Abstract Nowadays, the locus of innovations is in research and development (R&D) networks formed by companies, research agencies, universities, and governmental agencies. Innovation is seen as a source of success of corporations, nations and communities, and therefore there is a long tradition for R&D research and innovation research. Networking is the answer for the changed environment caused by globalisation, fragmentation of the knowledge base and specification of the research into several fields that cause increased financial resource and capability demand for the actors developing new offerings. Collaboration in R&D networks is necessary because resources, expertise, and capabilities are not possessed and capable of being managed by single actors. R&D networks may emerge from among willing actors or intentionally by active actors or based on existing social or strategic relationships of actors. This study focuses on intentional R&D nets and managing in these R&D nets. This study describes and understands, firstly how managing in net is conducted during R&D net formation and collaboration, secondly what benefits are achieved, and thirdly what challenges are noted in relation to managing in R&D nets. Managing in R&D nets is seen to consist of managerial processes and roles for managing. Managing in R&D nets is studied in two phases, firstly empirically in four (4) peer-reviewed papers. The papers stem from a single longitudinal case study of managing in an R&D net. The case study includes both a historical and a follow-up time perspective. Secondly, as the studies have been published between 2005 and 2008, their results needed to be compared to more novel and contemporary findings to show the contribution. Hence, in the second phase, a systematic literature review covering studies on R&D and innovation network management published between 2004–14 is conducted. Thereafter and based on the comparison to contemporary research, the findings of this study that are supported, contradicted and/or still novel are discussed. The novel findings of this study are the following. Firstly, this study extends the time frame of managing in R&D nets. Secondly, it proposes a process model for understanding R&D net formation and collaboration, based on overlapping, simultaneous and iterative activities in R&D net. Thirdly, as a novel finding, this study creates a conceptual framework for depicting and typologising roles for managing in R&D nets. Finally, this study extends the understanding of benefits and challenges of managing in R&D nets. This study provides recommendations both for managers as well as for research of managing in R&D nets. / Tiivistelmä Innovaatiot syntyvät yritysten, yliopistojen, tutkimuslaitosten ja julkisten toimijoiden verkostoissa. Innovaatiot ovat yritysten, yhteisöjen ja kansojen menestyksen lähde, joten niiden tutkimuksella on pitkät perinteet. Verkostomaisella tuotekehitystoiminnalla uusien innovaatioiden: tuotteiden ja palveluiden kehittäjät vastaavat markkinoiden globalisaation, tutkimuksen erikoistumisen ja tiedon fragmentoitumisen aiheuttamaan tiedollisten ja taloudellisten resurssien vaatimusten kasvuun. Yhteistyö tutkimus- ja kehitysverkostoissa (T&K) on välttämätöntä, koska tarvittavat resurssit, osaaminen ja kyvykkyydet eivät ole yksittäisten toimijoiden hallussa tai hallittavissa. T&K-verkot voivat olla toimijoiden tarkoituksellisesti kokoamia, muodistua vapaasti toimijoiden havaitessa yhteiset intressit tai muodostua aikaisemmista verkostossa toimineiden toimijoiden sulautuessa tutkimaan ja kehittämään yhdessä. Tämä tutkimus keskittyy tarkoituksellisesti koottujen T&K-verkkojen tutkimus- ja kehitysverkkojen johtamiseen. Tämän tutkimuksen tavoitteena on kuvata, ymmärtää ja käsitteellistää: ensiksi, miten tutkimus- ja kehitysverkoissa johdetaan verkon muodostumisen ja varsinaisen tutkimus- ja kehitystoiminnan aikana, toiseksi mitä etuja tutkimus- ja kehitysverkon johtamisella on verkon toimijoille ja kolmanneksi, mitä haasteita tutkimus- ja kehitysverkon johtamisessa on ja kolmanneksi, T&K-verkkojen johtaminen kattaa tässä tutkimuksessa johtamisen prosessit ja johtamisen rooli. T&K-verkkojen johtamista tutkitaan kahdessa vaiheessa, ensiksi empiirisesti neljän (4) vertaisarvioidun tutkimuspaperin avulla. Tutkimuspaperit perustuvat yhden tapauksen pitkittäistutkimukseen T&K-verkoissa johtamisesta. Tapaustutkimuksessa tarkastellaan tapausta seuranta- ja historiatutkimuksen aikaperspektiivistä. Toiseksi, koska tutkimuspaperien julkaiseminen on ajoittunut vuosille 2005-2008, tulee niiden tuloksista johdettava kontribuutio verrata uudemman aikalaiskirjallisuuden kanssa. Tästä johtuen tutkimuksen toisessa vaiheessa on toteutettu järjestelmällinen kirjallisuuskatsaus vuosien 2004–2014 verkostojen johtamisen kirjallisuudesta. Sen jälkeen ja systemaattisen kirjallisuuskatsauksen vertailuun perustuen, keskustellaan tämän tutkimuksen tuloksista, jotka tukevat, kiistävät ja/tai esittävät yhä uusia tutkimustuloksia. Uusina tuloksia tämä tutkimus esittää T&K-verkkojen muodostumisen ja tuotekehitysyhteistyön johtamisen prosessin tarkastelujakson muutoksia. Toiseksi tutkimus esittää mallin T&K-verkkojen muodostumisen ja tuotekehitysyhteistyön aikaisen johtamisen mallin. Kolmanneksi tutkimus esittää T&K-verkkojen johtamisen roolien tyypittely ja analysointimallin. Lopuksi tutkimus esittää tutkimuksessa havaittuja T&K-verkkojen johtamisen etuja ja haittoja. Tämä tutkimus antaa suosituksia liikkeenjohtajille sekä tulevalle T&K-verkoissa tapahtuvan johtamisen tutkimukselle.

Abstract The aim of this study is to meet the need to have a better understanding of identity construction in the context of organizational change. With my narrative research, I add my voice to those researchers who appreciate language playing a key role in the formation of social reality, individual’s cognitive structure and sense of self. The question of how the participants in the study narrate themselves within the context of organizational change has guided conducting the study. The data for the study consists of 12 individuals’ narration in the contexts of various organizational changes. In this study organizational change means the social constructions the participants have constructed in their narration. Decided by the top management, in actual reality these organizational changes have been associated with personnel effects and negotiations complying with the co-operation act. I studied the narrated identity construction utilizing positioning, categorizing and expectation as analytical concepts in reading. The reading of the narrated data had six stages. In the last reading stage I sought answers as to how the main characters of the stories, Juha, Marjut and Arja, narrate the relation to themselves and the relation to others within the context of organizational change. I have used a narrative form for two reasons. Firstly, in order to deepen my own understanding as to how and why the narrated identity is constructed as it is. Secondly, with a narrative study, I have been able to expose the dynamic nature in the construction of context and identity more clearly than with a traditional research text. The readings of narrative data preceding my narrative writing have, however, affected the construction of my chosen three stories, the method of writing them, the chosen citations and interpretation. This study will lead to a better understanding of how an individual’s self is constructed in relation to others in the organization where the individual works. My study suggests that, due to its open nature, an organizational change increases the individual’s need to narrate the individual’s self, who I am, how I have become me and what my possible future selves will be like. The study discloses needs lying in the background of the narration in the context of organizational change; the need to raise self-esteem, to maintain the feeling of command and control, to hold on to the moral order, to decrease uncertainty and to maintain continuity. In addition to this, the study uncovers the struggle for one’s own identity. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tehtävänä on vastata tarpeeseen ymmärtää nykyistä paremmin identiteettien rakentumista organisaatiomuutoksen kontekstissa. Liityn kerronnallisella tutkimuksellani niiden tutkijoiden joukkoon, jotka ajattelevat kielellä olevan keskeisen merkityksen sosiaalisen todellisuuden, yksilön tiedollisten rakenteiden ja itseymmärryksen muotoutumisessa. Kysymys siitä, miten tutkimukseen osallistuvat kertovat itsensä organisaatiomuutoksen kontekstissa, on ohjannut tutkimuksen tekemistä. Tutkimusaineisto on koostunut 12 henkilön kerronnasta eri organisaatiomuutosten konteksteissa. Organisaatiomuutoksella on tässä tutkimuksessa tarkoitettu niitä sosiaalisia konstruktioita, joita tutkimukseen osallistuvat ovat rakentaneet kerronnassaan. Reaalisessa todellisuudessa nämä organisaatiomuutokset ovat olleet ylimmän johdon päättämiä, niihin on liittynyt henkilöstövaikutuksia ja yhteistoimintalain mukaisia neuvotteluja. Olen tutkinut kerrotun identiteetin rakentumista käyttäen luennassa positiointia, kategorisointia ja odotusta analyyttisina käsitteinä. Kerrotun aineiston luenta on ollut kuusivaiheinen. Viimeisessä luentavaiheessa olen hakenut vastauksia siihen, miten tarinoiden päähenkilöt Juha, Marjut ja Arja kertovat suhteen omaan itseensä ja suhteen toisiin organisaatiomuutoksen kontekstissa. Olen käyttänyt tarinallista muotoa kahdesta syystä. Ensinnäkin syventääkseni omaa ymmärrystäni siitä, miten ja miksi kerrottu identiteetti rakentuu kerrotunlaiseksi. Toiseksi olen saanut tarinamuotoisella esittämisellä perinteistä tutkimustekstiä selkeämmin esille kontekstin ja identiteetin rakentumisen dynaamisen luonteen. Valitsemieni kolmen tarinan rakentamiseen, niiden kirjoittamisen tapaan, valittuihin sitaatteihin ja tulkintaan ovat kuitenkin vaikuttaneet tarinoiden kirjoittamista edeltäneet kerronnallisen aineiston luennat. Tämä tutkimus lisää ymmärrystä siitä, miten yksilön minuus rakentuu suhteessa toisiin organisaatiossa, jossa hän työskentelee. Tutkimuksessani ehdotan, että organisaatiomuutos lisää avoimen luonteensa vuoksi yksilön tarvetta kertoa minuuttaan, sitä kuka minä olen, miten olen tullut minuksi ja millaisia ovat mahdolliset tulevat minuuteni. Tutkimus tuo esiin ne tarpeet, jotka organisaatiomuutoksen kontekstissa ovat kerronnan taustalla; tarve kohottaa itsetuntoa, säilyttää hallinnan ja kontrollin tunnetta, pitää kiinni moraalijärjestyksestä, pienentää epävarmuutta ja ylläpitää jatkuvuutta. Lisäksi näkyviin tulee taistelu oman identiteetin puolesta.

Abstract The purpose of this research was to develop a hypothetical model for the well-being of adolescent girls in Northern Finland. The participants were young girls between the ages of 13 and 16 living in the province of Lapland. In the first phase, data which was collected through girls' writings (n=117), described well-being and issues promoting and hindering it. In the second phase, girls were interviewed (n=19) about the meaning of seasonal changes, nature and animals relative to well-being. In the last phase three focus group interviews (n=17) were held. Based on the results of three phases, a hypothetical model was created of the wellbeing of adolescent girls in Northern Finland. The materials were analyzed by inductive content analysis. Based on the results of the first phase, well-being for the girls meant health as a resource, beneficial lifestyle, positive life course experiences, and favourable social relationships. Well-being was promoted by beneficial lifestyles, encouraging feelings, favorable social relationships and a pleasant state of being. Instead, well-being was hindered by factors that impaired health, negative personal feelings, conflicts in social relationships, and undesirable external factors. According to the results of the second phase, the participatory involvement with environment was formed from adaptation to seasonal changes, restorative nature and empowering interactivity with animals. In the third phase, natural environment that provides meaningful stimulus, winter which expresses participative and confrontational meanings and seasonal variations binding experiences was identified. The hypothetical model of well-being of adolescent girls in Northern Finland includes five dimensions, which were (1) health as an enabler, (2) the significance of social relationships, (3) acclimatization to the environments variation, (4) a harmonious connection with nature, and (5) a balanced experience of life. This research brings new knowledge of what the meanings of well-being represent for girls in the northern environment of Finland. The results can be utilized to promote the well-being of adolescent girls in a broad and multiprofessional way in nursing care. Information can also be used in social and healthcare education and in prioritizing resources for preventative actions leading to adolescents’ well-being. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää hypoteettinen malli pohjoissuomalaisten nuorten tyttöjen hyvinvoinnista. Tutkimukseen osallistujat olivat 13–16-vuotiaita Lapin maakunnassa asuvia nuoria tyttöjä. Ensimmäisessä vaiheessa tyttöjen kirjoitusten (n=117) avulla kuvattiin hyvinvointia ja sitä edistäviä ja ehkäiseviä tekijöitä. Toisessa vaiheessa tyttöjä (n=19) haastateltiin vuodenaikojen vaihteluiden, luonnon ja eläinten merkityksestä hyvinvoinnille. Viimeisessä vaiheessa toteutettiin fokusryhmähaastattelut (n=17). Näiden kolmen vaiheen tulosten perusteella muodostettiin hypoteettinen malli pohjoissuomalaisten nuorten tyttöjen hyvinvoinnista. Aineistot analysoitiin induktiivisella sisällön analyysillä. Ensimmäisen vaiheen tulosten mukaan hyvinvointi tarkoitti tytöille terveyttä voimavarana, suotuisia elintapoja, myönteistä kokemusta elämästä ja positiivisia sosiaalisia suhteita. Hyvinvointia edistivät myönteiset elämäntavat, rohkaisevat tuntemukset, suosiolliset sosiaaliset suhteet ja miellyttävät olotilat. Hyvinvointia estivät terveyttä heikentävät tekijät, omakohtaiset kielteiset tuntemukset, ristiriidat sosiaalisissa suhteissa ja epämieluisat ulkoiset asiat. Toisen vaiheen tulosten mukaan ympäristön osallistava vaikutus muodostui sopeutumisesta vuodenaikojen vaihteluihin, eheyttävästä luonnosta ja voimaannuttavasta vuorovaikutuksesta eläinten kanssa. Kolmannen vaiheen tulokset muodostuivat osallistavasta ja haastavasta talvesta, merkityksellisiä aistikokemuksia tarjoavasta luonnosta ja vuodenaikojen vaihteluiden sitovuudesta. Näiden vaiheiden perusteella muodostettu hypoteettinen malli pohjoissuomalaisten nuorten tyttöjen hyvinvoinnista sisälsi viisi ulottuvuutta kuvaavaa käsitettä, jotka olivat (1) terveys mahdollistajana, (2) sosiaalisten suhteiden merkityksellisyys, (3) mukautuminen elinympäristön muutoksiin, (4) harmonisoiva luontoyhteys ja (5) tasapainoinen kokemuksellisuus elämästä. Tämä tutkimus tuo uutta tietoa siitä, mitä hyvinvointi tarkoittaa pohjoisen toimintaympäristön tytöillä. Tuloksia voidaan hyödyntää laaja-alaisesti ja moniammatillisesti hoitotyössä, jossa edistetään nuorten tyttöjen hyvinvointia. Tietoa voidaan hyödyntää myös sosiaali- ja terveydenhuoltoalan koulutuksessa ja priorisoitaessa resursseja sellaiseen toimintaan, joka ennaltaehkäisee nuorten huonovointisuutta.

Abstract This study discusses what 7th grade pupils tell about their writing in a cross-curricular project. The aim is to open up pupils’ points of view about writing at school. The participants of the study were 11 boys and 15 girls who had started a music class in upper comprehensive school. The material of this study comprises essays and learning diaries produced by the participants, as well as individual and group interviews of the participants. The study takes a narrative approach in both theoretical and methodological questions when trying to interpret and understand how the pupils see writing from their point of view. Collaborative writing is based on narrative starting points, so that by the narrative process one can learn new things and produce more comprehensive stories. The multidimensional examination of the material is based on narrative analysis, combining both thematic and linguistic analyses. The results indicate that the pupils’ narration expresses different kinds of conceptions of writing. Besides the traditional and creative conceptions of writing, writing is also seen as social action. The participants’ development as writers seems to be significant when they express the goals of their writing. The challenges of writing are mainly associated with the writing process. The pupils seem to regard collaborative writing as an inspiring method that enables them to practice interaction skills, such as giving and getting constructive feedback. Collaborative writing makes it possible to constitute shared meanings and to produce collective narratives. This study addresses writing at upper comprehensive school from a new perspective, as the voices of pupils have so far been quiet. The study increases understanding about pupils’ writing and the meaning of collaborative writing. The results imply that in teaching it would be important to support the writing process of each pupil. For the teacher pupils’ narration offers ways to reflect on his or her work and to develop it. The results may be helpful in developing practical teaching of writing and the teacher education in general. / Tiivistelmä Tutkimuksessa tarkastellaan seitsemäsluokkalaisten kerrontaa kirjoittamisestaan oppiainerajat ylittävässä projektissa. Tavoitteena on avata oppilaiden näkökulmia koulukirjoittamiseen. Tutkimukseen osallistui yksitoista poikaa ja viisitoista tyttöä, jotka olivat aloittaneet opiskelun yläkoulun musiikkiluokalla. Aineisto koostuu oppilaiden laatimista Kirjoittajan polkuni -teksteistä, heidän ryhmä- ja yksilöhaastatteluistaan sekä oppimispäiväkirjoistaan. Kerronnallisuus on tutkimuksen teoreettinen ja menetelmällinen lähestymistapa, kun halutaan tulkita ja ymmärtää, millaisena kirjoittaminen näyttäytyy oppilaiden näkökulmasta. Yhdessä kirjoittaminen pohjautuu kerronnallisiin lähtökohtiin, jolloin kerronnan kautta opitaan uutta ja tuotetaan aiempaa kokonaisvaltaisempia kertomuksia. Tutkimusaineiston moniulotteinen tarkastelu perustuu kerronnalliseen analyysiin, jossa yhdistetään temaattista ja kielellistä analyysia. Tulokset osoittavat kerronnan ilmentävän erilaisia kirjoittamiskäsityksiä. Perinteisten ja itseilmaisua lähellä olevien käsitysten lisäksi kirjoittaminen näyttäytyy sosiaalisena toimintana. Kirjoittajana kehittyminen näyttää merkitykselliseltä kertojien esittäessä kirjoittamisensa tavoitteita. Kirjoittamisen haasteet liittyvät lähinnä kirjoitusprosessiin. Yhdessä kirjoittaminen osoittautuu projektissa oppilaita innostavaksi työtavaksi. Se mahdollistaa yhteistyötaitojen kehittämisen muun muassa rakentavan palautteen antamisen ja vastaanottamisen avulla. Yhdessä kirjoittaminen avaa mahdollisuuksia yhteisten merkitysten muodostamiseen ja yhteisöllisten kertomusten tuottamiseen. Tutkimus tarjoaa uuden näkökulman yläkoulun kirjoittamista koskevaan keskusteluun, jossa oppilaiden äänenpainoilla on ollut toistaiseksi vähän sijaa. Tutkimus lisää ymmärrystä oppilaiden kirjoittamisesta ja yhdessä kirjoittamisen merkityksestä. Opetuksessa on tärkeä tukea kaikkien oppilaiden kirjoitusprosessia. Oppilaiden kerronta avaa näkökulmia opettajan oman työn reflektointiin ja kehittämiseen. Tutkimustuloksia on mahdollista hyödyntää kirjoittamisen opetuksessa ja sen käytänteiden kehittämisessä sekä yleensä opettajankoulutuksessa.

Abstract The aim of this research is to provide more theoretical and practical knowledge and understanding on the process of teachers’ intercultural learning and the nature of intercultural competence in teachers’ work. It is a qualitative study based on various types of questionnaires and interviews collected from former ITE (Intercultural Teacher Education) students in the Department of Educational Sciences in the University of Oulu. The research consists of five articles and a summary part. The research falls with in the area of intercultural education. The theoretical framework of the research is based on critical pedagogy, various models of intercultural competence as well as various learning theories (transformative, experiential, sociocultural) which are seen as approaches that provide analytical and theoretical tools for understanding intercultural learning. Phenomenographical and narrative research approaches construct the methodological framework for the research. The data have been collected twice. The first data consist of open-ended questionnaires (15) and half-structured interviews (10). This set of data was analysed phenomenographically. The second data consist of 10 biographical interviews which are analysed narratively. The main results of the study suggest that, according to the conceptions of the research subjects, teachers’ intercultural competence is less related to specific skills and knowledge than it is comprised of a holistic approach to issues. It is perceived more as an ethical orientation to people, life and diversity, which guides a person’s thinking and behavior rather than an ability to perform something well in an intercultural environment. On the basis of the research, teachers’ intercultural learning processes differ, depending on the person’s background, living environment and other experiences. There does not seem to be only one theory that would comprehensively describe this varied process. Teachers’ intercultural learning is a process involving the combination of formal and informal learning. While it can be a gradual process affected by various life experiences, it sometimes occurs rather suddenly through crises and turning points as assumed in transformative theory. The significant roles of environment and other people for intercultural learning are obvious although individual self-reflection is needed as well. The research also highlights the importance of emotionally strong experiences for intercultural learning. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoitus on tuoda lisää teoreettista ja käytännöllistä tietoa ja ymmärrystä opettajien interkulttuurisen oppimisen prosessista sekä interkulttuurisen kompetenssin luonteesta. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen, ja se perustuu erityyppisiin kyselylomakkeisiin ja haastatteluihin, joita olen kerännyt entisiltä Oulun Yliopiston Kasvatustieteellisen tiedekunnan ITE (Interkulttuurinen opettajankoulutus) -ohjelman opiskelijoilta. Tutkimus koostuu viidestä artikkelista ja yhteenveto-osasta. Tutkimus sijoittuu interkulttuurisen kasvatuksen alueelle. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu kriittiseen pedagogiikkaan, interkulttuurisen kompetenssin malleihin sekä erilaisiin oppimisteorioihin (transformatiivinen, kokemuksellinen ja sosiokulttuurinen). Näiden teorioiden katson tarjoavan analyyttisiä ja teoreettisia välineitä interkulttuurisen oppimisen ymmärtämiseen. Tutkimusmetodologiana olen soveltanut fenomenografista ja narratiivista lähestymistapaa. Aineistoa olen kerännyt kahdesti. Ensimmäinen aineisto koostuu avoimista kyselylomakkeista (15) ja puolistrukturoiduista haastatteluista (10). Tämän aineiston analysoin fenomenografisesti. Toinen aineisto koostuu 10 elämänkerrallisesta haastattelusta, jotka analysoin narratiivisesti. Tutkimuksen päätulosten mukaan opettajat eivät koe interkulttuurista kompetenssia niinkään erityisinä taitoina tai tietoina vaan enemmän kokonaisvaltaisena lähestymistapana. Opettajien mukaan interkulttuurinen kompetenssi on ennen kaikkea eettinen orientaatio ihmisiä, elämää ja moninaisuutta kohtaan. Sen katsotaan ohjaavan ihmisen ajattelua ja toimintaa kokonaisvaltaisesti, eikä sitä siis nähdä pelkästään kykynä suorittaa jotain taitavasti monikulttuurisessa ympäristössä. Tutkimuksen tulosten pohjalta voidaan sanoa, että opettajien interkulttuurisen oppimisen prosessit ovat moninaisia riippuen henkilön taustasta, elinympäristöstä ja muista kokemuksista. Mikään kuvatuista oppimisteorioista ei näytä kokonaisvaltaisesti selittävän ja kuvaavan tätä moninaista prosessia. Opettajien kulttuurienvälinen oppiminen sisältää formaalia, informaalia ja nonformaalia oppimista. Se voi olla vähittäinen prosessi, johon erilaiset elämänkokemukset vaikuttavat pikkuhiljaaa. Se voi joskus tapahtua myös yhtäkkisesti kriisien ja elämänmuutosten kautta, kuten transformatiivisen oppimisen teoriassa oletetaan. Merkittävillä toisilla sekä ympäristöllä on interkulttuurisessa oppimisessa suuri rooli, vaikka yksilöllistäkin reflektiota tarvitaan. Tutkimuksessa nousi keskeiseksi myös tunneperäisesti vahvojen kokemusten merkitys interkulttuurisessa oppimisessa.

Abstract This thesis homes in on Anna-Liisa Antila-Kaljunen (1915–2006), a member of the first generation of the newly established Republic of Finland, exploring her life and work as artist and teacher educator. In addition to archival material, the thesis also utilizes personal recollections of Antila-Kaljunen. The principal aim of the thesis was to investigate how a female secondary school graduate of the 1930’s built a distinguished professional career in three fields: music, education and music education. Her term as the first publicly-elected organist of the Evangelical-Lutheran church made her a pioneer, whose status and professional competence were widely admired in contemporary press reports. Another aim involved comparing the education Antila-Kaljunen received to the development of musical education in Finland. Yet another strand of research examined the interaction between teacherhood and artistic identity. Serving as the methodological backbone of this thesis, life course analysis allowed tracking all changes within Antila-Kaljunen’s lifespan, including transitions, opportunities and restrictions, societal changes, human relationships or educational and work-related choices and activities. For a performing musician, competence and self-efficacy were deemed as central building blocks of agency, while narrative analysis comprised the main tool for studying recollections. In recollections of Antila-Kaljunen, three factors stand out: her significance, exemplarity and influence as teacher. Specific emphasis can be placed on mentoring, which appears to have formed a meaningful undercurrent for a number of her teacher-student relationships, particularly for students with a musical orientation. A key contribution of this thesis involves appreciating and acknowledging a teacher’s work in a wider perspective than just one lifetime. Moreover, the thesis points out how the Second World War shaped the lives and careers of the wartime generation and the choices they made. The road to performing artist was long and winding, but Antila-Kaljunen, who was talented and musically-inclined, eventually got to fulfil her educational and professional ambitions independently and without restrictions. Her achievements as a musician and teacher hinged on an ethos of versatility, manifested through goodness and beauty. / Tiivistelmä Väitöskirjassa tarkastellaan itsenäisen Suomen ensimmäiseen sukupolveen kuuluneen Anna-Liisa Antila-Kaljusen (1915–2006) elämää ja toimintaa taiteilijana ja opettajankouluttajana. Arkistoaineiston lisäksi tutkimuksessa on käytetty hänestä kerättyä muistelukerrontaa. Tutkimuksen tehtävänä oli selvittää miten 1930-luvun naisylioppilas rakensi ammattitaidoltaan korkealle noteeratut urat säveltaiteen, koulutuksen ja musiikkikasvatuksen maailmassa. Jakso Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ensimmäisenä virkaan vaalilla valittuna urkurinaisena tekee hänestä uranuurtajan, jonka asemaa ja ammattitaitoa ihailtiin ajan lehdistössä. Toisena tehtävänä oli peilata Antila-Kaljusen saamaa koulutusta musiikkikasvatuksen kehitykseen Suomessa. Tutkimus etsii vastauksia myös opettajuuden ja taiteilijuuden vuorovaikutukseen. Metodologisena kehyksenä tutkimuksessa toimii elämänkulkuanalyysi, jonka avulla elämänkaaren aikana toteutuneet siirtymät, mahdollisuudet ja rajoitukset, yhteiskunnan muutokset, ihmissuhteet ja vaihtuvat koulutukselliset ja työhön liittyvät kuviot todennetaan. Esiintyvän muusikon kohdalla kompetenssi ja minäpystyvyys ilmentävät toimijuuden keskeisiä rakennusosia. Muistojen tutkimuksessa käytettiin apuna narratiivien analyysia. Opettajan merkitys, esikuvallisuus ja vaikutus tulevat näkyviin hänestä kerrotuissa muistoissa. Erityisenä löytönä voi pitää mentoriutta, joka näyttää olleen usean opettaja–oppilas-suhteen virityksenä varsinkin jos opiskelija oli musiikkiorientoitunut. Tämän työn antina voidaan pitää opettajan työn arvostuksen ja merkityksen havaitsemista laajemmin kuin vain yhden elämän perspektiivissä. Se tuo myös ilmi miten sota suuntasi sen kokeneen sukupolven elämänkaarta ja valintoja. Työ osoittaa, että taiteilijaksi oli pitkä tie. Lahjakas ja musiikillisesti orientoitunut Antila-Kaljunen sai toteuttaa koulutukselliset ja ammatilliset ambitiot kotimaassaan itsenäisesti rajoituksista riippumatta. Muusikkona ja opettajana toimiminen vaati monipuolisuuden eetosta, joka hänen kohdallaan toteutui hyvyyden ja kauneuden kautta.

Abstract To experientially understand the concept and phenomenon of well-being at work is a worthy and topical goal for both humanity and society. The main goal of this study is to add to the knowledge and understanding of well-being at work as an individually experienced and accounted phenomenon. This evaluation study which uses narrative approach seeks answers to questions 1) What is well-being at work in the narrations of the participants, aged 55 years and over, of this study, and 2) What are the Well-being profile processes qualities that enhance well-being at work. Well-being profile refers to the significance of a holistic activity plan for an individual’s well-being at work, which is evaluated in the thesis work. Data in this study was gathered in individual processes (n = 12) in 2004–2006 and the research methods used were diaries kept by the participants, and two interviews. For studying well-being in this thesis work, the researcher wanted to develop a new methodological and methodical narrative approach. Ontological and epistemological choices have been guided by the dialogic nature of the process and giving voice to the participants. Narrative method includes both interpretation of stories with thematic content analysis and interpretation of told stories. Results are presented as well-being and core stories on micro level, and as meta level research results on macro level. In the core stories it is demonstrated how storyline and time-related individual meanings are construed by narrative analysis. With thematic contents analysis of interpretations on meta level of research results well-being at work appeared in this study as individual, holistically experienced state of well-being. Continuously fluctuating bodily, situational and mental elements form the state of well-being at work. In this study, combined factors that form the phenomenon of well-being at work are commitment to work, holistic well-being, responsibility of oneself, dialogical communality, experienced challenge in work, personal and appreciative leadership, feelings of joy and success at work, feeling of doing a worthy job, customer service skills and fitting of personal needs into work description. Well-being profile process has given understanding, knowledge and peer support to that well-being at work is a broad-based story. It enables understanding how a person can contribute to it and well-being of work community can be enhanced. Well-being profile process shared meanings were described as functionality, expertness, wholeness, peer support in groups and support in change situations. To develop and appreciate the phenomenon of well-being at work, it is essential to hear and understand stories of people. From the view point of enhancing well-being at work, it is essential to perceive its’ individual and holistic character. Methodologically this study provides new kind of knowledge into the field of well-being at work research. / Tiivistelmä Työhyvinvoinnin ilmiön ja käsitteen kokemuksellinen ymmärtäminen on sekä yhteiskunnallisesti että inhimillisesti merkittävä ja ajankohtainen päämäärä. Tämän tutkimuksen päätavoitteena on ymmärryksen ja tiedon kasvattaminen työhyvinvoinnista yksilöllisesti koettuna ja kerrottuna ilmiönä. Lähestymistavaltaan narratiivisella arviointitutkimuksella haetaan vastauksia seuraaviin kysymyksiin: 1) Mitä työhyvinvointi ilmiönä on tähän tutkimukseen osallistuvien yli 55-vuotiaiden ihmisten kertomana ja 2) Mitkä ovat Hyvinvointiprofiili-prosessin työhyvinvointia edistävät merkitykset. Hyvinvointiprofiili-prosessilla tarkoitetaan väitöskirjassa arvioidun hyvinvointia edistävän kokonaisvaltaisen toimintamuodon merkitystä yksilön työhyvinvoinnille. Tutkimuksen aineisto on kerätty yksilöllisinä prosesseina (N = 12) vuosina 2004–2006 ja tiedonhankinnan tapoina ovat tutkimukseen osallistuvien ihmisten pitämät päiväkirjat sekä kaksi aktiivihaastattelua. Tässä tutkimuksessa työhyvinvoinnin tutkimiseen haluttiin kehittää uudenlainen metodologinen ja metodinen narratiivinen lähestymistapa. Ontologisia ja epistemologisia ratkaisuja ovat ohjanneet prosessimaisuus, dialogisuus ja äänen antaminen tutkimukseen osallistuville ihmisille. Narratiivinen metodi sisältää sekä kertomusten tulkintaa temaattisella sisältöjen luvulla että kertomuksellista tulkintaa. Tutkimustulokset tuodaan esille mikrotasolla työhyvinvointi- ja ydintarinoina sekä makrotasolla metatason tutkimustuloksina. Ydintarinoissa osoitetaan kertomuksellisen tulkinnan kautta rakentuvan juonen ja ajallisuuden henkilökohtaisten merkitysten rakentuminen. Kertomusten tulkinnan temaattisella sisältöjen luvulla metatason tutkimustuloksissa työhyvinvointi ilmiönä hahmottui tässä tutkimuksessa yksilöllisenä, kokonaisvaltaisesti koettuna hyvinvoinnin tilana. Työhyvinvoinnin tilan muodostavat jatkuvasti liikkeessä olevat tajunnalliset, situationaaliset ja keholliset tekijät. Tässä tutkimuksessa yhteiset kerrotut työhyvinvoinnin ilmiön muodostavat tekijät ovat seuraavat: työsitoutuneisuus, kokonaiselämän hyvinvointi, vastuullisuus itsestä, dialoginen yhteisöllisyys, koettu työn haasteellisuus, yksilöllinen ja arvostava esimiestyö, ilon ja onnistumisen kokemukset työssä, tunne arvostettavan työn tekemisestä, osaaminen asiakastyössä ja yksilöllisten tarpeiden huomiointi työnkuvassa. Hyvinvointiprofiili-prosessi on antanut ymmärrystä, tietoa ja vertaistukea siihen, että ihmisen työhyvinvointi on laaja-alainen tarina. Sen mukaan on mahdollista hahmottaa se, kuinka monin tavoin siihen voi sekä itse vaikuttaa että edistää työyhteisön työhyvinvointia. Hyvinvointiprofiili-prosessin yhteiset merkitykset työhyvinvoinnille kerrottiin tässä tutkimuksessa toiminnallisuudeksi, asiantuntijuudeksi, kokonaisvaltaisuudeksi, ryhmien vertaistueksi ja tueksi muutostilanteissa. Ihmisten kertomusten kuunteleminen ja ymmärtäminen on työhyvinvoinnin ilmiön ymmärtämisessä ja kehittämisessä tärkeää. Työhyvinvoinnin edistämisen kannalta on keskeistä havaita työhyvinvoinnin yksilöllisyys ja kokonaisvaltaisuus. Menetelmällisesti tämä tutkimus tuottaa uudenlaista tietoa työhyvinvoinnin tutkimisen kenttään.

Abstract This research focuses on studying teacher-student relationships based on memories of teachers. It asks what and how those memories tell about teacher-student relationships. The work of teachers is understood as relational, and at its core are relationships to students. Body, gender, caring, emotions and power evolved as important concepts in studying the teacher-student relationships. Personal and professional aspects were intertwined in the relationships. In this study, student memories are approached via narrative research and thematic, holistic and narrative ways of analysis are applied. The memories are understood as related to the past, but above all as a result of storytelling. They are interpreted in the present context and through expectations of the future. Memories of teachers were written by 49 students of education. A group of seven female teachers recalled their own teachers together. In addition, 141 people of varying ages and educational backgrounds wrote about their teachers via a request published in Yhteishyvä magazine. The research revealed that from students’ perspectives, there can be different sides to a relationship with a particular teacher. Relationships can also change and some even continued after a student’s school years. Teacher-student relationships were seen evolve in the institutional context of school, but also outside of it. Participants recalled how particular moments became significant in their relationship with a teacher. Those moments could define their whole memory of it. It was found that teachers are constantly being observed by students, through their bodies, emotions and personal lives. It was also found that aspects of caring and power are intertwined in teacher-student relationships. Teachers can influence their students’ lives in many ways, both personally and professionally. Relationships need time, space and small enough groups of students. It must be assured that the structures of school institutions and the increasing demands on teachers’ work promote the development of teacher-student relationships. Relationships and challenges related to them need to be central in the content and curriculum of teacher education. Teachers also need to be aware of their own pasts. Dealing with one’s own memories from school and teachers is one part of the personal, professional and collective identity-work. / Tiivistelmä Tämä tutkimus keskittyy tarkastelemaan opettaja-oppilassuhteita opettajia koskevien muistojen pohjalta. Tutkimuksessa kysytään mitä ja miten nuo muistot kertovat opettaja-oppilassuhteista. Opettajan työ ymmärretään suhteissa olemisena, jonka ytimessä ovat suhteet oppilaisiin. Keskeisiksi käsitteiksi opettaja-oppilassuhteen tarkasteluun muotoutuivat ruumiillisuus, sukupuoli, välittäminen, tunteet ja valta. Suhteet tulee nähdä niin henkilökohtaisina kuin ammatillisina. Tutkimuksen lähestymistapa on narratiivinen ja tutkimuksessa sovelletaan temaattisia, holistisia ja narratiivisia analyysitapoja. Muistot ymmärretään menneeseen kytkeytyvinä, mutta kertomisen kautta muotoutuvina. Muistoja tulkitaan tämänhetkisen kontekstin ja tulevaisuuden odotusten valossa. Muistojaan opettajista kirjoittivat 49 kasvatusalan opiskelijaa. Seitsemän naisopettajan ryhmä muisteli yhdessä opettajiaan. Lisäksi 141 eri-ikäistä ja erilaisen koulutustaustan omaavaa ihmistä kirjoitti opettajistaan Yhteishyvä-lehdessä julkaistun kirjoituspyynnön pohjalta. Tutkimuksen perusteella opettajan ja oppilaan suhteeseen voi liittyä eri puolia oppilaiden näkökulmasta. Suhteet voivat myös muuttua ja jatkua oppilaan kouluvuosien jälkeenkin. Suhteet muotoutuvat koulun institutionaalisessa kontekstissa, mutta myös sen ulkopuolella. Tutkimukseen osallistuneet muistelivat, kuinka tietyt hetket voivat muodostua merkityksellisiksi opettaja-oppilassuhteissa. Nuo hetket saattoivat määritellä koko heidän muistoaan suhteesta. Opettajat ovat oppilaiden katseen alla ruumiillisuutensa, tunteidensa ja henkilökohtaisen elämänsä kautta. Välittäminen ja valta kietoutuvat opettaja-oppilassuhteisiin. Opettajat voivat vaikuttaa monin tavoin oppilaidensa elämään niin henkilökohtaisella kuin ammatillisella tasolla. Suhteet tarvitsevat aikaa, tilaa ja tarpeeksi pieniä oppilasryhmiä. On varmistettava, että kouluinstituution rakenteet ja opettajan työn yhä lisääntyvät vaatimukset edistävät opettaja-oppilassuhteiden kehittymistä. Suhteiden ja niihin liittyvien haasteiden tulee olla keskeisessä asemassa opettajankoulutuksen sisällöissä ja opetussuunnitelmassa. Opettajien on myös oltava tietoisia omasta menneisyydestään. Omien muistojen käsittely kouluajoilta ja opettajista on yksi osa henkilökohtaista, ammatillista ja kollektiivista identiteettityötä.

Abstract Cross-platform configurations—systems and services employing multiple devices and applications in concert—increasingly penetrate a variety of personal and recreational domains, such as entertainment, photography and physical exercise. Supporting regular physical exercise is important in reducing health threats such as obesity and heart disease. Many personal exercise monitoring solutions employ a cross-platform configuration. This work is positioned at the intersection of two streams of research: 1) cross-platform systems and 2) technology-mediated physical exercise. The key question is: How does composition—the manner by which roles, functionality and content are allocated across system components—influence use and user experience. This thesis investigates how composition works and functionality and content may be allocated efficiently. This work takes on a qualitative case study approach, featuring a heart rate monitoring system comprising a wearable heart rate monitor and a web service. The findings reveal that the composition of cross-platform systems essentially influences user experiences. Cross-platform systems may support different ways of carrying out activities through role-based and modular organization of components. Complementary allocation of functionality may reduce the complexity on individual devices and increase components’ fit for purpose. Several challenges in combinatorial use, such as the limited functionality of specific devices or the redundancy of functionality, could be overcome by strategic allocation. Despite the challenges, cross-platform systems may effectively support cross-contextual activities. In exercise monitoring, the role of the interactive mobile device was particularly central for motivation, learning and controlling target behavior. Conventional exercise diaries or non-interactive solutions based on sensors may benefit from the inclusion of “runtime” interactivity. This study identifies composition as a designable characteristic of cross-platform systems constituted by structure of roles, distribution of functionality and content and functional modularity. This conceptualization proposes new directions for the study and design of cross-platform systems. The thesis discusses ways to allocate roles effectively. It also suggests guidelines for cross-platform composition. / Tiivistelmä Tämä työ käsittelee monikanavaisia järjestelmiä, jotka muodostuvat useiden eri päätelaitteiden ja sovellusten yhdistelmistä. Kuluttajasektorilla ne ovat yleistyneet esimerkiksi viihteessä, valokuvauksessa ja liikkumisen tukena. Säännöllisen liikunnan tukeminen on keskeistä muun muassa ylipainon sekä sydän- ja verisuonisairauksien ehkäisyssä. Suuri osa liikuntaa tukevista ratkaisuista yhdistelee useita eri teknologioita ja sovelluksia. Tämä työ asemoituu kahden tutkimusalueen risteykseen: 1) monikanavaiset järjestelmät ja 2) teknologia liikunnan tukena. Tutkimuksen perimmäisenä tarkoituksena on edistää monikanavaisten järjestelmien tilannelähtöistä suunnittelua. Keskeinen kysymys on, kuinka järjestelmän toiminnallisuudet ja sisältö voidaan tehokkaasti jakaa eri osasovellusten, kuten mobiilisovelluksen ja verkkopalvelun kesken. Tässä työssä kyseistä allokaation problematiikkaa tarkastellaan laadullisen tapaustutkimuksen keinoin. Tutkimuksessa perehdytään sykemittarin ja verkkopalvelun muodostaman esimerkkijärjestelmän toimintaan keskittyen loppukäyttäjien kokemuksiin. Tutkimus osoittaa, että monikanavaisen järjestelmän kompositio määrittää keskeisesti käyttäjäkokemusta ja järjestelmän tuomaa lisäarvoa käyttäjälle. Monikanavaiset järjestelmät voivat tehokkaasti tukea erilaisia käyttötapoja erikoistuneiden ja (tietyssä määrin) itsenäisten osasovellustensa kautta. Onnistuneella kompositiolla voidaan yksinkertaistaa laitteita ja palveluita sekä lisätä niiden soveltuvuutta käyttötarkoitukseensa. Monikanavaisten järjestelmien käyttöön liittyviä ongelmia, kuten sisältöjen päällekkäisyyttä ja rajoitteita osasovellusten toiminnallisuudessa, voidaan ratkoa strategisen allokaation keinoin. Tutkimus osoittaa, että liikunnan tukena sykemittari on keskeisessä roolissa motivoiden käyttäjiä ja tehostaen harjoittelua välittömän palautteen avulla. Liikunnan aikainen palaute on keskeistä, mikä tulisi huomioida urheilupäiväkirjoihin ja passiivisiin sensoreihin perustuvissa ratkaisuissa. Kompositio on monikanavaisten järjestelmien keskeinen piirre, johon voidaan vaikuttaa suunnittelussa roolien allokaatiolla, toiminnallisuuden ja sisällön jakamisella sekä osasovellusten itsenäisyyden asteella. Tämä tutkimus ohjaa monikanavaisten järjestelmien suunnittelua ja tutkimusta sekä esittää ohjenuoria tehokkaalle allokaatiolle.

Abstract This thesis is a descriptive empirical research about the connection between architectonic quality and housing prices. The architectonic quality is defined in this research through the institutional concept of quality as it is understood inside the profession of architecture, which defines what is regarded as good architecture and which factors connected to designers can generate architectonic quality. By analyzing debt-free market prices of apartments, it is studied how well the institutional concept of quality corresponds to consumers’ appreciation. The research uses hedonic price models as a research method, which is a commonly used method for analyzing housing prices in the field of economics. The empirical data of the research consists of the apartment buildings located in the southern downtown area of Helsinki and the real estate transactions in them during the years 1980–2008. The factors of the architectonic quality in this data are collected and developed especially for this research. The main research question is: Is there a connection between the factors of architectonic quality and housing prices? More precise sub-questions are: Are education, experience, or merits of the building designer relevant factors of housing prices? Are the architectonic style or architectonic appreciation of the building relevant factors of housing prices? In addition, it is studied if there is a correlation between the architectonic view and housing prices, which would indicate that the architectonic quality causes also economic externalities. The result of the research is that the studied factors of the architectonic quality and housing prices are connected. The education, experience and merits of the building designer are all factors which are perceived to increase apartment prices. It was also revealed that the architectonic style and the architectonic appreciation of the building correlate with the housing prices. Moreover, a clear price premium related to architectonic view can be found in the analysis. However, all the factors employed do not give unambiguous results, which gives reason to study the differences of used factors and raises further research questions. / Tiivistelmä Tämä väitöstutkimus on kuvaileva empiirinen tutkimus arkkitehtonisen laadun yhteydestä asuntojen hintoihin. Arkkitehtoninen laatu määrittyy tutkimuksessa institutionaalisen laatukäsityksen kautta arkkitehtuurin alan sisäisenä näkemyksenä siitä, mitä pidetään hyvänä arkkitehtuurina ja mitkä rakennusten suunnittelijoihin liitetyt tekijät voivat edesauttaa arkkitehtonisen laadun syntymistä. Analysoimalla asuntojen velattomia myyntihintoja selvitetään, miten hyvin tutkimuksessa määritelty arkkitehtuurin institutionaalinen laatukäsitys vastaa kuluttajien arvostusta. Analyysimenetelmänä käytetään hedonista regressiomallinnusta, joka on taloustieteissä yleinen asuntojen hintojen tutkimisessa käytetty menetelmä. Empiirinen aineisto tutkimuksessa koostuu Helsingin eteläisen kantakaupungin alueen rakennuksista sekä niissä käydyistä asuntokaupoista vuosina 1980–2008. Aineiston arkkitehtonisen laadun muuttujat ovat tätä tutkimusta varten kehitettyjä ja kerättyjä. Päätutkimuskysymys on, onko arkkitehtonista laatua mittaavilla muuttujilla yhteys asuntojen hintoihin. Tarkentavia apukysymyksiä ovat seuraavat: Onko rakennussuunnittelijan koulutuksella, kokemuksella ja ansioituneisuudella merkitystä asuntojen hintatekijöinä? Onko rakennuksen arkkitehtonisella tyylillä tai arkkitehtonisella arvostuksella merkitystä asuntojen hintatekijöinä. Lisäksi tutkitaan, onko arkkitehtoniselle näkymälle löydettävissä asuntojen hinnoissa ilmenevä korrelaatio, joka indikoisi sitä, että arkkitehtonisella laadulla on myös taloudellisia ulkoisvaikutuksia. Tutkimuksen tulokseksi saadaan, että tutkituilla arkkitehtonisen laadun muuttujilla on havaittava yhteys asuntojen hintoihin. Sekä rakennussuunnittelijan koulutukseen, kokemukseen että ansioituneisuuteen liitettyjen muuttujien havaitaan tutkimuksessa olevan asuntojen hintaa nostavia tekijöitä. Myös rakennuksen arkkitehtoninen tyyli ja arkkitehtoninen arvostus osoittavat selkeän yhteyden asuntojen hintoihin. Niin ikään arkkitehtoniselle näkymälle löydetään suoritetuissa analyyseissä selkeä asuntojen hinnoissa havaittava preemio eli hintaero. Kaikki tutkitut mittarit eivät kuitenkaan anna täysin yksiselitteisiä tuloksia, mikä antaa aihetta tarkastella käytettyjen mittareiden eroavaisuuksia ja synnyttää jatkotutkimuskysymyksiä.