisesta laidunpaineesta, mikä puolestaan johtui lintujen ja karjan yhtäläisestä tilankäytöstä. Rekrytoituvat suosirrit suosivat voimakkaasti laidunnettuja matalakasvuisia niittyjä, joissa poikastuotto oli parempi kuin, laiduntamattomilla niityillä. Toisaalta, tallausriski on voimakkaasti laidunnetuilla niityillä suuri ja jo pienetkin pesätappiot uhkaavat suosirripopulaation elinkykyä. Täten laitumet voivat toimia ns. ekologisina loukkuina, jos laidunnus aloitetaan liian aikaisin suhteessa pesintään. Laidunnus on kuitenkin suositeltava hoitomuoto, sillä se näyttää tuottavan parhaita pesimäympäristöjä etelänsuosirrille. Tulosten mukaan laidunnuksen ajoitusta, laajuutta ja laidunnuspainetta on muokattava kohdekohtaisesti, jotta saavutetaan paras tulos uhanalaisten lajien suojelun kannalta.

Abstract In this study I examine how the parents describe the child's starting school as an ecological transition from pre-school to school growth environments. This concept is based on Bronfenbrenner's ecological theory. In terms of time-frames starting school is understood as a transition process which begins in the pre-school year, continues during the first school year and includes changes in the child's growth environment as well as in the child's role. The data derives from interviews with 21 parents of children from diverse educational contexts and the journals and interviews of parents from an additional three families. In this study, a child's growth environment changed during the transition process from a child-centred, play- and learning environment to a goal-oriented learning and teaching environment directed by the teacher; from a social growth environment to a more individual working environment; and from a preparatory working culture (directed towards school-attendance) to an educative working culture aimed at citizenship. The child's role changed in the process from that of a pre-schooler to a school beginner, to a school child. This study brings in the school beginner's role. The transition process was most flexible for pre-schoolers from the combined class, secure and multi-phased for pre-schoolers from the pre-school and school co-operation unit. For the Montessori child the transition was natural and quick, for pre-schoolers from the day-care unit, it was longest and most problematic. In conclusion, my research suggests that, although our school system aims to be equal for all, this is not the reality during the pre-school and school starting phases. However, by the end of the first school year all the children in this study had adjusted to the school context. They had fulfilled the criteria and expectations set for the role of the school child: such as becoming an academic learner; a performer of tasks, an object of evaluation; a responsible, concerned and well-behaved pupil, and a school companion. In summary, the school working-culture had a powerful homogenizing effect, adjusting the child to the school and to the role of school child. / Tiivistelmä Tutkimuksessa lähestyn lapsen koulunaloittamista ekologisena siirtymänä esiopetuksen kasvuympäristöstä perusopetuksen kasvuympäristöön ja tarkastelen millaiseksi vanhemmat kuvaavat tämän siirtymän. Koulunaloittaminen ekologisena siirtymänä perustuu Bronfenbrennerin ekologiseen teoriaan. Ajallisesti koulunaloittaminen ymmärretään siirtymäprosessina, joka alkaa esiopetusvuotena ja jatkuu ensimmäisen kouluvuoden aikana. Siirtymäprosessi sisältää lapsen kasvuympäristön ja lapsen roolin muutoksen. Erityisesti tarkastelen millaiseksi 21 oululaista vanhempaa kuvaavat kasvuympäristön kulttuurisen muutoksen esikoulun toimintakulttuurista koulun toimintakulttuuriksi ja lapsen roolin muutoksen esikoululaisesta koululaiseksi. Tutkimus on lähestymistavaltaan ekologinen, ja tarkastelun kohteena ovat arkielämän kontekstissa tapahtuvat yksilön ja kasvuympäristön vastavuoroiset vuorovaikutus- ja muutosprosessit. Koulunaloittaminen siirtymäprosessina on lapsen ja kasvuympäristön keskinäinen muutos- ja sopeutumisprosessi. Kasvuympäristön kulttuurisen muutoksen tarkastelu muodostaa tutkimukseni taustan ja lähtökohdan. Roolimuutosta tutkin kunnallisen päiväkodin, esi- ja alkuopetuksen yhteistoimintayksikön, montessoripainotteisen päiväkodin ja esi- ja alkuopetuksen yhdysluokan esiopetuskontekstissa sekä koulukontekstissa. Tutkimusaineisto koostuu 13 perheen vanhempien haastatteluista ja kolmen perheen vanhempien kirjoittamista päiväkirjadokumenteista ja heidän haastatteluistaan. Vanhempien mukaan lapsen kasvuympäristö muuttui esikoulusta kouluun siirryttäessä lapsikeskeisestä, leikki- ja oppimisympäristöstä opettajajohtoiseksi, tavoitteelliseksi oppimis- ja opetusympäristöksi, sosiaalisesta kasvuympäristöstä enemmän yksin työskentely -ympäristöksi ja kouluun valmentavasta toimintakulttuurista kansalaiskasvatuksen toimintakulttuuriksi. Tämän muutoksen rinnalla vastaavasti lapsen rooli muuttui prosessinluonteisesti esikoululaisesta koulunaloittajaksi ja koululaiseksi. Koulunaloittajan roolin löytyminen oli yksi tutkimukseni päätulos. Roolimuutos kaikkinensa oli vähäisin esi- ja alkuopetuksen yhdysluokan esikoululaisilla, jotka olivat harjoitelleet koululaisen roolia koulukontekstissa jo esiopetusvuoden aikana. Suurin ja jyrkin roolimuutos oli kunnallisesta päiväkodista sekä montessoripainotteisesta päiväkodista siirtyneillä esikoululaisilla, joille koulukonteksti ja koululaisen rooli olivat etukäteen vieraita. Yksilöllinen ja vaihteleva roolimuutos oli esi- ja alkuopetuksen yhteistoimintayksiköstä siirtyneillä esikoululaisilla, jotka olivat etukäteen tutustuneet koulun sosiaaliseen ja akateemiseen ympäristöön. Kouluun siirtyminen lapsen ja kasvuympäristön keskinäisenä muutos- ja sopeutumisprosessina oli joustavin, helpoin ja yksilöllisin esi- ja alkuopetuksen yhdysluokan esikoululaisilla, turvallinen ja monivaiheinen esi- ja alkuopetuksen yhteistoimintayksikön esikoululaisilla, luonteva ja nopea montessorilapsella ja pitkäkestoisin ja ongelmallisin päiväkodin esikoululaisilla. Tulosten johtopäätöksenä voidaan todeta, että vaikka koulutusjärjestelmämme pyrkii olemaan kaikille yhdenvertainen, se ei ole sitä esiopetus- ja koulunaloitusvaiheessa. Kuitenkin ensimmäisen kouluvuoden päättyessä kaikki tutkimuksen lapset olivat sopeutuneet koulukontekstiin ja täyttivät koululaisen roolille asetetut kriteerit ja odotukset akateemisena oppijana, tehtävien suorittajana, arvioitavana, vastuullisena, huolehtivana ja hyvin käyttäytyvänä koulunkävijänä ja koulukaverina. Koulun toimintakulttuurilla oli vahva sopeuttava ja yhdenmukaistava merkitys lapsen kouluun sopeutumisessa ja koululaiseksi kasvussa.

Abstract Eutrophication and global warming are increasingly causing deterioration of aquatic ecosystems, and boreal freshwaters are especially vulnerable to these changes. Anthropogenic pressures and landscape characteristics influencing the functioning and structure of ecosystems vary with spatial scale (grain size i.e. study unit and extent i.e. study area). This emphasises that the understanding of spatial scale is a vital element when studying species distribution patterns. Moreover, spatial scale is often neglected in ecological assessments, in which the degree of ecological integrity of an ecosystem is assessed using selected biological groups. One of these groups is aquatic macrophytes. The aims of this thesis were (i) to study the distribution and richness of aquatic macrophytes in the boreal region in Finland at multiple scales and (ii) to evaluate the performance of ecological assessment metrics selected for Finnish lake macrophytes. The spatial extent at which aquatic macrophytes were studied had an important influence on the patterns found. Climatic factors associated with latitudinal and altitudinal gradient determined macrophytes at broad extent, although the patterns changed at finer regional extent. Moreover, this strong effect of climate could lead to the widening of distribution ranges of helophytes in boreal catchments during the 21st century due to the climate change. Many of these species have already widened their range limits during the previous century and increasing temperatures may create new niches for vegetation to colonize. Lake macrophyte richness, turnover and quality metrics showed a clear relationship with nutrient concentration in waters at landscape and regional extent. Helophytes and metrics were positively or inversely negatively related to nutrients, whereas species turnover and other life-form groups had a unimodal or non-significant response to nutrient availability. In addition, land use (agricultural and urban areas and forestry ditch drainage) influenced macrophytes directly through shore morphology changes and indirectly through water quality. Macrophytes were also explained at various scales by area and depth, which were related to habitat heterogeneity, and aquatic plants responded to water ionic and electrical characteristics (pH, alkalinity and conductivity). Ecological quality metrics of macrophytes appeared to be scale dependent, since land use adjacent to the lake shoreline had a higher influence on the metrics compared to land use of the whole catchment. However, the scale-related pattern in the effect of land use was not congruent between metrics, as the Trophic Index showed poorer performance compared to the proportion of type-specific species and Percent Model Affinity. This was presumably due to lack of helophytes in the species pool used and to reference values which were defined across lake types in the Trophic Index. Uneven performance of the metrics derived from different biological groups suggests that an approach integrating multiple lines of evidence on ecological status appears most feasible for assessment of the overall lake status. / Tiivistelmä Vesistöjen rehevöityminen ja ilmastonmuutos heikentävät vesiekosysteemien laatua, ja boreaaliset sisävedet ovat erityisen alttiita näiden uhkatekijöiden aiheuttamille muutoksille. Ihmistoiminnan aiheuttamien muutoksien ja luontaisten maisematekijöiden merkitys vesiekosysteemien toimintaan ja rakenteeseen vaihtelee mittakaavan (tutkimusyksikön ja -alueen) mukaan. Kuitenkin spatiaalisen mittakaavan merkitys on usein unohdettu ekologisissa arvioinneissa, joissa selvitetään ekosysteemin luonnontilaisuutta eri biologisilla lajiryhmillä. Vesikasvit ovat yksi usein käytetty biologinen ryhmä järvien ekologissa arvioinneissa. Tämän tutkimuksen tarkoitus on (i) tutkia vesikasvien levinneisyyttä ja runsautta Suomessa useissa mittakaavoissa, ja (ii) arvioida ekologisten luokittelumuuttujien toimivuutta järvien vesikasveilla eri mittakaavoissa. Mittakaava, jossa vesikasveja tutkittiin, vaikutti merkittävästi saatuihin tuloksiin. Leveysasteeseen ja korkeuteen liittyvä gradientti määritti vesikasvien levinneisyyttä alueellisessa mittakaavassa. Lisäksi ilmaston voimakas vaikutus vesikasveihin voi johtaa niiden levinneisyysrajojen laajenemiseen, koska ilmastonmuutos saattaa luoda edullisemmat kasvuolosuhteet kasvillisuudelle tällä vuosisadalla. Monet vesikasvilajit ovat jo levinneet pohjoisemmaksi 1900-luvulla, ja lämpötilojen nousu voi lisätä ekolokeroita vesikasvien levittäytymiselle. Vesikasvien runsaus, lajimäärä ja luokittelumuuttujat olivat selkeästi yhteydessä vesien ravinteisuuteen maisemallisessa ja alueellisessa mittakaavassa. Ilmaversoisilla vesikasveilla ja luokittelumuuttujilla oli positiivinen tai käänteisesti negatiivinen suhde ravinteisiin, kun taas lajimäärä ja muut vesikasvien kasvumuodot olivat unimodaalisessa tai merkityksettömässä yhteydessä ravinteisuuteen. Lisäksi maankäyttö, erityisesti maatalous, kaupunkiasutus ja metsäojitus, vaikutti vesikasveihin suoraan rantavyöhykkeen morfologisin muutoksin tai epäsuorasti ravinteisuuden kautta. Vesikasvien levinneisyyttä ja runsautta selitti myös pinta-ala ja syvyys, jotka liittyivät elinympäristön heterogeenisyyteen, sekä veden fysikaalis-kemialliset ominaisuudet, kuten pH, alkaliniteetti ja sähkönjohtokyky. Ekologiset luokittelumuuttujat olivat riippuvaisia mittakaavasta, koska rantavyöhykkeen läheisellä maankäytöllä oli suurempi merkitys muuttujille kuin koko valuma-alueen maankäytöllä. Kuitenkin mittakaavan merkitys vaihteli eri muuttujien välillä, kun referenssi-indeksi osoitti heikompaa vastetta maankäyttöön eri mittakaavoissa kuin tyyppilajien suhteellinen osuus ja prosenttinen mallin samankaltaisuus. Tämä luultavasti johtui siitä, että referenssi-indeksissä ilmaversoiset vesikasvit puuttuivat tutkittavista lajeista ja referenssiarvot olivat yhteiset riippumatta järvityypistä. Eri biologisiin ryhmiin perustuva luokittelujärjestelmä ilmensi hyvin vaihtelevasti ekologista laatua, minkä vuoksi eri muuttujia yhdistävä menetelmä, joka arvioi vesimuodostuman kokonaistilaa, on toteuttamiskelpoisin lähestymistapa boreaalisissa järvissä.