Abstract There are a lot of expectations for teachers' continuing education. Based on the theoretical examination of teacherhood, professional development and continuing education it can be assumed that continuing education provides and develops the essential knowledge, skills and readiness required in a teaching position. Continuing education is also regarded to support professional development, the development of the working community and school and, to provide and develop the readiness to face the problems in a teaching position. The significance of continuing education should also appear as a positive connection between teachers' conceptions and interest in continuing education. This thesis examines the nature of this connection as well as the significance of the conceptions as factors steering thinking and activity. The research was carried out in form of a questionnaire covering the teachers in basic education in all ten municipalities of Kainuu during the school year 2001–2002. The questionnaire was responded by 65.9% of the teaching staff (n = 578 teachers). In the research, quantitative and qualitative approaches were combined. The research material was analysed by computer-aided methods applying statistic methods and content analysis. According to this research, the teachers' conceptions and interest in continuing education were poorly and only partly connected. Teachers' attitude towards the education, their conception of teacherhood and especially their conception of the significance of interaction as well as the effect of background variables arose as significant factors. Based on this research, professional development must be examined as an extensive phenomenon, supporting of which requires the use of versatile activity methods and sharpening the activity methods of the continuing education. This research can be utilized in the development work of teachers' basic and continuing education. / Tiivistelmä Opettajien täydennyskoulutukseen kohdistuu paljon odotuksia. Opettajuuuden, ammatillisen kehittymisen ja täydennyskoulutuksen teoreettisen tarkastelun pohjalta voidaan olettaa, että täydennyskoulutus antaa ja kehittää opettajan työssä tarvittavia oleellisia tietoja, taitoja ja valmiuksia. Täydennyskoulutuksen nähdään myös tukevan ammatillista kehittymistä, työyhteisön ja koulun kehittämistä sekä antavan ja kehittävän valmiuksia kohdata opettajan työn ongelmia. Täydennyskoulutuksen merkityksen tulisi näkyä myös opettajien käsitysten ja täydennyskoulutukseen kohdistuvan kiiinnostuksen positiivisena yhteytenä. Työssä tarkastellaan tämän yhteyden luonnetta sekä käsitysten merkitystä ajattelua ja toimintaa ohjaavina tekijöinä. Tutkimus toteutettiin kyselynä kaikille Kainuun kymmenen kunnan perusopetuksen opettajille lukuvuonna 2001–2002. Kyselyyn vastaisi 65,9 % opettajakunnasta (n = 578). Tutkimuksessa yhdistettiin kvantitatiivista ja kvalitatiivista lähestymistapaa. Tutkimusaineisto analysoitiin tietokoneavusteisesti tilastollisia menetelmiä ja sisällönanalyysiä soveltaen. Tutkimuksessa opettajien käsitykset ja täydennyskoulutukseen kohdistuva kiinnostus olivat heikosti ja vain osittain yhteydessä toisiinsa. Täydennyskoulutus ei näytä vastaavan siihen kohdistuviin odotuksiin. Opettajien asennoituminen puolestaan näyttää vaikuttavaan täydennyskoulutuskiinnostukseen. Täydennyskoulutukseen kohdistuvassa kiinnostuksessa oli erotettavissa kolme erilaista suuntautuneisuutta: koulutus-, kehittymis- ja ei-koulutussuuntautuneisuus. Tulos viittaa siihen, että kehittymissuuntautuneet opettajat tarkastelevat ammatillista kehittymistä koulutussuuntautuneita opettajia laaja-alaisempana ilmiönä. Suuntautuneisuuden lisäksi täydennyskoulutuskiinnostusta selitti käsitys opettajuudesta ja erityisesti käsitys vuorovaikutuksen merkityksestä. Mitä merkittävämpänä opettajat pitivät vuorovaikutusta, sitä suurempaa kiinnostusta he ilmaisivat täydennyskoulutukseen. Vuorovaikutus korostui kaikissa tutkituissa käsityksissä ja muodosti opettajuuden ytimen. Monet taustamuuttujat selittävät sekä opettajien käsityksiä että koulutuskiinnostusta. Tutkimuksen perusteella koulutus on entistä enemmän ymmärrettävä käsitysten tiedostamiseen ja muuttamiseen ohjaavana toimintana. Prosessina, jossa käsitysten muuttumista seurataan ja jossa tilanteeseen voidaan reagoida koulutuksen aikana, jopa koulutusta muuttamalla. Valtakunnallisesti tulisi miettiä uusia toimintatapoja tarjota opettajille uusi ja keskeinen tieto. Alueellisesti on kehiteltävä koulutustarpeiden ennakoinnin, toiminnan suunnitelmallisuuden ja jatkuvan vuoropuhelun mahdollistavia toimintamalleja. Henkilökohtaisella tasolla lähtökohtana tulisi olla opettajan näkemys omasta kehittymistarpeestaan. Kehittymistarpeiden kautta ammatillisen kehittymisen tukemista voidaan lähestyä yksilöllisesti ja alueellisesti. Koulutuksellisen jatkumoajattelun sijasta ja sen ohella ammatillisen kehittymisen tukemista on tarkasteltava laaja-alaisesti, monien toimintamuotojen kautta. Monet toimintamuodoista sisältävät myös koulukohtaista ulottuvuutta, joka on merkittävä vaikuttavuuteen yhteydessä oleva tekijä. Vuorovaikutus opettajuuden ytimenä tulee huomioida opettajankoulutuksen sisällöissä ja toimintatavoissa. Opettajankoulutuksessa on tavoiteltava ajanmukaista ja uudistuvaa peruskoulutusta, joka osittain sellaisenaan soveltuisi täydennyskoulutukseksi.

Abstract The present study describes the learning experiences of social and health care students in the working-life projects of the Unit of the Pohjois-Savo Polytechnic in Iisalmi. The aim of the study is to describe, interpret and understand the students' experiences of the self-guided learning and to gain information and points of view for developing further the students' learning and the guidance practices. The study is based on the methodology of phenomenology and the theoretical perspective of the study on the socio-cultural view on learning. The data, consisted of the interviews and learning diaries of 13 students and data about the affectiveness of learning, was collected in 1998. The interviews and diaries were analysed qualitatively and the data gained by value measurement was analysed quantitatively. The systems for the categorisation of the qualitative part of the study were formed on the basis of the data and of the quantitative part of the study on the basis of theoretical points of view. The results showed, that learning was based on planning, problem-solving, participating, acting in a self-guided manner as well as taking part in the evaluation process and on taking responsibility. The descriptions of learning can primarily be positioned on the lowest level of critical reflection. The students thought that they had been able to utilize their experiences of work itself, its special conditions, different practices and client contacts in their learning and considered conditios as to be educational. Especially in skills of co-operation with fellow students, problem solving, self-evaluation and critical reflection the students need support to devolope the individual potential and to extend the sphere of activities. Basically, the students valued what they had learnt, especially the social interaction skills. According to them the most meaningful learning content was the substance of the work. As for factors behind their meaningful learning experiences, they first named, the challenging impact of a fellow student and behind their most meaningful learning experiences they found to be students' own backgrounds. That knowledge can be used when improving student-centered mentoring practices. The students perceived projects to promote the learnig of practical skills and comprehensive expertise. They thought they needed more mentoring than at present, especially more theacher's quidance even before entering the working-life as well during the project studies. They need support to develope further habits of the ongoing practises. The results help us to understand students' learning in daily work. These can be utilized in developing the learning method based on immediate network and carried out as a project. / Tiivistelmä Tutkimuksessa tarkastellaan Pohjois-Savon ammattikorkeakoulun Iisalmen koulutusyksikön sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden oppimiskokemuksia työelämäprojekteissa. Tutkimuksen tavoitteena on kuvata, tulkita ja ymmärtää opiskelijoiden kokemuksia itseohjautuvasta oppimisesta ja sen perusteella saada tietoa ja näkökulmia opiskelijoiden oppimisen ja ohjauksen edelleen kehittämiseksi. Tutkimuksen metodologisena lähtökohtana on fenomenologia ja oppimisteoreettisena näkökulmana sosiokulttuurinen oppimiskäsitys. Tutkimusaineistona oli 13 opiskelijan haastattelu- ja oppimispäiväkirja-aineisto sekä oppimisen arvo-ominaisuuksia kartoittava aineisto, joka koottiin vuonna 1998. Haastattelu- ja oppimispäiväkirjatekstit analysoitiin kvalitatiivisesti ja affektimittarilla saatu aineisto kvantitatiivisesti. Tutkimuksen laadullisen osion luokitusjärjestelmät muodostettiin aineistolähtöisesti ja määrällisen osion teoreettisista lähtökohdista käsin. Tulokset osoittivat, että oppiminen perustui suunnitteluun, ongelmien ratkaisuun, toimintaan osallistumiseen, itseohjautuvasti toimimiseen, arviointiin osallistumiseen ja vastuun ottamiseen. Tutkittavien oppimista koskevat kuvaukset edustivat pääasiassa kriittisen reflektion alinta tasoa. Opiskelijat katsoivat hyödyntäneensä oppimisessaan työhön, sen erityisolosuhteisiin, erilaisiin työntapoihin ja asiakaskontakteihin liittyviä kokemuksiaan ja pitivät niitä opettavaisina. Erityisesti yhteistyötaidoissa opiskelijatoverin kanssa, ongelmanratkaisu-, itsearviointi- sekä kriittisen reflektion taidoissa tutkittavat tarvitsevat yksilökohtaista kehittymistä edistävää ja toimintamahdollisuuksia lisäävää tukea. Pääasiassa opiskelijat arvostivat oppimaansa, erityisesti vuorovaikutustaitojen oppimista. He pitivät erittäin merkityksellisenä oppimisen sisältönä työn substanssia. Keskeisenä oppimisen taustatekijänä he pitivät keskeisimmin yhteistyöhaasteita tuovia opiskelijatovereita ja erittäin merkityksellisten oppimiskokemusten taustana henkilökohtaisia tekijöitä. Saatua tietoa voidaan hyödyntää opiskelijalähtöisten ohjauskäytäntöjen edelleen kehittämiseen. Tutkittavat katsoivat projektiopintojen edistävän käytännön taitojen ja laaja-alaisen tietämyksen oppimista. He katsoivat tarvitsevansa nykyistä enemmän opettajan ohjausta projektiopintojen käytännöistä ennen työelämään menoa mutta myös sen aikana. Tutkittavat tarvitsevat kehittämistä edistävää tukea toimintakäytänteille. Tutkimuksen tulokset auttavat ymmärtämään opiskelijoiden oppimista työn arjessa. Niitä voidaan hyödyntää verkostotyöhön perustuvan ja projektina toteutuvan oppimismenetelmän kehittämiseen.

Abstract The general aim of this research was to explicate what kind of a process ‘doing things differently’ in the context of literacy practices is from the teacher agency perspective. The research was based on development work on literacy practices, which I as a teacher-researcher conducted in a Finnish first grade classroom during one school year. I based the new literacy practices on the concepts of a broad conception of text and the communicative view of language presented in the Finnish national core curriculum 2004. The new practices mirrored the affordances of ‘new literacies’ involving use of technology, diversified texts and collaborative learning. They deviated from the traditional Finnish ones, which are based on the use of text- and workbooks and teacher-directed interaction, and therefore their implementation brought forth a change process. The meaning was not only to challenge the prevailing practices content and mode wise, but also to transform the social structures of the classroom community towards being more pupil-centred. It became evident that my agency involved the change in organising the possibilities for new kinds ways of working. The change also influenced my subjective level of being a teacher. The act of ‘doing things differently’ became a reflective learning process for me involving a struggle against traditional practices. The social structures changed in connection with literacy practices towards increased pupil participation and emancipation. The teacher agency transformed from instructor to guide, offering the pupils opportunities for learning. The findings showed that the change in the literacy practices was based on the choices I as a teacher made during the process, creating in this way a style for it. The style was characterized by relativity and ‘becoming’, as well as by the need for both professional and personal support. The experiences of these kinds of change processes are currently topical in Finland. This is especially because there is a new curriculum coming out in 2016 and the principles and contents in it will emphasize the use of new technologies and their benefits towards practices and collaborative learning in even more extensive scale than the current one. Educators need knowledge of what kind of process the implementation of these principles and contents will be and what kinds of professional learning it involves. / Tiivistelmä Tämän väitöstutkimuksen tarkoituksena oli tarkentaa tekstitaitojen käytänteiden muutosprosessi opettajan toimijuuden näkökulmasta. Tutkimus perustuu kehittämistyölle, jonka minä opettaja-tutkijan roolissa toteutin suomalaisella ensiluokalla lukuvuoden ajan. Tekstitaitojen käytänteiden kehittämistyö perustui Suomen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2004 laajaan tekstikäsitykseen ja yhteisölliseen näkemykseen kielestä. Tältä perustalta luodut käytänteet sisälsivät monilukutaidollisia ulottuvuuksia rakentuessaan erilaisten tekstien ympärille ja sisältäessään teknologian käyttöä ja yhteistoiminnallisia työskentelytapoja. Nämä käytänteet poikkesivat perinteisistä suomalaisista käytännöistä, jotka enimmäkseen perustuvat opettajajohtoiseen työ- ja oppikirjojen käyttöön. Tarkoituksena oli siis sekä muuttaa tekstitaitojen käytänteiden sisältöä ja välineitä, että myös vaikuttaa luokkahuoneyhteisön sosiaalisiin rakenteisiin oppilaskeskeisyyttä lisäämällä. Tutkimusprosessin aikana kävi selväksi, että toimijuuteni oli tärkeä osa työskentelytapojen mahdollisuuksien järjestelyissä, mutta muutos vaikutti myös subjektiiviseen käsitykseeni itsestäni opettajana. Muutostyöstä tuli minulle reflektiivinen oppimisprosessi, jossa pyrin pois perinteisistä käytännöistä. Prosessin aikana luokkayhteisön sosiaaliset rakenteet muuttuivat tekstitaitojen käytänteiden mukana kohti kasvavaa oppilaiden osallisuutta ja emansipatorista vuorovaikutusta. Opettajan toimijuus muuttui ohjaavaksi, tarjoten oppilaille mahdollisuuksia oppimiseensa. Tulokset antavat ymmärtää, että muutos muotoutui prosessin aikana tekemistäni valinnoista, jotka loivat muutokselle omaleimaisen toteutuksen. Tätä omaleimaista toteutusta karakterisoi monitasoisesti suhteellisuus ja ’joksikin tulemisen’ käsite sekä opettajan ammatillisen ja henkilökohtaisen tuen tarve muutostyössä. Kokemukset tekstitaitojen käytänteiden muutosprosessista ovat tällä hetkellä erittäin ajankohtaisia Suomessa, sillä uusi opetussuunnitelma tullessaan voimaan 2016 painottaa monilukutaitoa. Kasvatuksen ja koulutuksen ammattilaiset tarvitsevat tietoa siitä, millainen prosessi uusien käytänteiden toteuttaminen on luokkahuoneyhteisön tasolla ja millaista ammatillista oppimista prosessi opettajalta vaatii.

Abstract The present, multidisciplinary study examined the early career experiences of young people in Northern Ostrobothnia, Finland, following their pathways for four years after their initial vocational education. The research relates to the field of human geography. An individual and his/her actions are important factors for the vitality and development of a region. In this study the regional impact of vocational education was assessed in the framework of the students’ experiences navigating toward employment with their particular vocational qualifications. Applying empirical methods, the dissertation aimed to gather knowledge for the enhancement of vocational education guidance system, and so facilitate and accelerate the access for the young to the labor market. The research problems related to whether the expectations of the young for outcomes of vocational education were met, and whether their life paths thus far could be categorized on the basis of their educational success and early career paths. A further focus of the research related to the regional impact of the recent graduates in regard to whether they decided to stay in or to leave the region. This study aimed to provide an enhanced framework for vocational guidance professionals to work with the students starting as early as in secondary school. Early guidance is particularly important in order to identify and support individuals who delay taking necessary career steps, and also to identify those possibly at risk of exclusion. A key observation during the four-year observation period was that the expectations of the young were not always met in regard to the early vocational career path upon graduation. In these cases, the young individuals either didn’t find employment, and/or oriented themselves towards new study paths. By applying more focused, personalized career guidance starting at an early stage, many obstacles to becoming employed could have been avoided. Another observation was that unemployed young people stayed in the area, and continued to face difficulties with their job search. According to this study, the education providers, together with the business community, should improve their methods of forecasting regional workforce needs. At the same time, young people should receive more realistic guidance for their occupational future – and that guidance should be started earlier. / Tiivistelmä Kulttuurimaantieteen tutkimusalaan liittyvä väitöskirja tarkasteli monitieteellisestä näkökulmasta nuorten ammatillisen koulutuksen jälkeisiä työuraan liittyviä kokemuksia Pohjois-Pohjanmaalla. Sosiaalisen tilan teoria ja kulttuurihistoriallinen toimintateoria muodostivat työn teoreettisen viitekehyksen. Yksilö ja hänen toimensa ovat tärkeitä tekijöitä tarkasteltaessa alueen elinvoimaisuutta ja kehittymistä. Ammatillisen koulutuksen alueellista vaikuttavuutta arvioitiin tässä nuorten yksilöllisten ja perustutkintokohtaisten kokemusten pohjalta. Väitöskirjan tarkoitus oli empiirisin menetelmin luoda tietoa ammatillisen koulutuksen ohjausjärjestelmiin ja sitä kautta tehostaa ja nopeuttaa nuorten pääsyä työmarkkinoille. Elinkeinoelämälle ja ammattiin valmistuville nuorille on tärkeää nopea työllistyminen tai jatko-opintoihin pääseminen. Tässä tutkimuksessa seurattiin kahdesta pohjoissuomalaisen ammattiopiston monialaisesta yksiköstä ammatilliseen perustutkintoon valmistuneiden nuorten varhaisia työelämä- ja jatko-opintopolkuja noin neljän vuoden aikana. Tutkimusongelmat liittyivät siihen, toteutuivatko ammatillisen perustutkintokoulutuksen suorittaneiden nuorten odotukset ja voidaanko opintojen aikaisten tulosten ja varhaisten työelämäpolkujen perusteella tyypitellä nuorten elämänpolkuja perustutkinnoittain. Alueellisen vaikuttavuuden näkökulmasta selvitettiin lisäksi, pysyvätkö nuoret alueella, vai muuttavatko he sieltä pois. Tämä tutkimus auttaa ohjaustahoja tunnistamaan työelämäpoluissaan viivyttelevät ja mahdollisesti syrjäytymisvaarassa olevat nuoret sekä ohjaamaan heitä mahdollisimman aikaisin heidän tarvitsemallaan tavalla. Keskeinen havainto oli, että nuorten odotukset eivät toteutuneet useissa perustutkinnoissa. Näissä tapauksissa nuoret jäivät joko työttömiksi tai suuntasivat uusiin opintoihin. Samoin havaittiin, että työttömyyttä kokeneet nuoret jäivät opiskelupaikkakunnalleen ja että he kokivat monenlaisia vaikeuksia työn hakuun liittyvissä asioissa. Tämän tutkimuksen mukaan koulutuksen järjestäjien tulee parantaa omia ennakointimenetelmiään yhdessä elinkeinoelämän kanssa ja samanaikaisesti tulee lisätä nuoriin kohdistuvaa realistista tulevaisuusohjausta sekä aloittaa se nykyistä aikaisemmin.

Diss. Helsingin yliopisto, 2006. / Myös verkkojulkaisuna.

Abstract This study aims to interpret professional development of teachers, focusing specifically on the development of professional conceptions of a group of student-teachers in an Initial Teacher Education class during their final school practice period in Biology and Geography. During this practice period, the student-teachers became acquainted with new pedagogical approaches and made efforts to implement them in the practice classrooms in the training school at the University of Oulu. The study is a qualitative case study. A total of 50 student teachers participated in the research. The empirical material was collected between 1992 and 1994. The resultant data is based on reflective diaries and teaching practice reports written by the student-teachers, and on recordings and videotapes from supervision meetings and lessons. The data was analysed by using inductive and deductive content analysis methods. The interpretation is focused on the most typical and the most exceptional conceptions of the student-teachers. According to the student-teachers, their awareness of themselves as teachers and of teaching of Biology and Geography developed during the final practice period. At the beginning, they reflected their status, whereas at the end they considered the work of a teacher as a whole and what kind of teachers they want to be. The student-teachers expressed that they were no longer nervous to the same extent about their teaching and that their self-confidence had improved. However, they said that they were unsure about subject content knowledge and working methods, and wanted to develop themselves in these areas. They started to discuss more about their curriculum and subject content knowledge. The student-teachers expressed the opinion that to respect the pupils is important. They started to stress learning processes, instead of facts, as the basis of teaching situations. They reported having tried to move from traditional teaching methods to active learning methods. None of the student-teachers changed their social strategies. Most of the student-teachers followed the practices of the training classes they were teaching in. Only a fifth changed patterns or habitual ways of acting in classrooms. Coping strategies used by the student-teachers were varied in different situations. They wrote that their professional strategies developed during the practice period. The tutorial collaboration and reflective, theory-based discussions aided this professional development. The support of class teachers and other student-teachers was also an important factor. However, it is impossible to draw any long-term conclusions on the influences on the professional development of the student teachers, due to the results being based on the conceptions of the student-teachers in these specific contexts, and the short length of the study period researched, which was only eight credits per group (a credit being equivalent to 40 working hours). To confirm whether there were long-term changes in their conceptions on teaching actions, further research on the group is required, when they work as teachers in schools. / Tiivistelmä Tutkimuksen aiheena on luokanopettajaopiskelijoiden ammatillisten käsitysten kehittyminen päättöharjoittelujakson biologian ja maantieteen opetuksessa. Kehittymistä tarkastellaan opetusharjoittelijoiden omien käsitysten pohjalta ammatillisen kasvun viitekehyksessä. Teoreettisilta lähtökohdiltaan aihe edustaa symbolisen interaktionismin ja opettajan ajattelun ja oman työn tutkimisen perinnettä. Se liittyy myös didaktisen tutkimuksen piiriin. Tutkimus on kvalitatiivinen tapaustutkimus. Tutkimukseen osallistui 50 päättöharjoittelujakson opetusharjoittelijaa Oulun yliopiston harjoittelukoulusta. Empiirinen aineisto kerättiin opintopäiväkirjoina ja raportteina sekä ohjausten ja opetustilanteiden nauhoituksina vuosina 1992-94. Aineisto analysoitiin induktiivis-deduktiivisesti aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tarkastelu kohdistuu yleisimpiin ja niistä selvästi poikkeaviin opetusharjoittelijoiden käsityksiin. Opetusharjoittelijoiden käsitysten mukaan tietoisuus itsestä opettajana ja biologian ja maantieteen opetuksesta kehittyi päättöharjoittelujaksossa. Päättöharjoittelujakson alussa opetusharjoittelijat sanoivat tarkastelleensa omaa asemaansa luokassa, ja lopussa he kuvasivat opettajan työtä kokonaisuutena ja itseään opettajana ja kasvattajana. Opiskelijoiden mielestä oppituntien jännittäminen väheni ja itseluottamus kasvoi. Epävarmuutta ja kehittymisen tarvetta opetusharjoittelijat kokivat ainetiedossa ja työtavoissa. Opetussuunnitelmaa ja oppiainetta koskevat käsitykset laajenivat tuntipohjaisesta, oppikirjakeskeisestä näkökulmasta jaksokohtaiseen ja monipuoliseen oppiaineiden tarkasteluun. Koko päättöharjoittelujakson ajan opetusharjoittelijat pitivät oppilaan tuntemusta ja kunnioittamista tärkeänä. Ajankäytön havaittiin kehittyneen asiamäärän perusteella tapahtuneesta oppilaiden oppimista huomioivaksi. Opetusharjoittelijat kertoivat pyrkineensä siirtymään perinteisestä aktivoivaan opetustapaan. Kukaan opetusharjoittelijoista ei muuttanut alun perin omaksumaansa sosiaalista strategiaa. Pääosa heistä sanoi noudattaneensa luokan käytänteitä: vain noin viidennes kertoi muuttaneensa luokan toimintatapoja. Opetusharjoittelijoiden selviytymisstrategiat vaihtelivat tilanteesta toiseen. Omaa ammatillista taitotietoa kehittävät strategiat näyttivät kehittyneen päättöharjoittelujakson aikana. Käsitysten kehittymistä biologian ja maantieteen opetuksessa tuki opetusharjoittelijoiden mukaan yksin ja yhdessä tapahtunut reflektio. Tässä selvitetyt tutkimustulokset ilmentävät opetusharjoittelijoiden ammatillisten käsitysten kehittymistä biologian ja maantieteen opetuksessa kahdeksan opintoviikon pituisessa päättöharjoittelujaksossa. Yksi opintoviikko muodostui 40 työtunnista. Koska tutkimustulokset perustuvat opetusharjoittelijoiden omiin käsityksiin ja koska tutkimusaika on lyhyt, ei voida tehdä johtopäätöstä, että opetusharjoittelijoiden ammatilliset käsitykset olisivat muuttuneet pysyvästi. Tämän toteamiseksi tarvittaisiin jatkotutkimusta opetusharjoittelijoiden opettajaksi valmistumisen jälkeen.

Abstract This doctoral thesis discusses the creation of professional identity of education developers working in the crossroads of administration and school development work. The subjects of the study work as class or subject teachers, and as education developers in Support Services at the Department of Education. The study also examines the impacts of a peer mentoring group based on narrative and action based methods on the creation of professional identity. The theoretical and methodological basis of this study is narrative. The goal, challenge and learning narratives identified were then analysed using content analysis. The creation of developer identity is seen as a series of reflecting and processing events that challenge one’s identity. Professional identity is examined as being created through a narrative, and the research data has been created through narration. Challenges emerge at the crossroads of administration and school – in the arena of interaction. Managing these challenges is described as evolution in knowledge, skills and operating methods as well as beliefs, attitudes and feelings. The learning stories created in the reflection process describe change, which is required for managing challenging situations. The goal narratives emphasise expertise, the power to influence and being a peer. The education developers describe themselves as walking alongside teachers, as peers. Three developer identities were recognised in the education developers’ narratives: the critical developer, the flexible developer and the self-developer. The critical developer is motivated by being competent in an expert position. The flexible developer feels that being a teacher is an integral part of the identity of an education developer. The work is about expressing oneself. The self-developer’s identity includes the aspect of enhancing one’s own expertise. She or he has an optimistic attitude towards the changes of the job. Using the peer mentoring group to support the development of professional identity required trust amongst the group members to enable them to share critical events that challenge one’s identity in the group. This study is an important and topical address to the dialogue on the ways to support the professional growth and career development of teachers as well as the development of continuous education. / Tiivistelmä Väitöskirjassa tarkastellaan opetustoimen kehittäjäopettajan identiteetin rakentumista opetustoimen hallinnon ja koulujen kehittämistyön tukemisen välimaastossa. Tutkimuksen kehittäjäopettajat toimivat kouluillaan luokan- tai aineenopettajina ja koko opetustoimessa kehittäjäopettajina. Tutkimuksessa selvitetään myös, mikä merkitys kerrontaan ja toiminnallisiin menetelmiin perustuvalla vertaismentorointiryhmällä on identiteetin rakentumisessa. Tutkimuksen teoreettisena ja metodologisena lähtökohtana on kerronta. Luennassa tunnistettua tavoite-, haaste- ja oppimiskerrontaa on analysoitu sisällöllisesti. Kehittäjäidentiteetin rakentumisessa on tärkeällä sijalla identiteettiä haastavien tapahtumien reflektointi. Ammatillinen identiteetti nähdään kerronnan kautta rakentuvana, ja tutkimusaineisto on syntynyt kerronnassa. Haasteita syntyy hallinnon ja koulun välimaastossa, vuorovaikutusareenalla. Haasteista selviäminen kerrotaan muutoksena tiedoissa, taidoissa ja toimintatavoissa sekä uskomuksissa, asenteissa ja tunteissa. Reflektoinnissa syntyvät oppimiskertomukset kuvaavat muutosta, jota haastavista tilanteista selviäminen edellyttää. Tavoitekerronnassa korostuvat asiantuntijuus, vaikuttaminen ja vertaisuus. Kehittäjäopettajat kuvaavat itseään opettajan rinnalla kulkijoina ja vertaisina. Kerronnasta tunnistetaan kolme kehittäjäidentiteettiä: kriittinen, joustava ja itsensä kehittäjä. Joustavalle kehittäjälle opettajuus on kiinteä osa kehittäjäopettajan identiteettiä ja kehittäjän työ itsensä toteuttamista. Kriittistä kehittäjää motivoi päteminen asiantuntijatehtävissä. Itsensä kehittäjän identiteettiin liittyy oman asiantuntijuuden vahvistaminen, optimistinen suhtautuminen muutoksiin ja oman urapolun suunnittelu. Vertaismentorointiryhmän toimiminen ammatillisen identiteetin rakentumisen tukena edellyttää luottamuksen syntymistä, jotta kriittisiä, identiteettiä haastavia tapahtumia pystytään jakamaan ryhmässä. Tutkimus on tärkeä ja ajankohtainen puheenvuoro keskusteltaessa opettajien ammatillisen kasvun ja urakehityksen tukemisen keinoista sekä täydennyskoulutuksen kehittämisestä.

Abstract The purpose of this ethnographic study is to describe and analyse professional and lay care in the Bena cultural context in the Tanzanian village of Ilembula. The study focuses on care as a cultural phenomenon. The structure of the study is based on M.M. Leininger's (1991) Culture Care Theory In the first phase of the study, care was described from a professional perspective. The data were collected by interviewing and observing trained nurses (n=6) in the wards of Ilembula Lutheran Hospital. The study material was complemented with the data obtained from informants' diaries and institutional documents. The data were analysed by using qualitative ethnonursing analysis. In the second phase of the study, the focus was on lay care. The fieldwork was done in the Ilembula village and Ilembula Lutheran Hospital. The data were collected by interviewing villagers (n=49) and relatives (n=12) of patients admitted to Ilembula Lutheran Hospital, and by observing their care practices. The data were analysed by qualitative content analyses with regard to the cultural context. Curing and caring were the characteristics of professional care, as described by the nurse informants. Curing was linked to skills and knowledge obtained in nurse training and it was demonstrated through technical interventions, medication and health education. Caring referred to a natural mother-child relationship and reflected the traditional cultural knowledge. Caring was demonstrated in primary care, meaning a mother's responsibilities in taking care of a small baby, encouragement and comfort. The patient's recovery and maintenance of health were the goals of professional care. Respect and protection were the characteristics of lay care, reflecting the worldview and cultural values of the Bena. The aim of respect was to maintain family unity and to ensure wellbeing, while protection focused on the sensitive phases of the Bena life span. The main meaning of lay care for the informants was health maintenance and improvement of health. Health included physical, mental and reproductive aspects, and enabled them to respond to the culturally determined role expectations. The aim of this ethnographic study was to demonstrate that care is integral to much more comprehensive socio-cultural issues in the context of a Tanzanian village. The study demonstrates the meaning of cultural and social factors, such as cultural values and lifeways, kinship, economic, educational, and ethnohistory in both professional and lay care. The findings can be utilised in transcultural nursing education and in clinical nursing practice, especially in developing patient education from a transcultural perspective, not only in Tanzania, but internationally.

Abstract My doctoral thesis is a narrative study in which I examine the art experiences told in six teachers’ interviews and their meanings from childhood to the threshold of middle age. I have collected my research data in two stages in 2002 and 2014. The theoretical starting points of the study are in the hermeneutic, phenomenological, pragmatist and narrative research traditions. The data analysis is narrative. Because of their basic nature, the stories of art experiences differ from the descriptions of experiences in our everyday environment. They are characterized by complexity and difficulty of conceptualization, which is manifested both in the interviewees’ narration and in the conceptual examination in this study. My study introduces a new viewpoint on the examination of identity and meaning-making related to arts. In the results section of the study, I examine and interpret stories related to visual arts as abridged narratives, constituents of a biography and special events in life. In the interpretation of individual art experiences, I explore the meanings told in art as personal factors related to human existence and situations in the life-world. The results of my study show how art is manifested in the stories as a subjective, intentional and diverse opportunity for being in the world, reflection on meanings and forming a relationship with the world. The meanings associated with the interviewees’ experiences make visible the importance of art from the viewpoints of identity, vocational identity, reflection of experiences, and the examination and establishment of man’s relationship with the world. My study also takes a stand on the significance and status of art education in our education system. I present my study as a contribution to the debate on art education, its status and significance for growth as a human being. / Tiivistelmä Väitöskirjani on narratiivinen tutkimus, jossa tarkastelen kuuden opettajan haastatteluissa kertomia taidekokemuksia ja niiden merkityksiä lapsuudesta keski-iän kynnykselle. Tutkimusaineistoni olen kerännyt kahdessa vaiheessa: vuosina 2002 ja 2014. Tutkimuksen teoreettiset lähtökohdat ovat hermeneuttisessa, fenomenologisessa, pragmatistisessa ja narratiivisessa tutkimusperinteessä. Aineiston analyysi on narratiivinen. Taidekokemuksien kertomukset poikkeavat arkisen kokemusympäristöstämme kuvauksista perusluonteensa vuoksi. Niille on ominaista käsitteellistämisen vaikeus ja kompleksisuus, joka ilmenee sekä haastateltavien kerronnassa että tutkimuksen käsitteellisessä tarkastelussa. Tutkimukseni tuo taiteeseen liittyvän identiteetin ja merkityksenannon tarkasteluun uuden näkökulman. Tutkimuksen tulososassa tarkastelen ja tulkitsen kuvataiteeseen liittyviä kertomuksia lyhennettyinä narratiiveina, elämänkerran muodostajina ja erityisinä elämäntapahtumina. Yksittäisten taidekokemuksien tulkinnassa tuon tarkasteluun taiteessa kerrottuja merkityksiä ihmisenä olemiseen ja elämismaailman situaatioihin liittyviä henkilökohtaisina tekijöinä. Tutkimukseni tulokset osoittavat, kuinka taide ilmenee kertomuksissa subjektiivisena, intentionaalisena, monimuotoisena maailmassa olemisen, merkityksien reflektoinnin ja maailmasuhteen muodostamisen mahdollisuutena. Haastateltavien kokemuksiin liittyvät merkitykset tekevät näkyväksi taiteen tärkeyden sekä identiteetin, ammatillisen identiteetin, kokemuksien reflektion ja ihmisen maailmasuhteen tarkastelun ja muodostamisen näkökulmista. Tutkimukseni ottaa kantaa myös taidekasvatuksen merkityksellisyyteen ja asemaan koulutusjärjestelmässämme. Esitän tutkimukseni puheenvuoroksi keskusteluun taidekasvatuksesta, sen asemasta ja merkityksestä ihmisenä kasvamisessa.

Abstract Leukemia treatment has been implicated to be responsible for a diversity of long-term adverse effects (Pui 2008), which can occur even years after diagnosis and can seriously impair survivors’ performance status and quality of life (Campbell et al. 2007, Zeltzer et al. 2008). The aim of the present work was to assess health-related quality of life in long-term survivors of acute lymphoblastic leukemia (ALL), and to find out whether vocational rehabilitation can promote the coping at work of young people who take part in a training intervention or help them find employment. Neuropsychological testing was performed on 64 survivors. Cranial irradiation had been administered to 44 of the survivors, while 20 survivors had been treated solely with chemotherapy. A control group consisted of 45 healthy young adults. We found that young adult survivors of childhood ALL treated with cranial irradiation had clear progressive deficits in their neurocognitive functioning at a mean of 20 years after diagnosis compared with healthy controls. Non-irradiated ALL survivors performed significantly better, but even they had statistically significant impairments in some of the neuropsychological test scores compared with the controls. Rand-36-Item health Survey (RAND-36) was used to assess subjective HRQoL, depressive symptoms were assessed with Beck Depression Inventory (BDI-21), and mental distress with General Health Questionnaire (GHQ-12) in 74 survivors of ALL. The control group consisted of 146 healthy young adults selected from local population registry. ALL survivors showed good HRQoL scores in comparison to the control group. Patients who had been treated for an ALL relapse and had received the most intensive chemo- and radiotherapy had significantly higher scores on mental health and vitality than the controls. Survivors of ALL report fewer depressive symptoms and equal mental well-being compared to healthy controls. Nine out of 63 survivors were selected for rehabilitation based on their occupation and psychosocial difficulties. The occupational rehabilitation course improved physical fitness and decreased overweight in long-term survivors of ALL, but impaired their HRQoL. Our findings support the idea that ALL survivors’ subjective experience of well-being is possibly affected by a repressive adaptive style. / Tiivistelmä Leukemiahoidoilla on todettu olevan pitkäaikaisvaikutuksia (Pui 2008), jotka voivat ilmetä jopa vuosia diagnoosin jälkeen heikentäen sairaudesta selvinneiden toimintakykyä ja elämänlaatua (Campbell et al. 2007, Zeltzer et al. 2008). Tämän tutkimuksen tavoitteena oli arvioida akuutista lymfaattisesta (ALL) leukemiasta selvinneiden terveyteen liittyvää elämänlaatua pitkällä aikavälillä sekä selvittää, voidaanko ammatillisen kuntoutuksen avulla edistää interventioon osallistuneiden työssä selviytymistä tai työllistymistä. Neuropsykologiseen tutkimukseen osallistui 64 ALL pitkäaikaisselviytyjää. Heistä 44 oli saanut pään alueen sädehoitoa ja 20 pelkästään solunsalpaajahoitoa. Verrokkiryhmässä oli 45 tervettä nuorta aikuista. Havaitsimme, että lapsuudessa pään alueen sädehoitoa saaneilla ALL-selviytyjillä oli verrokkeihin verrattuna selkeitä progressiivisia muutoksia neurokognitiivisessa toimintakyvyssä keskimäärin 20 vuotta diagnoosista. Ne, jotka eivät olleet saaneet sädehoitoa suoriutuivat huomattavasti paremmin, mutta heilläkin havaittiin tilastollisesti merkittäviä puutoksia joillakin neuropsykologisten testien osa-alueilla verrokkeihin verrattuna. 74 entisen ALL-potilaan terveyteen liittyvää elämänlaatua (HRQoL) mitattiin Rand-36 -mittarilla, masennusoireita Beckin masennustestillä (BDI-21) ja henkistä hyvinvointia General Health Questionnaire -mittarilla (GHQ-12). Verrokkiryhmäksi valittiin väestörekisteristä 146 tervettä nuorta aikuista. ALL-ryhmässä tutkittavien terveyteen liittyvää elämänlaatua mittaavat pisteet olivat hyvät verrokkiryhmään verrattuna. Ne potilaat, joita oli hoidettu leukemian uusiutumisen takia ja jotka olivat saaneet intensiivisintä solunsalpaaja- ja sädehoitoa saivat huomattavasti paremmat pisteet psyykkisen hyvinvoinnin ja vitaalisuuden osa-alueilla kuin verrokit. ALL -selviytyjät raportoivat vähemmän masennusoireita, ja he arvioivat psyykkinen hyvinvointinsa yhtä hyväksi kuin verrokit. Yhdeksän ALL pitkäaikaisselviytyjää osallistui heille suunnattuun ammatilliseen kuntoutusinterventioon. Ammatillinen kuntoutuskurssi paransi ALL -selviytyjien fyysistä suorituskykyä ja vähensi ylipainoa, mutta heikensi terveyteen liittyvää elämänlaatua. Tutkimustulokset tukevat ajatusta, että repressiivinen adaptaatio voi vaikuttaa lapsuusiän leukemiasta selvinneiden subjektiiviseen hyvinvoinnin kokemukseen.