Abstract This study explores the socio-cognitive and socio-emotional activities of teacher education students in collaborative learning, how the students interpret their activities and how the activities influence collaborative learning. The study consists of two empirical studies, which are reported in four articles. The first study focuses on knowledge co-construction in face-to-face interactions enhanced with cognitive tools and pictorial knowledge representations. The second study explores groups’ monitoring activities in collaborative interaction, along with challenges and socio-emotional conflicts in collaborative learning. The data collection methods include video observations, video-stimulated recall interviews and pre- and post-knowledge tests. The results indicate that collaborative learning is a cognitively and emotionally challenging learning process. The way in which group members share and develop their ideas depends on how actively they monitor their own and each other’s evolving understanding. However, monitoring cognitive activities as a group is only one part of effective and enjoyable learning. Troubled interaction can create a socio-emotionally unbalanced group climate, and can endanger effective collaborative learning unless group members are capable of regulating their emotional experiences and expression of their emotions. Therefore, in addition to effective knowledge co-construction, effective collaborative learning requires that group members proactively monitor their own and each other’s shared learning activities at both cognitive and emotional levels. The findings of this study contribute to the understanding of how individuals learn together as a group. Methodologically, this study provides several process-oriented analysis schemas for analysing socio-cognitive and socio-emotional activities within collaborative learning. Practically, this study offers teachers and educational professionals ideas for the design of collaborative learning environments. / Tiivistelmä Väitöstutkimus tarkastelee opettajaksi opiskelevien yhteisöllistä oppimista sosiokognitiivisena ja sosioemotionaalisena vuorovaikutusprosessina. Tutkimuskohteina ovat yhteisöllinen tiedonrakentelu, yhteisöllisen oppimisen haasteet ja ryhmän toiminta sosioemotionaalisessa konfliktitilanteessa. Yhteenvedossa tarkastellaan sitä, mitä yhteisöllisen oppimisen aikana tapahtuu, miten opiskelijat tulkitsevat prosessinaikaisia toimintoja ja miten ne vaikuttavat oppimistilanteeseen. Tutkimus koostuu kahdesta osatutkimuksesta, joiden tulokset on raportoitu neljässä artikkelissa. Väitöstyö on luonteeltaan design-tutkimus, jossa ilmiötä tarkastellaan aidoissa, etukäteen pedagogisesti suunnitelluissa ja tieto- ja viestintäteknologiaa hyödyntävissä oppimistilanteissa. Tutkimusaineisto koostuu videoiduista ryhmätilanteista, opiskelijoiden haastatteluista sekä oppimistesteistä, joilla mitattiin opiskelijoiden sisällöllistä ymmärrystä. Lisäksi sosioemotionaalisen vuorovaikutuksen analyysia syvennettiin menetelmällä, jossa opiskelijoiden haastattelua stimuloitiin videon avulla. Tutkimustulokset osoittavat, että tiedonrakentelun yhteinen säätely edesauttaa yhteisöllistä oppimista. Tehokas ja mielekäs yhteisöllinen oppiminen edellyttää, että ryhmän jäsenet monitoroivat, kuinka ymmärrys tehtävästä ja sisällöstä kehittyy, kuinka mielenkiinto säilyy ja kuinka ryhmä etenee. Kognitiivisten prosessien ohella opiskelijoiden tulee tarkkailla oppimistaan sosioemotionaalisesta näkökulmasta. Ryhmien on tärkeä arvioida ja säädellä työskentelyään siten, että sosioemotionaalinen ilmapiiri säilyy yhteisölliselle oppimiselle suotuisana. Väitöstutkimuksen tulokset lisäävät teoreettista ymmärrystä yhteisöllisen oppimisen mahdollisuuksista ja haasteista. Tutkimus myös edistää prosessiorientoituneiden tutkimusmenetelmien kehittämistä. Lisäksi tulosten perusteella voidaan kehittää korkeakouluopetusta ja erityisesti opettajankoulutusta. Tutkimukseen suunnitellut oppimisympäristöt tarjoavat konkreettisia ideoita, joilla voidaan tukea yksilöllisiä ja sosiaalisesti jaettuja oppimisprosesseja.

Abstract The purpose of this study was to describe the process of learning to perform plain x-ray examinations, and to interpret the learning culture during radiography students’ studies. The aim was to understand how the students learned. Learning was understood as being collaborative and was examined from the perspective of interpretive ethnography. The data were collected during 2004‒2007 from documents, interviews and by observing 17 radiography students as they studied the theory of plain x-ray examinations, performed lab exercises and completed their practical training. The data were analysed using the constant comparison method. A model of the process of learning to perform plain x-ray examinations was created from the results. Based on the results, different learning views prevailed in the contexts of learning how to perform plain x-ray examinations. These governed the formation of five different learning styles, where the link between theory and practice gained different meanings and the learning outcomes varied. In academic studies, learning took place through acquisition of basic professional knowledge. In lab exercises, the students learned by model-based experimentation. In practical training, learning took the form of progress towards expertise through collaboration, active solo work, and working in the background, following instructions. The styles and outcomes of learning were both supported and impeded by factors dependent on the learning contexts and the students. The process of learning to perform plain x-ray examinations was governed by a learning culture that required the ability to interpret and adapt to the learning contexts. Students needed to identify the learning views that prevailed in the learning contexts and adjust their learning style accordingly. It can be concluded that the learning culture provided a varying degree of support to the students' progress towards expertise as they learned to perform plain x-ray examinations. The study produced new information on the learning of health care students from the socio-cultural viewpoint. The results can be exploited when developing the curriculum and the collaboration between Universities of Applied Sciences and trainee job providers towards cooperative learning. Future studies should focus on the learning culture of professional radiographers to develop the education and the field. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata natiivitutkimusten oppimista ja tulkita oppimisen oppimiskulttuuria röntgenhoitajaopiskelijoiden opinnoissa. Tutkimuksen tavoitteena oli ymmärtää opiskelijoiden oppimista. Oppiminen ymmärrettiin yhteisölliseksi ja sitä tutkittiin tulkinnallisen etnografian avulla. Tutkimusaineisto tuotettiin vuosien 2004–2007 aikana 17 röntgenhoitajaopiskelijan natiivitutkimusten teoriaopintojen, laboraatioharjoittelun ja harjoittelun havainnoinnista, kirjallisista dokumenteista ja haastatteluista. Aineisto analysoitiin jatkuvan vertailun menetelmällä. Tuloksista muodostettiin malli natiivitutkimusten oppimisesta. Tulosten mukaan natiivitutkimusten oppimisen oppimiskonteksteissa vallitsivat erilaiset oppimisnäkemykset. Nämä ohjasivat viiden erilaisen oppimistavan muodostumiseen, joissa teorian ja käytännön välinen yhteys sai erilaisia merkityksiä ja oppimisen tulokset vaihtelivat. Teoriaopinnoissa oppiminen tapahtui ammatillista tietoperustaa omaksuen. Laboraatioharjoittelussa oppiminen eteni oppimisena mallin mukaan kokeillen. Harjoittelussa oppiminen ilmeni oppimisena kohti asiantuntijuutta yhdessä toimien, aktiivisuutta osoittaen yksin toimien ja ohjeita noudattaen taustalla toimien. Oppimistapoja ja oppimisen lopputuloksia tukivat ja estivät oppimiskonteksteista ja opiskelijoista johtuvat tekijät. Natiivitutkimusten oppimista ohjasi oppimiskontekstin tulkintakykyä ja siihen mukautumista edellyttävä oppimiskulttuuri. Opiskelijan oli tunnistettava oppimiskontekstien oppimisnäkemykset ja muokattava oppiminen niiden mukaiseksi. Tulosten mukaan johtopäätöksenä voidaan todeta, että oppimiskulttuuri tuki vaihtelevasti opiskelijan asiantuntijuuteen kasvua natiivitutkimuksia opiskeltaessa. Tutkimus tuotti uutta tietoa terveysalan opinnoissa oppimisesta sosiokulttuurisesta näkökulmasta. Tuloksia voidaan hyödyntää opetussuunnitelman sekä ammattikorkeakoulun ja harjoittelupaikkojen välisen yhteistyön kehittämisessä kohti yhteistoiminnallista oppimista. Jatkossa on syytä tutkia työssä olevien röntgenhoitajien oppimiskulttuuria koulutuksen ja alan kehittämiseksi.

Abstract The aim of the thesis was to examine how Finnish mission organization missionaries, re-entering Finland, produce meanings related to their re-entry and re-entry shock in research interview speech. Textual data consisted of ten interviews conducted and transcribed by the researcher. Five of the interviews were conducted as individual interviews and the interviewees were single female missionaries. The rest of the five interviews were carried out as pair interviews and the informants were married missionary couples. I examined the textual data as a unit, I have named as missionary speech, which I have attempted to reconstruct by using discourse analysis. The central concepts are discourse and interpretation repertoire, and the rule of interpretation that conveys the relation between the two. The discourse is constructed in the tension between the interpretation repertoires which were in an opposing interactional relationship with each other. In re-entry shock research, related to culture shock research, culture shock has been approached from three different angles: as a mental crisis, as a learning experience, and as a crisis related to multicultural identity. In this dissertation the crisis perspective was also the starting point of interpreting culture shock, which the first discourse analytical interpretation rule was based on. The series of other interpretation rules was derived from this rule. For interpretation of the results of the analysis, I have used Milton Bennett's concept of intercultural sensitivity and the model of multicultural identity, founded on the former. The model of multicultural identity contains a form of multicultural identity crisis called internal culture shock which is one of the theoretical bases for my research. The discourse called missionary speech, mentioned above, is interpreted in my research on the basis of the concepts of Milton Bennett's six stage developmental model of intercultural sensitivity. In the model, intercultural sensitivity is understood as sensitivity towards cultural differences and difference in general. This sensitivity can be ethnocentric when cultural differences are seen as negative or ethnorelativistic when cultural differences are experienced in a positive way. The central foundation is Jane Bennett's interpretation of multicultural identity through the concepts of constructive and encapsulated marginality. As the result of my research, I have established eight discourses: 1) geographical discourse, 2) discourse of mode of speaking, 3) emotive and feeling-based discourse, 4) attitude, 5) value discourse, 6) competence discourse, 7) discourse of intercultural sensitivity and 8) identity discourse. Each discourse was construed by two interpretation repertoires controversial to each other. The result of my research suggests that the multicultural identities, described by Milton Bennett and Janet Bennett, could be interpreted as open possibilities or "options" dynamizing the identity negotiation. Identity could thus be seen as a dynamic process by nature. On the basis of the results, I suggest interpreting intercultural sensitivity in the identity theoretical framework by taking advantage of the concepts of the model of intercultural sensitivity in a more multidimensional way, detached from sequentiality of the value-bound developmental model and drawing attention to the complexity and diverse nuances of intercultural sensitivity. / Tiivistelmä Väitöskirjassa tavoitteena oli tutkia, miten Suomeen palaavat suomalaisen lähetysorganisaation lähetystyöntekijät tuottavat paluutaan ja paluusokkiaan koskevia merkityksiä tutkimushaastattelupuheessa. Tekstimateriaali koostui kymmenestä tutkijan suorittamasta ja litteroimasta haastattelusta. Informanteista viisi oli yksilöhaastatteluissa haastateltuja naimattomia naislähettejä. Loput kymmenen informanttia olivat parihaastatteluissa haastateltuja lähettipuolisoita. Haastattelujen tekstimateriaalia tarkastelin lähettipuheeksi nimittämänäni kokonaisuutena, jota pyrin rekonstruoimaan käyttäen diskurssianalyysiä. Keskeistä diskurssianalyysin sovelluksessani on diskurssin ja tulkintarepertuaarin välinen suhde sekä sen määrittävä tulkintasääntö. Diskurssi rakentuu toisilleen vastakkaisessa vaikutussuhteessa olevien tulkintarepertuaarien jännitteessä. Paluusokkitutkimuksessa kulttuurisokkia on lähestytty kolmesta näkökulmasta: psyykkisenä kriisinä, oppimiskokemuksena ja monikulttuuriseen identiteettiin liittyvänä kriisinä. Kriisinäkökulma muodostui myös tässä väitöskirjassa kulttuurisokin tarkastelun lähtökohdaksi, jonka varassa rakentui ensimmäinen diskurssianalyyttinen tulkintasääntö. Tästä säännöstä edettiin seuraaviin diskursseihin ja repertuaareihin. Analyysin tulosten tulkintaan käytin Milton Bennettin kehittämää kulttuurienvälisen herkkyyden käsitettä sekä sen varaan rakennettua monikulttuurisen identiteetin mallia, johon liittyvä 'sisäiseksi kulttuurisokiksi' kutsuttu monikulttuurinen identiteettikriisi on yksi tutkimukseni keskeinen teoreettinen lähtökohta. Lähettipuheeksi nimettyä diskurssia tulkitsen Milton Bennettin kulttuurienvälisen herkkyyden kuusivaiheisen kehitysmallin pohjalta. Mallissa kulttuurienvälinen herkkyys ymmärretään herkkyydeksi kulttuurisille eroille ja erilaisuudelle. Tämä sensitiivisyys voi olla etnosentristä, jolloin kulttuurinen erilaisuus mielletään kielteiseksi, tai etnorelativistista, jolloin kulttuuriset erot koetaan myönteisiksi. Toinen tulkinnassa käytetty keskeinen teoreettinen viitekehys on Janet Bennettin kehittämä monikulttuurisen identiteetin tulkinta, jossa apuna ovat rakentavan ja eristyneen sivullisuuden käsitteet. Tutkimukseni tuloksena syntyi kahdeksan diskurssia: 1) maantieteellinen diskurssi, 2) puhetapadiskurssi, 3) tunne- ja tuntemusdiskurssi, 4) asennediskurssi, 5 arvodiskurssi, 6) kompetenssidiskurssi, 7) kulttuurienvälinen herkkyysdiskurssi sekä 8) identiteettidiskurssi. Kukin diskurssi rakentui kahdesta toisilleen vastakkaisesta repertuaarista. Tutkimuksen tulos viittaa siihen, että Milton Bennettin ja Janet Bennettin kuvaamat monikulttuuriset identiteetit voitaisiin tulkita identiteettineuvottelua dynamisoiviksi optioiksi ja identiteetti dynaamiseksi prosessiksi. Tutkimuksen tuloksen pohjalta ehdotan kulttuurienvälisen herkkyyden tulkitsemista identiteettiteoreettisessa viitekehyksessä käyttämällä hyväksi ja kehittämällä kulttuurienvälisen herkkyyden kehitysmallin käsitteistöä irrotettuna kehitysmallin arvosidonnaisesta peräkkäisyyteen kytketystä rakenteesta. Samalla tulisi kiinnittää huomiota herkkyyden eri osatekijöiden välisten suhteiden nyansseihin.

Abstract The study investigated how individuals evaluate others' knowledge when they work as a distributed team. Theoretically, the study was based on contemporary theory on collaborative learning and combined with the theories which explain how individuals evaluate others' perspectives in social learning situations. Interpersonal evaluation of knowledge was conceptualized as one mediating process which is needed between social and individual knowledge planes. This study builds on a design-based research approach. Three research experiments were conducted. In the study, a pedagogical model and a visualization tool were developed based on the findings gathered from the first and the second empirical research experiments. It was also investigated how the working model and the visualization tool supported interpersonal evaluation of knowledge. In practice, the model and the tool were tested in the experiments with distributed teams. The results of the experiments are reported in four research articles (Articles I–IV). Based on the analysis of the three research experiments, it can be concluded that when the distributed team members evaluate the other team members' thinking, they use several cognitive reasoning strategies. The findings indicate that the evaluation strategies, such as perspective-taking, comparing, attribution and categorization fulfill each other when the team members try to take the perspectives and shared knowledge of others into account. The results showed also that with the working model or the visualization tool it was possible to support only some strategies of interpersonal evaluation of knowledge at one time. The findings highlight the fact that interpersonal evaluation of knowledge is a multidimensional process. The dimensions which affect the evaluation of others' knowledge are externalized knowledge presented in communication, and an individual's knowledge about, for instance, others' expertise, which may not be externalized in communication. In future studies different levels of analysis are needed to understand how interpersonal evaluation of knowledge is related to the interactions between team members and with technological resources in practice. / Tiivistelmä Tässä tutkimuksessa tarkastellaan hajautetun tiimin jäsenten pyrkimyksiä arvioida toistensa tietoa. Yhä useammin sekä suomalaisten että globaalien organisaatioiden toiminta perustuu ongelmien ratkaisemiseen ja uuden tiedon kehittämiseen tiimeissä. Yleensä monimutkaisten ongelmien ratkominen edellyttää tiimiläisten tapaamisia ja keskusteluja, mutta se ei ole aina mahdollista esimerkiksi pitkien välimatkojen vuoksi. Tällöin tiimiläiset kommunikoivat pääosin teknologian välityksellä, mikä osaltaan tekee tiimiläisten keskinäisestä ymmärtämisestä ja siten myös ongelmien ratkaisusta haastavaa. Teoreettisesti tutkimus nojautuu kollaboratiivisen yhteisöllisen oppimisen teoriaan ja sosiokognitiiviseen oppimisnäkemykseen, joissa toisten tietojen arviointi ja pyrkimys vastavuoroiseen ymmärtämiseen nähdään oppimiselle tärkeinä prosesseina. Tutkimuksessa sovelletaan myös sosiaalispsykologian tutkimuksissa käytettyjä teorioita attribuutiosta ja kategorioinnista. Tutkimus koostuu kolmesta osatutkimuksesta, ja se seuraa Design Based Research -tutkimusotetta. Ensimmäisen ja toisen osatutkimuksien tulosten perusteella kehitettiin yhteisölliseen hajautettuun tiimityöhön työskentelymalli ja visualisointityökalu, jota hajautetun tiimin jäsenet käyttivät tietorepresentaatioiden ja jaetun tiedon arvioimisen tukena kolmannessa osatutkimuksessa. Yleisesti visualisointityökalun ja työskentelymallin avulla pyrittiin tukemaan hajautettujen tiimien jäsenten vastavuoroista ymmärrystä. Toisten tietojen arvioimiseen käytettyjä strategioita tarkasteltiin useiden laadullisten tutkimusmenetelmien avulla. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että ymmärtääkseen toistensa näkökulmia hajautettujen tiimien jäsenet käyttävät kognitiivisina strategioina perspektiivinottoa, vertailua, attribuutiointia ja kategorisointia. Perspektiivinotossa pyrkimyksenä on ymmärtää toisen tiimin jäsenen näkökulma jaetun tehtävän sisällön kannalta. Vertailu perustuu omien ja toisten tiimiläisten tietorakenteiden erojen ja yhteneväisyyksien etsintään. Lisäksi tuloksista nousee esille erityisesti tarve ymmärtää, mikä tieto on jo jaettua tiimin jäsenten kesken. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että yhteisöllisen ongelmanratkaisun tutkiminen hajautetussa tiimityössä vaatii yksilön kognitiivisten toimintojen analysointia osana sosiaalista tilannetta.

Abstract The purpose of the research is to crystallise and test a learning model when the object of study is in an area of education called technology education. On a nominal level, it can be defined as education for a world based on technology. The starting point for the research is contemplation of everyday technological problems. Because some citizens cope with technological problems better than others, there must be differences in technological literacy. In this research these differences are assumed to be dependent on how technology is learnt. In consequence, some of us adopt technology better than others. Some people are technologically literate. The students in technology oriented teacher education are supposed to be such people, and their skills and knowledge are analysed according to the model crystallised in technology learning. To define the learning of technology in the connection of technology education, the concepts of education and technology are considered on a general level. Education is connected with skills and knowledge. The most essential thing in it is man-machine interaction. A prerequisite for its existence is technological creativity and skills and knowledge in technology. In primary and lower secondary education, knowledge and skills connected with technology are learnt in handicrafts, especially technical work, and in mathematics and science, especially physics. It should be possible to provide technological literacy through those school subjects. To make it possible to crystallise the model of technology learning in technology education using the elements described above, the concept of technology needs to be operationalised. For this purpose the content situation in Finland and western industrialised countries is analysed. This can be seen in the literature published for technology studies. For technology learning, the essential starting point is the technological substance, referring to everything that humans have created. In technology teaching it is considered on the level of "situational empiry". Appropriate methods have to be used to make technology learning efficient. In this way it is possible to reach the theoretical level of understanding in technology. This kind of know-how will increase the substance of technology education, because it is used in new learning situations. When this state of things is reached, the learner can be considered as having properly adopted technology and he can be said to be technologically literate. We can ask if technology can be adopted by any citizen in the sense of a structure crystallised for learning technology. In the Finnish circumstances, is it really about technology education, or is technology learnt as a collection of unconnected items in a technological education? To find out, the testees were subjected to tests of six and twenty tasks using an application for technology oriented teacher education. According to the test results, the skill and knowledge of the subjects compared using the elaborated model indicated that their technological literacy was more a result of technological education than technology education. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena on kehittää ja kokeilla teoreettista mallia, jonka avulla voidaan hahmottaa teknologian oppimista, kun tavoitteena on teknologinen yleissivistys. Tässä kontekstissa teknologiakasvatus ymmärretään kasvatustieteen tutkimuskohteeksi. Nominaalisen määritelmän mukaan teknologiakasvatus on teknologiseen maailmaan kasvattamista. Tutkimuksen lähtökohtana on arkielämän teknologisten ongelmien pohdinta. Koska toiset selviytyvät teknologisista ongelmista paremmin kuin toiset, teknologisessa yleissivistyksessä täytyy olla eroja. Tutkimuksessa oletetaan, että nämä erot johtuvat teknologian oppimisesta. Oppimisen seurauksena osaa kansalaisista voidaan pitää teknologisesti sivistyneinä. Tällaisia henkilöitä oletetaan olevan teknologiapainotteisen luokanopettajakoulutuksen opiskelijoiden, joiden teknologiaan liittyviä tietoja ja välillisesti myös taitoja analysoidaan kiteytetyn teknologian oppimisen mallin perusteella. Jotta teknologian oppimista voitaisiin määrittää teknologiakasvatuksen kontekstissa, kasvatuksen ja teknologian käsitteitä tarkastellaan toistensa yhteydessä. Teknologian olemassaolon edellytys on teknologinen luovuus sekä teknologiset tiedot ja taidot. Yleissivistävässä koulussa teknologiaan liittyviä tietoja ja taitoja opitaan käsitöissä, erityisesti teknisissä töissä sekä matemaattis-luonnontieteellisissä oppiaineissa, erityisesti fysiikassa. Näiden puitteissa tulee olla mahdollista hankkia teknologinen yleissivistys. Jotta edellä kuvatuista elementeistä olisi mahdollista kiteyttää teknologiakasvatuksessa tapahtuvan teknologian oppimisen malli, teknologiakasvatuksen käsite tulee operationaalistaa. Sitä varten analysoidaan teknologian oppimisen sisällöllinen tila Suomessa ja läntisissä teollisuusmaissa. Tämä ilmenee yleissivistävää opiskelua varten julkaistusta kirjallisuudesta. Teknologisen yleissivistyksen kannalta keskeiseksi muodostuu oppimisen lähtökohta, teknologinen substanssi. Sillä tarkoitetaan kaikkea ihmisen tekemää, jota otetaan tarkasteltavaksi teknologian opetuksessa tilanteellisen empirian tasolle. Jotta oppiminen olisi tehokasta, teknologiakasvatuksessa on käytettävä siihen soveltuvia menetelmiä. Näin on mahdollista päästä teknologian teoreettiseen ymmärrykseen. Tällainen tietotaito lisää teknologiakasvatuksen substanssia, koska se on käytettävissä uusissa oppimistilanteissa. Millaista teknologinen yleissivistys on teknologian oppimisesta kiteytetyn struktuurin merkityksessä? Onko Suomen olosuhteissa kyse teknologiakasvatuksesta, vai opitaanko teknologiaa toisistaan irrallisina kokonaisuuksina teknologisen kasvatuksen puitteissa? Tämän selville saamiseksi koehenkilöiden teknologista yleissivistystä mitataan opettajankoulutukseen pyrittäessä esitettävien hakuasiakirjojen sekä kuuden ja kahdenkymmenen tehtävän testin avulla. Kun opiskelijoiden tietoja ja taitoja arvioidaan kiteytetyn oppimisen malliin perustuen, koehenkilöiden teknologisen yleissivistyksen voi kuvata ennemmin teknologisen kasvatuksen kuin teknologiakasvatuksen tulokseksi.

Abstract The thesis deals with how Estonians learn Finnish, especially their choices of verbs and rections, and how these are influenced by mother tongue, time spent on study, and the properties of certain verbs. The research data consist of translations given in a language test by 111 Estonian-speaking and 15 Russian-speaking learners of Finnish. In the test they had to translate 175 sentences from Estonian into Finnish. The Estonian-speaking testees’ materials contain 19,425 verb and rection choices, and the Russian-speaking testees’ materials contain 2,625 verb and rection choices. I also attempt to examine the L2 production process, and especially the editions of answers made by learners by the help of Scriptlog data. The data analyses show that the Finnish verb and rection choices are challenging also to advanced Estonian language learners. They get better results in the verb and rection choice test than Russian-speaking testees, but they have problems especially when the verb is infrequent, or when the Estonian and Finnish verbs have different forms or meaning. The rection choice of verbs that have a different case in Estonian and Finnish are also challenging. The learning process of a verb is influenced by frequency, time spent on study, equivalence of the word shape and on certain conditions equivalence of meaning. The learning of rections is influenced by time spent on study, rection case, and on certain conditions, the frequency of the verb. The similarity of the source and target language help the learner, but frequent verbs are, however, easier for the learner despite any other characteristics they have. In teaching, attention should be paid to frequent exposure of the verbs to be learned. Systematic information on the frequency of the verb in communicative situations ought to be collected to support actual teaching and teaching materials. The research shows that the L1 transfer is remarkably more useful than the L2 transfer. Nevertheless, the learner whose mother tongue is Estonian finds learning the precise semantic differences of the meaning of Finnish verbs challenging, because the indirect negative L1 transfer of the Estonian language makes the whole process more difficult. In the teaching of cognate languages, the difference should be made between lexical and semantic development of the vocabulary. / Tiivistelmä Tarkastelen virolaisten suomen kielen oppimista, erityisesti verbin- ja rektionvalintoja sekä oppijan lähtökielen, opiskeluajan ja verbin tiettyjen ominaisuuksien vaikutusta niihin. Tutkimusaineistona ovat 111 vironkielisen ja 15 venäjänkielisen suomenoppijan tuotokset käännöstestissä, jossa tuli kääntää virosta suomeen 175 testilausetta. Vironkielisten aineisto sisältää 19 425 ja venäjänkielisten 2625 verbin- ja rektionvalintaa. Pyrin tarkastelemaan myös toisen kielen tuottamisprosessia ja erityisesti oppijoiden tekemiä vastausten editointeja Scriptlog-aineiston avulla. Aineiston analyysi osoittaa, että suomen kielen verbin- ja rektionvalinnat ovat haastavia myös edistyneille virolaisille kielenoppijoille. He saavat verbin- ja rektionvalintatestissä venäjänkielisiä paremmat tulokset, mutta heillä on vaikeuksia erityisesti silloin, kun verbi on harvinainen tai viron ja suomen verbit ovat muodoltaan tai merkitykseltään erilaisia. Haasteellisia ovat myös sellaisten verbien rektionvalinnat, joilla on virossa ja suomessa eri rektiosija. Verbien oppimiseen vaikuttavat taajuus, opiskeluaika, sanahahmon vastaavuus ja tietyin ehdoin merkitysvastaavuus. Rektioiden oppimiseen vaikuttavat opiskeluaika ja rektiosija sekä tietyin ehdoin verbin taajuus. Lähtö- ja kohdekielen järjestelmien samankaltaisuus helpottaa oppijaa, mutta kielenoppijalle helpoimpia ovat kuitenkin frekventit verbit huolimatta siitä, millaisia muita ominaisuuksia niillä on. Opetuksessa tulisikin kiinnittää huomiota siihen, että opeteltavat sanat kohdataan usein. Viestintätilanteissa käytettyjen sanojen frekvenssistä tulisi kerätä systemaattista tietoa opetuksen ja oppimateriaalin laadinnan tueksi. Tutkimus osoittaa, että L1-transfer on huomattavasti L2-transferia tuloksellisempaa. Siitä huolimatta myös äidinkieleltään vironkielisille oppijoille suomen kielen verbien merkitysten tarkkojen semanttisten erojen oppiminen on haasteellista, koska viron kielen epäsuora negatiivinen L1-transfer vaikeuttaa sitä. Lähisukukielen opetuksessa tulisikin huomioida ero sanaston leksikaalisen ja semanttisen kehityksen välillä.

Abstract The aim of this study was to increase understanding of the dimensions of the school’s operating culture in general and pedagogical practices in particular in the context of the School Library of the Information Society project (SLI). The purpose was to describe development in the school’s operating culture as perceived by teachers and principals. The background for the study was the historical basis of Finnish school libraries and the starting point and aims of the SLI project. The analysis of the complex concept of the school’s operating culture was inspired by the Activity Theoretical Model put forth by Yrjö Engeström. The operating culture consists of 1) tools, which are the school library and teaching methods, 2) rules, consisting of different statutes and the curriculum, 3) the school community, including teachers, pupils, and parents, and 4) a division of labor, including resources for librarianship. Teachers and principals are the subjects who work together to improve pedagogical practices. The shared metatheories of Information Studies and Educational Sciences were scrutinized from the viewpoint of learning literacies. The impact of the SLI project was evaluated through all these factors. This was a qualitative case study. The follow-up time was seven years. The data are comprised of the yearly reports of eleven elementary schools collected during the SLI project in 2002–2004 and group interviews conducted in 2009. The use of methodological triangulation and the follow-up design add to the validity of the study. QSRNVivo software facilitated management and analysis of the data. Application of the activity theoretical model gives external validity to the study. All eleven elementary schools developed their library space and collection, which was given a more central role in relation to the curriculum and the pupils’ work. An information literacy curriculum was developed in some schools. Library teachers’ resources could not be increased. Collaboration increased between the teachers and the pupils, and with other schools, the public library, and the Education Department. Teaching information literacy and pedagogical use of information technology were developed. The limitation of this study is the fact that the researcher acted as the project coordinator in the SLI project and knew the interviewees, who probably for this reason wanted to give positive statements. However, the researcher’s familiarity with the research subject helped in recognizing significant aspects of the data. The model of the school’s operating culture can be used and further tested in different school and school library development projects. The activity theoretical Learning Commons Model developed in this study connects education authorities and the public library to the school’s collaborative network. This model should be examined, as it may serve as an analytical tool for developing learning environments and an instrument of developmental work research. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen päämääränä on lisätä ymmärrystä koulun toimintakulttuurin ulottuvuuksista yleensä ja erityisesti pedagogisista käytännöistä Oulussa toteutetun Tietoyhteiskunnan koulukirjasto -hankkeen (TKK) yhteydessä. Toimintakulttuurin kehitystä kuvataan opettajien ja rehtoreiden näkökulmasta. Tarkastelua taustoitetaan kuvaamalla suomalaisten koulukirjastojen historialliset lähtökohdat sekä tutkimuskohteena olevien oululaisten koulujen TKK-hankkeen lähtökohdat ja tavoitteet. Teoreettisessa tarkastelussa koulun toimintakulttuurin määrittelyn pohjana on Yrjö Engeströmin toiminnan teorian malli. Toimintakulttuuriin kuuluvat seuraavat ulottuvuudet: 1) välineet, joita ovat koulukirjasto ja opetusmenetelmät, 2) säännöt, joita ovat säädökset ja opetussuunnitelma, 3) yhteisö, joka koulussa käsittää henkilökunnan, oppilaat ja vanhemmat sekä 4) työnjako, joka sisältää kirjastonhoidon resurssit. Opettajat ja rehtorit kehittävät toimintakulttuuria päämääränään entistä paremmat opetuskäytännöt. Informaatiotutkimuksen ja kasvatustieteen yhteisiä metateorioita tarkastellaan lukutaitojen oppimisen näkökulmasta. Kehittämishankkeen vaikutuksia arvioidaan näiden tekijöiden kautta. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus. Aineisto käsittää yhdentoista alakoulun projektiraportit vuosilta 2002–2004 ja ryhmähaastattelut vuodelta 2009. Aineistotriangulaatiolla ja seitsemän vuoden seurannalla pyrittiin tutkimuksen luotettavuuden lisäämiseen. QSRNVivo-ohjelma helpotti aineiston hallintaa ja analysointia. Toiminnan teorian käyttö toimintakulttuurin mallintamiseen systematisoi analyysiä ja lisäsi ulkoista validiteettia. Koulukirjastot kehittyivät tiloiltaan ja aineistoiltaan ja niiden rooli vahvistui opetussuunnitelmassa ja oppilaiden työskentelyssä. Tiedonhankinnan opetussuunnitelma kehittyi osassa kouluja. Kirjasto-opettajien resursseja ei onnistuttu lisäämään. Toimintakulttuurin tärkein muutos oli yhteistoiminnan lisääntyminen opettajien ja oppilaiden kesken sekä muiden koulujen, yleisen kirjaston ja opetusviraston kanssa. Informaatiolukutaidon opetus ja tietotekniikan opetuskäyttö kehittyivät kouluissa. Tutkimuksen luotettavuutta rajoittaa se, että tutkija tunsi TKK-hankkeen projektipäällikkönä haastateltavat, joten opettajat ja rehtorit ehkä halusivat kertoa myönteisiä asioita. Toisaalta tutkijan perehtyneisyys tutkimuskohteeseen helpotti merkityksellisten näkökohtien tunnistamista. Koulun toimintakulttuurin mallia voidaan käyttää ja testata edelleen koulun ja koulukirjastojen kehittämishankkeissa. Tutkimuksen pohjalta syntyi toiminnanteoreettinen learning commons -malli, joka liittää koulun yhteistyöverkostoon opetustoimen ja yleisen kirjaston. Tätä mallia voidaan käyttää ja edelleen kehittää oppimisympäristöjen tutkimuksessa ja kehittävässä työntutkimuksessa.

Abstract Image description plays an important role in representing inherent properties of entities and scenes in static images. Within the last few decades, it has become a fundamental issue of many practical vision tasks, such as texture classification, face recognition, material categorization, and medical image processing. The study of static image analysis can also be extended to video analysis, such as dynamic texture recognition, classification and synthesis. This thesis contributes to the research and development of image and video analysis from two aspects. In the first part of this work, two image description methods are presented to provide discriminative representations for image classification. They are designed in unsupervised (i.e., class labels of texture images are not available) and supervised (i.e., class labels of texture images are available) manner, respectively. First, a supervised model is developed to learn discriminative local patterns, which formulates the image description as an integrated three-layered model to estimate an optimal pattern subset of interest by simultaneously considering the robustness, discriminative power and representation capability of features. Second, in the case that class labels of training images are unavailable, a linear configuration model is presented to describe microscopic image structures in an unsupervised manner, which is subsequently combined together with a local descriptor: local binary pattern (LBP). This description is theoretically verified to be rotation invariant and is able to provide a discriminative complement to the conventional LBPs. In the second part of the thesis, based on static image description and deformable image registration, video analysis is studied for the applications of dynamic texture description, synthesis and recognition. First, a dynamic texture synthesis model is proposed to create a continuous and infinitely varying stream of images given a finite input video, which stitches video clips in the time domain by selecting proper matching frames and organizing them into a logical order. Second, a method for the application of facial expression recognition, which formulates the dynamic facial expression recognition problem as the construction of longitudinal atlases and groupwise image registration problem, is proposed. / Tiivistelmä Kuvan deskriptiolla on tärkeä rooli staattisissa kuvissa esiintyvien luontaisten kokonaisuuksien ja näkymien kuvaamisessa. Viime vuosikymmeninä se on tullut perustavaa laatua olevaksi ongelmaksi monissa käytännön konenäön tehtävissä, kuten tekstuurien luokittelu, kasvojen tunnistaminen, materiaalien luokittelu ja lääketieteellisten kuvien analysointi. Staattisen kuva-analyysin tutkimusala voidaan myös laajentaa videoanalyysiin, kuten dynaamisten tekstuurien tunnistukseen, luokitteluun ja synteesiin. Tämä väitöskirjatutkimus myötävaikuttaa kuva- ja videoanalyysin tutkimukseen ja kehittymiseen kahdesta näkökulmasta. Työn ensimmäisessä osassa esitetään kaksi kuvan deskriptiomenetelmää erottelukykyisten esitystapojen luomiseksi kuvien luokitteluun. Ne suunnitellaan ohjaamattomiksi (eli tekstuurikuvien luokkien leimoja ei ole käytettävissä) tai ohjatuiksi (eli luokkien leimat ovat saatavilla). Aluksi kehitetään ohjattu malli oppimaan erottelukykyisiä paikallisia kuvioita, mikä formuloi kuvan deskriptiomenetelmän integroituna kolmikerroksisena mallina - tavoitteena estimoida optimaalinen kiinnostavien kuvioiden alijoukko ottamalla samanaikaisesti huomioon piirteiden robustisuus, erottelukyky ja esityskapasiteetti. Seuraavaksi, sellaisia tapauksia varten, joissa luokkaleimoja ei ole saatavilla, esitetään työssä lineaarinen konfiguraatiomalli kuvaamaan kuvan mikroskooppisia rakenteita ohjaamattomalla tavalla. Tätä käytetään sitten yhdessä paikallisen kuvaajan, eli local binary pattern (LBP) –operaattorin kanssa. Teoreettisella tarkastelulla osoitetaan kehitetyn kuvaajan olevan rotaatioinvariantti ja kykenevän tuottamaan erottelukykyistä, täydentävää informaatiota perinteiselle LBP-menetelmälle. Työn toisessa osassa tutkitaan videoanalyysiä, perustuen staattisen kuvan deskriptioon ja deformoituvaan kuvien rekisteröintiin – sovellusaloina dynaamisten tekstuurien kuvaaminen, synteesi ja tunnistaminen. Aluksi ehdotetaan sellainen malli dynaamisten tekstuurien synteesiin, joka luo jatkuvan ja äärettömän kuvien virran annetusta äärellisen mittaisesta videosta. Menetelmä liittää yhteen videon pätkiä aika-avaruudessa valitsemalla keskenään yhteensopivia kuvakehyksiä videosta ja järjestämällä ne loogiseen järjestykseen. Seuraavaksi työssä esitetään sellainen uusi menetelmä kasvojen ilmeiden tunnistukseen, joka formuloi dynaamisen kasvojen ilmeiden tunnistusongelman pitkittäissuuntaisten kartastojen rakentamisen ja ryhmäkohtaisen kuvien rekisteröinnin ongelmana.

Abstract This study investigates young children’s views of successful learning situations in their classroom activities and factors that contribute to their achievement in those situations. It is investigated how self-regulated learning is supported in these situations and how children appraise support as part of their success. The study consists of three different data sets that are reported in three empirical articles. The first empirical study investigated resilience displayed by young children in dyadic task performance. The second empirical study investigated views and appraisals that primary school children give to their success in classroom learning activities and how self-regulated learning is supported in the classrooms. The third empirical study investigated how primary school children appraise the reasons for their peers’ successes in learning situations. The data collection methods include video observations, stimulated recall interviews and photo elicitation interviews. The results of this dissertation indicated that success in learning activities results from individual and external factors. Among the individual assets that children bring to learning situations, the support that children receive from their teachers and peers were crucial for successful achievement. This study showed that, in general, the children’s self-regulated learning was supported in the classroom, especially through the support from a teacher and non-threatening evaluation. Children described their success through concrete actions that they took in the situations, such as the ability to accomplish the particular tasks or doing academic activities in order to achieve the task. The methodological findings indicate that it is possible to develop child-centred participatory methods in learning research. Results of this study contribute to the discussion of how successful learning experiences and self-regulated learning can be supported in the first years of primary school. / Tiivistelmä Tässä väitöstutkimuksessa tarkastellaan pienten lasten onnistumisen kokemuksia ja niiden syitä aidoissa oppimistilanteissa. Tavoitteena on selvittää, kuinka itsesäätöistä oppimista tuetaan ja kuinka lapset näkevät saamansa tuen auttavan heitä onnistumaan. Tutkimus koostuu kolmen aineiston analyyseista jotka on raportoitu kolmessa empiirisessä artikkelissa. Ensimmäinen tutkimus tarkasteli pienten lasten osoittamaa sinnikkyyttä yksilö- ja paritehtävässä. Toinen tutkimus selvitti, kuinka alakouluikäiset lapset selittivät onnistumistaan koululuokan oppimistilanteissa ja kuinka itsesäätöistä oppimista tuettiin kyseisissä tilanteissa. Kolmas tutkimus tarkasteli, kuinka alakouluikäiset oppilaat selittivät koulukavereidensa onnistumista oppimisessa. Tutkimusaineisto koostuu videohavainnoinneista sekä videoin ja valokuvin tuetuista haastatteluista. Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että koululuokassa tapahtuvaan onnistumiseen vaikuttavat sekä ulkoiset että sisäiset tekijät. Sisäisiä tekijöitä ovat lasten yksilölliset taidot, kuten sinnikäs työskentely ja kyky suorittaa tehtävä onnistuneesti. Selittäessään omia ja kavereidensa onnistumisia lapset kuvailivat onnistumista konkreettisten toimien kautta. Lapset näkivät onnistumisen johtuneen toimista joita he tekivät tehtävien aikana, kuten tehtävien aktiivinen suorittaminen ja kyvykkyys suoriutua tehtävistä onnistuneesti. Ulkoisiin tekijöihin kuuluu tuki, jota lapset saavat oppimisen aikana. Tutkimuksessa havaittiin, että seuratuissa luokkahuoneissa lasten itsesäätöistä oppimista tukivat erityisesti opettajien tarjoama apu ja kannustava arviointi, jotka loivat luokkaan ymmärtävän ja rohkaisevan ilmapiirin. Metodologisesti tämä tutkimus näyttää, että oppimisen tutkimuksessa on mahdollista kehittää lapsilähtöisiä, osallistavia tutkimusmenetelmiä. Tutkimuksen tulokset lisäävät tietoa siitä, miten lasten onnistumisen kokemuksia ja itsesäätöistä oppimista voidaan tukea jokapäiväisissä luokkahuonetilanteissa.

Abstract The purpose of this longitudinal study is to describe how nursing students' conceptions of nursing are developed during their studies and to explore the related factors. Another purpose is to create a model to describe the formation of the students' conceptions of nursing. The data for the study were collected in the years 1993-1998 from two groups of students (n=35) at an early, mid and advanced stage of their studies. Data collection for the first group (n=18) was started in 1993, and for the second group (n=17) in 1994. At all three stages, the material consisted of essays, written by the students during a practical training period, and of the students' personal interviews. The material of the first stage was analysed by means of the continuous comparison method according to the grounded theory approach. The concept system produced by this analysis was used to form a framework for classification, involving the nursing interventions that described the students' conceptions of nursing. After this, the material of the first stage was classified by deductive content analysis with the help of the framework created. The data of the second and third stage were also classified with the help of the same framework, and analysed by deductive content analysis. Finally, at all three stages, the material was quantified as regards the nursing interventions describing the students' conceptions of nursing. On the basis of what guides the students and what their relationship to nursing is, it is possible to discern three different approaches; these were named as normative, independent, and collaborative. At the early stage of their education, the students' conception of nursing is holistic and starts from the patients' needs. Helping, guiding, supporting and collaborating are equally emphasised. The students are equally guided by the ward rules and norms, the knowledge foundation of nursing, their personal, internal conceptions and the mutual agreement on the nursing aims. With the progress of their education, the ward rules and norms became the most important guidelines and nursing actions are directed towards meeting the patients' basic physical needs. Hierarchical responsibilities and authoritarian decision-making are emphasised. The clinical nurse tutor is the student's role model in nursing. The polytechnic teacher is seen as one who reflects on the theory and practice. The results are useful in the development of nursing didactics and curricula. The knowledge gained helps support the students' learning process and develop co-cooperation between nursing students, educators and practice. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata pitkittäistutkimuksena sairaanhoidon opiskelijoiden hoitotyön näkemyksen muotoutumista ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä sairaanhoitajakoulutuksen eri vaiheissa. Lisäksi tarkoituksena on tuottaa opiskelijoiden hoitotyön näkemyksen muotoutumista kuvaileva malli. Tutkimusaineisto on kerätty kahdelta sairaanhoidon opiskelijaryhmältä (n=35) vuosina 1993-1998 koulutuksen alkuvaiheessa, koulutuksen puolessavälissä sekä koulutuksen loppuvaiheessa. Ensimmäisen ryhmän (n=18) aineistonkeruu aloitettiin vuonna 1993 ja toisen ryhmän (n=17) aineistonkeruu vuonna 1994. Aineisto koostui kaikissa kolmessa vaiheessa opiskelijoiden käytännön harjoittelujakson aikana kirjoittamista esseistä ja heidän henkilökohtaisista haastatteluistaan. Tutkimuksen ensimmäisen vaiheen aineisto analysoitiin jatkuvan vertailun menetelmällä. Aineiston ensimmäisen vaiheen analyysistä tuotetusta käsitejärjestelmästä muodostettiin luokittelurunko hoitotyön näkemystä kuvaavista auttamismenetelmistä. Tämän jälkeen ensimmäisen vaiheen aineisto luokiteltiin deduktiivisella sisällönanalyysillä käyttäen apuna jatkuvan vertailun analyysimenetelmällä muodostettua luokittelurunkoa. Samaa luokittelurunkoa apuna käyttäen luokiteltiin myös toisen ja kolmannen vaiheen aineisto ja analysoitiin deduktiivisella sisällönanalyysillä. Lisäksi kaikissa kolmessa vaiheessa aineisto kvantifioitiin hoitotyön näkemystä kuvaavien auttamismenetelmien osalta. Tutkimuksen tulosten mukaan hoitotyön näkemys muotoutui hoitotyön auttamismenetelmistä ja niihin yhteydessä olevista tekijöistä.. Hoitotyössä oli tunnistettavissa kolme erilaista hoitotyön toimintamuotoa, sen mukaan, mikä ohjasi opiskelijan toimintaa ja mikä oli opiskelijan suhde hoitotyöhön. Nämä nimettiin normatiiviseksi, itsenäiseksi tai yhteistoiminnalliseksi hoitotyöksi. Koulutuksen alkuvaiheessa opiskelijoiden hoitotyön näkemys perustui potilaan tarpeista lähtevään hoitotyöhön. Auttamista, ohjausta ja tukemista sekä yhteistoimintaa kuvaavia auttamismenetelmiä esiintyi tasapuolisesti. Hoitotyötä ohjasivat tasapuolisesti osaston säännöt ja normit, hoitotyön tietoperusta ja oma sisäinen näkemys hoitotyöstä sekä yhteisymmärrys potilaan hoitotyön tavoitteista. Koulutuksen edetessä opiskelijoiden hoitotyötä ohjasivat pääosin osaston säännöt ja normit ja hoitotyö kohdistui potilaan päivittäisistä fyysisistä tarpeista huolehtimiseen. Hoitotyössä korostui hierarkkinen vastuu ja autoritäärinen päätöksenteko. Tuloksista saatua tietoa voidaan hyödyntää opetussuunnitelmien kehittämiseen, opiskelijoiden oppimisprosessin tukemiseen sekä kehitettäessä yhteistyötä opiskelijoiden, opettajien ja käytännön hoitotyön tekijöiden kanssa opiskelijoiden ohjauksessa ja tukemisessa.