Abstract This research concentrates on the experiences of children and young people operating in the local participation groups in Oulu. Research focuses on the motives and procedures of joining in the groups and the essential activities and objectives of the groups. Co-operation between children, young people and adults is also discussed. The research perspective is pedagogical: what kind of a forum for democratic education do participation groups offer to children and young people? The research is a multi-method case study based on data from surveys, interviews and observation. The data is analyzed with the SPSS statistical analysis program and thematic content analysis. Childhood studies offer a theoretical starting point by recognizing children’s and young people’s agency and ability to participate. Participation is discussed in terms of central democratic theories. Participation groups as spaces for democratic education are viewed especially in terms of the didactic triangle of knowledge, values and skills introduced by Ove Korsgaard. Critical viewpoints on democratic education are discussed based on Gert Biesta’s formulations. Hannah Arendt’s insights into human interaction as a place where human subjectivity is born are also considered. Participation groups are spaces of social participation in which children, young people and adults reciprocally recognize each other as competent actors. An adult person with situational awareness and pedagogical tact is considered central to a participation group. Participation groups are understood as representative bodies whose functionality depends on the members’ ability to be active and committed participants. Age is thought to be a factor that both promotes and prevents group activities. Participation groups are also considered to be places where children and young people plan the activities based on their own interests, where they can express their own opinions and views and are also able to take part in decision-making. From the viewpoint of democratic education, participation groups are considered as pedagogical spaces that offer opportunities to acquire knowledge and skills for participatory action within their immediate surroundings and in society at large. These abilities are needed in groups’ activities on a constant basis, but children and young people also appreciate their value for their future life. At the core of participation seems to lie the idea of being able to live with others who are not exactly like me. / Tiivistelmä Tutkimuskohteena ovat lasten ja nuorten kokemukset alueellisten osallisuusryhmien toiminnasta Oulussa. Tutkimuksessa selvitetään ryhmään liittymisen tapoja ja motiiveja, toimintamuotoja ja vaikuttamiskohteita sekä osallisuusryhmää lasten, nuorten ja aikuisten keskinäisen toiminnan tilana. Näkökulma on pedagoginen: minkälaisen demokratiakasvatuksen tilan osallisuusryhmä tarjoaa lapsille ja nuorille? Tutkimus on monimenetelmäinen tapaustutkimus, jonka aineisto koostuu osallisuustoiminnan havainnoinnista sekä lasten ja nuorten kyselystä ja teemahaastatteluista. Aineistoa on analysoitu SPSS-tilasto-ohjelmalla sekä temaattisella sisällönanalyysillä. Tutkimus paikantuu lapsuudentutkimuksen paradigmaan, jonka ytimessä on lasten ja nuorten osallisuus ja toimijuus. Osallisuutta taustoitetaan keskeisten demokratiateorioiden kautta ja osallisuusryhmien toimintaa erityisesti Ove Korsgaardin luoman kansalaiskasvatuksen didaktisen kolmion kautta. Lisäksi analyysissa hyödynnetään Gert Biestan esittämiä kriittisiä näkökulmia demokratiakasvatukseen sekä Hannah Arendtin näkemyksiä ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta subjektiviteetin synnyn tilana. Osallisuusryhmä näyttäytyy sosiaalisen osallisuuden tilana, jonka keskiössä on lasten, nuorten ja aikuisten vastavuoroinen tunnustaminen kompetentteina toimijoina. Tilannetaitoinen ja pedagogisen tahdikkuuden taitava aikuinen on toiminnan keskeinen voimavara. Osallisuusryhmä ymmärretään edustukselliseksi järjestelmäksi, jonka toimintakykyisyyteen nähdään keskeisesti vaikuttavan ryhmän jäsenten aktiivisuus ja sitoutuneisuus toimintaan. Ikä nähdään sekä ryhmän toimintaa edistävänä että hidastavana tekijänä. Osallisuusryhmä on myös vaikuttavan osallisuuden tila, jossa lapset ja nuoret suunnittelevat toimintaa omien intressiensä pohjalta, tuovat esiin omia mielipiteitään ja näkemyksiään sekä tekevät päätöksiä itselleen merkityksellisissä asioissa. Demokratiakasvatuksen näkökulmasta osallisuusryhmä määritellään pedagogiseksi tilaksi, jossa on mahdollista omaksua tiedollisia ja taidollisia valmiuksia osallistuvaan ja vaikuttavaan toimintaan omassa lähiyhteisössä ja yhteiskunnassa laajemminkin. Näitä valmiuksia tarvitaan osallisuusryhmien toiminnassa jatkuvasti, mutta lapset ja nuoret kokevat niiden oppimisen hyödylliseksi myös tulevaisuutta ajatellen. Osallisuuden ytimessä on ajatus kyvystä oppia elämään toisten kanssa, jotka eivät ole aivan kuten minä.

Abstract The purpose of the study was to investigate a project which applied a nongradedness approach to combined pre-school education (for six-year-old children) and primary school education in the first and second grades (seven and eight year -olds). The object of the research was an educational developmental project in which I participated as a teacher, and which I followed and evaluated over a three year period. The study took the form of a case study. The purpose was to study how the project supported the goals set for the children's learning. I used multiple techniques in data gathering, such as observations, questionnaires and diaries, as well as assessing learning employing the tools used in schools. In the data analysis, I implemented a format common in qualitative case studies: 1) a description of each case and the themes within the case, 2) a thematic analysis across the cases and 3) an interpretation of the meaning of the cases. I followed an abductive reasoning and a hermeneutical interpretation. Those findings which were connected to the teaching arrangements, and which reinforced reaching the goals were: easy transition from pre-school to primary school, organizing the school day (the length of the lessons and the breaks), as well as flexible use of the staff, facilities and equipment of the school. A finding which reinforced the children's learning, was the successful cooperation between the children and their parents, as well as with staff members. This cooperation was one supporting factor in becoming aware of the children's individual learning, and it contributed to maintaining a sense of safety in the children. Some findings revealed problems in teaching arrangements which hindered reaching the goals; these included the difficulties with professional adjustment among the staff, prejudices and attitude problems among both children and adults, as well as the large size of the learning groups. The learning environment and the instructional materials were occasionally inappropriate. The assessment tools which were utilized were also problematic in this project. Factors which were found not to enhance children's learning, and indeed prevented the attainment of goals, were: inadequate assessment of the children's learning, failure to use ability groups, and difficulties in the social adjustment of children and adults. In addition, adults and children had problems in finding their roles in different situations. In conclusion, I observe that the advantage of the project was that pre-school and primary school first and second graders had a closer relationship. Consequently, when the children's individual learning was noted, the continuation of their learning and the arrangements for their learning became more flexible. The parents' active role also increased in the project. However, I did find it challenging to focus on appropriate learning goals for each child and affording opportunities for supporting individual progress. It was also challenging to find appropriate pedagogical and didactic solutions to new situations, especially tools for assessing the children's learning. Finally, I would like to point out that there is still much to be done in developing combined pre-school and first and second grade education. The school should have more resources and readiness to receive different kinds of children. / Tiivistelmä Tutkimuksen tehtävänä oli arvioida vuosiluokkiin sitomatonta opiskelua soveltavaa yhdistetyn esi- ja alkuopetuksen kehittämishanketta. Tutkimuksen kohteena oli kentällä toteutettu kehittämishanke, jossa olin mukana yhtenä opettajana ja jota seurasin ja arvioin kolmen vuoden ajan intensiivisen tapaustutkimuksen luonteisesti. Toteutettua kehittämishanketta tutkin lasten oppimisen näkökulmasta. Arvioin, miten kehittämishanke pääsi lasten oppimista koskeviin tavoitteisiin, joita olivat lasten yksilöllisen oppimisen korostaminen ja samanaikaisesti heidän sosiaalisen kasvun tukeminen. Arviointi kohdistui sekä kehittämishankkeen opetusjärjestelyihin että kuuden lapsen tiedolliseen ja sosiaaliseen oppimiseen esiopetuksen ja alkuopetuksen ajan. Aineistoa keräsin monilla eri tiedonkeruumenetelmillä kuten havainnoinnilla, kyselylomakkeiden ja päiväkirjojen käytöllä sekä koulun arviointivälineillä. Aineiston analysoinnissa käytin laadulliseen tapaustutkimukseen soveltuvaa analyysia: 1) tapausten kuvaukset teemoittain, 2) temaattinen analyysi tapausten kesken ja 3) tapausten merkityksen tulkinta. Analyysissa noudatin abduktiivista päättelyä ja hermeneuttista tulkintaa. Kehittämishankkeen opetusjärjestelyihin liittyviä, tavoitteiden saavuttamista vahvistaneita, tuloksia olivat lasten esiopetuksesta alkuopetukseen siirtymisen helppous, koulupäivän organisointi (oppituntien ja välituntien kesto) sekä henkilökunnan, tilojen ja välineiden joustava yhteiskäyttö. Lasten oppimista vahvistaneet tulokset olivat lasten, heidän vanhempiensa ja koulun henkilökunnan yhteistoiminnan onnistuminen, lasten yksilöllisen oppimisen tiedostaminen ja lasten turvallisuuden tunteen säilyminen. Tulokset paljastivat opetusjärjestelyihin liittyviä ongelmia, jotka heikensivät tavoitteiden saavuttamista kuten henkilökunnan ammatillisen muuttumisen vaikeus, ennakkoluulot ja asenteet sekä suuret opetusryhmien koot. Myös oppimisympäristö, tilat ja oppimateriaalit olivat ajoittainen soveltumattomia. Lisäksi arviointivälineiden käyttö oli vaikeaa. Tulokset, jotka eivät vahvistaneet lasten oppimista ja pikemminkin haittasivat tavoitteiden saavuttamista, olivat lasten oppimisen arvioinnin puutteellisuus, tasoryhmien käytön epäonnistuminen sekä lasten ja aikuisten sosiaalisen sopeutumisen vaikeus. Lisäksi lapsilla ja aikuisilla oli vaikeuksia heidän eri rooleissaan erilaisissa tilanteissa. Johtopäätöksenä totean, että kehittämishankkeen etuna oli esi- ja alkuopetuksen lähentyminen. Siitä seurasi että, kun lasten yksilöllinen oppiminen huomioitiin, heidän oppimisensa saatiin järjestettyä joustavaksi jatkumoksi. Kehittämishankkeessa lisääntyi myös lasten ja heidän vanhempiensa aktiivinen rooli. Haasteina taas näen oppimistavoitteiden painottamisen ongelman ja lasten yksilöllisen tiedollisen oppimisen etenemismahdollisuudet. On myös haastavaa kehittää yhdistettyyn esi- ja alkuopetukseen sopivaa pedagogiikkaa ja didaktisia ratkaisuja, erityisesti lasten oppimisen arviointivälineitä. Lopuksi tähdennän, että yhdistetyssä esi- ja alkuopetuksessa on vielä paljon kehitettävää. Koulussa pitäisi olla resurssia ja valmiutta ottaa vastaan erilaisia lapsia.

Abstract Danish Nikolai Grundtvig (1783–1872) is considered the founder of the folk high school movement. He wanted Danish young people to have a school where they could be taught knowledge and skills needed in life. Based on the results of my study, Grundtvig’s pedagogical principles, such as school for life, living word and interaction, still have a relevant role in folk high schools. The aim of this study was to evaluate the implementation of folk high school pedagogics in the Jämsä, Reisjärvi and Ranua Christian Folk High Schools. The survey was done to obtain information for the development of these schools. The focus was on teachers’ and students’ views of the schools as educational institutions and boarding schools. The goals listed by the teachers were regarded as indicative of what they considered important in folk high school pedagogics. Their goals highlighted life skill guidance, their own pedagogic skills as well as instruction and ways to develop it. The life skill goals included support to students’ intellectual growth, personal values and identification of their personal strengths. The goals pertaining to pedagogic skills focused on the development and maintenance of teacherhood. The goals for instruction and its development included the need to inspire students’ interest in school subjects and the development of folk high school pedagogics. The majority of teachers felt that they had been able to accomplish their goals well and hence to work in line with the principles of folk high school pedagogics. The listed weaknesses included scarcity of special student support, occasional absences from class and heterogeneous student groups. For the students, the year spent in a folk high school meant that they developed new friendships, their values deepened, and they acquired cognitive and practical abilities. They said they felt more confident about the future, and their view of the world widened in the international environment. The students’ social and language skills as well as their self-confidence also seemed to improve. They considered the boarding school environment and the leisure activities a significant part their overall pedagogic experience. The things they listed as obstacles to learning and studying included occasional restlessness in the dorms and being tired in the morning. / Tiivistelmä Kansanopistoliikkeen perustajana pidetään tanskalaista Nikolai Grundtvigia (1783–1872). Hän halusi perustaa maansa nuorille koulun, jossa heille opetettaisiin elämässä tarvittavia tietoja ja taitoja. Tutkimukseni tulosten pohjalta Grundtvigin pedagogisilla periaatteilla, kuten koulu elämää varten, elävä sana ja vuorovaikutus, on kansanopistoissa yhä merkityksensä. Tutkimuksessani on kyse kansanopistopedagogiikan arvioinnista Jämsän, Ranuan ja Reisjärven kristillisissä kansanopistoissa. Arvioinnin tarkoituksena oli saada opistojen kehittämistyötä varten tietoa siitä, miten opettajat ja opiskelijat kokivat kyseiset kansanopistot oppilaitoksina ja internaatteina. Opettajien tavoitteiden katsottiin heijastavan sitä, mitä he pitivät tärkeänä myös kansanopistopedagogiikassa. Tavoitteissa korostuivat kasvatus ja oma ammattitaito sekä opetus ja sen kehittäminen. Kasvatuksellisissa tavoitteissa nähtiin merkityksellisiksi opiskelijoiden henkisen kasvun tukeminen, arvokasvatus ja omien vahvuuksien tunnistaminen. Omaa ammattitaitoa koskevissa tavoitteissa pidettiin tärkeinä opettajuuden kehittämistä ja ylläpitoa. Opetuksen ja sen kehittämisen tavoitteissa tähdennettiin kiinnostuksen herättämistä omaan oppiaineeseen ja kansanopistopedagogiikan kehittämiseen. Suurin osa opettajista katsoi, että heidän tärkeät tavoitteensa olivat toteutuneet hyvin. Opetusta heikensivät aika ajoin opiskelijoiden erityistuen riittämättömyys, ajoittaiset poissaolot oppitunneilta ja heterogeeniset opetusryhmät. Opiskelijoille opistovuosi merkitsi ystävien ja kavereiden saamista, arvojen syventymistä sekä tiedollisten ja taidollisten asioiden oppimista. Opiskelijoiden mukaan heidän luottamuksensa tulevaisuuteen vahvistui ja maailmankuvansa kansainvälisessä ympäristössä avartui. Vaikuttaa siltä, että opiskelijoiden sosiaaliset taidot ja kielitaidot vahvistuivat samoin kuin heidän itseluottamuksensa. Opiskelijat pitivät opiston internaattiluonnetta merkittävänä liittäen siihen myös vapaa-ajan. Opiskelun esteiksi opiskelijat mainitsivat asuntoloiden ajoittaisen levottomuuden ja aamväsymyksen.

Abstract This thesis addresses the realisation of the regional development task of higher education in response to new regional and national challenges. This regional study investigates how the third task of regional development can be ‎understood and was addressed at Laurea University of Applied Sciences (UAS). In this qualitative study as research continuum: action research is used in the investigation of an organisational-regional change, the integrated perspective of the design research is in the systemising of design and a multiple case study research is integrated for bringing an understanding of a research scope and in addition it can produce new knowledge for design and action. The unit of analysis was a case study and the analysis was undertaken using empirical, in-depth data collected between May 2001 and September 2012. This study provides new and critical insights into the integration of regional development and regionally focused higher education within emergent value networks. In the centre of the study, there is the collectively developed integrative model at Laurea UAS, specifically, the student-centred integration of regional development, research and development (R&D) and higher education functions. Here, in this operative environment, close proximity with an integrated web of R&D activities and projects produces new knowledge. This investigation into the new “third task” of the regionally focused university focuses on the development of new knowledge from value networks and externalities, within which R&D activities steer the direction of new knowledge. This research uses an integrative model to examine the dynamic workings of an emerging networked innovative collaborative environment, consisting of UAS spin-offs and initiatives for knowledge-based economic development, and strategic alliances ‎between the actors of the regional knowledge flows that are rapidly extending towards more global networking and interaction with international externalities. / Tiivistelmä Tämän väitöstutkimuksen tutkimuskysymys on seuraava: Miten aluekehitystehtävää voidaan ymmärtää, suunnitella ja toteuttaa ammattikorkeakoulussa? Tutkimuksen viitekehys on Laurea-ammattikorkeakoulussa yhteisöllisesti kehitetty integratiivinen toimintamalli, joka yhdistää aluekehitystehtävän ja opiskelijakeskeisen tutkimus- ja kehitystoiminnan. Tutkimuksen analysointiyksikkö on toteutunut näyttö, jossa opiskelun ja alueellisen tutkimus- ja kehitystyön yhdistämisellä on keskeinen rooli. Tutkimuksessa toteutettu toimintatutkimus kohdistuu ammattikorkeakoulun muutoksen ‎tutkimiseen, ensisijaisesti tutkitaan aluekehitystehtävän toteuttamista ja siihen liittyviä muutoksia, ‎vuorovaikutuksia ja toteutusmalleja. Tutkimukseen sisältyvän suunnittelututkimuksen näkökulma on ‎suunnittelun systematisointi. Sen tavoite on tutkia, jotta voidaan kehittää, parantaa ‎ja arvioida malleja, käsitteistöjä, luokituksia, metodologiaa, artefakteja ja palveluja. Tapaustutkimus tässä tutkimuksessa vuorostaan tuottaa syvällistä ymmärrystä tutkittavasta ilmiöstä sekä lisää tietämystä suunnittelun ja toteuttamisen tueksi. Toteutettu integratiivinen toimintamalli yhdistää aluekehitystehtävän ja sekä toiminnassa kehittyvät kansainväliset arvoverkostot että alueelliset avainprofiilit, strategiat ja innovaatiojärjestelmän aktiviteetit. Toteutuksen toimintalogiikka yhdistää strategioiden, visioiden, luovuuden ja ajattelun syklisen maailman kehittämispohjaiseen oppimiseen ammattikorkeakoulussa. Toiminnan alueellinen ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus ilmenee palvelujen, teollisuuden ja korkeakoulun yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa, erityisesti yhteisöllisen toimintatavan, oppimisen integroitumisen, turvallisuuden sekä osaamisen, palvelujen ja tuotteiden kehittämisen alueella. Samalla integratiivinen toiminta edistää alueen kehittämistä tuottaen tietovarantoa sekä kansainvälistä verkostoitumista ja osaamista yksilöille, työyhteisöille ja alueelle.

Abstract The aim of this study was to increase understanding of the dimensions of the school’s operating culture in general and pedagogical practices in particular in the context of the School Library of the Information Society project (SLI). The purpose was to describe development in the school’s operating culture as perceived by teachers and principals. The background for the study was the historical basis of Finnish school libraries and the starting point and aims of the SLI project. The analysis of the complex concept of the school’s operating culture was inspired by the Activity Theoretical Model put forth by Yrjö Engeström. The operating culture consists of 1) tools, which are the school library and teaching methods, 2) rules, consisting of different statutes and the curriculum, 3) the school community, including teachers, pupils, and parents, and 4) a division of labor, including resources for librarianship. Teachers and principals are the subjects who work together to improve pedagogical practices. The shared metatheories of Information Studies and Educational Sciences were scrutinized from the viewpoint of learning literacies. The impact of the SLI project was evaluated through all these factors. This was a qualitative case study. The follow-up time was seven years. The data are comprised of the yearly reports of eleven elementary schools collected during the SLI project in 2002–2004 and group interviews conducted in 2009. The use of methodological triangulation and the follow-up design add to the validity of the study. QSRNVivo software facilitated management and analysis of the data. Application of the activity theoretical model gives external validity to the study. All eleven elementary schools developed their library space and collection, which was given a more central role in relation to the curriculum and the pupils’ work. An information literacy curriculum was developed in some schools. Library teachers’ resources could not be increased. Collaboration increased between the teachers and the pupils, and with other schools, the public library, and the Education Department. Teaching information literacy and pedagogical use of information technology were developed. The limitation of this study is the fact that the researcher acted as the project coordinator in the SLI project and knew the interviewees, who probably for this reason wanted to give positive statements. However, the researcher’s familiarity with the research subject helped in recognizing significant aspects of the data. The model of the school’s operating culture can be used and further tested in different school and school library development projects. The activity theoretical Learning Commons Model developed in this study connects education authorities and the public library to the school’s collaborative network. This model should be examined, as it may serve as an analytical tool for developing learning environments and an instrument of developmental work research. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen päämääränä on lisätä ymmärrystä koulun toimintakulttuurin ulottuvuuksista yleensä ja erityisesti pedagogisista käytännöistä Oulussa toteutetun Tietoyhteiskunnan koulukirjasto -hankkeen (TKK) yhteydessä. Toimintakulttuurin kehitystä kuvataan opettajien ja rehtoreiden näkökulmasta. Tarkastelua taustoitetaan kuvaamalla suomalaisten koulukirjastojen historialliset lähtökohdat sekä tutkimuskohteena olevien oululaisten koulujen TKK-hankkeen lähtökohdat ja tavoitteet. Teoreettisessa tarkastelussa koulun toimintakulttuurin määrittelyn pohjana on Yrjö Engeströmin toiminnan teorian malli. Toimintakulttuuriin kuuluvat seuraavat ulottuvuudet: 1) välineet, joita ovat koulukirjasto ja opetusmenetelmät, 2) säännöt, joita ovat säädökset ja opetussuunnitelma, 3) yhteisö, joka koulussa käsittää henkilökunnan, oppilaat ja vanhemmat sekä 4) työnjako, joka sisältää kirjastonhoidon resurssit. Opettajat ja rehtorit kehittävät toimintakulttuuria päämääränään entistä paremmat opetuskäytännöt. Informaatiotutkimuksen ja kasvatustieteen yhteisiä metateorioita tarkastellaan lukutaitojen oppimisen näkökulmasta. Kehittämishankkeen vaikutuksia arvioidaan näiden tekijöiden kautta. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus. Aineisto käsittää yhdentoista alakoulun projektiraportit vuosilta 2002–2004 ja ryhmähaastattelut vuodelta 2009. Aineistotriangulaatiolla ja seitsemän vuoden seurannalla pyrittiin tutkimuksen luotettavuuden lisäämiseen. QSRNVivo-ohjelma helpotti aineiston hallintaa ja analysointia. Toiminnan teorian käyttö toimintakulttuurin mallintamiseen systematisoi analyysiä ja lisäsi ulkoista validiteettia. Koulukirjastot kehittyivät tiloiltaan ja aineistoiltaan ja niiden rooli vahvistui opetussuunnitelmassa ja oppilaiden työskentelyssä. Tiedonhankinnan opetussuunnitelma kehittyi osassa kouluja. Kirjasto-opettajien resursseja ei onnistuttu lisäämään. Toimintakulttuurin tärkein muutos oli yhteistoiminnan lisääntyminen opettajien ja oppilaiden kesken sekä muiden koulujen, yleisen kirjaston ja opetusviraston kanssa. Informaatiolukutaidon opetus ja tietotekniikan opetuskäyttö kehittyivät kouluissa. Tutkimuksen luotettavuutta rajoittaa se, että tutkija tunsi TKK-hankkeen projektipäällikkönä haastateltavat, joten opettajat ja rehtorit ehkä halusivat kertoa myönteisiä asioita. Toisaalta tutkijan perehtyneisyys tutkimuskohteeseen helpotti merkityksellisten näkökohtien tunnistamista. Koulun toimintakulttuurin mallia voidaan käyttää ja testata edelleen koulun ja koulukirjastojen kehittämishankkeissa. Tutkimuksen pohjalta syntyi toiminnanteoreettinen learning commons -malli, joka liittää koulun yhteistyöverkostoon opetustoimen ja yleisen kirjaston. Tätä mallia voidaan käyttää ja edelleen kehittää oppimisympäristöjen tutkimuksessa ja kehittävässä työntutkimuksessa.

Abstract Occupational safety in the construction industry has improved during the past few years with the help of target setting. Still, the accident frequency rate is doubled compared to other industrial sectors. The aim of this study is to clarify the mind-set of the actors in the building and construction trade towards occupational safety. Furthermore, identifying the factors affecting occupational accidents and the possibility of their prevention are investigated. There have been ample studies conducted on occupational safety and attitudes towards it, whereas research into construction safety perceptions has been scarce. The research is a Mixed Method Case Study in which the data consist of three cases. Case 1: Interviews of the workers (n=10) severely injured in falling from heights at the construction sites. Case 2: Interviews of construction professionals (n=20). Case 3: A two-phase (before and after) questionnaire to construction students in a HSEQ Training Park (Rudus) in Espoo (n=128) and in Northern Finland, Oulu (n=44). On the basis of this study it can be stated that the actors in the building and construction business consider occupational safety a matter of the utmost importance. On the other hand, while deemed desirable, workplace safety issues also create a great deal of cognitive dissonance. The mind-set for occupational safety is challenging. The actors in the construction industry demand investments in occupational safety but also flexibility. The conflicts are caused by the requirements for efficiency, high quality, and safety in construction, yet, for which there are, limited resources available. Safety measures are defied because of schedules, for instance, and risks may be ignored. Accidents are regarded as self-inflicted. According to the professionals, the construction business has been polarized into the companies that either pay attention to or neglect occupational safety and educated versus uneducated workers. Qualified workforce with a high standard of training is desired in the recruiting process. Investing in health and safety education is considered crucial at an early stage. Safety is realizing the importance of adopting effective health and safety management systems to eliminate work-related hazards and taking a positive approach to providing specialized training and education programs that improve the skills and experience of the workforce. Young people may lack an overall understanding of the dangers of their line of work. The injured workers assessed the risks through their subjective experiences. Although the reasons for occupational injuries are multi-causal in nature, employee mind-sets are often associated with exposure to worksite hazards. The visits to the HSEQ Training Parks improve the students’ understanding of occupational safety, and particularly those who had more experience in the building trade than their fellow students. However, first-year students and those less experienced became disconcerted and their uncertainty levels increased. The visits should consequently be target-oriented, well designed and carried out in a timely manner. The HSEQ Training Parks should utilize trauma survivors as experiential educators in providing valuable, practical information about workplace injuries and their prevention. / Tiivistelmä Työturvallisuus rakentamisessa on parantunut asetettujen tavoitteiden avulla, silti tapaturmataajuus on kaksinkertainen muihin teollisuusaloihin verrattuna. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten alan toimijat suhtautuvat työturvallisuuteen. Mitkä tekijät vaikuttavat tapaturmiin ja voidaanko niihin vaikuttaa? Työturvallisuutta ja asennetta on tutkittu, mutta suhtautumista työturvallisuuteen rakentamisessa ei. Tapaustutkimus (Case Study) sisältää kolme Tapausta, joita on lähestytty monimenetelmällä. Tutkimukseen haastateltiin putoamistapaturmissa vakavasti loukkaantuneita (n=10) ja alan asiantuntijoita (n=20). Lisäksi kerättiin kaksivaiheiset kyselyt opiskelijoilta Rudus (n=128) ja Pohjois-Suomen (n=44) Turvapuistoissa. Tutkimuksen perusteella voi todeta toimijoiden pitävän työturvallisuutta tärkeänä ja tavoiteltavana asiana. Suhtautuminen on kuitenkin ristiriitaista. Loukkaantuneiden mielestä työturvallisuus lähtee turvallisen työskentelyn mahdollistamisesta. Siihen tulee panostaa ja myös antaa mahdollisuus joustaa. Haasteita aiheuttavat vaatimukset tehokkaasta, laadukkaasta ja turvallisesta rakentamisesta, johon ei ole riittävästi resursseja. Turvallisuutta uhmataan mm. kiireen vuoksi, eikä riskeihin välttämättä puututa. Asiantuntijat kokevat turvallisuuden olevan yksilölähtöistä. He näkevät alan polarisoituneen turvallisuudesta huolehtiviin ja sitä laiminlyöviin yrityksiin sekä koulutettuihin ja kouluttamattomiin työntekijöihin. Alalle kaivataankin lisää pätevyyksiä. Turvallisuuskasvatukseen tulee panostaa yhä nuorempana, kuten aiemminkin on todettu. Turvallisuus on ymmärrystä ja suhtautuminen osa ammattitaitoa, mikä kehittyy kokemuksen myötä. Nuorilla ei ole kokonaisvaltaista ymmärrystä alan vaaroista. Vaikka tapaturmien syyt ovat multikausaalisia, on yksilön suhtautumisella suuri merkitys tapaturmiin. Turvapuistovierailut lisäsivät opiskelijoiden ymmärrystä työturvallisuudesta. Vierailuilla oli vaikutusta opiskelijoihin, joilla oli kokemusta rakentamisesta. Opintojen alussa olevia vierailu hämmensi ja lisäsi epävarmuutta. Turvapuistovierailun tulee olla tavoitteellinen, hyvin suunniteltu ja toteutettu – oikea-aikaisesti. Puistoissa tulee hyödyntää todellisia kokemuksia työtapaturmista ja loukkaantuneet ovat itse valmiita kertomaan kokemuksiaan ja toimimaan kokemusasiantuntijoina.

Abstract The ability to generate creative new ideas to develop innovative products and optimize processes has become crucially important for organizations’ survival in the competitive and turbulent market environment. The objective of this dissertation was to examine the value creation of systematic idea generation in a quantitative fashion by defining a new evaluation methodology. This called for designing a set of quantitative value creation metrics for creative idea generation. This study aims to enhance current knowledge of idea generation measurement that has so far mainly focused on human judgment-based methods. The goals of this exploratory study were formulated into two research questions. The first addressed the subject from a conceptual viewpoint, while the second involved a single-case study in the automotive industry. Documentation-based approaches were used as the primary means of data collection to maximize the quantitative accuracy of the measurement. Single-case study was selected as the research method because of the deep-level data access required to thoroughly assess an idea generation process. Patent information-based measures were adopted in the case organization to gain insights into the effectiveness of its idea generation process. The research data was collected from the case organization’s management information systems. Data analysis allowed for a fact-based evaluation of the idea generation process, which would not have been possible with traditional qualitative measures. The results demonstrate that idea generation can be measured rigorously like most other processes when proper metrics are in place. Nevertheless, several limitations were identified that must be considered when discussing further applications of the proposed measures in other organizations. This thesis proposes a new analysis method for the creative phase of the product creation process. Future studies could build on this model, for example, by experimenting with the indicators proposed by this study in other contexts or designing a set of “rival” value creation metrics for idea generation. / Tiivistelmä Kyky luoda uusia ideoita innovatiivisten tuotteiden kehitystä ja prosessien optimointia varten on elintärkeää organisaatioiden selviytymisen kannalta vahvasti kilpailluilla markkinoilla. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia arvonluontia systemaattisessa ideoiden luonnissa määrällisin menetelmin kehittämällä uusi arviointimenetelmä. Tässä yhteydessä oli määritettävä joukko määrällisiä arvonluontimittareita luovalle ideoiden luonnille. Tutkimus pyrkii täydentämään olemassa olevaa tietämystä ideoiden luonnin mittaamisesta, joka on tähän asti pääasiassa keskittynyt laadullisiin menetelmiin. Tutkimuksen tavoitteista johdettiin kaksi tutkimuskysymystä. Ensimmäinen kysymys käsitteli aihepiiriä teoreettisesta näkökulmasta, ja toinen liittyi autoteollisuudessa tehtävään tapaustutkimukseen. Empiirisen aineiston keruussa hyödynnettiin ensisijaisesti asiakirjapohjaisia lähestymistapoja määrällisen mittauksen tarkkuuden maksimoimiseksi. Tutkimusmenetelmäksi valittiin yhden tapauksen tutkimus, koska ideoidenluontiprosessin syvällinen analyysi vaatii pääsyä yksityiskohtaiseen yritysaineistoon, mikä ei monitapaustutkimuksessa olisi ollut mahdollista. Ideoiden luontiprosessin tehokkuuden arviointia varten tapausorganisaatiossa otettiin käyttöön patenttitietoon pohjautuvia indikaattoreita. Aineisto kerättiin organisaation tietojärjestelmissä. Aineiston tarkastelu mahdollisti ideoiden luonti-prosessissa tapahtuvan arvonluonnin konkreettisen havainnollistamisen, mikä ei olisi ollut mahdollista perinteisten laadullisten mittarien avulla. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että luovaa ideoiden luontia pystytään mittaamaan useimpien muiden yritysprosessien tapaan täsmällisesti, mikäli sovelletaan asianmukaisia indikaattoreita. Tutkimus nosti kuitenkin esiin tiettyjä tekijöitä, jotka rajoittavat tässä työssä esiteltyjen tehokkuuden mittarien käyttöä muissa organisaatioissa. Tämä työ esittää uuden arviointimenetelmän, jota voidaan soveltaa tuotekehitysprosessin luovassa vaiheessa. Aihetta käsittelevät jatkotutkimukset voisivat laajentaa tässä työssä kehitettyä mallia esimerkiksi kokeilemalla esiteltyjen indikaattorien käyttöönottoa muissa konteksteissa tai määrittelemällä vaihtoehtoiset arvonluontimittarit, jotka eivät jaa samoja rajoitteita.

Abstract This narrative-biographical study focuses on stories told by teachers working in Lapland about their work and life. The key concept of the study is 'place', which is conceptualised as subjectively experienced place in line with humanistic geography. The research data consisted of interviews of seven teachers working in Lapland, including two Saami and five Finnish teachers. Two main research questions were addressed: I How do teachers tell about place? II What is teachers' manner of knowing from the viewpoint of place? The results revealed an inside view of 'place', which reflects the dweller's perspective towards place. The informants' stories highlighted five place-related sentiments: concern, commitment, sense of home, recognition and appreciation. At the general level, teachers felt concern about the contradiction between the south and the north. They also felt concern about the future of their pupils, schools and villages. Commitment and sense of home were enhanced by a place-related lifestyle and nature as well as an opportunity to do subjectively meaningful things. The teachers described their sentiment of belonging to a place in a way that reflected recognition and appreciation. For an individual, recognition related to everyday phenomena and interpersonal relations played an important role, but recognition by different groups and society was also significant. The autobiographical story by one of the Saami teachers clearly indicated the significance of local knowledge for teachers' work. Personal local knowledge is tacit knowledge based on experience and constitutes an important aspect of teachers' practical knowledge. The focus of this autobiographical story did not involve only the teacher but also the community, the people, the place and the culture that the teacher felt herself to be part of. Saami ancestry defined this teacher's mode of existence in a crucial way. Since she shared the cultural background of her pupils, she understood their everyday school life well. She had an important role as an intermediary at the interface between two cultures. Overall, Finnish teachers work in notably different schools and different conditions. It is important to listen to many different stories, because stories told by marginal actors may serve an emancipatory function for future teachers. Based on the findings, one of the challenges of teacher education is to develop ways of working whereby students can critically evaluate their autobiographical and personal knowledge. Personal experiential background is a valuable resource, which should be taken into account in teacher education already. / Tiivistelmä Tässä narratiivis-elämäkerrallisessa tutkimuksessa tarkastellaan Lapin kouluissa työskentelevien opettajien kertomuksia työstä ja elämästä. Tutkimuksen keskeinen käsite on paikka, joka käsitteellistetään humanistisen maantieteen näkökulmasta koetuksi paikaksi. Tutkimuksen aineistona on seitsemälle Lapissa työskentelevälle opettajalle tehdyt haastattelut. Haastatteluissa on mukana kaksi saamelaista ja viisi suomalaista opettajaa. Päätutkimuskysymyksiä on kaksi: I Millaiseksi opettajat kertovat paikan? II Millainen on opettajan tietämisen tapa paikan näkökulmasta? Tutkimuksen tuloksena syntyi kuva paikasta sisältä päin, sellainen, joka ilmentää asukkaan näkökulmaa paikkaan. Opettajien kertomukset toivat esiin viisi paikkatunnetta: huolen, sitoutumisen, kodintunteen sekä tunnustuksen ja arvostuksen tunteet. Yleisellä tasolla huoli liittyi koettuun vastakkainasetteluun etelän ja pohjoisen välillä. Opettajat tunsivat huolta myös oppilaidensa, koulujensa ja kyliensä tulevaisuudesta. Sitoutumisen ja kodintunnetta vahvistivat paikkaan liittyvä elämäntapa ja luonto sekä mahdollisuus tehdä mielekkäiksi koettuja asioita. Opettajat kuvasivat paikkaan kuulumistaan tavalla, jota voidaan ymmärtää tunnustuksen ja arvostuksen käsitteiden avulla. Tärkeässä osassa yksilön kannalta olivat arkipäivän ilmiöihin ja läheisten ihmisten välisiin suhteisiin liittyvä tunnustus, mutta myös erilaisten ryhmien ja yhteiskunnan taholta tuleva arvonanto. Tutkimuksen tuloksena avautui saamelaisen opettajan minäkertomuksen kautta persoonallisen paikallisen tiedon merkitys opettajan työssä. Persoonallinen paikallinen tieto on kokemukseen perustuvaa, hiljaista tietoa ja muodostaa yhden tärkeän osan opettajan praktista tietoa. Minäkertomuksen keskiössä ei ollut vain kertova opettaja itse, vaan myös yhteisö, toiset ihmiset, paikka ja kulttuuri, joihin opettaja tunsi kuuluvansa. Saamelaisuus määritti opettajana olemisen tapaa keskeisellä tavalla. Koska opettajalla oli samankaltainen kulttuuritausta oppilaidensa kanssa, hän ymmärsi näiden kouluarkea hyvin. Hänellä oli tärkeä, välittävä merkitys toimiessaan koulussa kahden kulttuurin rajapinnalla. Koululaitoksemme opettajat toimivat hyvin erilaisissa kouluissa ja erilaisissa olosuhteissa. Monenlaisten kertomusten kuuleminen on tärkeää, koska marginaaleista esitetyt kertomukset voivat toimia vapauttavina kertomuksina tuleville opettajille. Tutkimuksen tulosten perusteella opettajankoulutukselle voidaan asettaa haasteeksi kehittää työtapoja, joiden avulla opiskelijat voivat arvioida kriittisesti omiin kokemuksiinsa perustuvaa elämäkerrallista ja persoonallista tietoa. Persoonallinen kokemustausta on arvokas resurssi, joka tulisi pystyä ottamaan huomioon jo opettajankoulutusvaiheessa. / Čoahkkáigeassu Dán narratiiva-eallingeardedutkamušas Raija Erkkilä guorahallá Lappileana skuvllaid oahpaheaddjiid muitalusaid barggu ja eallima birra. Dutkamuša guovddáš doaba lea báiki, mii meroštallojuvvo humanisttalaš geografiija geahččanguovllus vásihuvvon báikin. Dutkamuša materiálan leat čieža Lappileanas bargi oahpaheaddji jearahallamat, main leat fárus guokte sápmelaš ja vihtta suopmelaš oahpaheaddji. Váldodutkangažaldagat leat guokte: I Makkárin oahpaheaddjit muitalit báikki? II Makkár lea oahpaheaddji diehtima vuohki báikki geahčcanguovllus? Dutkamuša boađusin šattai govva báikkis siskkobealde, mii čájeha ássi geahččanguovllu báikái. Oahpaheaddjiid muitalusat bukte ovdan vihtta báikedovdamuša: fuolla, čatnaseapmi, ruovttudovdamuš sihke dovddasteami ja árvvusatnima dovddut. Almmolaš dásis fuolla laktásii vásihuvvon vuostegeahčái mátti ja davi gaskkas. Oahpaheaddjit ledje fuolastuvvan maiddái sin oahppiid, skuvllaid ja giliid boahttevuođas. Čatnaseami ja ruovttudovdamuša nannejedje báikái laktáseaddji eallinvuohki ja luondu sihke vejolašvuohta bargat áššiid, maid vásihedje jierpmálažžan. Oahpaheaddjit govvidedje iežaset báikái gullama vugiin, man sáhttá áddet dovddasteami ja árvvusatnima doahpagiiguin. Dehálaš oasis individuála geažil lei dovddasteapmi, mii laktásii árgabeaivvi ihtagiidda ja lagaš olbmuid gaskavuođaide. Dehálaš lei maiddái dovddasteapmi, mii bođii sierralágan joavkkuin ja servodagas. Dutkamuša boađusin rahpasii sápmelaš oahpaheaddji mun-muitalusa bokte persovnnalaš báikkálaš dieđu mearkkašupmi oahpaheaddji barggus. Persovnnalaš báikkálaš diehtu lea vásáhussii vuođđuduvvi jávohis diehtu ja dat duddjo ovtta dehálaš oasi oahpaheaddji praktihkalaš dieđus. Mun-muitalusa guovddážis ii lean dušše muitaleaddji oahpaheaddji ieš, muhto baicca searvvuš, eará olbmot, báiki ja kultuvra, maidda oahpaheaddji dovddai iežas gullat. Sápmelašvuohta mearridii oahpaheaddjin leahkima vuogi guovddáš lági mielde. Go oahpaheaddjis lei seammálágan kulturduogáš iežas oahppiiguin, son áddii bures dáid skuvllaárgga. Sus lei dehálaš, sirdi mearkkašupmi doaimmadettiin skuvllas guovtti kultuvrra rádjedásiin. Min skuvlalágádusa oahpaheaddjit doibmet hui iešguđetlágan skuvllain ja iešguđetlágan diliin. Máđggalágan muitalusaid guldaleapmi lea dehálaš, go marginálain muitaluvvon muitalusat sáhttet doaibmat boahtte oahpaheaddjiide beasti muitalussan. Dutkamuša bohtosiid vuođul oahpaheaddjiskuvlemii sáhttá bidjat hástalussan ovddidit bargovugiid, maid vuođul oahppit sáhttet árvvoštallat kritihkalaččat eallingearddi ja persovnnalaš dieđu, mii vuođđuduvvá sin iežaset vásáhusaide. Persovnnalaš vásihanduogáš lea dehálaš riggodat, man galggašii sáhttit váldit vuhtii juo oahpaheaddjiskuvlenmuttus.

Abstract Software engineering is advancing according to market needs. Consequently, software development methods that initially caused controversies such as Agile, and more recently Lean, are increasingly being adopted by the software industry. Particularly, Lean Software Development, which was initially regarded as one of the Agile methods, is acquiring an identity of its own as a means to scale Agile. However, Lean thinking is still open to interpretation in the domain of software development, which differs fundamentally from the manufacturing domain where Lean originally emerged. Specific issues such as the essence of Lean Software Development, the compatibility of Lean and Agile and the best combination of them are not properly understood. This dissertation addresses Lean thinking and its combination with Agile in the field of software development, by providing empirical evidence on how software-intensive organisations use them in practice. The research was performed in four phases. First, the relevant literature was analysed to identify research opportunities. Second, a survey strategy was used to investigate status and trends in the adoption of Agile and Lean. The third phase explored in detail how Agile and Lean are combined in practice, by conducting case studies on two large-scale, industry-leading companies that were transforming their processes from Agile Software Development into Lean Software Development. Finally, in the fourth phase, the results of the previous research phases were synthetized to draw conclusions and outline implications. The results of the study confirmed the interest of practitioners in using a combination of Agile and Lean. Unlike in manufacturing, the borders of Agile and Lean are not clearly defined in the software domain. The results provided evidence of numerous compatibilities between Agile and Lean in software development. Generally, the use of Agile methods at a prescriptive level is guided by Lean principles. However, Lean thinking also brings new practical elements to software development processes, such as Kanban, work-in-progress limits, a ‘pull’ and ‘less waste’-oriented culture and an extended emphasis on transparency and collaborative development. The results showed the fundamental importance of practices that enable quick feedback, fast learning and adaptation. / Tiivistelmä Ohjelmistotuotanto kehittyy markkinoiden tarpeiden mukaisesti. Aiemmin kiisteltyjä ketteriä menetelmiä, ja nykyään myös Lean-menetelmiä sovelletaan yhä useammin ohjelmistoteollisuudessa. Lean-menetelmiin perustuva Lean-ohjelmistokehitys erottuu selkeämmin välineenä laajentaa ketterien menetelmien käyttöä. Lean on yhä monitulkintainen ohjelmistotuotannossa, joka poikkeaa teollisuustuotannosta, josta Lean on peräisin. Lean-ohjelmistokehitystä, Lean- ja ketterien menetelmien yhteensopivuutta ja niiden parasta yhdistelmää ei vielä ymmärretä riittävän hyvin. Tämä väitöskirja käsittelee Lean-menetelmien yhdistämistä ketteriin menetelmiin ohjelmistotuotannossa. Tutkimus esittää kokemusperäistä tietoa, kuinka näitä menetelmiä käytetään ohjelmisto-alan organisaatioissa. Tutkimus oli nelivaiheinen. Aluksi tutkimusmahdollisuudet kartoitettiin tutkimalla aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Seuraavaksi tutkittiin kyselytutkimuksen avulla Lean- ja ketterien menetelmien käyttämisen nykytilaa ja kehitystä. Kolmannessa vaiheessa tapaustutkimuksilla selvitettiin Lean- ja ketterien menetelmien yhdistämistä käytännössä. Tapaustutkimuksia tehtiin kahdessa suuressa yrityksessä, jotka olivat muuttamassa prosessejaan ketteristä menetelmistä kohti Lean-ohjelmistokehitystä. Lopuksi aiemmat tutkimusvaiheet yhdistettiin johtopäätöksiä ja vaikutusten hahmottamista varten. Tutkimuksen tulokset vahvistavat Lean- ja ketterien menetelmien yhdistämisen kiinnostavan ohjelmistotuotannonharjoittajia. Lean- ja ketterien menetelmien rajat eivät ole selkeästi määriteltyjä ohjelmistotuotannossa. Tulokset tukevat käsitystä Lean- ja ketterien menetelmien yhteensopivuudesta. Lean ohjaa yleisellä tasolla ketterien menetelmien käyttöä. Lean tuo kuitenkin myös uusia elementtejä ohjelmistotuotantoon, kuten Kanban-menetelmän, keskeneräisen työn rajoittamisen, kysyntään perustuvan ’pull’-menetelmän ja turhan työn vähentämistä tavoittelevan ’less-waste’-työkulttuurin. Lean-ajattelu myös lisää painotusta läpinäkyvyyteen ja yhteistyöhön.

Abstract Requirements engineering (RE) is an important process in systems development. This research was carried out in the context of Very Large-Scale Requirements Engineering (VLSRE) within the scope of a requirement screening (RS) process. The RS process is defined as a front-end process for screening incoming requests, which are received in a constant flow. The goal of the RS process is to efficiently identify the most promising requests for further analysis, development and implementation while filtering out non-valuable ones as early as possible. The objective of this study was to understand the challenges related to the RS process and develop solutions to address those challenges. A qualitative research approach was utilised to achieve the research goals. The overall research process follows an action research method, in which each action research cycle includes at least one individually defined and executed case study. Action research and case studies are research methods that are well suited to studying real-life phenomena in their natural settings. This research was carried out in two case companies in the information and communication technology domain. Data from 45 interviews were analysed for preparing publications I–V, which are included in this thesis. In addition, during the longitudinal action research study described in this thesis, data from 26 interviews and 132 workshops were utilised to develop solutions for the RS process, which is an industrial implementation of the VLSRE process. The conducted action research contributes to the field of software engineering, in which such research efforts are currently lacking. This research has identified a number of significant challenges that different stakeholders face related to requirements processing and decision making in the VLSRE context. Examples of these challenges are the great number of incoming requirements, the lack of information for decision making and the feasibility of utilised tools. To address the identified challenges, a requirements architecting method was developed. The method includes a dynamic requirement template, which gathers structured information content for eliciting requests, documenting and communicating requirements and forming features while considering the needs of different stakeholders. The method was piloted, validated and deployed in industry. / Tiivistelmä Tutkimus toteutettiin laajamittaisen vaatimusmäärittelyprosessin kontekstissa keskittyen vaatimusten seulontaprosessiin. Vaatimusten seulontaprosessi määritellään tuotekehityksen alkuvaiheen prosessiksi, jossa käsitellään jatkuvana vuona tulevia kehityspyyntöjä. Vaatimusten seulontaprosessissa pyritään tunnistamaan tehokkaasti lupaavimmat pyynnöt jatkoanalyysiä, tuotekehitystä ja toteutusta ajatellen sekä suodattamaan pois niin aikaisessa vaiheessa, kun mahdollista ne pyynnöt, joilla ei ole arvontuotto-odotuksia. Tutkimuksen tavoite oli ymmärtää haasteita, jotka liittyvät vaatimusten seulontaprosessiin sekä kehittää ratkaisuja näihin haasteisiin. Tutkimuksessa käytettiin laadullisen tutkimuksen menetelmiä. Kokonaisuutena tutkimusprosessi noudattaa toimintatutkimuksen periaatteita siten, että jokainen sykli tai sen vaihe sisältää yhden tai useamman itsenäisesti määritellyn tapaustutkimuksen suunnittelun ja läpiviennin. Valitut tutkimusmenetelmät soveltuvat hyvin tilanteisiin, joissa tutkimuskohteina ovat reaalimaailman ilmiöt niiden luonnollisissa ympäristöissä havainnoituina. Tutkimusaineisto kerättiin kahdesta informaatio- ja kommunikaatioteknologia-alan kohdeorganisaatiosta. Väitöskirjaan sisällytettyihin julkaisuihin I-V on analysoitu 45 haastattelun aineisto. Näiden lisäksi väitöskirjassa kuvatun pitkäkestoisen toimintatutkimuksen aikana hyödynnettiin 26 haastattelun ja 132 työpajan aineistoa kehitettäessä ratkaisuja vaatimusten seulontaprosessin haasteisiin. Vaatimusten seulontaprosessi on laajamittaisen vaatimusmäärittelyprosessin teollinen toteutus. Tutkimuksessa tunnistettiin useita merkittäviä haasteta, joita eri sidosryhmillä on liittyen vaatimusten seulontaprosessiin ja päätöksentekoon laajamittaisessa vaatimusmäärittelyprosessissa. Vaatimusten suuri määrä, päätöksentekoon tarvittavan tiedon puute ja käytössä olevien työkalujen soveltumattomuus ovat esimerkkejä tunnistetuista haasteista. Ratkaisuna haasteisiin kehitettiin vaatimusten seulonta- ja analyysimenetelmä. Kehitetty menetelmä sisältää dynaamisen vaatimusdokumentin, jonka avulla voidaan kerätä kehityspyyntöjen tietosisältö jäsennellysti, dokumentoida ja kommunikoida vaatimukset sekä muodostaa niistä tuotteisiin toteutettavia ominaisuuksia ottaen huomioon eri sidosryhmien tarpeet. Kehitetty menetelmä on koestettu, validoitu ja soveltuvin osin otettu käyttöön teollisuudessa.