Depuis 1982, la négociation collective d’entreprise s’est fortement développée. La conclusion de conventions et accords adaptant les normes issues de niveaux supérieurs revêt une importance croissante. En atteste le rapport remis en septembre 2015 par le président de la section sociale du Conseil d’Etat au Premier ministre dont certaines propositions vont faire l’objet d’une rapide inscription dans la loi. Son objectif est de redynamiser la négociation collective et de permettre à ses acteurs de s’y investir davantage. Le rôle particulier ainsi confié à la négociation collective d’entreprise tient à la proximité qu’entretiennent les créateurs de la norme avec son application. Le cadre dans lequel ce régime a vocation à déployer ses effets n’est pas intangible. Sous un même vocable sont désignés plusieurs périmètres imbriqués au sein desquels différentes communautés de travail peuvent être identifiées. Toutes ne peuvent être un lieu de négociation. Celle-ci est parfois guidée par l’Etat qui "instrumentalise" les partenaires sociaux dans une logique d’action publique par l’intermédiaire d’incitations à traiter de certains thèmes, voire d’obligations. Outil des politiques publiques, la négociation collective d’entreprise est le creuset d’un intérêt, celui d'une communauté de travail, qui se révèle dans un cadre qui doit être déterminé. Cette identification permet aux parties de s’engager dans un processus d’élaboration de la convention ou de l’accord collectif adapté à la situation de l’entreprise dans laquelle le contrat d’entreprise a vocation à s’appliquer. / Since 1982, company collective bargaining has actively been developed. Concluding collective bargaining agreements and collective agreements adapting higher ranking regulations has become increasingly important, as illustrated by an impending bill of law based on a report written in September 2015 by the President of the Labor Law section of the Conseil d'Etat, and delivered to the Prime Minister. It aims at reinvigorateing company collective bargaining and allowing for an increased implication of the interested parties. Collective bargaining has a noteworthy role since the authors of the regulations are in direct contact with the implementation of the law. The outcome of this technique cannot be materialized within an intangible framework. Several notions are designated under a single denomination. Different working groups can be identified within each notion. Some of these groups cannot be considered as a proper forum for negotiating. Negotiation is sometimes guided by the State that tends to "intrumentalize"social partners to further some State policies. It achieves that through an encouragement or even an obligation to treat certain issues. As a tool used for implementing State policies, collective bargaining has been the breeding ground for the identification of common interests of working communities, that come to light whitin a framework that needs to be identified. This identification enables the parties to start the process of a collective bargaining fitting the company's situation within which the business contract applies.

La globalisation de l’économie a fortement contribué à la constitution de groupes de sociétés dans le cercle national et au-delà. La reconnaissance de l’accord collectif de groupe par le juge, puis par la loi du 4 mai 2004, a permis une adaptation partielle du droit du travail français à cette réalité. Instrument d’harmonisation des normes sociales en vigueur dans les diverses entités composant le groupe, il contribue à forger son identité. Même à ne considérer que les accords conclus dans le cadre national, maintes difficultés subsistent, qu’il s’agisse de la conclusion de l’accord (quel périmètre ? quelles parties ? quel contenu ?...) ou de son régime juridique (quelle force normative ? quelle portée ?...). Au-delà du cercle national, les accords de dimension transnationale emportent un lot d’interrogations plus vives encore, tant font défaut les éléments permettant d’en fixer, de manière sûre, le régime juridique. Des réponses doivent être proposées, dans le respect de la liberté et de l’autonomie des partenaires sociaux. / The globalisation of the economy has greatly contributed to the creation of groups of companies both nationally and internationally. The recognition of the group collective agreement by the judge, followed by the law of May 4th, 2004, has effected a partial adaption of French employment and labour law to its reality. In harmonising the employment standards and methodology enforced in the various entities composing the group, it has contributed to forging its identity. Even in considering only the agreements signed in France, many difficulties remain, whether about the conclusion of the agreement (scope? parties? content?) or its legal framework (enforcement and impact?). More so than strictly-national agreements, transnational ones give rise to complex questions, due to the difficulty in clearly defining their legal framework. Proposals herein are made in respect to the liberty and autonomy of the social partners.

在全球化時代下，勞動力的跨國流動成為一個顯著現象。 2005年起，芬蘭食品加工公司開始引進外籍野莓採集工，其中以泰國東北方的農民占最多數。他們持3個月的旅遊簽證，並引用芬蘭 everyman’s right 這個傳統權利在芬蘭的森林裡採集野莓。 這些泰國野莓採集工被視為自僱自營者/企業家而非受雇者，因此他們必需支付其到芬蘭的所有開銷，這些開銷基本上遠超過一個農民家庭的一年所得。農民先行支付了這些高額開銷並不意味著其享有任何收入保證，相反的，其收入完全取決於他們採收了多少野莓。如果他們碰到了乾旱的夏季或野莓作物收成物不佳，此意味者他們在極辛苦的工作之後，不僅沒賺到任何錢，反而背負更多的債務，換句話說，泰籍野莓採集工自行承擔芬蘭採莓之行的所有風險。 泰籍野莓採集工在芬蘭填補了當地人不願從事的次級勞動市場職缺。他們既不享有芬蘭政府的相關勞動法令保障，也不適用芬蘭工會的團體協約。其處於芬蘭勞動市場的灰色地帶。 外籍野莓採集工在芬蘭屬於新的社會現象，目前僅見極少數的文獻聚焦探討此議題。此研究的目的主要是為了瞭解泰籍野莓採集工在芬蘭的勞動處境，並解釋造成其處於不利處境的結構性因素。 / The flow of labour force between countries has become a significant phenomenon in globalization age. Since 2005, the Finnish food processing companies started to introduce migrant wild-berries pickers with a tourist visa up to 3 months in order to harvest wild berries in Finnish forest, and the majority is from the northeastern area of Thailand. They went to Finland with tourist visa and pick up wild berries in the forest according to ‘Everyman’s Right’. They do not be regarded as employees but self-employment or entrepreneurs, and therefore they and their income totally depend on how much berries they pick up. Thai berry pickers paid every cost that far more then one year income of normal farm-family in Thailand by themselves. However, those high costs do not engage any income guarantee. If they meet dry summer or corps is not good enough, they would not get any compensation from Finnish companies. In other words, they will simply work for free and get even deeper debts after extremely hard working. Thai berry pickers in Finland fill in the vacancies in Finnish secondary labour market. They neither entitle to enjoy the protection from Finnish labour regulations nor collective agreements. They are in gray areas in Finnish labour market. Migrant berry picker is a new appearance in Finland, and hence there are only a few literatures focus on the issue. The aim of this research is to understand the situation and explore the structure determinates of Thai berry pickers.

<p>The Latvian building company Laval un Partneri Ltd (Laval) posted Latvian construction workers at the rebuilding of a school in Vaxholm in autumn 2004. Because the company refused to sign a collective agreement with Svenska Byggnadsarbetareförbundet (Byggnads), which is the Swedish trade union for constructions workers, Byggnads put the construction site under a boycott. Next Laval sued Byggnads for damages in the Swedish Labour Court (AD) because Laval considers the boycott as well as Byggnad´s demand that Laval signs a collective agreement incompatible with EC Law. AD has now demanded a preliminary ruling from the European Court of Justice (ECJ). While waiting for the preliminary ruling from the ECJ, several important questions of principle stand unanswered. Two such questions are whether Lex Britannia and the way in which Sweden har implemented the directive for posted workers (96/71/EC) are compatible with EC Law. In this thesis the author seeks to answer these two questions.</p> / <p>Det lettiska byggbolaget Laval un Partneri Ltd (Laval) utstationerade under hösten 2004 lettiska byggarbetare på ett skolbygge i Vaxholm. Eftersom bolaget vägrade teckna kollektivavtal med Svenska Byggnadsarbetareförbundet (Byggnads) satte Byggnads bygget i blockad. Laval stämde därefter Byggnads i Arbetsdomstolen (AD) och krävde skadestånd eftersom Laval anser att blockaden, liksom Byggnads krav på att Laval skulle teckna kollektivavtal, strider mot EG-rätten. AD har nu begärt ett förhandsavgörande i målet från EG-domstolen. I avvaktan på EG-domstolens avgörande står flera principiellt viktiga frågor i målet obesvarade. Dessa är bl a huruvida Lex Britannia och Sveriges sätt att implementera utstationeringsdirektivet (96/71/EG) är förenliga med EG-rätten. Det är dessa frågor som författaren ämnar besvara i uppsatsen.</p>

The Latvian building company Laval un Partneri Ltd (Laval) posted Latvian construction workers at the rebuilding of a school in Vaxholm in autumn 2004. Because the company refused to sign a collective agreement with Svenska Byggnadsarbetareförbundet (Byggnads), which is the Swedish trade union for constructions workers, Byggnads put the construction site under a boycott. Next Laval sued Byggnads for damages in the Swedish Labour Court (AD) because Laval considers the boycott as well as Byggnad´s demand that Laval signs a collective agreement incompatible with EC Law. AD has now demanded a preliminary ruling from the European Court of Justice (ECJ). While waiting for the preliminary ruling from the ECJ, several important questions of principle stand unanswered. Two such questions are whether Lex Britannia and the way in which Sweden har implemented the directive for posted workers (96/71/EC) are compatible with EC Law. In this thesis the author seeks to answer these two questions. / Det lettiska byggbolaget Laval un Partneri Ltd (Laval) utstationerade under hösten 2004 lettiska byggarbetare på ett skolbygge i Vaxholm. Eftersom bolaget vägrade teckna kollektivavtal med Svenska Byggnadsarbetareförbundet (Byggnads) satte Byggnads bygget i blockad. Laval stämde därefter Byggnads i Arbetsdomstolen (AD) och krävde skadestånd eftersom Laval anser att blockaden, liksom Byggnads krav på att Laval skulle teckna kollektivavtal, strider mot EG-rätten. AD har nu begärt ett förhandsavgörande i målet från EG-domstolen. I avvaktan på EG-domstolens avgörande står flera principiellt viktiga frågor i målet obesvarade. Dessa är bl a huruvida Lex Britannia och Sveriges sätt att implementera utstationeringsdirektivet (96/71/EG) är förenliga med EG-rätten. Det är dessa frågor som författaren ämnar besvara i uppsatsen.

Declining union memberships are a fact in both Sweden and Finland. At the same time, the autonomous labour market parties and the high membership rates are the most significant factors for the two countries compared to Europe and the rest of the world. These two factors have in turn been developed and strengthened since the beginning of the twentieth century. By autonomous labour market parties I refer to the fact that the labour market parties themselves through collective bargaining are agreeing on the labour market conditions, without interference from the government. This paper is therefore taking it's stance in the question of what happens with the autonomous labour market parties when the membership rates are in decline.   With this in mind, this paper describes the judicial development, the collective agreement and labour market structures, the legal consequences of collective agreements and the opportunities of industrial and sympathy action in both Sweden and Finland. The two countries' systems of labour law have caught some negative attention, hence two of the most discussed cases of recent years are given some attention as well.   The collective judicial conditions are very similar in both Sweden and Finland regarding the labour market main actors' collaboration, the collective agreement structures and legal consequences and the opportunities of industrial and sympathy action. The Finnish regulations regarding industrial action are somewhat more unconstrained compared to the Swedish ones. The Swedish opportunities of sympathy action are on the other hand more intricate and contain more exceptions. The Finnish union density is almost as high as in Sweden, although the Finnish employees are more willing to use industrial action. The labour market structures are relatively similar between the countries and so are the effects of the legislation and traditions surrounding them. The differences are found in the larger gender pay gaps present in Finland. While the differences are also present in Sweden, they are smaller. The similarities are found in the effects of the labour market structures and the labour market main actors' collaboration. Both are contributing to strengthening the present conditions. / Gemensamt för Sverige och Finland är att medlemstalen i de fackliga organisationerna minskar. Samtidigt är det den fackliga autonomin och den höga anslutningsgraden som i jämförelse med Europa och resten av världen är utmärkande för de båda länderna. Dessa två faktorer har i de båda länderna utvecklats och befästs sedan början av 1900-talet. Den fackliga autonomin bygger på att de centrala parterna utan inblandning från staten själva kommer överens om arbetsmarknadens villkor. Uppsatsen utgår därför från den övergripande frågan om vad som händer med den fackliga autonomin när medlemstalen minskar.   Med detta i åtanke redogör uppsatsen för Sveriges och Finlands rättsliga utveckling, deras kollektivavtals- och arbetsmarknadsstrukturer, kollektivavtalens bindningsmekanism och rättsverkningar samt möjligheten till strids- och sympatiåtgärder. De båda ländernas arbetsrättsliga system har heller inte undgått kritik, varför två av de mest omtalade rättsfallen på senare tid också ges en redogörelse.   Sveriges och Finlands kollektiva arbetsrättsliga system är mycket lika, både avseende de centrala parternas samrådsförfaranden, kollektivavtalens bindningsmekanism, rättsverkningar och arbetskonfliktsreglering. Den finska regleringen kring stridsåtgärder är dock något friare, medan den svenska innehåller fler intrikata undantag. De finska arbetstagarna är medlemmar i fackliga organisationer i nästan lika hög grad som de svenska. De finska arbetstagarna är dock betydligt mer benägna att ta till arbetsstrid. Arbetsmarknadsstrukturerna i Sverige och Finland är relativt lika och likaså effekterna av dem. Skillnaden ligger i de stora löneskillnader mellan män och kvinnor som föreligger i Finland. Även i Sverige förekommer det skillnader, om än något mindre. Effekterna, som är liknande i de båda länderna, består i att befintliga särfördelningar av löne- och anställningsvillkor befästs genom rådande arbetsrättsliga reglering och huvudavtalsparternas samrådsförfaranden. / Yhteistä Ruotsin ja Suomen ammattiliitoille on jäsenmäärän supistuminen. Samanaikaisesti ammattiliittojen itsenäisyys ja korkea järjestäytymisaste ovat ominaisia molemmille maille verrattuna Eurooppaan ja muuhun maailmaan. Nämä kaksi tekijää ovat molemmissa maissa kehittyneet ja vahvistuneet 1900-luvun alusta alkaen.   Ammattiyhdistysten itsenäisyys rakentuu sille että keskeiset osapuolet ilman valtiovallan sekaantumista sopivat itse työmarkkinoiden ehdoista. Opinnäytteen lähtökohta on mitä tapahtuu ammattiyhdistysten itsenäisyydelle jäsenmäärän supistuessa.   Opinnäyte selvittää Ruotsin ja Suomen yhteiskuntien oikeudellista kehitystä, työehtosopimus- ja työmarkkinarakennetta, työehtosopimusten sitomismekanismia ja oikeudellisia vaikutuksia sekä mahdollisuuksia työtaistelu- ja myötätuntotoimenpiteisiin. Molempien maiden työoikeudellinen järjestelmä ei ole välttynyt arvostelulta, josta syystä aineisto sisältää selostuksen kahdesta viime aikojen puhutuimmasta oikeustapauksesta.   Ruotsin ja Suomen työoikeudellinen järjestelmä on hyvin samankaltainen sekä keskeisten osapuolten kuulemismenettelyn, työehtosopimusten sitomismekanismin, oikeudellisten vaikutusten että työtaistelujen säätelyn osalta. Suomalainen työtaistelusäätely on jonkunverran vapaampi, ruotsalainen sisältää useita monimutkaisia poikkeuksia. Suomalaiset työntekijät ovat ammattiliitojen jäseniä melkein yhtä usein kuin ruotsalaiset. Suomalaiset työntekijät ovat kuitenkin paljon useammin mukana työtaisteluissa Työmarkkinoiden rakenne Ruotsissa ja Suomessa ovat suhteellisen samanlaisia kuten myös niiden vaikutukset. Erot ovat Suomen suurissa palkkaeroissa miesten ja naisten kesken. Myös Ruotsissa on eroja, joskin pienempiä. Vaikutukset jotka ovat samanlaisia molemmissa maissa, koostuvat vallitsevan jaon palkka- ja palkkaamisehtojen vahvistamisesta vallitsevasta työoikeudellisesta sääntelystä ja pääsopijaosapuolten kuulemismenettelystä.

<p>Declining union memberships are a fact in both Sweden and Finland. At the same time, the autonomous labour market parties and the high membership rates are the most significant factors for the two countries compared to Europe and the rest of the world. These two factors have in turn been developed and strengthened since the beginning of the twentieth century. By autonomous labour market parties I refer to the fact that the labour market parties themselves through collective bargaining are agreeing on the labour market conditions, without interference from the government.</p><p>This paper is therefore taking it's stance in the question of what happens with the autonomous labour market parties when the membership rates are in decline.</p><p> </p><p>With this in mind, this paper describes the judicial development, the collective agreement and labour market structures, the legal consequences of collective agreements and the opportunities of industrial and sympathy action in both Sweden and Finland. The two countries' systems of labour law have caught some negative attention, hence two of the most discussed cases of recent years are given some attention as well.</p><p> </p><p>The collective judicial conditions are very similar in both Sweden and Finland regarding the labour market main actors' collaboration, the collective agreement structures and legal consequences and the opportunities of industrial and sympathy action. The Finnish regulations regarding industrial action are somewhat more unconstrained compared to the Swedish ones. The Swedish opportunities of sympathy action are on the other hand more intricate and contain more exceptions. The Finnish union density is almost as high as in Sweden, although the Finnish employees are more willing to use industrial action. The labour market structures are relatively similar between the countries and so are the effects of the legislation and traditions surrounding them. The differences are found in the larger gender pay gaps present in Finland. While the differences are also present in Sweden, they are smaller. The similarities are found in the effects of the labour market structures and the labour market main actors' collaboration. Both are contributing to strengthening the present conditions.</p> / <p>Gemensamt för Sverige och Finland är att medlemstalen i de fackliga organisationerna minskar. Samtidigt är det den fackliga autonomin och den höga anslutningsgraden som i jämförelse med Europa och resten av världen är utmärkande för de båda länderna. Dessa två faktorer har i de båda länderna utvecklats och befästs sedan början av 1900-talet.</p><p>Den fackliga autonomin bygger på att de centrala parterna utan inblandning från staten själva kommer överens om arbetsmarknadens villkor. Uppsatsen utgår därför från den övergripande frågan om vad som händer med den fackliga autonomin när medlemstalen minskar.</p><p> </p><p>Med detta i åtanke redogör uppsatsen för Sveriges och Finlands rättsliga utveckling, deras kollektivavtals- och arbetsmarknadsstrukturer, kollektivavtalens bindningsmekanism och rättsverkningar samt möjligheten till strids- och sympatiåtgärder. De båda ländernas arbetsrättsliga system har heller inte undgått kritik, varför två av de mest omtalade rättsfallen på senare tid också ges en redogörelse.</p><p> </p><p>Sveriges och Finlands kollektiva arbetsrättsliga system är mycket lika, både avseende de centrala parternas samrådsförfaranden, kollektivavtalens bindningsmekanism, rättsverkningar och arbetskonfliktsreglering. Den finska regleringen kring stridsåtgärder är dock något friare, medan den svenska innehåller fler intrikata undantag. De finska arbetstagarna är medlemmar i fackliga organisationer i nästan lika hög grad som de svenska. De finska arbetstagarna är dock betydligt mer benägna att ta till arbetsstrid. Arbetsmarknadsstrukturerna i Sverige och Finland är relativt lika och likaså effekterna av dem. Skillnaden ligger i de stora löneskillnader mellan män och kvinnor som föreligger i Finland. Även i Sverige förekommer det skillnader, om än något mindre. Effekterna, som är liknande i de båda länderna, består i att befintliga särfördelningar av löne- och anställningsvillkor befästs genom rådande arbetsrättsliga reglering och huvudavtalsparternas samrådsförfaranden.</p> / <p>Yhteistä Ruotsin ja Suomen ammattiliitoille on jäsenmäärän supistuminen. Samanaikaisesti ammattiliittojen itsenäisyys ja korkea järjestäytymisaste ovat ominaisia molemmille maille verrattuna Eurooppaan ja muuhun maailmaan. Nämä kaksi tekijää ovat molemmissa maissa kehittyneet ja vahvistuneet 1900-luvun alusta alkaen.</p><p> </p><p>Ammattiyhdistysten itsenäisyys rakentuu sille että keskeiset osapuolet ilman valtiovallan sekaantumista sopivat itse työmarkkinoiden ehdoista. Opinnäytteen lähtökohta on mitä tapahtuu ammattiyhdistysten itsenäisyydelle jäsenmäärän supistuessa.</p><p> </p><p>Opinnäyte selvittää Ruotsin ja Suomen yhteiskuntien oikeudellista kehitystä, työehtosopimus- ja työmarkkinarakennetta, työehtosopimusten sitomismekanismia ja oikeudellisia vaikutuksia sekä mahdollisuuksia työtaistelu- ja myötätuntotoimenpiteisiin. Molempien maiden työoikeudellinen järjestelmä ei ole välttynyt arvostelulta, josta syystä aineisto sisältää selostuksen kahdesta viime aikojen puhutuimmasta oikeustapauksesta.</p><p> </p><p>Ruotsin ja Suomen työoikeudellinen järjestelmä on hyvin samankaltainen sekä keskeisten osapuolten kuulemismenettelyn, työehtosopimusten sitomismekanismin, oikeudellisten vaikutusten että työtaistelujen säätelyn osalta. Suomalainen työtaistelusäätely on jonkunverran vapaampi, ruotsalainen sisältää useita monimutkaisia poikkeuksia. Suomalaiset työntekijät ovat ammattiliitojen jäseniä melkein yhtä usein kuin ruotsalaiset. Suomalaiset työntekijät ovat kuitenkin paljon useammin mukana työtaisteluissa Työmarkkinoiden rakenne Ruotsissa ja Suomessa ovat suhteellisen samanlaisia kuten myös niiden vaikutukset. Erot ovat Suomen suurissa palkkaeroissa miesten ja naisten kesken. Myös Ruotsissa on eroja, joskin pienempiä. Vaikutukset jotka ovat samanlaisia molemmissa maissa, koostuvat vallitsevan jaon palkka- ja palkkaamisehtojen vahvistamisesta vallitsevasta työoikeudellisesta sääntelystä ja pääsopijaosapuolten kuulemismenettelystä.</p>

La négociation collective a connu une évolution profonde de ses enjeux. Elle ne vise plus seulement à pallier les inégalités inhérentes à la relation de travail individuelle ; en raison de la promotion de la démocratie sociale, elle s'inscrit désormais dans une logique d'accompagnement du pouvoir de l'employeur. A cette fin, le niveau de négociation de l'entreprise est privilégié. La qualité des négociateurs a été précisée et les règles entourant le processus de négociation renforcées, pour parvenir à plus de légitimité de la nonne conventionnelle. Partant, les obstacles à l'application des conventions et accords collectifs sont remis en cause. Dans l'articulation de la convention collective et du contrat de travail, le principe de faveur est affaibli. L'intérêt du salarié pris individuellement recule au profit de la collectivité de travail dans laquelle il s'inscrit. L'intangibilité du contenu obligationnel du contrat de travail régresse elle aussi. Les dispositifs mis en place par la jurisprudence et le législateur pour forcer l'application d'un accord collectif contraire à une stipulation contractuelle se sont multipliés. La protection des droits fondamentaux apparaît désormais comme la seule limite infranchissable à la suprématie de la convention collective vis-à-vis du contrat de travail. / Collective bargaining bas been characterised by a deep evolution of its issues. Today its purpose is not only to decrease the inequalities related to the individual employment relationship: because of the promotion of the social democracy, collective bargaining should be also able to support the decision-making power of the employer so that the company level of bargaining is privileged. In order to make the provisions issued of collective bargaining as legitimate as possible, the quality of negotiators has been defined in detail as well as the rules related to the bargaining procedure have been reinforced. Nevertheless, the limits related to the application of the collective agreements are questioned. Within the articulation between the collective agreement and the employment contract "the favourability principle" is actually weakened and the individual interest of the employee is undermined in order to put forward the one of the whole work community. The inviolability of the binding dispositions provided by the employment contract is also receding. Number of rules have been introduced by the case law and the legislator in order to increase the in1plementation of the collective agreement provisions to the detriment of the individual employment contract. Thus the protection of fundamental rights seems the only impassable limit to the supremacy of the collective agreement on the employment contract.

Les groupes de sociétés rassemblent des sociétés juridiquement distinctes mais liées entre elles par des rapports de domination et de coopération au point de former une entité relativement identifiable. Leur organisation renvoie au jeu mêlé de la norme sociétaire et de la norme contractuelle. Prises de participation, pactes extra-statutaires, contrats commerciaux permettent à la société dominante de contrôler et de coordonner les activités des sociétés dominées au gré de la stratégie de développement par elle arrêtée. Mais, fondé sur le paradigme de l’entreprise, le droit du travail néglige souvent la relation de dépendance économique et juridique inhérente au groupe. Il n’appréhende qu’une relation de travail binaire unissant la société employeur à ses salariés ; les groupes ont généralement la volonté d’assurer l’unité de la collectivité de travail par la création d’un socle institutionnel commun et le partage d’une vision stratégique. En résulte une politique à bien des égards originale de gestion des effectifs, vecteur d’unité et instrument de protection des intérêts du groupe et de tous ceux qui contribuent au déploiement de son activité… avec l’effet ultime de donner au groupe l’allure d’une entreprise. / Corporate groups gather entities that are legally distinct but linked to each other’s in a context of domination and cooperation forming a relatively identifiable entity. Their organization belongs to both corporate standards and contractual standards. Acquisition of a stake, stability pacts and commercial contracts enable the parent company to take control over and to coordinate the activities of dominated companies for the sake of the developing strategy that it determined. However, built upon the paradigm of the company, labour law frequently neglect the economic and legal relationship of dependence existing within the group. It only apprehends a bilateral working relationship between the company and its workers/employees; the corporate groups often have the will to ensure unity of the overall workforce by creating a common institutional set and the share of a strategic vision. This lead to an original political approach for workforce management, a means to enhance unity and tool to protect the group’s interests also with the interest of those who contribute to the deployment of the activity… with the ultimate effect to project on the group the appearance of a company.

My thesis studies the role of trade unions as representatives of workers in Czech Republic and Germany. The aim of this thesis is presentation of representation of collective and individual interests of workers on various levels - from national to corporate level. My thesis presents position of trade unions towards state and employers too. In the last chapter the thesis deals with social issues and challenges, that trade unions deal with as well. In conclusion the thesis offers a comparison of the role of trade unions at mentioned levels of representation in Czech Republic and Germany.