Abstract The purpose of the study was to create a comprehensive view and add understanding about the childcare practice of children sleeping outdoors in the context of Northern Finnish winter. A general view of the topic was described, the thermal insulation of clothing of infants sleeping outdoors in northern winter climate was evaluated and the relationships among thermal environment, infants’ skin temperatures and daytime outdoor sleep duration were described. Mixed methods research design was used. A questionnaire was distributed to the parents (n=116) of children under 2 years of age in the city of Oulu. Skin temperatures of about three-month-old infants were recorded from seven skin sites throughout a daytime sleep outdoors (n=34) and indoors (n=33) in the families’ homes. The duration of the infant’s sleep was observed and air temperature and velocity of the outdoor environment were recorded. Clothing data of infants were collected and microclimate temperatures and humidity inside middle wear measured. The insulation of clothing ensembles was measured by using a baby-size thermal manikin. The required clothing insulation was estimated according to ISO 11079. Mothers (n=21) from Northern Finland were interviewed. A fit can be found between family – cultural outdoor sleeping childcare practice – and Northern Finnish winter environment, but also factors that decreased the fit existed. Winter environment was seen as an affordance for the child to sleep outdoors. Infants usually slept outdoors in the daytime once a day in different kinds of environments, the best temperature being -5 °C. Outdoor sleeping was a self-evident and common culturally bound custom. Guidelines and encouragement were given to mothers from different sources, and by sharing their own experiences, mothers participated in the cultural knowledge-building processes. The outdoor sleeping practice was commonly accepted collective behavior. Many risk factors also existed, but when all security perspectives were first taken into account it promoted family well-being by creating rhythm and strengthening the fluency of everyday life. The optimal thermal insulation was difficult to adjust systematically and both cooling and sweating existed. When ambient temperature decreased, the cooling rate of Tsk increased. Children slept longest outdoors when the cooling rate of Tsk was minimal. The basic idea was that outdoor sleeping promoted children’s health. A comprehensive view of the phenomenon was gathered into the evaluation model, which can be utilized in nursing practice. The findings give detailed information that is utilized when updating guidelines. This study also creates ground for international comparative studies. / Tiivistelmä Tutkimuksen tavoitteena oli muodostaa kokonaiskuva ja lisätä ymmärrystä lasten ulkona nukuttamiskäytännöstä pohjoissuomalaisessa talvikontekstissa lasten ja perheiden hyvinvoinnin lisäämiseksi. Tarkoituksena oli kuvata lasten ulkona nukuttamiskäytäntöä, ympäristön ja ihon lämpötilojen sekä unen pituuden yhteyttä ja arvioida vaatetuksen lämmöneristävyyttä. Tutkimuksessa käytettiin mixed methods -lähestymistapaa monipuolisen kokonaiskuvan tavoittamiseksi. Pilottikysely tehtiin alle 2-vuotiaiden lasten vanhemmille (n=116) Oulun alueella. Ihon lämpötiloja mitattiin seitsemästä eri kehon osasta noin kolmen kuukauden ikäisiltä lapsilta (n=34) heidän nukkuessaan kotona päiväuniaan sisällä ja ulkona Pohjois-Suomessa talvella. Unen pituutta havainnoitiin ja ympäristön lämpötilaa ja tuulen nopeutta mitattiin. Lasten talvivaatetuksesta kerättiin tietoa ja lämpötiloja mitattiin vaatetuksen eri kerroksista sekä kosteutta välivaatetuksen alta. Vaatetuksen lämmöneristävyyksiä mitattiin lasten kokoa vastaavalla lämpönukella. Vaadittava lämmöneristävyys arvioitiin ISO 11079 – standardin mukaisesti. Pohjoissuomalaisia lapsiperheiden äitejä (n=21) haastateltiin kulttuurisen tiedon esille tuomiseksi. Yhteensopivuus perheen, kulttuurisen ulkona nukuttamiskäytännön ja pohjoisen talviympäristön välillä voidaan saavuttaa, mutta toisaalta myös tasapainoa vähentäviä tekijöitä löytyi. Talviympäristö nähtiin tarjoumana lapsen rauhalliselle nukkumiselle sen puhtaan ja raikkaan ilman ja luonnon sekä hiljaisuuden ja rauhallisuuden takia. Talvinen sää vaihteli auringon paisteesta kovaan lumipyryyn ja lämpötila muutamista lämpöasteista lähes kolmenkymmenen asteen pakkaseen lasten nukkuessa vaunuissaan. Paras lämpötila ulkona nukkumiselle oli -5  °C. Ulkona nukuttamista pidettiin itsestään selvänä kulttuurisena tapana. Äidit saivat ohjeita ja kannustusta lasten ulkona nukuttamiseen eri lähteistä. Vertailemalla ja jakamalla kokemuksiaan he osallistuivat myös itse kulttuurisen tiedon rakenteluun. Lasten ulkona nukuttaminen talvella osoittautui yleisesti hyväksytyksi kollektiiviseksi käyttäytymiseksi, joka toisinaan aiheutti paineita äideille. Lapsen ulkona nukkumiseen liittyi monia riskitekijöitä, mutta kaikki turvallisuusnäkökohdat ensin huomioon ottamalla se edisti perheen hyvinvointia luomalla säännöllistä rytmiä ja vahvistamalla arjen sujuvuutta. Optimaalisen vaatetuksen lämmöneristävyyden löytäminen systemaattisesti eri lämpötiloissa oli vaikeaa; sekä jäähtymistä että hikoilua esiintyi. Ympäristön lämpötilan laskiessa keskimääräisen ihon lämpötilan jäähtymisnopeus lisääntyi. Lapset nukkuivat ulkona pisimpään silloin, kun ihon lämpötilan jäähtyminen oli hitainta. Ensisijaisesti ulkona nukkumisen ajateltiin edistävän lapsen terveyttä. Lasten ulkona nukuttamisen arviointimallia voidaan hyödyntää käytännössä ohjauksen yhteydessä ja tutkimuksen tuottamaa yksityiskohtaista tietoa ohjeistusten päivittämisessä. Tutkimus antaa lähtökohtia kansainväliselle vertailevalle tutkimukselle.

Abstract The aim of this study was to construct a theory of an environment supporting the well-being of the home-dwelling elderly from Northern Finland. The development process proceeded as follows: 1) description of elements of environment supporting the well-being of home-dwelling elderly aged over 65 years (physical, social and symbolical environment) and, using concept synthesis, construction of hypothetical models of a physical, social and symbolic environment supporting well-being, 2) development of an indicator to test the hypothetical models and 3) testing the hypothetical models. The analysed data (N = 39) of the first stage consisted of theme interviews with home-dwelling elderly persons. Hypothetical models of an environment supporting the well-being of home-dwelling elderly were constructed using inductive concept synthesis. In the second stage, the reliability of the indicator designed to test the hypothetical models was evaluated by a panel of experts consisting of 15 students of nursing science and three doctors of Health Sciences. The data (n = 96) used to test the reliability of the second indicator consisted of the results of a postal questionnaire to elderly over the age of 65 from Northern Finland. The questionnaire also included questions about answering the indicator aimed further development. The data were analysed by looking at descriptive statistics and correlation coefficients. The data (n = 328) of the final stage of the study comprised again home-dwelling elderly from Northern Finland. The data were analysed using explorative and confirmatory factor analyses to test the hypothetical models. In addition, the data were analysed using statistical methods. According to the theory, an environment supporting the well-being of home-dwelling elderly from Northern Finland is made up by its physical, social and symbolical attributes. The attributes defining a physical environment supporting well-being are a northern environment, an environment ensuring safety and a pleasant physical environment. A social environment supporting well-being is made up of the availability of assistance, contact with family members, friends supporting well-being and a pleasant living community. A symbolic environment supporting well-being comprises the idealistic attributes of well-being, spirituality, the normative attributes of well-being and historicalness. The information gained from the study can be used to broaden the knowledge base of gerontological nursing science and gerontological nursing in supporting the health and well-being of home-dwelling elderly. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli rakentaa teoria kotona asuvien pohjoissuomalaisten ikääntyneiden hyvinvointia tukevasta ympäristöstä. Teorian kehittämisprosessi eteni seuraavasti: 1) kuvattiin kotona asuvien yli 65-vuotiaiden pohjoissuomalaisten ikääntyneiden hyvinvointia tukevan ympäristön osa-alueita (fyysinen, sosiaalinen ja symbolinen ympäristö) ja rakennettiin käsitesynteesin avulla hypoteettiset mallit hyvinvointia tukevista fyysisestä, sosiaalisesta ja symbolisesta ympäristöstä, 2) kehitettiin mittari hypoteettisten mallien testaamiseksi ja 3) testattiin hypoteettisia malleja. Ensimmäisen vaiheen analysoitavan aineiston (n = 39) muodostivat kotona asuvien yli 65-vuotiaiden ikääntyneiden teemahaastattelut. Induktiivisen käsitesynteesin avulla tuotettiin hypoteettiset mallit pohjoissuomalaisten ikääntyneiden hyvinvointia tukevasta ympäristöstä. Toisessa vaiheessa hypoteettisten mallien testaamiseksi kehitetyn mittarin luotettavuutta arvioi asiantuntijapaneelissa 15 hoitotieteen loppuvaiheen opiskelijaa sekä kolme terveystieteiden tohtoria. Toisen mittarin luotettavuuden testaamisessa käytetyn aineiston (n = 96) muodostivat pohjoissuomalaisten yli 65-vuotiaaiden ikääntyneiden postikyselyn vastaukset. Kyselylomake sisälsi myös mittariin vastaamista koskevia kysymyksiä sen edelleen kehittämiseksi. Aineisto analysoitiin tarkastelemalla tilastollisia tunnuslukuja ja korrelaatiokertoimia. Tutkimuksen viimeisen vaiheen aineisto (n = 328) muodostui niin ikään kotona asuvista pohjoissuomalaisista ikääntyneistä. Aineistolle tehtiin eksploratiiviset ja konfirmatoriset faktorianalyysit hypoteettisten mallien testaamiseksi. Lisäksi aineistoa analysoitiin tilastollisin menetelmin. Kehitetyn teorian mukaan pohjoissuomalaisten kotona asuvien ikääntyneiden hyvinvointia tukeva ympäristö rakentuu sen fyysisten, sosiaalisten ja symbolisten ominaisuuksien myötä. Hyvinvointia tukevaa fyysistä ympäristöä määrittävät pohjoinen ympäristö, turvallisen toiminnan mahdollistava ympäristö ja viihtyisä fyysinen ympäristö. Hyvinvointia tukeva sosiaalinen ympäristö rakentuu avun saamisesta, yhteydenpidosta omaisiin, ystävistä ja viihtyisästä asuinyhteisöstä. Hyvinvointia tukeva symbolinen ympäristö muodostuu hyvinvoinnin ideaalisista ominaisuuksista, hengellisyydestä, hyvinvoinnin normatiivisista ominaisuuksista ja historiallisuudesta. Tutkimuksessa tuotetulla tiedolla voidaan laajentaa gerontologisen hoitotieteen tietoperustaa tuettaessa kotona asuvien ikääntyneiden terveyttä ja hyvinvointia. Gerontologisessa hoitotyössä teoriaa voidaan käyttää eräänlaisena ajattelun tai päätöksenteon apuvälineenä jäsentämään ikääntyneiden hyvinvointia tukevaa ympäristöä.

Abstract I analysed Finnish parties’ policies for developing sources of livelihood in Northern and Eastern Finland in 1951–1970. I used the minutes of the main organs of four parties – the Agrarian League/Centre Party, the Coalition Party, SKDL and SDP – as source material. Parliamentary documents were another important source. After World War II, Finnish society had to adapt to peacetime demands. To quickly provide productive work for people and to achieve self-sufficiency in food production as soon as possible, industrial policy embraced expansion of agriculture. As the 1950s arrived it was noticed that the new small farms were unable to support the growing rural population. Thus, an attempt was made to diversify rural sources of livelihood. At the same time, the parties competed earnestly for rural votes, turning this into a very political question. With the exception of the Agrarian League, the parties put forth new programmes in preparing for the 1958 election, which formed a turning point. After the election, a coalition cabinet – Fagerholm’s Cabinet III – was formed; it then had to resign due to foreign political pressure. After the so-called yöpakkaset crisis, the most important criterion of cabinet eligibility in Finnish government politics was that the party had to have the approval of the Soviet Union. Thereafter the parties were no longer able to cooperate in developing rural areas. The parties were in agreement that rural sources of livelihood had to be developed in order to employ Finland’s growing population. They were unable to agree on how this should happen in practice. The Agrarian League sought to develop rural areas through agriculture, small industry and the wood processing industry. SDP raised industrialisation as the main employment alternative. Un-fortunately, because of questions concerning persons, the party split into two competing camps. SKDL supported increasing state-run industry and foreign trade with the Soviet Union. The Coalition Party was for entrepreneurship and trade connections with the West. Regional development policy measures started up in the 1960s were already long overdue. Despite various regional policy measures, Finland was not able to employ the rural population, and Finns moved to Sweden to find work. This can be considered an indication that the implemented policy was not successful. / Tiivistelmä Tässä tutkimuksessa käsittelen suomalaisten puolueiden Pohjois- ja Itä-Suomen elinkeinojen kehittämispolitiikkaa vuosina 1951–1970. Lähteinä ovat olleet neljän suurimman puolueen eli Maalaisliitto-Keskustapuolueen, Kansallisen Kokoomuksen, Suomen Kansan Demokraattisen Liiton (SKDL) ja Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen (SDP) keskeisten toimielinten pöytäkirjat. Toisena keskeisenä lähdeaineistona ovat olleet valtiopäiväasiakirjat. Suomalainen yhteiskunta oli toisen maailmansodan jälkeen sopeutettava rauhanajan vaatimuksiin. Elinkeinopolitiikassa valittiin ratkaisuksi maatalouden laajentaminen, jotta kansa saataisiin nopeasti tuottavaan työhön ja saavutettaisiin elintarvikeomavaraisuus mahdollisimman nopeasti. 1950-luvulle tultaessa huomattiin, etteivät uudet pienviljelmät pystyneet elättämään maaseudun kasvavaa väestöä. Näin ollen maaseudun elinkeinojen kehittämistarve oli mitä ilmeisin Pohjois- ja Itä-Suomessa. Samalla puolueet kävivät kovaa kilpailua maaseudun äänestäjistä, joten kysymys politisoitui voimakkaasti. Käännekohdaksi muodostuivat vuoden 1958 vaalit, joihin puolueet valmistautuivat, maalaisliittoa lukuun ottamatta, uusilla ohjelmilla. Vaalien jälkeen muodostettiin laajapohjainen Fagerholmin III hallitus, joka joutui eroamaan ulko-poliittisen painostuksen jälkeen. Niin sanotun yöpakkaskriisin jälkeen suomalaisessa hallituspolitiikassa tärkeimmäksi hallituskelpoisuuden kriteeriksi muodostui se, että puolueella täytyi olla Neuvostoliiton hyväksyntä. Tämän jälkeen puolueet eivät enää pystyneet yhteistyöhön maaseudun kehittämistyössä. Puolueiden välillä vallitsi yksimielisyys siitä, että maaseudun elinkeinoja oli kehitettävä, jotta Suomen kasvava väestö saataisiin työllistettyä. Siitä ei päästy yksimielisyyteen, miten työllistäminen käytännössä tapahtuisi. Maalaisliitto pyrki maaseudun kehittämiseen maatalouden, pienteollisuuden ja puunjalostusteollisuuden avulla. SDP nosti teollistamispolitiikan keskeiseksi työllistämisvaihtoehdoksi. Valitettavasti puolue hajosi henkilökysymysten takia kahteen kilpailevaan leiriin. SKDL kannatti valtiojohtoisen teollisuuden lisäämistä ja ulkomaankauppaa Neuvostoliiton kanssa. Kokoomus oli yksityisyrittäjyyden ja läntisten kauppayhteyksien kannalla. 1960-luvulla aloitetut kehitysaluepoliittiset toimet olivat jo pahasti myöhässä. Erilaisista aluepoliittisista toimista huolimatta maaseudun väestöä ei pystytty työllistämään Suomessa, vaan suomalaiset muuttivat töiden perässä Ruotsiin. Tätä voidaan pitää osoituksena harjoitetun politiikan epäonnistumisesta.

Abstract This dissertation analyzes conceptions of the nature of the Treaty of Nöteborg, signed in 1323 between Sweden and Novgorod, especially in 19th and 20th century Finnish historical research and popular literature. The methodologies used are contextualization and the sociology of science. The treaty rose to great prominence in mid-19th century periodization of Finnish history. At the time, Finnish historiography considered the Crusade Period in Finland as a showdown between Sweden and Russia and emphasized the significance of interstate treaties. The treaty has maintained its status as a cornerstone of the periodization of Finnish history up to the present. It has symbolized the Christianization and Swedification of Finland and the nationalist myth of the birth of a unified Finnish people in medieval times. With the view of an era of Karelian disunity, symbolized by the treaty, an image of history was constructed in Finnish kinship ideology from the mid-19th century up to the end of World War II. This image was used in furthering the unification of Eastern Karelia with Finland. An image of the treaty as having confirmed an ancient Karelian position of power in Northern Finland was created with the view of the border as stretching to the Bay of Bothnia. This was important particularly in the 19th century, as various nations were constructing views of their own ancient dominance in the North Calotte region. Using these border conceptions, a nationalist image of Finns as having conquered Eastern Savo and Northern Finland for Sweden in late medieval times was also created. The conception of Northern Finland as a common was created in the 1960s. This view was partially based on the 19th century Swedish nationalist conception of the border as stretching to the Arctic Sea. Especially in Savo, views of the location of one’s own locality on the ancient borderline have been used in creating a local identity in the late 20th century. The conception of the border as a dividing line between modern Western and Eastern Finland arose in early 20th century Finnish ethnology based on dubious views of settlement history and geography. The hazy source material concerning borders has been interpreted based on various theoretical background assumptions, and it has been compatible with several different theories. / Tiivistelmä Tässä väitöskirjassa analysoidaan käsityksiä Ruotsin ja Novgorodin välillä vuonna 1323 solmitun Pähkinäsaaren rauhan luonteesta erityisesti 1800- ja 1900-lukujen suomalaisessa historiantutkimuksessa ja populaarissa kirjallisuudessa. Metodeina käytetään kontekstualisointia ja tieteensosiologian metodeja. 1800-luvun keskivaiheilla Pähkinäsaaren rauha nousi merkittävään asemaan Suomen historian aikakausijaottelussa. Ajan suomalainen historiantutkimus piti Suomen ristiretkiaikaa venäläis-ruotsalaisena välienselvittelynä ja korosti valtioiden välisten sopimusten merkitystä. Rauha on säilyttänyt asemansa Suomen historian periodisoinnin kulmakivenä nykypäivään asti. Se on symboloinut Suomen kristillistymistä ja ruotsalaistumista sekä nationalistista myyttiä yhtenäisen Suomen kansan synnystä keskiajalla. Käsityksellä Pähkinäsaaren rauhan symboloimasta Karjalan hajanaisuuden ajasta rakennettiin 1800-luvun puolivälistä toisen maailmansodan loppuun heimoaatteessa historiakuvaa, jonka mukaan itäinen Karjala tulisi yhdistää Suomeen. Käsityksellä Pähkinäsaaren rauhan Pohjanlahdelle ulottuneesta rajasta luotiin 1800-luvulla kuvaa rauhan luonteesta muinaisen karjalaisvallan vahvistajana pohjoisessa Suomessa. Tällä oli merkitystä varsinkin 1800-luvulla, jolloin eri kansakunnat rakensivat näkemyksiä omasta muinaisvallastaan pohjoiskalotilla. Rajanäkemyksillä on myös rakennettu nationalistista näkemystä siitä, että suomalaiset valloittivat itäisen Savon ja pohjoisen Suomen Ruotsille myöhäiskeskiajalla. 1960-luvulla syntynyt näkemys piti Pohjois-Suomea yhteisalueena. Se perustui osittain 1800-luvun ruotsalaiseen nationalistiseen näkemykseen, jonka mukaan raja ulottui Jäämerelle. Erityisesti käsityksiä oman paikkakunnan sijainnista muinaisella rajalla on voitu käyttää etenkin Savossa paikallisen identiteetin rakentamisessa 1900-luvun lopulla. Käsitys rajasta Itä- ja Länsi-Suomen jakajana syntyi 1900-luvun alkupuolen suomalaisessa kansatieteessä kyseenalaisten maantieteellisten ja asutushistoriallisten näkemysten pohjalta. Rajoihin liittyvää epäselvää lähdemateriaalia on tulkittu useiden eri teoreettisten taustaoletusten pohjalta, ja se onkin ollut yhteensopiva useiden eri teorioiden kanssa.

Abstract Bullous pemphigoid (BP) is an autoimmune skin disease predominantly found in elderly people, which causes blistering of the skin and severe itching. The incidence of BP reported by previous studies has varied greatly between 0.05 and 42.8 per 1 million persons per year. Higher incidences have been reported in Western Europe and the USA, while countries around the Mediterranean have reported lower rates. However, the epidemiology of BP has not previously been studied in any Scandinavian country. The one-year mortality of BP is highly variable with estimates between 11% and 41% worldwide. As for comorbidities, the previous studies have shown that BP is associated with neurological disorders. The aim of this study was to investigate the incidence and mortality of BP in Finland, to assess the treatments used for BP, and the potential contribution of systemic glucocorticoid treatment to the high mortality rate found in BP patients. A further aim was to obtain more specific information about the neurological diseases associated with BP, and to clarify the less studied association with psychiatric disorders. For these purposes, we collected the records of all immunologically confirmed BP patients diagnosed in the Oulu University Hospital between 1985 and 2012, and, for a sub-study III, data for all patients diagnosed with BP in Finnish hospitals between 1987 and 2013. We found that the incidence of BP in Northern Finland has increased over the past two decades to approximately 27 new BP cases per 1 million persons per year. The one-year mortality of BP patients is 17%, and the standardized mortality ratio (SMR) is 7.6. Common comorbidities found in the sample of BP patients were: cardiovascular diseases (76%), neurodegenerative diseases (41%), skin conditions other than BP (37%) and type 2 diabetes (23%). Many neurodegenerative diseases of the central nervous system were associated with BP, as were many psychiatric disorders. The association was strongest between multiple sclerosis (MS) and BP, with MS patients having almost a 6-fold higher risk of BP than controls. The present study reports for the first time the incidence and mortality of BP in Finland, and provides new information about the association between BP and neurological and psychiatric disorders. / Tiivistelmä Rakkulainen pemfigoidi (josta jatkossa käytetään nimitystä pemfigoidi) on autoimmuunisairaus, joka esiintyy yleensä iäkkäillä, ja aiheuttaa ihon rakkulointia ja hankalaa kutinaa. Aiemmissa tutkimuksissa pemfigoidin ilmaantuvuus on vaihdellut 0,05:sta 42,8:aan tapaukseen miljoonaa ihmistä kohden vuodessa. Ilmaantuvuuden on havaittu olevan korkeampi Länsi-Euroopassa, kun taas Välimeren ympäristössä ilmaantuvuus on matalampi. Pemfigoidia sairastavien kuolleisuus vuoden kuluessa diagnoosista vaihtelee noin 11-41%:n välillä. Aiemmat tutkimukset ovat myös osoittaneet, että pemfigoidi liittyy neurologisiin sairauksiin. Pemfigoidin epidemiologiaa ei ole kuitenkaan tutkittu Suomessa tai muissa Pohjoismaissa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää pemfigoidin ilmaantuvuus ja kuolleisuus Suomessa, tutkia sen hoitoon käytettyjä lääkkeitä sekä arvioida systeemisen glukokortikoidihoidon osuutta korkeaan kuolleisuuteen. Lisäksi tavoitteena oli saada yksityiskohtaista tietoa pemfigoidiin liittyvistä neurologisista sairauksista ja selvittää lisää aiemmissa tutkimuksissa ristiriitaiseksi jäänyttä yhteyttä psykiatrisiin sairauksiin. Tätä varten keräsimme tiedot kaikista Oulun yliopistollisessa sairaalassa diagnosoiduista, immunologisesti varmennetuista pemfigoiditapauksista vuosilta 1985-2012. Kolmannessa osatyössä käytimme kansallista aineistoa, joka sisälsi kaikkialla Suomessa diagnosoidut pemfigoidia sairastavat potilaat vuosilta 1987-2013. Pemfigoidin ilmaantuvuus kasvoi seuranta-aikana ollen nykyisin Pohjois-Suomessa noin 27 tapausta miljoonaa ihmistä kohden vuodessa. Kuolleisuus vuoden kuluessa diagnoosista oli 17% ja vakioitu kuolleisuussuhde (standardized mortality ratio) 7,6. Yleisiä oheissairauksia pemfigoidia sairastavilla olivat sydän- ja verisuonisairaudet (76%), neurodegeneratiiviset sairaudet (41%), muut ihosairaudet (37%) sekä tyypin 2 diabetes (23%). Tutkimuksessa todettiin, että monet neurogeneratiiviset sairaudet ja monet psykiatriset sairaudet liittyvät pemfigoidiin. Yhteys oli vahvin pesäkekovettumataudin (MS-tauti) ja pemfigoidin välillä, ja MS-tautia sairastavilla riski sairastua pemfigoidiin oli lähes 6-kertainen verrattuna kontrollipotilaisiin. Tämä tutkimus on ensimmäinen, joka raportoi pemfigoidin ilmaantuvuuden ja kuolleisuuden Suomessa. Tutkimus antaa lisäksi uutta tietoa pemfigoidin yhteydestä neurologisiin ja psykiatrisiin sairauksiin.

Abstract Early risk factors of the antenatal period and infancy have been increasingly linked to psychiatric disorders. The aim of this thesis was to study the associations between very early parental separation and maternal depressed mood in pregnancy on the other hand, and schizophrenia and criminality in the offspring in adolescence and adulthood, on the other, in two data sets. In the Christmas Seal Home Children Study the index cohort consisted of 3 020 subjects born in Finland in 1945–65 who were temporarily isolated from their family immediately after birth to nursing homes, the Christmas Seal Homes, due to tuberculosis in the family. The average separation time was seven months. For every index subject, two reference subjects were matched for sex, year of birth and place of birth. Data were obtained on schizophrenia from the Finnish Hospital Discharge Register (FHDR) in 1971–98 and on criminal offences from Statistics Finland in 1977–98. The 28-year cumulative incidence of schizophrenia was 1.6% both in the index cohort and in the reference cohort (RR 1.0; 95% CI 0.8–1.4). Both male and female index subjects had committed crimes more commonly than the reference subjects (in men RR 1.3; 95% CI 1.2–1.4; in women RR 1.5; 1.2–2.0). Of the male index subjects 12.1% as compared with only 7.1% of the reference cohort had committed violent offences (RR 1.7; 1.4–2.1). In the Northern Finland 1966 Birth Cohort mothers of 12 058 babies were asked at mid-gestation at the antenatal clinic if they felt depressed. This general population birth cohort of the children was followed up for 31 years being record-linked with the FHDR covering the years 1982–97 and with the criminal register of the Ministry of Justice up to 1998. We divided the schizophrenia patients into those having a psychotic first-degree relative (schizophrenia patients with familial risk for psychosis FR) and those without one. The cumulative incidence of hospital-treated schizophrenia was 1.3% among the offspring of depressed mothers and 0.9% among the descendants of non-depressed mothers (RR 1.5; 95% CI 0.9–2.4). The prevalence of antenatal depression was 35% in mothers of schizophrenia patients with FR. The respective prevalence was 14% both in the mothers of schizophrenia patients without FR and in the mothers of other cohort members. Both male and female offspring of antenatally depressed mothers were more commonly criminal offenders than offspring of non-depressed mothers (in men adjusted OR 1.5; 95% CI 1.2–1.9; in women OR 1.5; 0.8–3.0). In males, 6.5% with depressed mothers and 3.2% with non-depressed mothers had committed violent offences (adjusted OR 1.6; 1.1–2.4). Very early separation and mothers' depressed mood in pregnancy are per se unlikely to increase the risk for schizophrenia in the offspring, but seem to be connected to criminal behaviour, especially violent criminality in men. / Tiivistelmä Raskaus- ja imeväisajan varhaiset tekijät on lisääntyvästi yhdistetty lapsen tuleviin mielenterveyshäiriöihin. Tarkoituksena oli tutkia hyvin varhaisen eron (separaation) ja äidin raskaudenaikaisen masentuneen mielialan yhteyttä lasten skitsofreniaan ja rikollisuuteen nuoruudessa ja aikuisuudessa kahdessa eri aineistossa. Joulumerkkikoti-lasten tutkimuksessa indeksikohortti koostui 1945–65 syntyneistä 3 020 tutkittavasta, jotka erotettiin väliaikaisesti perheistään heti syntymän jälkeen hoitokoteihin, Joulumerkkikoteihin, perheen tuberkuloosin takia. Ero vanhemmista kesti keskimäärin seitsemän kuukautta. Jokaiselle indeksitutkittavalle valittiin kaksi sukupuolen, syntymävuoden ja -paikan mukaan kaltaistettua verrokkitutkittavaa. Tieto skitsofreniaan sairastumisesta hankittiin sairaaloiden poistoilmoitusrekisteristä vv. 1971–98 ja rikoksista Tilastokeskuksesta 1977–98. 28 vuoden kumulatiivinen sairastuvuus skitsofreniaan oli 1,6 % sekä indeksi- että verrokkikohortilla (riskisuhde RR 1.0; 95 %:n luottamusväli CI 0,8–1,4). Sekä miehistä että naisista indeksitutkittavat olivat tehneet useammin rikoksia kuin vertailuryhmä (miehillä RR 1,3; 1,2–1,4; naisilla RR 1,5; 1,2–2,0). Miehistä 12,1 % indeksitutkittavista ja vain 7,1 % vertailuryhmästä oli tehnyt väkivaltarikoksen (RR 1,7; 1,4–2,1). Pohjois-Suomen 1966 syntymäkohortin 12 058 lapsen äideiltä kysyttiin keskiraskauden aikana äitiysneuvolassa, kokivatko he mielialansa masentuneeksi. Tämän väestötason syntymäkohortin (siis lasten) tietoja hankittiin 31-vuotisseurannassa sairaaloiden poistoilmoitusrekisteristä vuosilta 1982–97 ja oikeusministeriön rikosrekisteristä vuoteen 1998. Skitsofreniaan sairastuneet jaettiin niihin, joiden 1. asteen sukulainen oli ollut / ei ollut ollut psykoottinen. Sairaalahoitoa vaatineen skitsofrenian kumulatiivinen sairastuvuus oli 1,3 % masentuneiden ja 0,9 % masentumattomien äitien lapsilla (RR 1,5; 0,9–2,4). Raskaudenaikaisen masentuneen mielialan esiintyvyys oli 35 % niiden skitsofreniapotilaiden äideillä, joilla oli ollut lähisuvussa psykoosia. Vastaavasti masentunutta mielialaa esiintyi 14 %:lla sekä niiden skitsofrenia-potilaiden äideistä, joilla ei ollut sukurasitusta, että muiden kohorttitutkittavien äideistä. Sekä masentuneiden äitien pojista että tyttäristä useampi oli tehnyt rikoksen kuin masentumattomien äitien lapset (miehillä vakioitu vedonlyöntisuhde OR 1,5; 1,2–1,9; naisilla OR 1,5; 0,8–3,0). Masentuneiden äitien pojista 6,5 % ja masentumattomien äitien pojista 3,2 % oli tehnyt väkivaltarikoksen (vakioitu OR 1,6; 1,1–2,4). Hyvin varhainen ero ja äidin masentunut mieliala raskauden aikana eivät todennäköisesti sinänsä lisää skitsofrenian vaaraa lapsilla, mutta näyttävät olevan yhteydessä lasten rikolliseen käyttäytymiseen, erityisesti väkivaltarikoksiin miehillä.

What explains continuity and change in post-Cold War maritime security strategies? What lessons can we learn from the employment of such comprehensive grand strategies in maritime regions where traditional and non-traditional threats converge? While many scholars have addressed particular maritime security issues, this author joins the few who engage themselves in the study of the conceptual development of maritime security. Through the lens of structural realism, this thesis examines the logic of the maritime security strategies employed in two distinguished regions by the US and EU member states Finland and Sweden. It concludes that while their maritime security concept remains broad, the recent increase in security pressure has renewed the priority assigned to the military sector of security. Navies are thus re-using the measures implemented by a broad set of civil agencies and the shipping industry to improve maritime security, to gain the level of maritime domain awareness required for establishing regional sea control and project power from the sea. / Vad förklarar kontinuitet och förändring i staters maritima säkerhetsstrategier efter det kalla krigets slut? Vilka lärdomar kan vi dra av deras implementering av allomfattande säkerhetsstrategier i maritima regioner där traditionella och icke-traditionella hot sammanfaller?  Medan många forskare valt att fokusera på specifika maritima säkerhetsproblem som piratverksamhet, terrorism eller smuggling av droger och människor, förenar denna avhandlings författare sig med det fåtal som engagerat sig i studiet av begreppet maritim säkerhets konceptuella utveckling. Genom en teoretisk lins av strukturell realism undersöker författaren av denna avhandling logiken bakom de maritima säkerhetsstrategier som implementerats av USA respektive EU-länderna Finland och Sverige i Ost- och Sydostasien samt i Östersjön.  I avhandlingen dras slutsatsen att medan dessa staters maritima säkerhetskoncept permanent breddats till att omfatta hot inom olika säkerhetssektorer, innebär de senaste årens ökade säkerhetstryck att hot inom den militära säkerhetssektorn åter prioriteras. De undersökta staternas marinstridskrafter drar därmed nytta av den mångfald av maritima säkerhetsåtgärder som implementerats av civila myndigheter och sjöfartsindustrin i syfte att förbättra maritim säkerhet för handelssjöfart, främja miljöskydd och möjliggöra exploatering av maritima naturresurser, till att upprätta militär kontroll över viktiga havsområden samt projicera militär makt från havet. / <p>Docent Steve Lindberg utgjorde min handledare vid Åbo Akademi till och med sin pensionering år 2016.</p><p>Professor Göran Djupsund utgjorde min handledare vid Åbo Akademi från och med 2016.</p><p>Professor Jerker Widén utgjorde min utsedde biträdande handledare vid Försvarshögskolan.</p>

In the wake of the Cold War, regional organizations have proliferated and are now a dominant theme in global politics. This study tests whether explanations for the Nordic peace can help to understand or construct other zones of peace in these increasingly important regional settings. With that in mind, this study compares the Nordic area of Denmark, Finland, Iceland, Norway, and Sweden with the Southern Cone region–here defined as Argentina, Chile, Paraguay, and Uruguay–and both are treated as regional, subsystemic zones of peace. Its significance lies in analysis of two developmentally disparate regions not yet compared in zones of peace literature. Using structured, focused comparison, this study is guided by fundamental questions about each region that assess the relationship between explanations for regional peace and their respective historical records. Understanding the conditions that permit the endurance of peace in today’s global context has far-reaching empirical and theoretical implications.

The thesis deals with the concept of sustainable tourism development and its application in destination Finland. Main goal of the thesis is to depict the present state of sustainable tourism in this Nordic country and evaluate sustainable development of tourism in North Savo region. In the theoretical part, the importance of tourism and the sustainable tourism development is discussed. The following part is concerned with a basic characteristic of Finland as a tourist destination and the description of incoming and domestic tourism. The emphasis is further placed on an analysis of prerequisites for sustainable tourism in Finland. The analytical part focuses on an evaluation of sustainable tourism development awareness in North Savo region based on a questionnaire survey and selected indicators of sustainable tourism.

Barbora Skálová Whose side are you on? Radical Left in postwar Finland - on the phenomenon of Marxism-Leninism outside the Eastern Bloc Abstract The dissertation aims to explore the phenomenon of a radical left movement - Taistoists - which at the turn of the 60s and 70s for a short period of time dominated the student and cultural circles in Finland. The dissertation strives to shed light on the reasons for the uprise of the - in European context unique - pro-Soviet, Marxist-Leninist and "anti-anti- establishment" youth movement, and on its influence on home and foreign policy of Finland in terms of so-called Finlandization. The work also puts the movement into the Czechoslovakian context, mainly in relation to the 1968 Warsaw Pact invasion. The dissertation discusses the theoretical anticapitalistic background of the movement and compares it to the theoretical background and political practice of coeval New Left movements in Europe and the USA. The experience of the members of the movement has been elaborated in the oral history part based on personal interviews. The oral history chapter aims to offer an explanation and a broader perspective of the taistolaiset phenomenon presented by direct witnesses and participants of the movement.