Abstract The construction of human-controlled watercourses to meet the need for hydroelectric power has substantially changed freshwater ecosystems, as well as the cultural dynamics of local communities along the Kemi River. At the moment there are 21 hydropower plants in the Kemi River basin, and further building is still topical. The construction of hydropower plants gave benefits but it also caused damages to the people living along the Kemi River. It was a deathblow to salmon migration. The alteration of the river has radically changed the water environment, the landscape and the usage of the river environment. The processed conflicts and paid compensations are always connected to economic losses, but the river has also many other aspects and meanings from the viewpoint of a riverman. The planning and building of hydroelectric plants took place at the same time with other significant events in northern Finland. The rise of the forestry industry, the Second World War, post-war reconstruction and structural changes in society framed the electrification of northern rivers. The transformation from an agrarian society to a service and information society happened unusually fast in Finland. It involved every aspect of local people’s lives, as the physical environment, local culture, social relations, means of income and the surrounding society changed in a short period of time. In my research I examine the changes caused by the electrification of the Kemi River in their temporal and spatial context. The focus is on the perspectives of local people and their personal relationships with the environment, but on the other hand also on the power relations within various actor groups. From my interview data I have identified four different adaptation strategies: compliant builders, those in denial, resigned bystanders and opposing resisters. These strategies may be found overlapping in the stories of the interviewees. Local residents have had an opportunity to realign themselves with various available subject positions, as well as decline or remould them. Remoulding takes place in various situations, and local people broadmindedly understand the benefits and disadvantages of hydropower, in spite of their own attitude. The alteration of the Kemi River has been a cultural trauma for the people living along the river, and the ones who experienced the change maintain a constant negotiation with the matter. / Tiivistelmä Kemijoen ensimmäinen voimalaitos valmistui vuonna 1949 sodanjälkeisen voimakkaan sähköntarpeen sanelemana. Kemijoen valuma-alueella on nyt yhteensä 21 voimalaitosta, ja jatkorakentaminen on yhä ajankohtainen asia. Vesivoimarakentaminen aiheutti hyötyjen lisäksi myös vahinkoa jokivarren asukkaille. Joen rakentaminen esti vaelluskalojen nousun jokiin ja muutti vesiympäristöä, maisemaa ja joen käyttöä voimakkaasti. Kemijoen kalakorvauskiista lienee tunnetuin rakentamisen aiheuttama konflikti, mutta myös muita ristiriitoja, pettymyksiä ja vahinkoja on paljon. Käsitellyt ristiriidat liittyvät aina taloudellisiin menetyksiin. Joella on sen rannalla asujalle kuitenkin myös muita kuin taloudellisia merkityksiä. Samanaikaisesti voimalaitostöiden kanssa käynnistyi yhteiskunnallinen rakennemuutos, joka tapahtui Suomessa poikkeuksellisen myöhään ja nopeasti. Muutos löi läpi koko elämänalan, kun fyysinen ympäristö, paikalliskulttuuri, sosiaaliset suhteet, toimeentulo ja yhteiskunta muuttuivat lyhyessä ajassa. Vesivoimarakentaminen vauhditti jokivarsien modernisaatiota entisestään, eikä nopea muutos tarjonnut asukkaille yhtä pitkää sopeutumisaikaa kuin muualla. Käsittelen tutkimuksessani vesivoimarakentamisen aiheuttamia muutoksia Kemijoen vesistöalueella. Tarkastelen muutosta paikallisten asukkaiden näkökulmasta sekä sidottuna rakentamisajan historialliseen ja tilalliseen kontekstiin. Tutkimuksen keskiössä on paikallisen asukkaan henkilökohtainen ympäristösuhde mutta toisaalta myös eri toimijaryhmien väliset ja sisäiset valtasuhteet. Jaan aineistosta esille tulleet jokivarren asukkaiden sopeutumisstrategiat neljään kategoriaan: rakentajiin, selänkääntäjiin, alistujiin ja vastustajiin. Tilanteesta riippuen suhtautumistapoja saattoi ilmetä limittäisesti, ja ne saattoivat olla keskenään myös ristiriidassa. Jokivarren asukkailla on ollut mahdollisuus omaksua tai torjua erilaisia tarjolla olleita toimija-asemia tai muokata niitä erilaisiksi. Muokkausta tapahtuu tilanteesta riippuen, ja jokivarren asukkaat ymmärtävät hyvin joen rakentamisen sekä hyvät että huonot puolet, vastustuksesta, puolustamisesta tai vetäytymisestä riippumatta. Joen muutos on ollut paikallisille asukkaille kulttuurinen trauma, ja muutoksen kokeneet ovat sen kanssa jatkuvassa neuvottelusuhteessa.

Abstract The functional usage of historical buildings is essential for their preservation. However, it appears to be very difficult to find satisfactory solutions especially when deciding new uses for them. This research focuses on the problem of the re-use of historical buildings from the point of view of the tasks of architecture and restoration. The aim of this research is, firstly, to examine the history of the re-use of historical buildings and, secondly, to identify the premises for their functional integrity and authenticity, both of which are considered crucial in restorations. Since antiquity the Latin concept utilitas has been referred to as the primary task of architecture: to be useful and functional. In this research the theme of utilitas has been observed through architectural and restoration theories and examples of re-use from different periods. Even if the re-use of old buildings has been common throughout history, it is only since the modern restoration approach of the 19th century that the functionality of historical buildings has been considered important in their preservation. Among restoration debates during the 20th century the functionality and the re-use of historical buildings have been considered only occasionally. However, among theoretical discussions on architecture functionality has been one of the most central themes of the century. Can a historical building be authentic even if its original function has changed? The main issue in the re-use of historical buildings is not to find technical solutions or methodologies, but to understand the more profound intentions for the building. Historical buildings cannot be distinguished from the reality and the requirements of human beings of today. In the restorations there must be an equilibrium between the historical legacy and the requirements of the present. Analyzing historical buildings from the point of view of functional integrity offers not only a new method but also new possibilities to discover planning solutions in the re-use of the historical buildings — respecting both the past and the present. / Tiivistelmä Historiallisen rakennuksen säilymisen ehto on sen järkevä hyödyntäminen alkuperäisen käyttötarkoituksen loputtuakin. Silti käytön kannalta välttämättömiin muutoksiin suhtaudutaan usein kielteisesti. Tämä tutkimus käsittelee historiallisten rakennusten käyttötarkoituksen muutoksia arkkitehtuurin ja restauroinnin tehtävien näkökulmasta. Siinä pohditaan käyttötarkoituksen muutosten oikeutusta ja restauroinneissa keskeisenä pidettyä autenttisuuden ongelmaa. Samalla pyritään hahmottamaan, mitä tarkoittaa autenttisuuteen liittyvä funktionaalinen integriteetti käyttötarkoituksen muuttuessa. Utilitas-käsitteellä on aina antiikista lähtien viitattu arkkitehtuurin yhteydessä rakennusten funktionaalisuuteen ja käyttökelpoisuuteen. Aihetta on tässä tutkimuksessa käsitelty eri aikojen arkkitehtuuriteorioiden ja historiallisiin rakennuksiin kohdistuneiden käyttötarkoituksen muutosten avulla. Vaikka historiallisia rakennuksia on aina muutettu uusiin tarkoituksiin vasta 1800-luvulla alettiin korostaa käyttötarkoituksen merkitystä historiallisten rakennusten säilymiselle. Historiallisten rakennusten käyttötarkoituksen muutoksiin liittyviin ongelmiin on 1900-luvun restaurointikeskustelussa viitattu kuitenkin vain harvoin. Sen sijaan arkkitehtuurista puhuttaessa rakennuksen funktionaalisuus on ollut yksi keskeisistä aiheista. Suurin ongelma historiallisten rakennusten käyttötarkoituksen muutoksissa on rakennuksen syvempien merkitysten ymmärtäminen, ei teknisten menetelmien ja ratkaisujen puuttuminen. Historiallisia rakennuksia ei voida täysin erottaa todellisuudesta ja ihmisen tarpeista tässä ja nyt. Kysymys on tasapainosta historian ja nykyhetken välillä. Funktionaalisen integriteetin tarkastelu tarjoaa paitsi menetelmän restaurointien arvioimiseen, myös mahdollisuuden löytää uusia ratkaisuja historiallisten rakennusten hyödyntämiseksi samalla sekä historiaa että nykyajan tarpeita kunnioittaen.

Abstract The aim of this study was to provide novel information on the change of cognitive performance and its predictors in early midlife between ages of 34 and 43 years. The change in verbal episodic memory between non-psychotic and schizophrenia samples was compared in the Northern Finland Birth Cohort 1966. In the non-psychotic sample, associations between primary school performance, sociodemographic factors and body mass index (BMI), and in the schizophrenia sample, between premorbid school performance and severity of illness with the change in cognitive performance were evaluated. There was no evidence of greater decline in verbal episodic memory in the schizophrenia sample, compared to the non-psychotic sample, though the schizophrenia sample had an overall lower cognitive performance at the baseline. In the non-psychotic sample, male gender, poorer school performance, increases in BMI and having no children predicted a decline in verbal episodic memory; poorer school performance and low vocational education and occupational class predicted a decline in visual episodic memory; and having children predicted a decline in executive function. In the schizophrenia sample, poorer premorbid school performance, but not the later course of illness, was related to a decline in cognitive performance. This study is one of the few studies to investigate the predictors of change in cognitive performance in the early middle-aged general population, and the first to investigate the predictors of cognitive change in early midlife schizophrenia. To summarize; poor cognitive performance in adolescence may be considered as a vulnerability marker for a later impairment in cognitive functioning. In schizophrenia, cognitive ability possibly declines mostly in a normative fashion with aging at the same rate as in the general population rather than as a result of neurodegenerative processes. These results might improve our understanding of midlife change in cognitive functioning and may also help to develop effective interventions of cognitive impairment in schizophrenia. / Tiivistelmä Tutkimuksen tavoitteena oli tuoda uutta tietoa kognitiivisen suoriutumisen muutoksesta sekä siihen liittyvistä tekijöistä varhaisessa keski-iässä ikävuosien 34 ja 43 välillä. Tutkimuksessa verrattiin kielellisessä muistisuoriutumisessa tapahtuvaa muutosta yleisväestön ja skitsofrenia-aineiston välillä Pohjois-Suomen vuoden 1966 syntymäkohortissa. Lisäksi yleisväestössä tutkittiin koulumenestyksen, sosiodemografisten tekijöiden ja painoindeksin yhteyttä ja skitsofrenia-aineistossa koulumenestyksen ja sairauden varhaisen kulun yhteyttä kognitiivisen suoriutumisen muutokseen. Kielellisen muistisuoriutumisen heikentyminen ei ollut skitsofrenia-aineistossa suurempaa verrattuna yleisväestöön, joskin kognitiivisen suoriutumisen lähtötaso oli skitsofrenia-aineistossa alempi. Yleisväestössä miessukupuoli, heikompi koulumenestys peruskoulussa, painoindeksin nousu ja lapsettomuus olivat yhteydessä kielellisen muistisuoriutumisen heikkenemiseen, heikompi koulumenestys peruskoulussa ja matala ammatillinen koulutus ja sosioekonominen asema näönvaraisen muistisuoriutumisen heikkenemiseen ja vanhemmuus toiminnanohjauksellisten taitojen laskuun. Skitsofrenia-aineistossa heikompi menestys peruskoulussa ennusti kognitiivisen suoriutumisen heikkenemistä kielellisen ja näönvaraisen muistin sekä toiminnanohjauksellisten taitojen osa-alueilla. Oireiden vakavuus ja toimintakyky sairastumisen jälkeen eivät liittyneet kognitiivisen suoriutumisen muutokseen. Tämä on yksi harvoista tutkimuksista, joissa on selvitetty kognitiivisen suoriutumisen muutosta ennustavia tekijöitä varhaisessa keski-iässä yleisväestössä, ja ensimmäinen, jossa on tutkittu kognitiivisen suoriutumisen muutosta ennustavia tekijöitä skitsofrenia-aineistossa varhaisessa keski-iässä. Yhteenvetona voidaan todeta, että heikko nuoruusiän koulumenestys voi ennustaa kognitiivisen suoriutumisen heikkenemistä varhaisessa keski-iässä. Kognitiivinen suorituskyky näyttää heikkenevän skitsofreniassa enemmänkin tavanomaisella tavalla ikääntymisen myötä kuin neurodegeneratiivisen prosessin seurauksena. Tämän tutkimuksen tulokset tuovat uutta tietoa kognitiivisen suoriutumisen muutoksesta keski-ikäisessä väestössä. Tuloksia voidaan myös hyödyntää kehitettäessä kognitiivisten häiriöiden hoitoa skitsofreniassa.

Abstract In northern regions such as Finland, snowpack represents a major water resource for aquatic and terrestrial ecosystems and different human uses, and snowmelt usually controls peak annual river discharge. To understand potential impacts of climate change, this thesis explored the effects of changes in surface air temperature (SAT) and precipitation patterns on snowpack accumulation and snowmelt processes in Finland. Two initial studies provided national and spatial pictures of long-term variability and changes in observed SAT and precipitation in Finland and their relationships with the atmospheric circulation patterns (ACPs) of the Northern Hemisphere (NH). On national scale, mean annual SAT and annual precipitation increased significantly in Finland during the past century. Seasonal analysis revealed increases in spring (MAM) and summer (JJA) SAT and in winter (DJF) and summer precipitation. SAT and precipitation were most significantly correlated with the Arctic Oscillation (AO), East Atlantic/West Russia (EA/WR), East Atlantic (EA) and Scandinavia (SCA) patterns. However, there were spatial differences within Finland as regards climate trends and relationships with ACPs. A study examining the dependence of snow resources on winter climate in Finland revealed a decline in snow water equivalent (SWE) and shortening of continuous snow cover duration (CSCD) in Finland during 1909-2008. This was mainly due to reductions in snowfall owing to winter warming and decreased precipitation in southern areas, but only to decreases in winter precipitation at higher latitudes. In southern Finland SWE and CSCD were associated with ACP affecting winter SAT (AO), and in central and northern parts with ACPs influencing winter precipitation (EA, EA/WR and AO). Analysis of snowmelt hydrology in Finland indicated that snowmelt flux has a much greater influence than rainfall on simulated peak snowpack outflow in Finland, which has decreased and shifted towards earlier in the year. / Tiivistelmä Pohjoisilla alueilla kuten Suomessa lumi edustaa merkittävää vesivarantoa mikä vaikuttaa vesi- ja maaekosysteemeihin sekä yhdyskuntien vesienkäyttöön. Lisäksi lumen sulanta aiheuttaa suurimmat vuosittaiset tulvahuiput. Tämä väitöstutkimus keskittyy ilmanlämpötilan ja sadannan muutoksien aiheuttamiin vaikutuksiin lumen kertymisessä ja lumen sulannan prosesseissa Suomessa, jotta ilmaston muutoksen aiheuttamia mahdollisia muutoksia voidaan paremmin ymmärtää. Väitöskirjan kaksi tutkimusta antavat kansallisen ja spatiaalisesti kattavan kuvan pitkäaikaisvaihtelusta ja muutoksista ilmanlämpötilassa ja sadannassa Suomessa ja niiden yhteyden ilmastojärjestelmiin (ACP) pohjoisella pallonpuoliskolla. Kansallisella tasolla, vuosittainen keski-ilmanlämpötila ja vuosisadanta lisääntyivät merkittävästä Suomessa viimeisen vuosisadan aikana. Kausittainen analyysi paljasti kevät ja kesä ilmanlämpötilojen sekä talvi ja kesä-sadantojen lisääntyneen. Ilmanlämpötila ja sadanta korreloi merkittävimmin Arktisen (AO), Itä Atlantti/Länsi Venäjä (EA/WR), Itä-Atlantti (EA) ja Skandinaavisen (SCA) oskillaatioiden kanssa. Eri puolilla Suomea tuloksissa oli spatiaalista eroa liittyen ilmasto trendeihin ja yhteyksiin ilmakehän kiertoliikkeisiin. Tässä tutkimuksessa selvitettiin lisäksi lumivarojen riippuvuutta talviajan ilmastosta Suomessa. Vuosien 1909-2008 aineiston perusteella lumenvesiarvossa (SWE) havaittiin laskua sekä pysyvän lumipeitteen kestossa (CSCD) lyhenemistä. Etelässä tämä todettiin pääosin olevan seurausta talviajan lumisateiden vähentymisestä, jota vuorostaan selitti ilman lämpeneminen ja kokonaissademäärän pienentyminen. Pohjoisilla leveysasteilla ainoastaan talviaikaisen kokonaissademäärän pienentyminen selitti vähentyneitä lumivaroja. Tutkimuksessa Etelä-Suomen aineiston osalta tulokset SWE ja CSCD:ssa voitiin yhdistää muutoksiin talviseen SAT:hen (AO) vaikuttavissa ilmastojärjestelmissä (ACP). Keski- ja pohjoisosissa Suomea ilmastojärjestelmät (EA, EA/WR ja AO) vaikuttivat ainoastaan talviaikaiseen sadantaan. Aineiston perusteella voitiin myös todeta, että Suomessa kevätaikaisesta lumensulannasta johtuvaan valuntahuippuun vaikuttaa enemmän välitön lumen sulanta kuin sulannan aikana esiintynyt vesisade. Lumen sulannan huippuarvo havaittiin myös laskeneen sekä sen ajoittuminen aikaistuneen.

Abstract Low back pain (LBP) causes enormous costs to society. Certain magnetic resonance imaging (MRI) findings, including disc degeneration and disc herniation, have been associated with LBP in epidemiologic studies. Even though LBP should be considered a biopsychosocial condition, there is a need to define the possible existence of specific pathological conditions beyond LBP. One of these possible conditions is Modic change (MC). Modic changes are subchondral and vertebral bone marrow changes revealed by MRI. Although their association with LBP has been previously studied, some results remain contradictory, and we need to explore MC more thoroughly and to determine whether they are a feature of intervertebral disc degeneration or whether they exist in isolation. Moreover, it is unknown whether heritability is a contributing factor to MC. This study explored the heritability and morphology of MC and their association with severe, prolonged and disabling LBP. The data consisted of two general population samples, TwinsUK from the United Kingdom (mainly female), and the Hong Kong Disc Degeneration Cohort (HKDDC) from Hong Kong, China. The TwinsUK sample included a longitudinal ten-year follow-up, whereas the HKDDC sample was cross-sectional. The heritability of MC was found to be 30%. Modic changes were associated with other MRI findings such as disc degeneration, disc displacement and Schmorl’s nodes. A greater size of MC increased these associations. Type 1 MC were more strongly associated with disc displacement and disc degeneration than Modic type 2 change. Modic changes appeared to be independently associated with disabling LBP; severe, prolonged LBP; and back-related disability. Posterior MC and MC in the whole antero-posterior (AP) length of the vertebral body were more strongly associated with severe, prolonged LBP than other MC. A greater number and size of MC increased this association. In terms of disc degeneration, MC were independently associated with loss of disc height and disc signal intensity. Incident MC were independently associated with loss of disc height and disc bulge in a ten-year follow-up. Modic changes are heritable, and are associated with severe and disabling LBP. The location, size and number of MC affect the association of MC with other MRI findings, LBP and back-related disability. / Tiivistelmä Alaselkäkivusta aiheutuu valtavat kustannukset yhteiskunnalle. Tietyt magneettikuvauslöydökset, kuten välilevyrappeuma ja välilevytyrä, on yhdistetty alaselkäkipuun epidemiologisissa tutkimuksissa. Alaselkäkipua arvioidaan yleensä biopsykososiaalisen mallin avulla, koska sen syytekijät tunnetaan huonosti. Lannerangan Modic-muutoksia pidetään yhtenä mahdollisena alaselkäkivun syytekijänä. Modic-muutokset ovat rustonalaisia, nikaman luuytimen muutoksia, jotka näkyvät magneettikuvantamisella. Tulokset Modic-muutosten ja alaselkäkivun yhteydestä ovat kuitenkin ristiriitaisia. Modic-muutosten sijainnin, koon ja muodon vaikutus alaselkäkipuun tunnetaan edelleen puutteellisesti. Lisäksi niiden perinnöllisyys on epäselvä. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin Modic-muutosten perinnöllisyyttä ja tarkempaa morfologiaa, kuten sijaintia ja kokoa lannerangassa, sekä selvitettiin niiden yhteyttä haittaavaan ja voimakkaaseen alaselkäkipuun. Tutkimus perustui kahteen väestöperäiseen aineistoon: TwinsUK-kaksosaineistoon (pääosin naisia) Yhdistyneistä kuningaskunnista ja Hong Kong Disc Degeneration -kohorttiin Hongkongista, Kiinasta. TwinsUK-aineisto sisälsi seurantatietoja 10 vuoden ajalta, ja Hongkongin aineisto oli kerätty yhdestä aikapisteestä. Modic-muutosten perinnöllisen osuuden todettiin olevan 30 %. Modic-muutokset olivat yhteydessä muihin magneettikuvauslöydöksiin kuten välilevyrappeumaan, välilevypullistumaan ja Schmorlin keräsiin. Tyypin 1 Modic-muutokset olivat voimakkaammin yhteydessä välilevypullistumiin ja -rappeumaan kuin tyypin 2 muutokset. Modic-muutokset olivat yhteydessä toimintakykyä alentavaan ja voimakkaaseen, pitkittyneeseen alaselkäkipuun. Koko nikaman läpimitan käsittävät ja nikaman takaosassa sijaitsevat muutokset olivat voimakkaammin yhteydessä alaselkäkipuun. Muutosten suurempi koko ja yhteislukumäärä lannerangassa voimistivat sen yhteyttä alaselkäkipuun. Modic-muutokset olivat yhteydessä välilevyn madaltumiseen ja signaali-intensiteetin laskuun. Kymmenen vuoden seuranta-aikana ilmaantuneet Modic-muutokset olivat yhteydessä välilevyn madaltumiseen ja välilevypullistumaan. Modic-muutokset ovat perinnöllisiä ja ne ovat yhteydessä voimakkaaseen sekä toimintakykyä heikentävään alaselkäkipuun. Muutosten tyypin lisäksi niiden sijainti, koko ja lukumäärä tulee huomioida alaselkäkipua arvioitaessa.

Abstract The aim of this study was to evaluate changes and interrelationships of oral health-related knowledge, attitudes and behavior between the ages of 11 and 16 during a randomized clinical trial (RCT) for controlling caries and a program of oral health promotion (OHP). The study population consisted of all 5th and 6th graders who started the 2001−2002 school year in Pori (n=1691) and Rauma (n=807), Finland. In Pori, children were exposed for 3.4 years either to both the RCT experimental regimen and the OHP, or only to the OHP. Children in Rauma acted as reference group. Questionnaire data on children’s knowledge, attitudes and behavior were gathered before, in the middle and after the follow-up. Changes in children’s knowledge, attitudes and behavior were compared according to the interventions to which they were exposed. Individual changes in knowledge, attitudes and behavior were evaluated. The hypothesized model that knowledge affects behavior directly and via attitudes was tested using structural equation modeling (SEM). The children who were exposed to both the RCT experimental regimen and OHP tended to improve their behaviors the most, those exposed to OHP the second most, and those in the reference group least. In knowledge and attitudes, no similar differences between groups were observed. Over half of the children had stable behaviors throughout the study. Those children whose behaviors changed were more likely to improve than to worsen them. Good baseline behavior tended to help in recovering from lapses to poor behaviors and maintaining the achieved good behavior. Among the same children, all three, knowledge, attitudes and behavior, tended to improve. Knowledge influenced behavior directly and via two interrelated attitudes, and it had smaller effect on behavior than on attitudes. Concern about developing caries lesions was a background factor. The experimental regimen of the RCT and the OHP were successful, and OHP enhanced the effectiveness of the RCT. In childhood, behaviors are rather stable. If healthy behaviors are learned young, lapses into poor behaviors are likely be temporary rather than permanent. Children are ready for change at different times, so OHP’s should be continuous processes instead of short-term interventions. Changes in knowledge, attitudes and behavior are related. / Tiivistelmä Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää suun terveyteen liittyvän tiedon, asenteiden ja tapojen muutosta ja keskinäisiä suhteita 11 ja 16 ikävuoden välillä karieksen hallintaan liittyvän satunnaistetun kliinisen kokeen ja suunterveyskampanjan aikana. Tutkimusjoukon muodostivat 5. ja 6. luokkalaiset lapset Porissa (n=1691) ja Raumalla (n=807) lukuvuonna 2001–2002. Porissa lapset osallistuivat joko 3,4-vuotiseen terveyskampanjaan tai sekä kampanjaan että kliinisen kokeen hoito-ohjelmaan. Raumalaiset lapset toimivat vertailuryhmänä. Kyselyaineisto kerättiin ennen, puolessa välissä ja jälkeen kliinisen kokeen ja terveyskampanjan. Tutkimuksessa verrattiin eri interventioiden vaikutusta lasten tiedon, asenteiden ja tapojen muutokseen. Yksilöllisiä muutoksia tiedossa, asenteissa ja tavoissa selvitettiin. Oletettua mallia, jossa tieto vaikuttaa tapoihin suoraan ja asenteiden kautta, testattiin rakenneyhtälömallituksen avulla. Sekä kliiniseen kokeeseen että kampanjaan osallistuneet lapset onnistuivat tapojen parantamisessa parhaiten, vain kampanjaan osallistuneet toiseksi parhaiten ja vertailuryhmän lapset huonoiten. Tiedossa ja asenteissa samanlaisia ryhmäeroja ei havaittu. Yli puolella lapsista oli muuttumattomat tavat koko seurannan ajan. Lapset, jotka muuttivat tapojaan, todennäköisemmin paransivat kuin huononsivat niitä. Lapset, joilla oli alussa hyvät tavat, todennäköisesti onnistuivat huonoon tapaan lipsahtamisen jälkeen parantamaan tapansa ja säilyttämään saavutetun hyvän tavan. Yleensä ottaen samat lapset paransivat sekä tietoa, asenteita että tapoja. Tieto vaikutti tapaan suoraan ja kahden toisiinsa yhteydessä olevan asenteen kautta. Tieto vaikutti enemmän asenteisiin kuin tapaan. Harmi reikiintymisestä oli taustatekijä. Kliinisen kokeen hoito-ohjelma ja terveyskampanja olivat onnistuneita, ja terveyskampanja tehosti hoito-ohjelman vaikuttavuutta. Lapsuudessa tavat ovat melko pysyviä. Jos terveelliset tavat opitaan jo nuorena, lipsahdukset huonoihin tapoihin ovat todennäköisemmin väliaikaisia kuin pysyviä. Lapset ovat valmiita muutokselle eri aikoina, joten kampanjoiden pitäisi olla jatkuvia prosesseja eikä lyhytaikaisia interventioita. Muutokset tiedossa, asenteissa ja tavoissa ovat yhteydessä toisiinsa, mikä tukee teorioita tiedon, asenteiden ja tapojen kausaalisesta ketjusta.

Abstract Antipsychotic medication forms the basis of the long-term, even lifelong treatment of schizophrenia. Antipsychotic polypharmacy and adjunctive psychiatric medications are also common treatment strategies. The long-term effects of psychiatric medication, especially on cognition in schizophrenia, are largely unknown. Cognitive impairment is a central, persisting symptomatic feature during the lifespan course of schizophrenia and a key predictor of functional outcome. This naturalistic study aimed to analyse how the lifetime exposure to antipsychotic, benzodiazepine and antidepressant medications, and lifetime trends in antipsychotic use, were associated with cognition in early midlife in schizophrenia. Non-psychotic controls were included as a reference group of normative cognitive performance. The study samples consisted of 40–60 subjects with schizophrenia and 73–191 non-psychotic controls from the Northern Finland Birth Cohort 1966. Data on the lifetime use of medications were collected from medical records, registers and interviews and connected with information from extensive psychiatric and neurocognitive assessments at the ages of 34 and 43 years. Higher cumulative lifetime exposure to antipsychotics was associated with poorer verbal learning and memory at 34 years of age, a decline in verbal learning and memory between the ages of 34 and 43 years and poorer global cognition at the age of 43 years in schizophrenia. A relatively long antipsychotic-free period before the cognitive assessment was associated with better global cognition at 43 years of age. Other lifetime trends in antipsychotic use, antipsychotic polypharmacy or cumulative benzodiazepine or antidepressant exposures were not associated with global cognition. This naturalistic study was the first to report an association between higher cumulative lifetime antipsychotic exposure and poorer cognition in early midlife in schizophrenia, which was not likely confounded by the use of other psychiatric medications or illness-related factors. Though residual confounding is still possible, these results suggest that high-dose long-term antipsychotic treatment may have some influence on the clinical course of schizophrenia, possibly by attenuating cognitive recovery. More research on the long-term effects of psychiatric medications is needed to develop the safe and effective treatment of schizophrenia. / Tiivistelmä Psykoosilääkitys on skitsofrenian pitkäaikaisen, jopa elinikäisen hoidon perusta. Useiden psykoosilääkkeiden yhtäaikaiskäyttö ja muiden psyykenlääkkeiden oheiskäyttö ovat yleisiä hoitostrategioita. Psyykenlääkkeiden pitkäaikaisvaikutuksia etenkin kognitioon skitsofreniassa tunnetaan huonosti. Kognitiiviset puutokset ovat keskeinen, elinaikaisesti pysyvä skitsofrenian oirepiirre ja merkittävimpiä ennustetekijöitä. Tämän naturalistisen tutkimuksen tavoite oli analysoida elinaikaisen psykoosi-, bentsodiatsepiini- ja masennuslääkealtistuksen sekä elinaikaisten psykoosilääkkeiden käytön trendien yhteyttä kognitioon varhaisessa keski-iässä skitsofreniassa. Ei-psykoottiset verrokit toimivat normatiivisen kognitiivisen suorituskyvyn vertailuryhmänä. Tutkimusaineisto koostui Pohjois-Suomen vuoden 1966 syntymäkohorttiin kuuluvista 40 ja 60 henkilöstä, joilla oli skitsofrenia, sekä 73 ja 191 ei-psykoottisesta verrokista. Tiedot psyykenlääkkeiden elinaikaiskäytöstä kerättiin sairauskertomuksista, rekistereistä ja haastatteluista, ja ne yhdistettiin 34 ja 43 vuoden iässä tehtyihin laajoihin psykiatrisiin ja neuropsykologisiin tutkimuksiin. Korkeampi kumulatiivinen elinaikainen psykoosilääkealtistus oli yhteydessä heikompaan kielelliseen muisti- ja oppimissuoriutumiseen 34-vuotiaana ja sen suurempaan laskuun 34 ja 43 ikävuoden välillä sekä heikompaan kognitioon 43-vuotiaana skitsofreniassa. Suhteellisen pitkä psykoosilääketauko ennen neuropsykologista tutkimusta oli yhteydessä parempaan kognitioon 43-vuotiaana. Muut elinaikaisen psykoosilääkityksen käytön trendit, psykoosilääkkeiden yhtäaikaiskäyttö tai elinaikainen kumulatiivinen bentsodiatsepiini- tai masennuslääkealtistus eivät olleet yhteydessä kognitioon. Tämä naturalistinen tutkimus kuvasi ensimmäisenä yhteyden suuremman kumulatiivisen elinaikaisen psykoosilääkealtistuksen ja heikomman kognition välillä varhaisessa keski-iässä skitsofreniassa. Muiden psyykenlääkkeiden käyttö tai sairauteen liittyvät tekijät eivät näyttäneet sekoittavan tätä yhteyttä. Vaikka on mahdollista, että kaikkia sekoittavia tekijöitä ei pystytty huomioimaan, tulosten perusteella korkea-annoksinen, pitkäaikainen psykoosilääkitys saattaa vaikuttaa skitsofrenian taudinkulkuun heikentämällä kognitiivista toipumista. Lisätutkimusta psyykenlääkityksen pitkäaikaisvaikutuksista tarvitaan skitsofrenian turvallisen ja tehokkaan hoidon kehittämiseksi.

Abstract Digitalization is a megatrend that also drives public sector reforms toward improved citizen service processes by adopting digital technologies. The digitalization of the public sector, also referred to as e-government transformation, is a strenuous institutional change process that starts with strategy and policy formation and is eventually carried out through individual information and communication (ICT) development projects and programs. ICT projects in the public sector still struggle due to challenges and complexities such as technological uncertainty. These project-level struggles impair e-government efforts that are already facing strategic and regulative difficulties, which, again, affect ICT project performance. How a temporary project is connected and contributes to the strategic objectives of a more permanent structure is the focus of project governance. In e-government context it can be applied to describe and elaborate on the ICT project alignment and control practices in and between different organizations within the e-government transformation. The underlying academic motivation for this research is to improve the current understanding of project governance in e-government: how ICT project governance can be applied to enact the institutional change of public sector digitalization. The dissertation study follows a constructive research approach, using multiple qualitative methods on empirical data from the Finnish central government. By synthesizing the results from four individual research publications, this dissertation explores the ICT project governance practices and tensions that take place in different levels within the e-government transformation. The study contributes to the literature by elaborating how project governance is perceived in and affected by the e-government transformation and by providing new information on how flexible and collaborative project models, namely agile models and project alliances, are applied in the context. The dissertation proceeds to construct a multi-level model that indicates how the perceived challenges and tensions could be remedied, thus enabling managers and practitioners in the field to conduct the right ICT projects properly and, hence, support the e-government transformation. / Tiivistelmä Digitalisaatio on yksi megatrendeistä, joka vaikuttaa myös julkisen sektorin reformaatioihin, joilla tavoitellaan tehokkaampia asiakaspalveluprosesseja hyödyntämällä digitaalisia teknologioita. Julkisen sektorin digitalisoituminen, tai e-hallinnon muutos, on vaativa institutionaalinen muutosprosessi, joka alkaa strategisten ja poliittisten linjausten määrittelyllä ja toteutetaan lopulta yksittäisten informaatio- ja kommunikaatioteknologia (ICT) projektien ja ohjelmien kautta. Julkisen sektorin ICT projekteja haastaa edelleen muun muassa tekniset epävarmuustekijät. Nämä projektitason haasteet vaikuttavat myös e-hallintoon, johon liittyy jo valmiiksi strategisia ja hallinnollisia vaikeuksia. Tämä taas vastavuoroisesti vaikeuttaa yksittäisten projektien toimintaa. Projektihallintoa käytetään kuvaamaan, miten kertaluontoinen projekti liittyy ja vaikuttaa pysyvämpiin rakenteisiin ja niiden strategisten tavoitteiden toteutumiseen. E-hallinnon digitaalisen muutoksen yhteydessä projektihallinnon kautta voidaan esittää ICT projektien ohjaus- ja kontrollointikäytäntöjä eri organisaatiotasoilla. Tämä tutkimuksen akateeminen motivaatio on parantaa nykyistä tietämystä projektihallinnosta e-hallinnon kontekstissa tarkastelemalla, miten ICT projektihallintoa voidaan käyttää julkisen sektorin digitalisoitumisen toteuttamiseen. Tämä väitöstyö noudattaa konstruktiivista tutkimusotetta, käyttäen useita laadullisia menetelmiä Suomen valtionhallinnosta kerätyn empiirisen datan analysointiin. Syntetisoimalla neljän osajulkaisun tulokset tämä väitös perehtyy ICT projektihallinnon käytänteisiin ja jänniteisiin eri organisaatiotasoilla digitalisoitumisen yhteydessä. Tämä väitös tuottaa uuttaa tietoa esittämällä, miten projektihallinto näyttäytyy ja vaikuttaa e-hallinnon muutoksessa, sekä kuvaamalla miten joustavia projektimalleja, kuten ketterä ja projektiallianssi, voidaan käyttää tässä kontekstissa. Väitöstutkimus luo lisäksi monitasoisen mallin, jonka avulla havaittuja haasteita ja jännitteitä voidaan lieventää. Täten tutkimus auttaa käytännössä alan asiantuntijoita johtamaan oikeita ICT projekteja oikealla tavalla ja siten edesauttaa julkisen sektorin digitalisointia.

Abstract Modern life has increasingly become intertwined with technology, and recent years have witnessed a growth in technologies that support people in, for instance, leading healthier and more sustainable lifestyles. At the centre of this growth has been persuasive systems design, which has been shown to have a positive effect on individuals’ behaviour and their use of systems. This dissertation consists of five studies, encompassing a literature review, two quantitative studies with a total of 227 respondents, and two constructive studies that address the central research question of the dissertation: How can integrating judgment and decision-making processes and persuasive software design patterns enhance the development of behaviour change support systems? The primary theoretical framework for the research is the Persuasive Systems Design model. This is a model that outlines the key requirements for developing persuasive systems, consisting of the theoretical underpinnings, persuasion context analysis, and four feature categories. In recent years, improving the design of persuasive systems to better achieve their intended objectives has been an important topic. This dissertation, in addition to examining the role of persuasive software features in influencing behaviour, also integrates behavioural economics and software design patterns into the design of persuasive systems. Additionally, the interplay between the categories and other constructs such as perceived competence is investigated through statistical analyses. Overall, results reveal that persuasive system features have an impact on the efficacy of behaviour change support systems. Additionally, integrating behavioural economics concepts that explain the reasons why individuals deviate from expected behaviour and software design patterns can help improve the development of persuasive systems and further enhance their efficacy. / Tiivistelmä Teknologia on yhä tiukemmin osa nykyelämää. Viime vuosina on tapahtunut kasvua ja kehitystä teknologioissa, jotka tukevat ihmisiä esimerkiksi elämään terveellisemmin ja ympäristöä säästäen. Tämän kasvun keskiössä on ollut vakuuttavien järjestelmien suunnittelu, jonka on osoitettu vaikuttavan positiivisesti sekä ihmisten käyttäytymiseen että järjestelmien käyttöön. Tämä väitöskirja käsittää viisi tutkimusta, sisältäen kirjallisuuskatsauksen, kaksi kvantitatiivista tutkimusta yhteensä 227 vastaajalla, ja kaksi konstruktiivista tutkimusta, jotka yhdessä vastaavat väitöskirjan päätutkimuskysymykseen: Kuinka arviointi- ja päätöksentekoprosessit sekä vakuuttavien järjestelmien suunnittelumallit yhdistämällä voidaan edistää käyttäytymisen muutosta tukevien järjestelmien kehitystä? Ensisijainen teoreettinen viitekehys tutkimukselle on vakuuttavien järjestelmien suunnittelumalli (Persuasive Systems Design model). Kyseinen malli määrittää keskeiset vaatimukset vakuuttavien järjestelmien kehittämiselle. Tärkeänä aiheena on ollut vakuuttavien järjestelmien suunnittelemisen edistäminen, jotta niillä voitaisiin paremmin saavuttaa aiotut päämäärät. Vakuuttavien järjestelmien ohjelmisto-ominaisuuksien vaikutuksesta käyttäytymiseen tutkimisen lisäksi väitöskirja yhdistää myös behavioristisen taloustieteen ja ohjelmistosuunnittelumallit vakuuttavien järjestelmien suunnitteluun. Lisäksi kategorioiden ja muiden käsitteiden, kuten koetun pätevyyden, vuorovaikutusta on tutkittu tilastollisen analyysin keinoin. Kaiken kaikkiaan tulokset paljastavat vakuuttavien järjestelmien ominaisuuksilla olevan vaikutusta käyttäytymisen muutosta tukevien järjestelmien vaikuttavuuteen. Lisäksi integroimalla behavioristisen taloustieteen konsepteja, jotka selittävät syitä, joiden vuoksi yksilöt käyttäytyvät odotetusta poikkeavasti, ohjelmistosuunnittelumalleihin, voidaan auttaa edistämään vakuuttavien järjestelmien kehittämistä ja parantaa niiden vaikuttavuutta.

Abstract In my research I study the characteristic features as well as changes in the cultural environment of rural parish villages in the Northern Ostrobothnia. The goal of my research is to examine how the cultural environment of parish villages has changed in time and why: the goal is to build an illustrative and analytic picture of the cultural environment of rural parish villages in the Northern Ostrobothnia, of the development of cultural environment and of it’s typical features in different times as well as background factors of the development. I examine the cultural environment of parish villages both through its components and as an entirety. I study how different factors – agglomeration structure, scale and spatial structure, way of building, building features and the relation of built areas to the landscape – have changed, what is the real value of different components and their effect both on each other and on the cultural environment as an entirety. I examine the cultural environment of rural parish villages by means of examples. I have chosen four parish villages in the Northern Ostrobothnia: Rantsila, Kärsämäki, Tyrnävä and Haapavesi, as examples. Basis of the cultural environment research is the concept and definition of cultural environment. The concept of cultural environment includes time dimension, layered character of environment developed in time, as well as human activity, its traces and background factors. In the examination I pay attention to the visible, perceptible environment that also reflects the factors, values and meanings effecting on the background, as well as relations between them. I examine the cultural environment as a wide and multidimensional, layered and constantly changing entirety, formed on a long time span, in which entirety different factors influence and emerge into each other. The research is qualitative. I analyze the history and development phases of the cultural environment in rural parish villages, characteristic features of the cultural environment in different times, changes in the cultural environment in the course of time, and factors lying behind them with written material, photographs and aerial photographs of different ages, and photograph pairs and photograph series formed of these, map material of different ages as well as analysis maps I created based on these, and landscape analysis I made on site in the parish villages. Source material of different ages and types complement each other and form a material that is versatile and in time multidimensional as en entirety, and that describes the cultural environment as a changing entirety. Analyzing the building plans and town plans ratified for the parish villages is a significant part of my research, not only as background factors guiding the development of cultural environment, but also as indicators of stipulations and planning instructions controlling the construction and planning, as well as of values prevailing in its time. The time of formation of fixed settlement (before year 1860), time of origin and growth of parish villages (1860–1940), post-war reconstruction period and time before setting up the first building plans (1940–1960), time of intensive growth of parish villages after setting up the first building plans (1960–1990) and the time of inequalization of parish villages (1990–2008) are distinguished as visible and variant periods of time in the development of cultural environment in rural parish villages in the Northern Ostrobothnia. As background factors, the cultural environment and the formation of its features have on the one hand been influenced by social situation and changes in it as well as conscious control, like housing politics, land consolidation measures, development of trades, legislation and planning, and on the other hand by local conditions and starting points they define, like features of location and effects of the district’s location on the development of trades and population. The most distinct turning point in the development of cultural environment is the turn of 1950’s and 1960’s. After that, on the latter half of the 20th century, visible changes in the cultural environment are the disappearance of spatial structure characteristic to the agglomeration structure and changes in housing structure, changes in the relations of built areas and cultivation areas as well disappearance of cultivation areas located in the centre areas of parish villages and their conversion into green areas, changes in the features of building stock – particularly commercial buildings –, as well as changes in road environment and street space scale. Social and industrial political changes taken place on the latter half of the 20th century are emphasized as background factors with most significant effect on the development of the cultural environment. The changes are: on the one hand the rapid growth of parish villages into municipality centres in 1960’s and 1970’s and the following increase in population, the increase and concentration of services as well as the increase in the significance of traffic and increase in traffic volume, and on the other hand the strong regional inequalization and recession and its consequences, like decreasing of services, significant decrease in new construction and neglect of environmental management in the 1990’s and 2000’s. Declining development and its effects highlight for their part the significance of changes implemented in the cultural environment of parish villages in the 1960’s and 1970’s. Scattering, incoherence and incompleteness, as well as contradictions between typical features of new and old construction visible in the cultural environment are consequences not only of plans aimed at comprehensive renewal of cultural environment drawn up during the growth, but also of stagnating of development work due to recession. / Tiivistelmä Tarkastelen tutkimuksessani Pohjois-Pohjanmaan maaseutukirkonkylien kulttuuriympäristölle ominaisia piirteitä sekä kulttuuriympäristössä tapahtuneita muutoksia. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, miten kirkonkylien kulttuuriympäristö on aikojen kuluessa muuttunut ja miksi: tavoitteena on rakentaa havainnollinen ja analyyttinen kuva pohjoispohjalaisten maaseutukirkonkylien kulttuuriympäristöstä, sen kehityksestä ja sille eri aikoina tyypillisistä ominaispiirteistä sekä kehityksen taustalla vaikuttavista tekijöistä. Tarkastelen kirkonkylien kulttuuriympäristöä sekä osatekijöidensä kautta että kokonaisuutena. Tutkin miten eri tekijät – taajamarakenne, mittakaava ja tilarakenne, rakentamistapa, rakennusten ominaispiirteet ja taajaman suhde maisemaan – ovat muuttuneet, mikä on eri osatekijöiden todellinen painoarvo ja niiden vaikutus sekä toisiinsa että kulttuuriympäristöön kokonaisuutena. Tutkin maaseutukirkonkylien kulttuuriympäristöä esimerkkien avulla. Esimerkkikohteiksi olen valinnut neljä pohjoispohjalaista kirkonkylää: Rantsilan, Kärsämäen, Tyrnävän ja Haapaveden. Kulttuuriympäristön tutkimuksessa pohjana on kulttuuriympäristön käsite ja sen määritelmä. Kulttuuriympäristön käsitteeseen sisältyvät ajallinen ulottuvuus, ajan myötä syntynyt kerroksellisuus sekä ihmisen toiminta, sen jättämät jäljet ja sen taustalla vaikuttavat tekijät. Tarkastelussa kiinnitän huomiota näkyvään, havaittavaan ympäristöön, joka myös heijastaa taustalla vaikuttavia tekijöitä, arvoja ja merkityksiä ja niiden keskinäisiä suhteita. Tarkastelen kulttuuriympäristöä laajana ja moniulotteisena, pitkän ajan kuluessa muodostuneena kerroksellisena ja alati muuttuvana kokonaisuutena, jossa eri tekijät vaikuttavat ja sulautuvat toisiinsa. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen. Analysoin maaseutukirkonkylien kulttuuriympäristön historiaa ja kehitysvaiheita, kulttuuriympäristölle eri aikoina ominaisia piirteitä, kulttuuriympäristössä ajan mittaan tapahtuneita muutoksia ja niiden taustalla vaikuttavia tekijöitä kirjallisten aineistojen, eri-ikäisten valokuvien ja ilmakuvien ja niistä koostuvien kuvaparien ja kuvasarjojen, eri-ikäisten kartta-aineistojen ja niiden pohjalta laatimieni analyysikarttojen avulla sekä kirkonkylissä paikan päällä tekemieni maastoanalyysien avulla. Eri-ikäiset ja erityyppiset lähdeaineistot täydentävät toisiaan ja muodostavat kokonaisuutena monipuolisen ja ajallisesti moniulotteisen, kulttuuriympäristöä muuttuvana kokonaisuutena kuvaavan aineiston. Merkittävä osa tutkimustani on kirkonkyliin vahvistettujen rakennuskaavojen ja asemakaavojen analysointi paitsi kulttuuriympäristön kehitystä ohjaavina taustatekijöinä myös rakentamista ja kaavoitusta ohjaavien määräysten ja suunnitteluohjeiden sekä omana aikanaan vallitsevien arvojen kuvastajina. Pohjoispohjalaisten maaseutukirkonkylien kulttuuriympäristön kehityksessä näkyvinä ja toisistaan poikkeavina ajanjaksoina erottuvat kiinteän asutuksen muodostumisen aika (ennen vuotta 1860), kirkonkylien synnyn ja kasvun aika (1860–1940), jälleenrakennuskausi ja aika ennen ensimmäisten rakennuskaavojen laatimista (1940–1960), kirkonkylien voimakkaan kasvun aika rakennuskaavojen laatimisen jälkeen (1960–1990) sekä kirkonkylien eriarvoistumisen aika (1990–2008). Kulttuuriympäristön ja sen ominaispiirteiden muodostumiseen ovat taustatekijöinä vaikuttaneet toisaalta yhteiskunnallinen tilanne ja siinä tapahtuneet muutokset sekä tietoinen ohjaus, kuten asutuspolitiikka, maanjakotoimenpiteet, elinkeinojen kehittäminen, lainsäädäntö ja kaavoitus, toisaalta paikalliset olosuhteet ja niiden määrittelemät lähtökohdat, kuten sijaintipaikan ominaispiirteet sekä paikkakunnan sijainnin vaikutukset elinkeinojen kehitykseen ja väestökehitykseen. Kulttuuriympäristön kehityksessä selkeimpänä taitekohtana erottuu 1950- ja 1960-lukujen vaihde. Sen jälkeen, 1900-luvun jälkipuoliskolla, tapahtuneina muutoksina kulttuuriympäristössä näkyvät taajamarakenteelle ominaisen tilarakenteen katoaminen ja asutusrakenteessa tapahtuneet muutokset, rakennettujen alueiden ja viljelysalueiden välisissä suhteissa tapahtuneet muutokset sekä kirkonkylien keskusta-alueilla sijaitsevien viljelysalueiden katoaminen ja muuttuminen viheralueiksi, rakennuskannan – erityisesti liikerakennusten – ominaispiirteiden muutokset sekä tieympäristön ja katutilan mittakaavan muutokset. Kulttuuriympäristön kehitykseen merkittävimmin vaikuttaneina taustatekijöinä korostuvat 1900-luvun jälkipuoliskolla tapahtuneet yhteiskunnalliset ja elinkeinopoliittiset muutokset: toisaalta kirkonkylien nopea kasvu kuntakeskuksiksi 1960- ja 1970-luvuilla ja sen myötä tapahtunut asukasluvun kasvu, palvelujen lisääntyminen ja keskittyminen sekä liikenteen merkityksen lisääntyminen ja liikennemäärien kasvu, ja toisaalta 1990- ja 2000-luvuilla voimakas alueellinen eriarvoistuminen sekä taantuma ja sen seuraukset, kuten palvelujen vähentyminen, uudisrakentamisen määrän huomattava vähentyminen ja ympäristön hoidon laiminlyönti. Taantuva kehitys ja sen vaikutukset korostavat osaltaan kirkonkylien kulttuuriympäristössä 1960- ja 1970-lukujen kuluessa toteutettujen muutosten merkitystä. Kulttuuriympäristössä näkyvä hajanaisuus, epäyhtenäisyys ja keskeneräisyys sekä uudelle ja vanhalle rakentamiselle tyypillisten ominaispiirteiden väliset ristiriitaisuudet ovat seurausta paitsi kasvun aikana laadituista kulttuuriympäristön kokonaisvaltaiseen uudistamiseen tähtäävistä suunnitelmista myös kehittämistyön pysähtymisestä taantuman myötä.