Abstract The original aim of the study was to examine the professional growth of pre-service teachers in a reformed system of long-term module training. Professional growth was approached in terms of the cyclic model of new professionalism developed by Niemi and Kohonen, and professional growth was explored and basic social processes and phenomena identifiable in data were sought. The key phenomenon that emerged from the data of the grounded theory study, carried out in four elementary schools in the spring 1995, was an internal feeling of power, which turned out to be synonymous with the concept of empowerment. The empirical results showed the following categories to be significant for the process of empowerment: freedom, responsibility, appreciation, confidence, context, climate and positive regard. The collection, analysis and interpretation of data were carried out in accordance with the grounded theory approach, using the constant comparative method. A detailed examination of the grounded theory methodology revealed two major schools of thought: the Straussian and the Glaserian schools. The major differences between these approaches were analyzed comparatively. The description of the different stages of data analysis in the present work draws attention to the roles of the inductive-deductive Straussian procedure and the inductive Glaserian procedure. After the empirical stage, the main goal of the study was to formulate a general formal theory of human empowerment. The basic assumption of the theory of empowerment developed in this work is that empowerment is an inherently human and individual process. It is a personal and social process, in which the inner power is nontransferable to another. The theory of empowerment is based on a combination of the empirical findings and the current research findings. The theory formulated here identifies the different subprocesses of empowerment. It does not aim to indicate the measurable qualities of an empowered person or the causal factors contributing to empowerment. The subprocesses of empowerment are classified into a framework which is a modification of Ford's Motivational Systems Theory (MST) and consists of goals, capacity beliefs, context beliefs and emotions. The theory postulates that a person may remain disempowered if he or she has difficulties with some of the subprocesses that constitute the framework. It also claims that empowerment has a catalytic effect on commitment: poor empowerment results in poor commitment, while strong empowerment results in strong commitment. On the basis of the theoretical discussion, it can be concluded that empowerment is not a permanent state. It is, however, possible to strengthen empowerment through subtle and supportive measures that open up possibilities through, for example, openness, freedom of action, encouragement and through strengthening a sense of security, trust and equality. Empowerment arises out of and gives rise to human well-being. The theory of empowerment can be used as the underlying theory in projects and studies aiming to maintain human resources and prevent exhaustion. Especially people working as superiors would benefit from knowledge of the theory of empowerment in their efforts to ensure the well-being of their subordinates in workplaces. The findings of this study can probably also be utilized in supporting the empowerment of the elderly, handicapped, marginalised and unemployed individuals and chronically ill patients. Teacher educators and teacher education supervisors can utilize the empirical findings and the formulated theory in planning their work of supporting students" processes of growth and professional commitment. The theory of empowerment is valuable for both preservice and inservice teacher education in working toward the well-being of students and teachers as well as the realization of human rights. / Tiivistelmä Tutkimuksen alkuperäisenä tavoitteena oli tutkia luokanopettajaksi opiskelevien ammatillista kasvua uusimuotoisessa pitkäkestoisessa moduuliharjoittelussa. Ammatillista kasvua tutkittiin 1)  Hannele Niemen ja Viljo Kohosen kehittämän uusprofessionaalisen syklisen mallin pohjalta, ja ammatillisesta kasvusta etsittiin 2) aineistopohjaisesti perussosiaalisia prosesseja ja ilmiöitä. Neljällä kenttäharjoittelukoululla keväällä 1995 toteutetussa grounded theory -tutkimuksessa aineistosta nousi ammatillisen kasvun ydinilmiöksi sisäinen voimantunne, joka osoittautui synonyymiksi empowerment-käsitteelle. Tutkimuskirjallisuuden perusteella empowerment on voimaantumista. Empiiristen tulosten mukaan kategoriat vapaus, vastuu, arvostus, luottamus, konteksti, ilmapiiri ja myönteisyys ovat merkityksellisiä voimaantumisprosessissa. Havainnointiaineiston kerääminen, analysointi ja tulkinta toteutettiin grounded theory -metodologian mukaisesti jatkuvan vertailun menetelmällä. Grounded theory -metodologiaan tutustumisessa selvisi, että metodologian sisälle on muodostunut kaksi koulukuntaa: straussilainen ja glaserilainen. Suuntausten näkemyseroista on tehty vertaileva analyysi. Tässä tutkimuksessa kerätyn aineiston analyysiprosessin vaiheiden kuvaamisessa on otettu huomioon induktiivis-deduktiivisen straussilaisen ja induktiivisen glaserilaisen menettelyn osuudet. Tutkimuksen päätavoitteeksi muodostui empiirisen vaiheen jälkeen yleisen formaalin teorian rakentaminen ihmisen voimaantumisesta. Kehitetyn voimaantumisteorian keskeisenä ajatuksena on se, että voimaantuminen lähtee ihmisestä itsestään. Se on henkilökohtainen ja sosiaalinen prosessi, eikä voimaa voi antaa toiselle. Voimaantumisteoria on rakentunut empiiristen tulosten ja olemassa olevan tutkimustiedon yhdistämisen tuloksena. Muodostettu teoria jäsentää voimaantumisen osaprosesseja. Se ei pyri osoittamaan voimaantuneen ihmisen mitattavissa olevia ominaisuuksia eikä voimaantumiseen vaikuttavia kausaalitekijöitä. Voimaantumisen osaprosessit luokitellaan Martin Fordin motivoivien järjestelmien teoriasta (MST) sovellettuun kehikkoon päämäärät, kykyuskomukset, kontekstiuskomukset ja emootiot. Voimaantumisteoriassa väitetään, että ihminen voi jäädä voimaantumattomaksi (disempowered), jos hänellä on ympäristössään vaikeuksia tähän kehikkoon jäsentyvissä osaprosesseissa. Teoriassa myös väitetään, että voimaantuminen vaikuttaa katalyytin tavoin sitoutumisprosessiin: heikko voimaantuminen johtaa heikkoon sitoutumiseen ja vahva voimaantuminen johtaa vahvaan sitoutumiseen. Teoreettisen tarkastelun perusteella voidaan todeta, että voimaantuneisuus ei ole pysyvä tila. Voimaantumista voidaan kuitenkin yrittää tukea hienovaraisilla ja mahdollistavilla toimenpiteillä, esimerkiksi avoimuudella, toimintavapaudella, rohkaisemisella sekä turvallisuuteen, luottamukseen ja tasa-arvoisuuteen pyrkimisellä. Voimaantuminen on yhteydessä ihmisen hyvinvointiin. Voimaantumisteorian arvioidaan voivan toimia teoriataustana voimavarojen ylläpitämistä edistävissä ja uupumusta estävissä hankkeissa ja tutkimuksissa. Erityisesti esimiesasemassa oleville ihmisen voimaantumisprosessien tuntemisen ajatellaan olevan hyödyksi, kun he pyrkivät mahdollistamaan alaistensa hyvinvoinnin työpaikalla. Tätä tutkimusta arvioidaan voitavan hyödyntää myös mm. vanhusten, vammaisten, syrjäytyneiden, työttömien ja pitkäaikaissairaiden voimaantumisen tukemisessa. Opettajankouluttajat ja opetusharjoittelun ohjaajat voivat hyödyntää empiirisiä tuloksia ja tuotettua teoriaa suunnitellessaan työtänsä opiskelijan kasvu- ja sitoutumisprosessien tukemisen näkökulmasta. Oppilaiden ja opettajien hyvinvoinnin sekä ihmisoikeuksien toteutumisen vuoksi voimaantumisprosessien tuntemiseen tulisi kiinnittää huomiota sekä opettajien peruskoulutuksessa että täydennyskoulutuksessa.

Abstract The purpose of this study was to describe concerns of well-being in adults of different ages. The factors that have an impact on the sense of reduced well-being of adults in various age groups were analysed, and the population groups in the most compromising position in terms of well-being identified. The objective of this study was to produce information for well-being promoting decision making in the planning of social, health and welfare services. Both qualitative and quantitative research methods were used in the study. The material was collected for the Pohjoisen hyvinvoinnin tietopaikka project (ESR) by using a questionnaire at the end of year 2012. The data consisted of answers from 1458 questionnaires. The answer percentage was 49. The qualitative data, based on the open-ended questions, was analysed by deductive content analysis. For the analysis of the quantitative data the SPSS 23 program was used. Frequencies and percentages were calculated, and the Chi-squared test was used to examine association between the variables. According to the results of this research, the concerns of the youngest adults were more diverse and focused on more areas of well-being than those of the older adults. In all age groups, economic situation and physical health were factors that had a welfare reducing impact. Similarly, the economic situation, which was perceived as having welfare reducing impacts, was generally perceived as having a connection with the other welfare reducing areas in all age groups. The perception of the welfare reducing impact of the different areas of well-being was especially common among females, informants with low educational background, informants living alone, informants with low income and the working age informants who were unemployed. The scientific relevance of the results of this study can be justified with the novelty value of the information. Well-being has not been studied in the context of health sciences from this particular research angle before. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla eri-ikäisten aikuisten hyvinvointiin liittyviä huolia ja kartoittaa ikäryhmittäin hyvinvointia heikentäviä tekijöitä sekä hyvinvoinniltaan heikoimmassa asemassa olevia väestöryhmiä. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa eri-ikäisen aikuisväestön hyvinvoinnin edistämiseen tähtäävään päätöksentekoon sekä sosiaali-, terveys- ja hyvinvointipalveluiden suunnitteluun. Tutkimuksessa käytettiin kvalitatiivista ja kvantitatiivista tutkimusmenetelmää. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella vuoden 2012 lopulla Pohjoisen hyvinvoinnin tietopaikka-hankkeelle (ESR). Aineisto koostui 1458 kyselylomakkeen vastauksista. Kyselyn vastausprosentti oli 49. Avoimiin kysymyksiin perustuva laadullinen aineisto analysoitiin deduktiivisella sisällönanalyysillä. Määrällinen aineisto analysoitiin SPSS 23-ohjelmalla laskemalla frekvenssejä ja prosenttiosuuksia sekä tutkimalla muuttujien välisiä yhteyksiä khiin neliötestillä. Tulosten mukaan nuorimpien aikuisten huolet olivat moninaisempia ja useampiin hyvinvoinnin osa-alueisiin kohdistuvia kuin vanhempien aikuisten. Taloudellinen tilanne ja fyysinen terveys olivat yleisiä hyvinvointia heikentäviä tekijöitä kaikissa ikäryhmissä. Lisäksi taloudelliseen tilanteeseen liitetyillä hyvinvoinnin heikkenemiskokemuksilla oli kaikissa ikäryhmissä yleinen yhteys muihin hyvinvoinnin osa-alueisiin kohdistettaviin vastaaviin kokemuksiin. Hyvinvoinnin heikkenemiskokemukset liittyivät erityisesti naissukupuoleen, matalaan koulutustasoon, ilman parisuhdetta asumiseen, alhaiseen tulotasoon sekä työikäisillä työelämän ulkopuolella olemiseen. Tutkimuksen tieteellinen merkitys perustuu sen tuottaman tiedon uutuusarvoon, sillä hyvinvointia koskevaa tutkimusta ei ole hoitotieteessä aiemmin tehty vastaavasta näkökulmasta.

Det här arbetet bygger på en inventering av Stadsträdgården/Boulognerskogen i Gävle, sett ur folkhälsosynpunkt, där syftet har varit att hitta och identifiera de åtta strukturella kvaliteter; egenskaper i uppbyggnaden, som behövs i en hälsofrämjande park. Utifrån ett formulär från Statens Folkhälsoinstitut har frågor angående grönområdets allmänna karaktärer (naturtyp, upplevelsekvaliteter) och särskilda karaktärer (tillgänglighet, trygghet, anpassningar) besvarats, utvärderats och sammanställts för att kunna svara på om parkens innehåll uppfyller de kriterier som förväntas av ett hälsofrämjande grönområde . I inventeringen har hänsyn tagits till följande målgrupper barn/ungdom, äldre, personer med funktionsnedsättning, övriga samhällsgrupper. För att kunna förstå stadsparkernas utvecklingsfaser i Sverige har en litteraturstudie gjorts om stadsparkers historia. En litteraturstudie har även gjorts inom ämnet miljöpsykologi och hälsa för att få en förståelse kring hur naturen påverkar och uppfattas av människor ur folkhälsosynpunkt. Stadsträdgården och Boulognerskogen har varit en plats för rekreation för Gävleborna sedan långt tillbaka och är det än idag. Parkens utseende och närområdet har förändrats en del under åren och det har fört med sig att även parkens hälsofrämjande kvaliteter förändrats. Resultatet visar att flertalet av dessa kvaliteter finns i Stadsträdgården/Boulognerskogen, men att det finns brister som gör att den inte kan benämnas som en hälsofrämjande park enligt de kriterier som nämnts ovan. En av orsakerna är trafikbuller.

Abstract The purpose of this research was to develop a hypothetical model for the well-being of adolescent girls in Northern Finland. The participants were young girls between the ages of 13 and 16 living in the province of Lapland. In the first phase, data which was collected through girls' writings (n=117), described well-being and issues promoting and hindering it. In the second phase, girls were interviewed (n=19) about the meaning of seasonal changes, nature and animals relative to well-being. In the last phase three focus group interviews (n=17) were held. Based on the results of three phases, a hypothetical model was created of the wellbeing of adolescent girls in Northern Finland. The materials were analyzed by inductive content analysis. Based on the results of the first phase, well-being for the girls meant health as a resource, beneficial lifestyle, positive life course experiences, and favourable social relationships. Well-being was promoted by beneficial lifestyles, encouraging feelings, favorable social relationships and a pleasant state of being. Instead, well-being was hindered by factors that impaired health, negative personal feelings, conflicts in social relationships, and undesirable external factors. According to the results of the second phase, the participatory involvement with environment was formed from adaptation to seasonal changes, restorative nature and empowering interactivity with animals. In the third phase, natural environment that provides meaningful stimulus, winter which expresses participative and confrontational meanings and seasonal variations binding experiences was identified. The hypothetical model of well-being of adolescent girls in Northern Finland includes five dimensions, which were (1) health as an enabler, (2) the significance of social relationships, (3) acclimatization to the environments variation, (4) a harmonious connection with nature, and (5) a balanced experience of life. This research brings new knowledge of what the meanings of well-being represent for girls in the northern environment of Finland. The results can be utilized to promote the well-being of adolescent girls in a broad and multiprofessional way in nursing care. Information can also be used in social and healthcare education and in prioritizing resources for preventative actions leading to adolescents’ well-being. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää hypoteettinen malli pohjoissuomalaisten nuorten tyttöjen hyvinvoinnista. Tutkimukseen osallistujat olivat 13–16-vuotiaita Lapin maakunnassa asuvia nuoria tyttöjä. Ensimmäisessä vaiheessa tyttöjen kirjoitusten (n=117) avulla kuvattiin hyvinvointia ja sitä edistäviä ja ehkäiseviä tekijöitä. Toisessa vaiheessa tyttöjä (n=19) haastateltiin vuodenaikojen vaihteluiden, luonnon ja eläinten merkityksestä hyvinvoinnille. Viimeisessä vaiheessa toteutettiin fokusryhmähaastattelut (n=17). Näiden kolmen vaiheen tulosten perusteella muodostettiin hypoteettinen malli pohjoissuomalaisten nuorten tyttöjen hyvinvoinnista. Aineistot analysoitiin induktiivisella sisällön analyysillä. Ensimmäisen vaiheen tulosten mukaan hyvinvointi tarkoitti tytöille terveyttä voimavarana, suotuisia elintapoja, myönteistä kokemusta elämästä ja positiivisia sosiaalisia suhteita. Hyvinvointia edistivät myönteiset elämäntavat, rohkaisevat tuntemukset, suosiolliset sosiaaliset suhteet ja miellyttävät olotilat. Hyvinvointia estivät terveyttä heikentävät tekijät, omakohtaiset kielteiset tuntemukset, ristiriidat sosiaalisissa suhteissa ja epämieluisat ulkoiset asiat. Toisen vaiheen tulosten mukaan ympäristön osallistava vaikutus muodostui sopeutumisesta vuodenaikojen vaihteluihin, eheyttävästä luonnosta ja voimaannuttavasta vuorovaikutuksesta eläinten kanssa. Kolmannen vaiheen tulokset muodostuivat osallistavasta ja haastavasta talvesta, merkityksellisiä aistikokemuksia tarjoavasta luonnosta ja vuodenaikojen vaihteluiden sitovuudesta. Näiden vaiheiden perusteella muodostettu hypoteettinen malli pohjoissuomalaisten nuorten tyttöjen hyvinvoinnista sisälsi viisi ulottuvuutta kuvaavaa käsitettä, jotka olivat (1) terveys mahdollistajana, (2) sosiaalisten suhteiden merkityksellisyys, (3) mukautuminen elinympäristön muutoksiin, (4) harmonisoiva luontoyhteys ja (5) tasapainoinen kokemuksellisuus elämästä. Tämä tutkimus tuo uutta tietoa siitä, mitä hyvinvointi tarkoittaa pohjoisen toimintaympäristön tytöillä. Tuloksia voidaan hyödyntää laaja-alaisesti ja moniammatillisesti hoitotyössä, jossa edistetään nuorten tyttöjen hyvinvointia. Tietoa voidaan hyödyntää myös sosiaali- ja terveydenhuoltoalan koulutuksessa ja priorisoitaessa resursseja sellaiseen toimintaan, joka ennaltaehkäisee nuorten huonovointisuutta.

Abstract The aim of the study was to search for, analyse and describe the visions of the future of representatives of the baby boom generation in Northern Finland concerning their own ageing, the factors affecting their well-being and their social and health care services. Visions of the future are based on views charted in two phases in accordance with qualitative driven mixed method research methodology. The material consisting of narratives describing future visions (n = 39) was collected using the method of empathy-based stories. Analysis of themes revealed three main themes in the narratives: 1. ageing as a subjective and social experience, 2. factors contributing to well-being from the viewpoint of life control and the environment and 3. social and health care services from the viewpoint of operational environments and resources. The material for the second phase was collected with the aid of a questionnaire drawn up based on the results of phase 1 (n = 405). The material was analysed using multivariate methods: main component analysis, K-means Kluster analysis and correspondence analysis. According to the results, ageing consists of subjective and social experience associated with adaptation, resignation and opening up of new possibilities. An existential experience about life, active self-care and a sense of community based on different networks seemed to have increased. Three future scenarios of the role of senior citizens emerged: seniors as objects of actions, as active, participating actors and as actors in their immediate community. A sense of life control, which was associated with the social, physical and symbolical factors of the environment, was seen as a source of well-being in the future. The operational environments and resources of service and support providers made up three categories: public social services and support from the immediate community, varied service networks and support from the immediate community in a wider sense, as well as public health care services and self-help. It was considered both desirable and likely that future services would comprise pre-emptive, versatile and technology-aided service combinations as well as family- and community-based housing services. The information provided by the study contributes to and expands the social, health-policy and nursing science knowledge base. The information may be utilised as basis for planning, decision-making and operation among professionals, NGOs and political decision-makers working with the elderly. Gerontological nursing science research and practical nursing can obtain information about future clients of elderly care services and the operating environments and resources of nursing. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli etsiä, analysoida ja kuvata millaisia tulevaisuudenkuvia pohjoissuomalaisilla suurten ikäluokkien edustajilla on ikääntymisestään, hyvinvointiinsa vaikuttavista tekijöistä ja sosiaali- ja terveyspalveluistaan. Tulevaisuudenkuvat perustuvat näkemystietoon, jota on kartoitettu laadullisesti ohjautuvan monimenetelmällisen tutkimusperinteen mukaisesti kahdessa vaiheessa. Tulevaisuustarinoista (n = 39) koostuva aineisto kerättiin eläytymismenetelmän avulla. Teemoitteluanalyysi tuotti tarinoista kolme pääteemaa: 1. ikääntyminen subjektiivisena ja sosiaalisena kokemuksena, 2. hyvinvointia tuottavat tekijät elämänhallinnan ja ympäristön näkökulmasta ja 3. sosiaali- ja terveyspalvelut toimintaympäristöjen ja resurssien näkökulmasta. Toisen vaiheen aineisto kerättiin 1. vaiheen tuottamien tulosten pohjalta laaditulla kyselylomakkeella (n = 405). Aineisto analysoitiin monimuuttujamenetelmillä: pääkomponenttianalyysilla, K-means Kluster -analyysilla sekä korrespondenssianalyysilla. Tulosten mukaan ikääntyminen muodostuu subjektiivisesta ja sosiaalisesta kokemuksesta, johon liittyy sopeutumista, luopumista sekä uusien mahdollisuuksien avautumista. Eksistentiaalinen kokemus elämästä, aktiivinen itsestä huolenpito ja erilaisista verkostoista syntynyt yhteisöllisyys näyttivät lisääntyneen. Ikäihmisen roolista muodostui kolme tulevaisuudenkuvaa: ikäihminen toiminnan kohteena, aktiivisena osallistuvana toimijana ja lähiyhteisönsä toimijana. Hyvinvointia tulevaisuudessa tuottivat kokemus elämänhallinnasta, joka oli yhteydessä ympäristön sosiaalisten, fyysisten ja symbolisten tekijöiden kanssa. Palveluiden ja tuen tuottajien toimintaympäristöistä ja resursseista muodostui kolme tyyppiä: yhteiskuntavastuiset palvelut ja suppeiden lähiyhteisöjen tuki, monipuoliset palveluverkostot ja laaja-alaisten lähiyhteisöjen tuki sekä julkiset terveyspalvelut ja oma-apu. Toivottavana ja todennäköisenä pidettiin, että tulevaisuuden palvelut sisältävät ennakoivia, monipuolisia ja teknologia-avusteisia palvelukombinaatioita sekä perhekeskeisiä ja yhteisöllisiä asumispalveluita. Tutkimuksessa tuotetulla tiedolla laajennetaan yhteiskunnallista, terveyspoliittista sekä hoitotieteen gerontologista tietoperustaa. Tietoa voidaan hyödyntää ikääntyvien parissa työskentelevien ammattilaisten, kansalaisjärjestöjen sekä poliittisten päättäjien suunnittelun, päätöksenteon ja toiminnan perustana. Hoitotieteen gerontologiselle tutkimukselle ja hoitotyölle tutkimus tuottaa tietoa tulevaisuuden vanhusasiakkaista ja hoitotyön toimintaympäristöistä ja resursseista.

Abstract This study focuses on early attachment and its effects on later cognitive development and mental well-being in Finnish twins and singletons. Altogether 84 infants, including both singletons (N = 27) and twins (N = 57), were assessed at 18 months of age to determine their infant–mother and infant–father attachment using the Preschool Assessment of Attachment (PAA), a modification of the Ainsworth infant classification system. In the whole sample, approximately one third (37%) of the children were assessed as using avoidant/defended insecure (Type A), one third (35%) secure/balanced (Type B), one fifth (20%) resistant/coercive insecure (Type C) and the rest insecure other (IO, 8%) attachment strategy with their mothers, while the corresponding percentages of attachment strategies with fathers were 36%, 33%, 28% and 3%, respectively. The results yielded a difference in the maternal attachment between twins and singletons; the twins were more often Type B attached than the singletons. At 36 months the children were tested with the Stanford-Binet test for measuring their intelligence level. Children with Type A or Type B attachment pattern attained the highest IQ. High socio-economic status of the family and mature pregnancy (≥ 37 weeks) were also significantly linked with higher intelligence levels. At the age of 48 months, the children’s mental well-being was assessed by using CBCL (Child Behavior Checklist, Achenbach) questionnaires completed by the mothers of 22 singletons and 51 twins and the fathers of 20 singletons and 60 twins. Type A attachment strategy with the mother among singleton toddlers was significantly associated with higher CBCL scores reported by mothers, concerning withdrawal, somatic problems and total internalizing symptoms, whereas among twins there were no such correlations. In addition, on the basis of the parental reports singletons had significantly more behavioural and emotional symptoms than the twins. / Tiivistelmä Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisten yksös- ja kaksoslasten varhaisen kiintymyssuhteen vaikutusta myöhempään lapsuusiän kehitykseen ja psyykkiseen hyvinvointiin. Yhteensä 84 lapsen, 27 yksösen ja 57 kaksosen, kiintymyssuhdestrategia arviointiin 18 kuukauden iässä äitiin ja isään PAA – menetelmällä (Pre¬school Assessment of Attachment), joka on modifikaatio Ainsworthin pikkulasten kiintymyssuhteen luokitusjärjestelmästä. Lapsista noin kolmanneksella (37%) oli suhteessa äitiin välttelevä kiintymyssuhdestrategia (A-tyyppi), toisella kolmanneksella (35%) turvallinen (B-tyyppi), viidenneksellä (20%) vastustava (C-tyyppi) ja loppuosalla muu turvaton (IO, 8%). Vastaavat osuudet lasten ja isien välisissä kiintymyssuhteissa ryhmittäin (A, B, C ja IO) olivat 36%, 33%, 28% ja 3%. Kaksosten kiintymyssuhdestrategia suhteessa äitiin oli yksösiä useammin turvallinen. Lasten kognitiivinen taso arvioitiin Stanford-Binet –testillä 36 kuukauden iässä. Lapset, joiden kiintymyssuhde äitiin tai isään oli joko A- tai B-tyyppinen, menestyivät testissä parhaiten. Korkea sosioekonominen status ja täysiaikaisuus (≥ 37 raskausviikkoa) olivat yhteydessä merkitsevästi parempaan suoriutumiseen testissä. Lasten psyykkistä hyvinvointia arvioitiin 48 kuukauden iässä CBCL-lomakkeella (Child Behavior Checklist), jonka täytti 51 kaksosen ja 22 yksösen äitiä sekä 60 kaksosen ja 20 yksösen isää. Yksösillä, joilla oli A-tyyppinen kiintymyssuhde äitiin, oli äitien raportoimana merkitsevästi enemmän vetäytymistä, somaattisia oireita ja ylipäätään internalisoivia (tunne-elämän) oireita. Lisäksi vanhemmat raportoivat yksösillä olevan merkitsevästi enemmän sekä käyttäytymisen että tunne-elämän oireita kaksosiin verrattuna.

Abstract Critical illness or staying in intensive care unit (ICU) may have a negative impact on a child’s quality of life or the family’s life. The aim of this study is to clarify the long-term mortality and causes of death in Finnish pediatric intensive care population, as well as the health-related quality of life (HRQL), psychological outcome, schooling difficulties, and family socioeconomical situation in those alive six years after intensive care. The study population consisted of all ICU treated pediatric patients in Finland in 2009 and 2010. The long-term mortality and causes of death were retrospectively compared with the population of all other Finnish children who had not been on an ICU. Survivors were sent questionnaire material regarding their HRQL and psychological and social situation. 68 out of 2729 (2.5%) patients died before the end of 5 years follow-up. The standardized mortality rate for the ICU patients was 53.4. The most common causes of death were cancer (35.3%), neurologic (17.6%), and metabolic diseases (11.7%), whereas trauma was the most common cause of death in the control group (45.3%). Questionnaires were answered by 1109 (30.1%) children. 90 children (8.4%) had poor HRQL. They had a higher rate of chronic diagnoses, medication on a daily basis and a greater need for healthcare services than those with normal HRQL-scores. Asthma, neurological diseases, chromosomal alterations, cancer and long-term pain were associated with poor HRQL. Psychological outcome was abnormal for 84 children (7.6%), and was also associated with chronic diseases. Children with difficulties in school more often had a severe disease and frequently need for healthcare services. In conclusion, mortality after intensive care is low, but the risk of death is increased even at 3 years after discharge. The burden of chronic diseases hamper the quality of life, psychological wellbeing and school performance. / Tiivistelmä Vaikea sairaus tai tehohoito voi vaikuttaa haitallisesti lapsen kehitykseen sekä perheen hyvinvointiin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää suomalaisten tehohoidettujen lasten pitkäaikaiskuolleisuus ja kuolinsyyt sekä lasten elämänlaatu, psyykkinen hyvinvointi, erityisen tuen tarve koulussa ja perheen sosioekonominen asema kuusi vuotta tehohoidon jälkeen. Tutkittava joukko koostui kaikista Suomessa v. 2009 ja 2010 tehohoidetuista lapsista. Kuolleisuutta ja kuolinsyitä verrattiin niiden suomalaislasten kuolinsyihin, jotka eivät olleet saaneet tehohoitoa vuonna 2009 tai 2010. Eloonjääneiden lasten elämänlaatu, psyykkinen vointi ja sosioekonominen tilanne selvitettiin kyselyiden avulla. Tutkittavista 2 729 potilaasta 68 (2,5 %) kuoli ennen seuranta-ajan päättymistä. Vakioitu kuolleisuussuhde oli tehohoidettujen lasten osalta 53,4. Yleisimmät kuolinsyyt tehohoidetuilla olivat kasvaimet (35,3 %), neurologiset sairaudet (17,6 %) ja aineenvaihduntasairaudet (11,7 %), verrokkiryhmässä onnettomuudet olivat merkittävin kuolinsyy (45,3 %). Kyselyihin vastasi 1109 (30,1 %) lasta. Heistä 90 (8,4 %) koki elämänlaatunsa huonoksi. Useat pitkäaikaissairaudet, lääkityksen ja terveyspalveluiden tarve oli yleisempää elämänlaatunsa huonoksi kokevien joukossa. Astma, neurologiset sairaudet, kromosomimuutokset, kasvaimet ja pitkäaikainen kiputila liittyivät huonoon elämänlaatuun. Psyykkinen vointi oli heikentynyt 84 lapsella (7,6 %). Myös huono psyykkinen vointi liittyi pitkäaikaissairauksiin, samoin erityisen tuen tarve koulussa. Yhteenvetona todettakoon, että lasten kuolleisuus tehohoidon jälkeen on Suomessa matala, mutta kuoleman riski on koholla usean vuoden ajan tehohoidon päättymisestä. Vaikeat pitkäaikaissairaudet lisäävät kuolleisuutta tehohoidon jälkeen sekä heikentävät eloonjääneiden elämänlaatua, psyykkistä vointia vaikeuttavat koulunkäyntiä, ja aiheuttavat taakkaa lapsen perheelle.

Abstract The purpose of the study was to describe and evaluate the measured and self-reported physical performance of the elderly people who relocated to senior housing and their change 3 and 12 months after the relocation. Besides, the association of self-reported physical performance, social environment and psychological well-being with measured physical performance changes was examined. The objective of the research was to provide information that can be used in the design and management of practices that aim to assess and support the physical performance of those living in senior housing. Data were collected from elderly (n = 81) who moved to senior housing in northern Finland (n = 11) in 2014, and 70% of them were women. The indicators that were used were the Oldwellactive Questionnaire, the Environmental Support instrument and the Short Physical Performance Battery [SPPB]. The data were analyzed with statistical methods. Physical performance of those who relocated to senior housing was weak. Instrumental Activities of Daily Living [IADL], walking speed, right hand grip strength and self-reported IADL significantly decreased during their first year of residence. Besides, self-reported IADL performance became more difficult but muscle strength training, as well as participation in hobby groups increased. Residents estimated that they can do what they want, and they can sufficiently meet their loved ones in the senior housing. Self-reported physical performance was associated with the deterioration of performing IADL and the slowdown of walking speed. Social environment and psychological well-being were associated with the deterioration of performing IADL, the slowdown of walking speed and the weakening of the dominant hand´s grip strength. This research provides more information about the physical performance, the social environment and the psychological well-being of the elderly who relocated to senior housing. Research results will help service providers to improve the procedures that aim to the physical performance assessment and support of the residents, paying attention to the impact of the elderly’s individuality in requirements associated with the realization of the services. Research results show that organizations maintaining senior housing must organize exercise areas suitable for the residents and the means for indoors and outdoors muscle training and balance exercise. Individual factors related to physical performance, social environment and psychological well-being of the residents should be considered in the design, implementation and management of these services. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja selittää palvelutaloon muuttaneiden ikääntyneiden mitattua ja itsearvioitua fyysistä toimintakykyä ja niiden muutosta 3 ja 12 kuukautta muuton jälkeen. Lisäksi kuvattiin itsearvioidun fyysisen toimintakyvyn, sosiaalisen ympäristön ja psyykkisen hyvinvoinnin yhteyttä mitatun fyysisen toimintakyvyn muutoksiin. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää palvelutalojen asukkaiden fyysisen toimintakyvyn arvioimiseen ja tukemiseen tähtäävien käytäntöjen suunnittelussa ja johtamisessa. Aineisto kerättiin pohjoissuomalaisessa kaupungissa palvelutaloihin (n = 11) vuonna 2014 muuttaneilta ikääntyneiltä (n=81), joista 70 % oli naisia. Mittareina käytettiin Hyvinvointiprofiili-kyselylomaketta, Ympäristöhyvinvointimittaria ja SPPB- toimintatestiä (Short Physical Performance Battery). Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin. Palvelutaloon muuttaneiden fyysinen toimintakyky oli heikko. Päivittäisistä toiminnoista suoriutuminen [IADL], kävelynopeus, oikean käden puristusvoima ja itsearvioitu arkiaskareista suoriutuminen heikkenivät ensimmäisen asumisvuoden aikana. Lisäksi itsearvioitu IADL-suoriutuminen vaikeutui mutta lihaskuntoharjoittelu sekä harrastusryhmiin osallistuminen lisääntyivät. Asukkaat arvioivat voivansa tehdä, mitä haluavat ja tapaavansa riittävästi läheisiä ihmisiä palvelutalossa. Itsearvioitu fyysinen toimintakyky oli yhteydessä IADL-suoriutumisen vaikeutumiseen ja kävelynopeuden hidastumiseen. Sosiaalinen ympäristö ja psyykkinen hyvinvointi olivat yhteydessä IADL-suoriutumisen vaikeutumiseen, kävelynopeuden hidastumiseen ja oikean käden puristusvoiman heikkenemiseen. Tämä tutkimus lisää tietoa palvelutaloihin muuttaneiden ikääntyneiden fyysisestä toimintakyvystä, sosiaalisesta ympäristöstä ja psyykkisestä hyvinvoinnista. Tutkimustulokset auttavat ikääntyneiden asumispalveluiden tuottajia kehittämään asukkaiden fyysisen toimintakyvyn arviointiin ja toimintakyvyn ylläpitämiseen tähtääviä toimintamalleja, joissa huomioidaan ikääntyneiden yksilöllisyyden vaikutus palveluiden toteuttamiseen liittyviin vaatimuksiin. Tutkimustulokset osoittavat, että palvelutaloja ylläpitävien organisaatioiden tulee järjestää asukkaille soveltuvat liikuntatilat ja välineet sisä- ja ulkotiloihin lihaskunto- ja tasapainoharjoittelua varten. Asukkaiden yksilölliset fyysiseen toimintakykyyn, sosiaaliseen ympäristöön ja psyykkiseen hyvinvointiin liittyvät tekijät tulee ottaa huomioon palveluiden suunnittelussa, toteutuksessa ja johtamisessa.

Abstract The incidence of childhood onset type 1 diabetes in Finland has been the highest in the world for several decades. Optimal management of the disease presents a lifelong challenge to the affected individuals. Related complications are common and include an ocular pathology called diabetic retinopathy. Type 1 diabetes with its ramifications can impact on several facets of a patient’s physical and psychological well-being. This study aimed to assess the ophthalmic findings and to evaluate the characteristics of general well-being of a population-based cohort of paediatric patients with type 1 diabetes and a population-based cohort of young adults with type 1 diabetes since childhood. The prevalence and risk factors of diabetic retinopathy were assessed of the population-based paediatric cohort in the catchment area of the Northern Ostrobothnia Hospital District and these were compared to a similar paediatric cohort studied 18 years previously. There was no significant change in the overall prevalence of diabetic retinopathy (12%) during the study period. Furthermore, glycaemic balance and other risk factors of diabetic retinopathy had remained almost unchanged. A population-based cohort of young adults was evaluated in 2007 for the prevalence and severity of diabetic retinopathy. Most of the cohort subjects (94%) had developed diabetic retinopathy and in every third subject there was evidence of proliferative retinopathy. Health related quality of life was the same as that in the age- and gender-standardised control population. For the most part, the young adults with a long duration of type 1 diabetes fared equally well as the general population in the measured social aspects. However, proliferative diabetic retinopathy was associated with lower educational achievements and poorer health related quality of life as well as with a higher probability of unemployment or being pensioned. Glycaemic balance and prevalence of diabetic retinopathy have remained unchanged in paediatric cohorts for nearly two decades despite concurrent advances in care. Social well-being was mainly restricted in young adults exhibiting signs of proliferative diabetic retinopathy. The negative impact of advanced complications of type 1 diabetes already in these young adults highlights the importance of strict metabolic control to maintain overall well-being. / Tiivistelmä Lapsuusiässä alkavan tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuus on ollut Suomessa maailman korkein usean vuosikymmenen ajan. Hyvän hoitotasapainon ylläpitäminen on elinikäinen haaste sairastuneelle. Diabeteksen liitännäissairaudet ovat yleisiä, kuten myös silmänpohjissa todettava diabeettinen retinopatia. Tyypin 1 diabetes voi komplikaatioineen vaikuttaa laajasti potilaan fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin. Tässä tutkimuksessa pyrittiin arvioimaan silmien terveydentilaa ja yleiseen hyvinvointiin liittyviä tekijöitä tyypin 1 diabetesta sairastavien lasten sekä lapsena diabetekseen sairastuneiden nuorten aikuisten väestöpohjaisissa potilasaineistoissa. Diabeettisen retinopatian esiintyvyys ja riskitekijät tutkittiin väestöpohjaisessa lapsipotilasaineistossa Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueella ja tuloksia verrattiin vastaavaan 18 vuotta aiemmin tutkittuun potilasaineistoon. Diabeettisen retinopatian esiintyvyys (12 %) ei ollut merkittävästi muuttunut tutkimusaikana. Glykeeminen tasapaino ja muut diabeettisen retinopatian riskitekijät olivat pysyneet kohorttien välillä oleellisilta osin ennallaan. Lapsena sairastuneiden nuorten aikuisten väestöpohjaisesta potilasaineistosta arvioitiin diabeettisen retinopatian esiintyvyys ja vaikeusaste vuonna 2007. Enemmistölle potilaista (94 %) oli kehittynyt diabeettinen retinopatia ja kolmanneksella todettiin proliferatiivinen retinopatia. Terveyteen liittyvä elämänlaatu oli verrattavissa ikä- ja sukupuolivakioituun verrokkiväestöön. Sosiaalista hyvinvointia mittaavat tulokset olivat pääosin yhtäläiset muuhun väestöön verrattuna. Proliferatiivisella diabeettisella retinopatialla havaittiin kuitenkin yhteys huonompaan terveyteen liittyvään elämänlaatuun ja koulutustasoon sekä korkeampiin työttömyys- ja eläköitymislukuihin. Tutkitussa aineistossa lapsipotilaiden glykeeminen tasapaino sekä diabeettisen retinopatian esiintyvyys pysyivät ennallaan lähes kahden vuosikymmenen ajan hoitojen kehittymisestä huolimatta. Nuorten aikuisten sosiaalisessa hyvinvoinnissa esiintyi poikkeavuuksia lähinnä proliferatiivista diabeettista retinopatiaa sairastavilla. Tyypin 1 diabeteksen pitkälle edenneiden komplikaatioiden negatiivinen vaikutus jo nuorella aikuisiällä korostaa hyvän hoitotasapainon tärkeyttä yleisen elämänlaadun ylläpitämisessä.

Abstract In our country thousands of disabled, chronically ill and other students with need for special support are living on the fringe of working life or completely outside of it. In order to improve possibilities to employ people with most minimal chances on the job market, apprenticeship training has been expanded. This term means vocational education that is based on a combination of learning on the job with theoretical learning according to the German model. This dissertation is a multidisciplinary research on the field of vocational special education and the sociology of education. The material consists of interviews, which were conducted in Finland and in Germany, with 30 students of working age with need for special support, who have already graduated or will be graduating with the help of apprenticeship. At the same time the educational systems of both countries are being analysed. The results show that in Germany apprenticeship has been continuously developed in cooperation with economy. Whereas in Finland vocational education has been built to an institutional system and the one mainly meant for students with need for special support has been conducted in a small-scaled experimental and evaluation activities. In Germany employers are required by law to employ people with an disability. This fact together with the firm position of apprenticeship gives studens with need for special support better chances than in Finland to find a full-time job on the open job market. Employing disabled people, who have completed apprenticeship training, as permanently unpaid employees poses a big problem both in Finland and in Germany. Most of the German interviewees had, however, found full-time employment after apprenticeship training, whereas in Finland part-time jobs prevail. Before and during the apprenticeship training the interviewees had been supported by families, support services and classmates. In their everyday life they perceive themselves as equal and integrated. Many of them are ambitious, successful people with an optimistic attitude towards life. Employment ensures them a structured everyday life, sufficient income and positive planning for the future. / Tiivistelmä Maassamme on tuhansia vammaisia ja pitkäaikaissairaita sekä muita erityisopiskelijoihin kuuluneita työelämän marginaalissa tai täysin ulkopuolella. Useat tahot ovat peräänkuuluttaneet vaikeimmin työllistyvien työvoiman käyttöönottoa lisäämällä oppisopimuskoulutusta eli työpaikalla oppimisen ja teoriaopiskelun yhdistelmään perustuvaa ammatillista koulutusta sen edelläkävijämaan, Saksan, malliin. Tutkimus on monitieteinen, ammatillisen erityisopetuksen ja kasvatussosiologian aloihin kuuluva. Aineiston muodostavat 30:n Suomessa ja Saksassa oppisopimuskoulutuksen avulla ammattiin valmistuneen tai valmistuvan erityisopiskelijan haastattelut sekä molempien maiden koulutusjärjestelmien kartoitukset. Haastattelut toteutettiin suomeksi, saksaksi sekä kummankin maiden viittomakielellä. Analyysimenetelmänä on sovellettu kolmivaiheista mallia sekä osittain narratiivista menetelmää. Teoreettinen viitekehys muodostuu vammaisuuden ja osallisuuden sekä hyvinvoinnin ja arjen subjektiivisten kokemusten määrittelyistä. Tulokset osoittivat, että Saksassa oppisopimuskoulutusta on kehitetty keskeytyksettä yhteistyössä maan työelämän kanssa. Ammatillinen koulutus, myös erityisopiskelijoiden osalta, tapahtuu siellä työpaikoilla. Suomessa taas ammatillista koulutusta on rakennettu laitosmaiseksi järjestelmäksi. Erityisopiskelijoiden oppisopimuskoulutus on ollut pienimuotoista kokeilu- ja kehittämistoimintaa. Saksassa työnantajien lakisääteinen velvoite työllistää vammaisia yhdessä koulutusmallin valta-aseman kanssa antaa erityisopiskelijoille paremmat mahdollisuudet kuin Suomessa työllistyä avoimille työmarkkinoille kokopäivätyöhön. Palkattoman avotyön käyttäminen oppisopimuskoulutuksen suorittaneiden vammaisten pysyvänä työllistämismuotona osoittautui molemmissa maissa ongelmaksi. Suurin osa haastatelluista oli kuitenkin sijoittunut koulutuksen jälkeen työsuhteeseen joko kokopäivä- ja erityisesti Suomessa osa-aikatyöhön. Ennen oppisopimuskoulutusta ja sen aikana haastatellut olivat saaneet tukea perheeltään ja koulutuksen tukipalveluilta sekä vertaisiltaan. He olivat arjen hyvinvoinnin kokemuksissaan yhdenvertaisia ja sosiaalisia. Monet olivat sisukkaita, valoisia onnistujia. Työ on heille tärkeä arjen jäsentäjä, tuo riittävän toimeentulon ja antaa mahdollisuuden tulevaisuuden myönteiseen suunnitteluun. / Zusammenfassung In unserem Land leben tausende von Behinderten und Langzeitkranken sowie andere der Sonderbetreuung bedürftige Auszubildende am Rande oder gänzlich außerhalb des Arbeitslebens. Viele Stimmen fordern für die schwersteinsetzbaren Gruppen verbesserte duale Ausbildungsmöglichkeiten. Dieser Begriff bezeichnet die berufliche Ausbildung, die nach dem deutschen Vorbild auf Lernen am Arbeitsplatz, kombiniert mit der theoretischen Ausbildung basiert. Die vorliegende Arbeit ist eine multidisziplinäre Studie auf dem Gebiet der beruflichen Sonderpädagogik und Bildungssoziologie. Die Materialgrundlage bilden insgesamt 30 Interviews, die sowohl in Deutschland als auch in Finnland mit Menschen mit besonderem Unterstützungsbedarf geführt wurden, deren berufliche Ausbildung im Rahmen eines dualen Ausbildungssystems stattfindet oder stattgefunden hat. Die Empirie wird mit einer Analyse der Bildungsysteme beider Länder kombiniert. Die Ergebnisse zeigen, dass in Deutschland das duale Ausbildungssystem kontinuierlich in Zusammenarbeit mit der Wirtschaft entwickelt wurde. In Finnland dagegen wurde die berufliche Ausbildung als ein institutionelles System konzipiert. Das duale Ausbildungssystem für die Auszubildenden mit besonderem Unterstützungsbedarf ist hauptsächlich kleinformatige Experimentier- und Entwicklungstätigkeit gewesen. In Deutschland sind die Arbeitgeber gesetzlich dazu verpflichtet, Behinderte zu beschäftigen. Zusammen mit der festen Verankerung des dualen Ausbildungsystems gibt dies den Auszubildenden mit besonderem Unterstützungsbedarf bessere Chancen als in Finnland, auf dem offenen Arbeitsmarkt eine Ganztagsbeschäftigung zu finden. Der größte Teil der Interviewten hat nach der dualen Ausbildung Arbeit als Ganztagsbeschäftigte gefunden, wobei in Finnland die Teilzeitbeschäftigung überwiegt. In beiden Ländern erwies sich aber der Einsatz dualausgebildeter Behinderter als unbezahlte Arbeitskräfte in Dauerbeschäftigung durchaus als Problem. Vor und während der Ausbildung erhielten die Interviewten Unterstützung von der Familie, Ausbildungsbegleitern und Mitschülern. Sie waren in ihren Alltagserfahrungen gleichwertig und integriert. Viele von ihnen waren Menschen mit positivem Lebensgefühl, strebsam und glücklich. Die Arbeit ermöglicht ihnen einen strukturierten Alltag, ausreichendes Einkommen und positive Zukunftsplanung.