Diss. -- Joensuun yliopisto.

Abstract The rationale for this doctoral research derives from the escalating challenge posed by the media gap reducing learners’ school motivation. Today’s learners have been attracted to interactive media involving content creation, but such activating learning environments are rarely employed at school. To address this challenge, I started this research on pedagogical potentials of publishing-oriented learner-generated video production. The process, implementing new literacies, offered an alternative to traditional instruction as well as opportunities for multilevel social interaction. Online publishing of the videos as a natural continuation of the process enabled interaction between school and society. In this research, I examined through three case studies what kinds of social interaction emerge in this context and how interaction can be improved. I collected the data in primary and secondary schools by observing and video recording discussions in video projects and by interviewing students, teachers and parents. I employed a quantifying method to analyze group interaction and its development and used inductive qualitative methods to examine teacher–student interaction and interaction at the societal level. The findings emphasize the crucial role of the teacher in orchestrating social interaction. The observed peer group was actively involved in planning their joint video story, but the open-ended fictional task challenged interaction. Despite initial disputational and modest discussion the group learned to ‘intercreate’ due to minimal scaffolding provided by the teacher. Occasionally, whole-class discussions were dominated by the teacher and two to three students. Online publishing of the videos appeared to generate contradictory feelings. In primary schools videos were largely published online, but in secondary schools students were more reluctant to publish their school-context videos. Interaction was scarce between students, teachers and parents even though they were invited to discuss the media ground rules of online publishing activities. In order to improve interaction processes and environments, the teacher needs to designate carefully scripted subtasks, provide reflective scaffolding as well as implement media encouragement to enable interaction between school and society. / Tiivistelmä Väitöstutkimuksen taustalla on koulun ja arjen mediaympäristöjen välille viime vuosina syntynyt, koulumotivaatiota heikentävä kuilu. Oppijat ovat arjessaan tottuneet vuorovaikutteiseen, tuottavaan median käyttöön, mutta koululla on vaikeuksia hyödyntää aktivoivia oppimisympäristöjä. Vastauksena tähän haasteeseen aloin tutkia julkaisemislähtöisen yhteisöllisen videotuotannon mahdollisuuksia opetuksessa. Tämä monilukutaitoja toteuttava työmuoto tarjosi vaihtoehdon perinteiselle opetukselle ja tilaisuuksia monipuoliselle vuorovaikutukselle. Videoiden verkkojulkaiseminen prosessin luontevana jatkona mahdollisti vuorovaikutuksen myös koulun ja ympäröivän yhteiskunnan välillä. Tutkimuksessa selvitin millaista vuorovaikutusta tässä kontekstissa muodostuu ja millä tavoin vuorovaikutusta voidaan kehittää. Tutkimuksen toteutin kolmen tapaustutkimuksen sarjana. Aineistot keräsin ala- ja yläkoulussa observoimalla ja videoimalla videoprojektien keskusteluja sekä haastattelemalla oppijoita, opettajia ja vanhempia. Tutkin ryhmävuorovaikutuksen kehittymistä määrällistävällä menetelmällä. Lisäksi tarkastelin vuorovaikutusta opettaja–oppija-tasolla sekä koulun ja yhteiskunnan välillä aineistolähtöisen laadullisen analyysin keinoin. Tulokset osoittavat opettajan olevan keskeisessä asemassa vuorovaikutuksen orkesteroinnissa. Tarkastelemani oppijaryhmä suunnitteli innostuneesti videotarinoita, mutta avoin fiktiivinen tehtävänanto vaikeutti vuorovaikutusta. Vaikka keskustelu oli aluksi riitaisaa ja laadultaan vaatimatonta, ryhmä oppi opettajan antaman minimaalisen tuen avulla luomaan yhdessä itsenäisesti. Oppijalähtöinen ryhmittyminen vei aikaa ja vaikeutti työn aloittamista, kun taas opettajajakoiset ryhmät näyttivät käynnistyvän helpommin. Kokoluokkakeskustelua dominoivat opettaja ja pari oppilasta. Videoiden verkkojulkaiseminen herätti ristiriitaisia näkemyksiä. Alakouluissa julkaistiin videoita mielellään, kun taas yläkouluissa arkailtiin niiden julkaisemista. Verkkojulkaisemisen julkisuuskasvatukselliseen keskusteluun osallistamien osapuolten välinen vuorovaikutus jäi vähäiseksi. Vuorovaikutusprosessien ja -ympäristöjen kehittämiseksi opettajalta edellytetään selkeiden osatehtävien huolellista suunnittelua, reflektiivistä ohjaamisen taitoa sekä verkkojulkaisemiseen rohkaisemista mahdollistamaan vuorovaikutusta koulun sekä ympäröivän yhteiskunnan välillä.

Abstract The purpose of this three phase study was to investigate the effects of web-based patient education and social support provided by healthcare personnel on the adherence of glaucoma patients. The aim was to produce information for developing new, patient-centred education and social support methods to glaucoma patients. The aim of the first phase was to to describe the adherence of glaucoma patients and related factors. The data was collected with the ACDI measurement from adult glaucoma patients (n = 249) and was analysed by using basic and multiple variable methods. The aim of the second phase was to describe the views of adherent glaucoma patients on patient education and social support (n = 12). The data was collected by interviewing and the data was analysed with content analysis. The aim of the third phase was to study the effects of enhanced web-based patient-centred education and social support on the adherence of glaucoma patients. The test group (n = 34) received web-based patient education and social support intervention via e-mail. The control group (n = 51) received the traditional patient education and social support during the appointment. The effects of the patient education and social support were studied with self-reported ACDI instrument which was sent to both groups at baseline and follow ups (two and six months). The data was analyzed with basic statistical methods. Glaucoma patients were well-adherent to medical care (97%, n = 242) and to care (67%, n = 166). Patient education and social support from physicians and nurses (p < 0.001) and consequences of treatments (p = 0.003) were connected to care. Well-adherent patients described receiving patient education and social support from healthcare personnel and relatives. The focus of the patient education was the content, timing and methods of education. Social support emerged as emotional, informational and instrumental support or lack of support. Participants in both the test and the control groups showed improvement in their adherence. No statistically significant differences were found between the test and control group (p > 0.05). These results are useful in developing patient education and social support methods for glaucoma patients and other patients with chronic illness as well as in educating nurses and developing new patient-centred education and support methods. / Tiivistelmä Tämän kolmivaiheisen tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää terveydenhuoltohenkilöstön tarjoaman internet-perusteisen ohjauksen ja sosiaalisen tuen vaikutusta glaukoomapotilaan hoitoon sitoutumisessa. Tavoitteena on tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää kehitettäessä uusia, potilaslähtöisiä ohjaus- ja tukimenetelmiä glaukoomapotilaille. Ensimmäisessä vaiheessa selvitettiin, minkälaista on glaukoomapotilaan hoitoon sitoutuminen ja mitkä tekijät edistävät sitä. Aineisto kerättiin komplianssimittarilla (ACDI) glaukoomapotilailta (n = 249) ja analysoitiin tilastollisilla perus- ja monimuuttujamenetelmillä. Toisessa vaiheessa kuvailtiin hyvin hoitoonsa sitoutuneiden glaukoomapotilaiden käsityksiä saamastaan ohjauksesta ja tuesta (n = 12). Aineisto kerättiin haastattelemalla ja analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Kolmannessa vaiheessa tutkittiin tehostetun internet-perusteisen ja normaalin käytännön mukaisen potilasohjauksen ja sosiaalisen tuen vaikuttavuutta glaukoomapotilaiden hoitoon sitoutumisessa. Koeryhmä (n = 34) sai tehostetun ohjauksen ja sosiaalisen tuen sähköpostin välityksellä. Kontrolliryhmä (n = 51) sai normaalin käytännön mukaisen ohjauksen ja sosiaalisen tuen vastaanottokäyntien yhteydessä. Ohjauksen vaikuttavuutta tutkittiin komplianssimittarilla (ACDI), joka lähetettiin molemmille ryhmille tutkimuksen alussa sekä kahden ja kuuden kuukauden kuluttua. Aineisto analysoitiin tilastollisin perusmenetelmin. Glaukoomapotilaat olivat hyvin sitoutuneita lääkehoitoonsa (97 %, n = 242) sekä kohtalaisen hyvin hoitoonsa kokonaisuudessaan (67 %, n = 166). Hoitajien ja lääkäreiden tarjoama ohjaus ja sosiaalinen tuki (p < 0.001) sekä hoidon seuraukset (p = 0.003) edistivät hoitoon sitoutumista. Hyvin hoitoonsa sitoutuneet kuvasivat saaneensa ohjausta ja tukea terveydenhuoltohenkilöstöltä ja läheisiltään. Keskeistä ohjauksessa olivat oikea sisältö, ajoitus ja ohjausmenetelmät. Sosiaalinen tuki ilmeni emotionaalisena, tiedollisena ja konkreettisena tukena tai tuen puutteena. Potilaiden hoitoon sitoutuminen edistyi tehostetun ohjaus- ja tuki-intervention aikana sekä koe- että kontrolliryhmässä. Tilastollisesti merkitsevää eroa ei ollut (p > 0.05). Tuloksia voidaan hyödyntää suomalaisten glaukoomapotilaiden ja muiden pitkäaikaissairaiden hoitotyössä, hoitotyön opetuksessa sekä kehitettäessä uusia potilaslähtöisiä ohjaus- ja tukimenetelmiä.

Abstract The aim of this study is to meet the need to have a better understanding of identity construction in the context of organizational change. With my narrative research, I add my voice to those researchers who appreciate language playing a key role in the formation of social reality, individual’s cognitive structure and sense of self. The question of how the participants in the study narrate themselves within the context of organizational change has guided conducting the study. The data for the study consists of 12 individuals’ narration in the contexts of various organizational changes. In this study organizational change means the social constructions the participants have constructed in their narration. Decided by the top management, in actual reality these organizational changes have been associated with personnel effects and negotiations complying with the co-operation act. I studied the narrated identity construction utilizing positioning, categorizing and expectation as analytical concepts in reading. The reading of the narrated data had six stages. In the last reading stage I sought answers as to how the main characters of the stories, Juha, Marjut and Arja, narrate the relation to themselves and the relation to others within the context of organizational change. I have used a narrative form for two reasons. Firstly, in order to deepen my own understanding as to how and why the narrated identity is constructed as it is. Secondly, with a narrative study, I have been able to expose the dynamic nature in the construction of context and identity more clearly than with a traditional research text. The readings of narrative data preceding my narrative writing have, however, affected the construction of my chosen three stories, the method of writing them, the chosen citations and interpretation. This study will lead to a better understanding of how an individual’s self is constructed in relation to others in the organization where the individual works. My study suggests that, due to its open nature, an organizational change increases the individual’s need to narrate the individual’s self, who I am, how I have become me and what my possible future selves will be like. The study discloses needs lying in the background of the narration in the context of organizational change; the need to raise self-esteem, to maintain the feeling of command and control, to hold on to the moral order, to decrease uncertainty and to maintain continuity. In addition to this, the study uncovers the struggle for one’s own identity. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tehtävänä on vastata tarpeeseen ymmärtää nykyistä paremmin identiteettien rakentumista organisaatiomuutoksen kontekstissa. Liityn kerronnallisella tutkimuksellani niiden tutkijoiden joukkoon, jotka ajattelevat kielellä olevan keskeisen merkityksen sosiaalisen todellisuuden, yksilön tiedollisten rakenteiden ja itseymmärryksen muotoutumisessa. Kysymys siitä, miten tutkimukseen osallistuvat kertovat itsensä organisaatiomuutoksen kontekstissa, on ohjannut tutkimuksen tekemistä. Tutkimusaineisto on koostunut 12 henkilön kerronnasta eri organisaatiomuutosten konteksteissa. Organisaatiomuutoksella on tässä tutkimuksessa tarkoitettu niitä sosiaalisia konstruktioita, joita tutkimukseen osallistuvat ovat rakentaneet kerronnassaan. Reaalisessa todellisuudessa nämä organisaatiomuutokset ovat olleet ylimmän johdon päättämiä, niihin on liittynyt henkilöstövaikutuksia ja yhteistoimintalain mukaisia neuvotteluja. Olen tutkinut kerrotun identiteetin rakentumista käyttäen luennassa positiointia, kategorisointia ja odotusta analyyttisina käsitteinä. Kerrotun aineiston luenta on ollut kuusivaiheinen. Viimeisessä luentavaiheessa olen hakenut vastauksia siihen, miten tarinoiden päähenkilöt Juha, Marjut ja Arja kertovat suhteen omaan itseensä ja suhteen toisiin organisaatiomuutoksen kontekstissa. Olen käyttänyt tarinallista muotoa kahdesta syystä. Ensinnäkin syventääkseni omaa ymmärrystäni siitä, miten ja miksi kerrottu identiteetti rakentuu kerrotunlaiseksi. Toiseksi olen saanut tarinamuotoisella esittämisellä perinteistä tutkimustekstiä selkeämmin esille kontekstin ja identiteetin rakentumisen dynaamisen luonteen. Valitsemieni kolmen tarinan rakentamiseen, niiden kirjoittamisen tapaan, valittuihin sitaatteihin ja tulkintaan ovat kuitenkin vaikuttaneet tarinoiden kirjoittamista edeltäneet kerronnallisen aineiston luennat. Tämä tutkimus lisää ymmärrystä siitä, miten yksilön minuus rakentuu suhteessa toisiin organisaatiossa, jossa hän työskentelee. Tutkimuksessani ehdotan, että organisaatiomuutos lisää avoimen luonteensa vuoksi yksilön tarvetta kertoa minuuttaan, sitä kuka minä olen, miten olen tullut minuksi ja millaisia ovat mahdolliset tulevat minuuteni. Tutkimus tuo esiin ne tarpeet, jotka organisaatiomuutoksen kontekstissa ovat kerronnan taustalla; tarve kohottaa itsetuntoa, säilyttää hallinnan ja kontrollin tunnetta, pitää kiinni moraalijärjestyksestä, pienentää epävarmuutta ja ylläpitää jatkuvuutta. Lisäksi näkyviin tulee taistelu oman identiteetin puolesta.

Abstract Children start to use the Internet ever-earlier, which is problematic as it has not been established that young children have the capacity to engage online safely. In this thesis I concentrate on how Finnish children aged 10-12 approach and enact online safety, how their online safety is mediated at home and in schools, and how this mediation could be supported. I use mostly qualitative data collection and analysis methods. I use Nexus analysis as my theoretical lens, as it suits research where focus is on complex social action. Children who participated in my research reported being skilled in online safety. They have confidence in their skills; as do parents and teachers, to a lesser extent. Children also mediate online safety within their own groups. At home, children’s Internet use is monitored and restricted, but parents favour active mediation such as talking and offering help. Technical parental controls are unpopular. To some extent, children and parents disagree on how much parental mediation is provided. In schools, restriction and monitoring are employed, e.g., concerning smartphones, but focus is on active mediation. Teachers believe the message is best received when tied to children’s experiences. Children say they like learning while doing, and hope for a positive tone and concrete advice from online safety education. Schools connect different actors in a dialogue concerning children’s online safety, but division of responsibilities seems blurry. Teachers feel alone in deciding how online safety is taught and wish for support. My results provide implications regarding how we design mediational means for ensuring children’s online safety. When mediating online safety, adults are balancing between necessary control, loving trust, and involvement. While some control is called for, I encourage adults to become involved in children’s online lives, and to build trusting relationships. To support online safety mediation at home, I suggest a combination of technical and active mediation that serves both parents’ and children’s interests, gives parents tools for ensuring children’s safety, and facilitates trust building between family members. To support online safety mediation at school, I suggest a more systematic approach to online safety, as well as teaching practices that facilitate active mediation, fit the children's world, and appeal to teachers. / Tiivistelmä Lapset aloittavat netinkäytön yhä nuorempana, mikä on ongelmallista, koska pienten lasten kyky toimia verkossa turvallisesti on vaillinaista. Väitöskirjassa tarkastelen kuinka suomalaiset 10-12-vuotiaat lapset lähestyvät nettiturvallisuutta, kuinka sitä toteutetaan kotona ja kouluissa ja kuinka nettiturvallisuuden toteuttamista voidaan tukea. Käytän tutkimuksessa pääosin laadullisia tiedonkeruu- ja analysointimetodeja. Teoreettisena linssinä käytän monimutkaisen sosiaalisen toiminnan tutkimiseen soveltuvaa neksusanalyysiä. Tutkimukseeni osallistuneet lapset suhtautuvat itse luottavaisesti taitoihinsa nettiturvallisuuden suhteen, kuten myös vanhemmat ja opettajat, joskin vähäisemmässä määrin. Lapset toteuttavat nettiturvallisuutta myös omissa ryhmissään. Kotona seurataan ja rajoitetaan lasten netinkäyttöä, mutta suositaan nk. aktiivista lähestymistapaa, kuten lapsille puhumista ja avun tarjoamista. Tekninen valvonta ei ole suosittua. Lapset ovat jossain määrin eri mieltä vanhempien kanssa siitä, kuinka paljon vanhemmat tukevat heidän nettiturvallisuuttaan. Kouluissa seurataan ja rajoitetaan mm. älypuhelinten käyttöä, mutta suositaan aktiivista lähestymistapaa. Opettajat uskovat lasten omaksuvan viestin parhaiten sidottuna omiin kokemuksiin. Lapset kertovat pitävänsä tekemällä oppimisesta. Opetukselta he toivovat positiivista sävyä ja konkreettisia neuvoja. Koulut yhdistävät toimijoita vuoropuheluun lasten nettiturvallisuudesta, mutta vastuunjako on epäselvää. Opettajat kokevat olevansa yksin päättämässä siitä, miten nettiturvallisuutta opetetaan ja he kaipaavat tukea. Tuloksillani on vaikutusta siihen, millaisia keinoja kehitämme lasten nettiturvallisuuden varmistamiseksi. Vaikka valvonta ja rajoitukset ovat joskus tarpeen, kannustan tarpeellisen valvonnan, rakastavan luottamuksen ja yhdessä tekemisen välillä tasapainoilevia aikuisia osallistumaan lasten nettielämään ja rakentamaan heihin luottamuksellisia välejä. Nettiturvallisuuden tukemiseksi kotona ehdotan teknisen ja aktiivisen lähestymistavan yhdistelmää, joka palvelee sekä vanhempien että lasten etuja, auttaa vanhempia varmistamaan lasten turvallisuutta ja helpottaa luottamuksen rakentamista. Nettiturvallisuuden tukemiseksi kouluissa ehdotan järjestelmällistä otetta sekä opetuskäytäntöjä, jotka vetoavat opettajiin, helpottavat aiheen aktiivista lähestymistä ja sopivat lasten maailmaan.

Diss. -- Turun yliopisto.

Abstract Social commerce is an emerging phenomenon and consumers’ acceptance of it has set a challenge for marketing today. The proliferation of Web 2.O technologies has brought consumers to spend most of the time online at different platforms of social media to connect with their family and friends. These mere connectivity, entertainment, and socialization platforms possess a huge potential to drive businesses. The main premise here is that social networking sites have been tremendously popular, especially Facebook, which has led to more integration of consumers and retailers. Consumers, unintentionally or subconsciously, are coming across information about their preferred brands at Facebook and their decision making is influenced through this. In this regard, a study is required that examines consumers’ acceptance behavior in social commerce settings. This dissertation contributes to the existing knowledge of the new phenomenon of social commerce in marketing literature. It highlights the consumers’ aspects of the acceptance of social commerce and contributes to the theoretical discussions on three levels: (i) it provides a general framework for engaging consumers online through traditional means (e-commerce) and new means (social commerce); (ii) it identifies the various consumer segments present at the most popular social networking site, Facebook; and finally (iii) it extends the recently devised model—the unified theory of acceptance and use of technology (UTAUT2)—with constructs such as trust, perceived security, and perceived privacy in order to identify consumers’ trust in the new stream of social commerce. The main aim of this study is to understand consumers’ acceptance of social commerce empirically, in a way that enlightens the theoretical implications and enables managers to devise strategies accordingly in this new age of social commerce. To this end, data has been collected from three countries—Italy, Pakistan, and Australia—in order to have a diverse perspective on consumers around the world. The data comes from consumers who participate in social commerce and whose shopping decisions are influenced by Facebook. As social commerce is a rather new and unstructured phenomenon, this dissertation focused on the consumers’ perspective and the most popular social networking site, Facebook, thus providing a baseline theoretical model of further research with different categories, target audiences, and constructs. / Tiivistelmä Sosiaalinen kaupankäynti on nouseva ilmiö, ja kuluttajien hyväksyntä sitä kohtaan herättää haasteen nykypäivän markkinoinnille. Web 2.0-teknologioiden määrän räjähdysmäinen kasvu on saanut kuluttajat viettämään suurimman osan ajastaan sosiaalisen median eri alustoilla. Yhteydenpidon, viihteen sekä sosiaalisen kanssakäymisen alustat pitävät hallussaan valtavan liiketoimintapotentiaalin. Sosiaalisten yhteisöpalveluiden, etenkin Facebookin äärimmäinen suosio on johtanut integraatioon kuluttajien ja vähittäiskaupan välillä. Facebookissa kuluttajat, tietoisesti tai alitajuisesti, törmäävät informaatioon suosikkibrändeistään, mikä vaikuttaa heidän päätöksentekoonsa. Näin ollen on muodostunut tarve tutkia kuluttajien hyväksyntäkäyttäytymistä sosiaalisen kaupankäynnin kontekstissa. Tämä tutkielma edistää olemassa olevaa tietämystä sosiaalisen kaupankäynnin ilmiöstä markkinoinnin kirjallisuudessa. Se korostaa kuluttajanäkökulmaa sosiaalisen kaupankäynnin hyväksynnässä sekä osallistuu akateemiseen keskusteluun kolmella tasolla: i) tarjoamalla yleisen viitekehyksen kuluttajien sitouttamiseksi verkossa sekä perinteisin (verkkokaupankäynti) että uusin (sosiaalinen kaupankäynti) keinoin, ii) tunnistamalla tämän hetken suosituimman yhteisöpalvelu Facebookin erilaiset kuluttajasegmentit sekä iii) laajentamalla äskettäin laadittua yhtenäistä teoriamallia teknologian hyväksynnästä sekä käytöstä (UTAUT2), joka pyrkii tunnistamaan kuluttajien luottamusta sosiaaliseen kaupankäyntiin muun muassa luottamuksen ja koetun turvallisuuden sekä yksityisyyden rakenteiden kautta. Tutkimuksen pääasiallinen tavoite on saavuttaa ymmärrystä kuluttajien sosiaalisen kaupankäynnin hyväksynnästä empiirisesti, valaisten teoreettisia johtopäätöksiä sekä edistäen liikkeenjohdon mahdollisuuksia asianmukaisten strategioiden laadintaan sosiaalisen kaupankäynnin aikakaudella. Tähän mennessä aineistoa on kerättyä kolmesta maasta – Italiasta, Pakistanista ja Australiasta – monimuotoisen ja maailmanlaajuisen kuluttajaperspektiivin saavuttamiseksi. Data on kerätty sosiaaliseen kaupankäyntiin osallistuvilta kuluttajilta, joiden ostopäätökseen Facebook vaikuttaa. Sosiaalisen kaupankäynnin ollessa vielä suhteellisen uusi ja epämuodollinen ilmiö, tämä kuluttajanäkökulmaan suosituimmassa sosiaalisessa yhteisöpalvelussa Facebookissa keskittyvä tutkielma tarjoaa jatkotutkimuksia varten perustan teoreettiselle mallille eri kategorioineen, kohdeyleisöineen sekä rakenteineen.

Abstract This research project explores how notions of Canadian exceptionalism are being challenged and/or reproduced in responses of students of seven Canadian universities to a survey related to internationalization of higher education. The study analyses data from surveys (n=1451) completed by undergraduate students in different disciplines collected between 2013 and 2015. This data is part of a larger database of surveys that was developed within the Ethical Internationalization in Higher Education (EIHE) research project (2012–2016). This research adopts a mixed-methods approach to the analysis of quantitative and qualitative data. A post-representational approach to the methodology of social cartography is used to map two facets of the data. These facets are the general discursive field in which various exceptionalist tendencies are being contested and/or reproduced, and the multiple dimensions of articulations of exceptionalist tendencies. Canadian exceptionalism is in this research understood as a complex set of self-constitutive discursive practices, policies, self-perceptions and assumptions that simultaneously affirm and construct an imaginary of Canadian society and Canadian nationals as morally, ethically and culturally superior by exalting both the nationals’ and the nation-state’s inherent character as already good global citizens. Exceptionalism is used as an umbrella term that joins together several problematic aspects of unexamined ennobled narratives about the nation and national subjects. In this research the concept of exceptionalism is developed by drawing on multiple critiques of different aspects of liberal subjectivities. The findings suggest that exceptionalist tendencies and articulations can be observed in the responses of both international and Canadian students. They also suggest that while critical thinking and engagement with diversity are valued highly by almost all students, the responses in the survey exhibit a high level of ambivalence in terms of how (and to what extent) critical thinking is deployed, while diversity is often constructed in commodified ways that seem to indicate a desire for consumption of the Other’s difference for personal and/or national benefit. / Tiivistelmä Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kanadalaista poikkeuksellisuutta koskevien käsitysten haastamista ja/tai toisintamista seitsemän kanadalaisen yliopiston opiskelijoiden vastauksissa kyselyyn, joka liittyi korkeakoulutuksen kansainvälistymiseen. Aineisto (n=1451) on kerätty eri alojen kandidaattivaiheen opiskelijoilta vuosina 2013–2015 ja se on osa laajempaa Ethical Internationalization in Higher Education (EIHE) -projektissa (2012–2016) syntynyttä kyselytietokantaa. Tutkimuksessa hyödynnetään monimenetelmällistä lähestymistapaa laadullisen ja määrällisen aineiston analyysiin. Aineistoa kartoitetaan kahdesta näkökulmasta jälkiedustuksellisen sosiaalisen kartografian avulla. Nämä näkökulmat ovat 1) yleinen diskursiivinen kenttä, jossa erilaisia poikkeuksellisuuden tendenssejä haastetaan ja/tai toisinnetaan ja 2) poikkeuksellisuuden tendenssien artikulaatiot ja niiden moninaiset ulottuvuudet. Kanadalainen poikkeuksellisuus ymmärretään tässä tutkimuksessa monimutkaiseksi rakennelmaksi itseään toteuttavia diskursiivisia käytäntöjä, toimintatapoja sekä ihmisten käsityksiä ja oletuksia itsestään, jotka samanaikaisesti vahvistavat ja rakentavat kuvitelmaa kanadalaisesta yhteiskunnasta ja Kanadan kansalaisista moraalisesti, eettisesti ja kulttuurisesti ylempiarvoisina ihmisinä ylistämällä kansalaisten ja kansallisvaltion luonnetta luonnostaan hyvinä maailmankansalaisina. Poikkeuksellisuutta käytetään ylemmän tason terminä, joka nostaa esiin useita ongelmallisia näkökulmia tutkimattomiin kansakuntaa ja kansalaisia koskeviin ylevyyden narratiiveihin. Poikkeuksellisuuden konseptia rakennetaan tässä tutkimuksessa viimeaikaisen liberaalin subjektiivisuuden eri näkökulmia koskevan kritiikin pohjalta. Tulokset viittaavat siihen, että poikkeuksellisuuden tendenssejä ja artikulaatioita esiintyy sekä ulkomaisten että kanadalaisten opiskelijoiden vastauksissa. Vaikka tulosten perusteella lähes kaikki opiskelijat arvostavat vastauksissaan kriittistä ajattelua ja moninaisuuden kohtaamista, vastauksista välittyy hyvin ristiriitainen näkemys siitä, miten (ja missä määrin) kriittistä ajattelua lopulta hyödynnetään. Tällöin diversiteetti jäsentyy usein kulutushyödykkeen tavoin osoittaen ilmeistä halua käyttää toisen erilaisuutta oman ja/tai kansallisen edun hyväksi.

Abstract This research explores social entrepreneurship within the Islamic context through a number of perspectives. While there has been plenty of scientific research on social entrepreneurship during the last decades, non-Western settings are largely missing from academic research. Nevertheless, social entrepreneurship is also practiced in non-Western nations, no less so in the GCC countries. This research explores the multifaceted nature of social entrepreneurship within the Islamic GCC context through three qualitative research papers. The strong role and influence of social entrepreneurship was seen as the connecting theme between these three papers. Social entrepreneurship comes in many shapes and sizes and is visible at many levels of organization. Nation states display it as do even wider, shared belief systems. The multifaceted nature of social entrepreneurship is revealed when approached from several perspectives. The first paper approaches it from a social and commercial perspective, utilizing a case study method. The second paper is a conceptual paper that approaches social entrepreneurship from a more religious and philanthropic perspective by focusing on zakat. In the third paper, social entrepreneurship is studied from the perspective of leadership and state using a historical case study. The findings of these three papers reveal that the interaction between the different functions of social entrepreneurs is both complex and multifaceted. One of the reasons for this is that the boundaries within which the social entrepreneurs operate are highly multidimensional. The Islamic context encompasses both institutional entrepreneurship and Islamic philanthropy, and sees them as essential and often also inseparable parts of it - perhaps even more so than in a Western context. This research shows that the state has a strong supporting role in social entrepreneurship and even acts as social entrepreneur. Thus, in the Islamic context, the effects of social entrepreneurship (through zakat institutions) actually foster the interaction and spread of social entrepreneurs, institutional entrepreneurs and Islamic philanthropists across multiple institutional spheres. / Tiivistelmä Tässä väitöskirjassa tutkitaan sosiaalista yrittäjyyttä islamilaisessa kontekstissa useasta eri perspektiivistä. Vaikka viimeisten vuosikymmenten aikana on tehty paljon akateemista tutkimusta sosiaalisesta yrittäjyydestä, tutkimus länsimaiden ulkopuolisisissa konteksteissa on ollut hyvin vähäistä. Siitä huolimatta sosiaalista yrittäjyyttä on harjoitettu myös muualla kuin länsimaissa, kuten myös Persianlahden arabivaltioissa, GCC maissa. Tämä tutkimus käsittelee sosiaalisen yrittäjyyden monitahoista ilmentymää islamilaisissa GCC maissa kolmen kvalitatiivisen artikkelin kautta. Sosiaalisen yrittäjyyden vahva rooli ja sen erilaiset vaikutukset ovat yhdistävä teema näissä kolmessa artikkelissa. Sosiaalinen yrittäjyys ilmenee monessa eri muodossa ja eri kokoisissa yrityksissä ja sen vaikutus on nähtävissä useissa organisaation eri tasoissa. Sosiaalista yrittäjyyttä on havaittavissa myös valtiotasolla ja jopa suuremmissa uskomuskunnissa. Sosiaalisen yrittäjyyden monitahoisuus ilmenee, kun sitä lähestytään useasta perspektiivistä. Ensimmäinen artikkeli lähestyy tätä ilmiötä sosiaalisesta ja kaupallisesta perspektiivistä hyödyntäen tapaustutkimusta tutkimusmenetelmänä. Toinen tutkimusartikkeli on käsitteellinen tutkimus, joka lähestyy sosiaalista yrittäjyyttä enemmän uskonnollisesta ja filantropisesta lähtökohdasta keskittymällä zakat-käsitteeseen. Kolmannessa artikkelissa sosiaalista yrittäjyyttä tutkitaan johtamisen ja valtiotason näkökulmista historiallisen tapaustutkimusmenetelmän avulla. Tutkimuksen tulokset paljastavat, että vuorovaikutus sosiaalisten yrittäjien eri toimintojen välillä on sekä monimutkaista että monitahoista. Yksi selitys tälle on, että rajapinta jonka puitteissa sosiaaliset yrittäjät toimivat, on erittäin moniulotteinen. Institutionaalinen yrittäjyys ja islamilainen filantropia ovat erottamaton osa sosiaalista yrittäjyyttä islamilaisessa kontekstissa, ehkä jopa suuremmassa määrin kuin länsimaisissa konteksteissa. Tämä tutkimus osoittaa että valtiolla on vahva avustava rooli sosiaalisessa yrittäjyydessä ja valtio voi jopa käyttäytyä sosiaalisen yrittäjän tavoin. Täten sosiaalisen yrittäjyyden vaikutus islamilaisessa kontekstissa (zakat-instituution kautta) vahvistaa sosiaalisten yrittäjien, institutionaalisten yrittäjien ja islamilaisten filantrooppien vuorovaikutusta ja vaikutusvallan leviämistä yli instituutiorajojen.

Abstract Social information use is a widespread phenomenon across the animal kingdom and it affects various important aspects of animal behaviour. Animals observe and copy the behaviour of conspecifics and other species on the same trophic level in their own decision-making, e.g., in habitat or mate choice. Copying is adaptive only when it is selective. Thus, it would be important to understand when and which individuals should copy others, and which individuals they choose to copy and what are the consequences of social information use. In this thesis, I experimentally study these questions in wild animals living in natural conditions. By simulating arbitrary preference of great tits (Parus major), I demonstrated that the portrayed fitness does not affect the nest site choices of conspecifics, but the tit pairs with an old male prefer the nest site choices of good and poor conspecifics. Social information use among tits appears to be age- and sex-dependent. Pied flycatchers (Ficedula hypoleuca), however, selectively copy or reject a novel nest site feature preference (symbol attached to the nest box) of great tits experimentally manipulated to exhibit high or low fitness (clutch size), respectively. By offering pied flycatchers choice in nest boxes with alternative contents, I showed that nest take-overs of flycatchers are not a form of social information use, but seem to result from the reduced building effort required. Furthermore, by conducting a decoy and playback experiment, I showed that great tits covered eggs more efficiently in the presence of pied flycatchers. One function of egg covering behaviour seems to be a counter-adaptation to reduce information parasitism by pied flycatchers. My results demonstrate that the social transmission of behaviours across species can be highly selective in response to observed fitness, plausibly making the phenomenon adaptive. In contrast with the current theory of species coexistence, overlap between realized niches of species could dynamically increase or decrease, depending on the observed success of surrounding individuals. The social information revealed by success and behaviour of animals is a resource that can be used or concealed. It is a new kind of evolutionary and ecological factor which may affect the formation of ecosystems and species coevolution. / Tiivistelmä Sosiaalinen informaationkäyttö on yleinen ilmiö eläinkunnassa, ja sitä tavataan aina hyönteisistä valaisiin. Yksilöt tarkkailevat ja kopioivat sekä lajitovereiden että toisen ekologialtaan samankaltaisen lajin yksilöiden käyttäytymistä erilaisissa tilanteissa, kuten pesäpaikan tai parittelukumppanin valinnassa. Sosiaalinen informaationkäyttö on adaptiivista ainoastaan ollessaan valikoivaa. Siksi on tärkeää selvittää kenen, koska ja ketä kannattaa kopioida, ja mitä ekologisia ja evolutiivisia seurauksia siitä koituu informaation lähteelle ja käyttäjälle. Väitöskirjassani tutkin kokeellisesti informaation hankkijan (kirjosieppo Ficedula hypoleuca) valikoivaa kopioimista ja siitä mahdollisesti johtuvaa informaation lähteen (talitiainen Parus major) vasta-adaptaatiota luonnonoloissa. Symbolikokeilla selvitin, että talitiaisten lajinsisäinen kopiointi on iästä ja sukupuolesta riippuvaa, mutta informaationlähteen havaittu kelpoisuus ei vaikuta kopioinnin todennäköisyyteen. Kirjosiepot puolestaan kopioivat valikoivasti keinotekoisesti luotuja tiaisten mieltymyksiä pesäpönttöön kiinnitettyjä symboleja kohtaan, riippuen tiaisten havaitusta manipuloidusta kelpoisuudesta (munamäärästä pesässä). Siepot kopioivat tiaisia, joiden pesässä on paljon munia (13 munaa), ja rejektoivat tiaisia (valitsevat vaihtoehtoisen symbolin), joilla munia on vähän (5 munaa). Tarjoamalla kirjosiepoille vaihtoehtoisia pesäpönttöjä osoitin, että sieppojen luontainen mieltymys vallata ja rakentaa pesänsä toisten pesien päälle ei ole sosiaalisen informaationkäytön muoto, vaan se näyttää olevan pesänrakennuksen kustannusten minimointia. Playback-kokeilla osoitin, että talitiaisten munienpeittelykäyttäytymisellä on useita funktioita. Se on vasta-adaptaatio kirjosiepon informaatioloisintaa vastaan ja toimii mahdollisesti suojana kylmää vastaan. Väitöskirjani tulokset osoittavat, että eläinten käyttäytymisen paljastama sosiaalinen informaatio on resurssi, jota voidaan hyödyntää tai salata. Se on myös uudenlainen ekologinen ja evolutiivinen tekijä, joka vaikuttaa eliöyhteisöjen muodostumiseen ja lajien koevoluutioon. Lajienvälinen valikoiva sosiaalinen informaationkäyttö -hypoteesi haastaa nykyisen koevoluutioteorian. Se ennustaa, että informaatiota hyödyntävän lajin ja informaationlähteen ominaisuudet voivat joko samankaltaistua tai erilaistua, informaationlähteen havaittavasta menestyksestä riippuen.