Diss. -- Helsingin yliopisto.

Diss. / Teknillinen korkeakoulu, SimLab, Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, sosiaalipsykologian laitos. Myös paperimuodossa (ISBN 978-951-22-9200-4).

Abstract In information systems (IS) research, there is increasing interest in understanding complex and large-scale efforts. This study examines the complexity involved in infrastructuring within a novel context: the educational network of a Finnish city. A unique aspect is this study’s focus on children’s participation in infrastructuring. It contributes to the existing body of literature by addressing the concepts of discourses in place, interaction order, and historical body, as drawn from nexus analysis. It offers these concepts as theoretical tools for understanding the complexity of infrastructuring, and furthers exploration of user participation in IS research through a careful analysis of actor participation in the infrastructuring venture in question. The findings of this study foreground a multitude of actors, both adults and children, as well as their various activities and the versatility of the involved objects of design. The central social actors include educational officials, schools (teachers, headmasters, and pupils), researchers, and local and global companies. Infrastructuring in this research includes planned activities concerning developed solutions, but also emergent activities for adapting planned solutions to local schools’ everyday practices, revealing the intimate intertwining of practices and technologies. In particular, the past temporal horizon and shared histories of the communities involved are highlighted in terms of the concept of the historical body. The analysis on the historical bodies of the actors foregrounded the local aspects that were appreciated, but also challenged in infrastructuring. The concept of interaction order was found to be useful for analyzing the heterogeneity, multivoicedness, tensions between local and global dimensions, and power aspects inherent in infrastructuring As a practical implication, the nexus analytic concepts of historical body and interaction order are suggested as means of better understanding local settings and the power relationships of various actors, and are also useful for practitioners preparing for infrastructuring. / Tiivistelmä Kiinnostus monimutkaisiin ja laaja-alaisiin hankkeisiin on lisääntynyt tietojenkäsittelytieteiden tutkimuksessa. Tämä tutkimus tarkastelee infrastrukturoitumiseen liittyvää monitahoisuutta uudessa yhteydessä, erään suomalaisen kaupungin kouluverkon kannalta. Uutena näkökulmana tässä tutkimuksessa on lasten osallistuminen infrastrukturoitumiseen. Teoreettisiksi työkaluiksi infrastrukturoitumisen monitahoisuuden ymmärtämiseksi tämä tutkimus tarjoaa neksusanalyyttisiä käsitteitä ’discourses in place’, ’interaction order’ ja ’historical body’. Tässä tutkimuksessa toteutettu analyysi erilaisten toimijoiden osallistumisesta kyseisen hankkeen infrastrukturoitumiseen edistää käyttäjien osallistumiseen liittyvää tietojenkäsittelytieteen tutkimusta. Uusina tuloksina tässä tutkimuksessa ovat toimijoiden - sekä aikuisten että lasten - moninaisuus, heidän erilaiset toimintatapansa sekä suunnittelukohteiden monipuolisuus. Keskeisiä toimijoita hankkeessa olivat opetustoimen virkamiehet, koulut (opettajat, rehtorit sekä oppilaat), tutkijat sekä paikalliset ja kansainväliset yritykset. Infrastrukturoituminen tässä hankkeessa sisälsi sekä suunniteltuja ratkaisuja että uusia soveltavia toimintoja, joilla ratkaisut sovitettiin paikallisiin, koulujen jokapäiväisiin käytänteisiin. Käytänteiden ja teknologioiden väistämätön kietoutuminen toisiinsa tuli siten myös esille tässä tutkimuksessa. Erityisesti mennyt ajallinen ulottuvuus sekä yhteisöjen jaettu historia korostuivat neksusanalyyttisen ‘historical body’ -käsitteen kautta. Toimijoiden aiempien kokemusten tarkastelu tämän käsitteen avulla toi tutkimuksessa esille myös ne paikalliset tekijät, joita infrastrukturoitumisessa arvostettiin, mutta toisaalta myös haastettiin. Neksusanalyyttinen ’interaction order’ -käsite osoittautui hyödylliseksi infrastrukturoitumiseen liittyvän monimuotoisuuden, osallistujien moninaisuuden, paikallisten ja globaalien ulottuvuuksien sekä valtasuhteiden tarkastelemiseksi. Käytännön toimijoille neksusanalyyttisten käsitteiden (’historical body’ ja ’interaction order’) soveltamista suositellaan paikallisten toimintapuitteiden ja eri toimijoiden valtasuhteiden ymmärtämiseen paremmin. Näiden käsitteiden käyttö on hyödyllistä myös käytännön toimijoille järjestettäessä infrastrukturoitumiseen osallistumista.

Abstract This research focuses on studying teacher-student relationships based on memories of teachers. It asks what and how those memories tell about teacher-student relationships. The work of teachers is understood as relational, and at its core are relationships to students. Body, gender, caring, emotions and power evolved as important concepts in studying the teacher-student relationships. Personal and professional aspects were intertwined in the relationships. In this study, student memories are approached via narrative research and thematic, holistic and narrative ways of analysis are applied. The memories are understood as related to the past, but above all as a result of storytelling. They are interpreted in the present context and through expectations of the future. Memories of teachers were written by 49 students of education. A group of seven female teachers recalled their own teachers together. In addition, 141 people of varying ages and educational backgrounds wrote about their teachers via a request published in Yhteishyvä magazine. The research revealed that from students’ perspectives, there can be different sides to a relationship with a particular teacher. Relationships can also change and some even continued after a student’s school years. Teacher-student relationships were seen evolve in the institutional context of school, but also outside of it. Participants recalled how particular moments became significant in their relationship with a teacher. Those moments could define their whole memory of it. It was found that teachers are constantly being observed by students, through their bodies, emotions and personal lives. It was also found that aspects of caring and power are intertwined in teacher-student relationships. Teachers can influence their students’ lives in many ways, both personally and professionally. Relationships need time, space and small enough groups of students. It must be assured that the structures of school institutions and the increasing demands on teachers’ work promote the development of teacher-student relationships. Relationships and challenges related to them need to be central in the content and curriculum of teacher education. Teachers also need to be aware of their own pasts. Dealing with one’s own memories from school and teachers is one part of the personal, professional and collective identity-work. / Tiivistelmä Tämä tutkimus keskittyy tarkastelemaan opettaja-oppilassuhteita opettajia koskevien muistojen pohjalta. Tutkimuksessa kysytään mitä ja miten nuo muistot kertovat opettaja-oppilassuhteista. Opettajan työ ymmärretään suhteissa olemisena, jonka ytimessä ovat suhteet oppilaisiin. Keskeisiksi käsitteiksi opettaja-oppilassuhteen tarkasteluun muotoutuivat ruumiillisuus, sukupuoli, välittäminen, tunteet ja valta. Suhteet tulee nähdä niin henkilökohtaisina kuin ammatillisina. Tutkimuksen lähestymistapa on narratiivinen ja tutkimuksessa sovelletaan temaattisia, holistisia ja narratiivisia analyysitapoja. Muistot ymmärretään menneeseen kytkeytyvinä, mutta kertomisen kautta muotoutuvina. Muistoja tulkitaan tämänhetkisen kontekstin ja tulevaisuuden odotusten valossa. Muistojaan opettajista kirjoittivat 49 kasvatusalan opiskelijaa. Seitsemän naisopettajan ryhmä muisteli yhdessä opettajiaan. Lisäksi 141 eri-ikäistä ja erilaisen koulutustaustan omaavaa ihmistä kirjoitti opettajistaan Yhteishyvä-lehdessä julkaistun kirjoituspyynnön pohjalta. Tutkimuksen perusteella opettajan ja oppilaan suhteeseen voi liittyä eri puolia oppilaiden näkökulmasta. Suhteet voivat myös muuttua ja jatkua oppilaan kouluvuosien jälkeenkin. Suhteet muotoutuvat koulun institutionaalisessa kontekstissa, mutta myös sen ulkopuolella. Tutkimukseen osallistuneet muistelivat, kuinka tietyt hetket voivat muodostua merkityksellisiksi opettaja-oppilassuhteissa. Nuo hetket saattoivat määritellä koko heidän muistoaan suhteesta. Opettajat ovat oppilaiden katseen alla ruumiillisuutensa, tunteidensa ja henkilökohtaisen elämänsä kautta. Välittäminen ja valta kietoutuvat opettaja-oppilassuhteisiin. Opettajat voivat vaikuttaa monin tavoin oppilaidensa elämään niin henkilökohtaisella kuin ammatillisella tasolla. Suhteet tarvitsevat aikaa, tilaa ja tarpeeksi pieniä oppilasryhmiä. On varmistettava, että kouluinstituution rakenteet ja opettajan työn yhä lisääntyvät vaatimukset edistävät opettaja-oppilassuhteiden kehittymistä. Suhteiden ja niihin liittyvien haasteiden tulee olla keskeisessä asemassa opettajankoulutuksen sisällöissä ja opetussuunnitelmassa. Opettajien on myös oltava tietoisia omasta menneisyydestään. Omien muistojen käsittely kouluajoilta ja opettajista on yksi osa henkilökohtaista, ammatillista ja kollektiivista identiteettityötä.

Abstract The research discusses the meaning of telling in the narrative environment of teachers' peer group. Teachers’ work is increasingly challenging; however, they have no outlet for the burdens of their work in the hectic everyday working environment at the school. The research discusses opportunities afforded by group discussions as a possible solution for this problem. For the research, a peer group comprising 11 teachers was established and convened 16 times over 1.5 years. The research is a new opening in the debate on peer groups, since previous studies have paid only little attention to the narrative environment provided by them, unlike the current research. This, in spite of the fact that cost-effective peer groups are organised in fields other than teaching as well. The focus of interest is on how the challenges of teachers’ work are told in the group, what kinds of functions this has, and what kinds of opportunities for support and change are created by telling experiences. The research takes a narrative approach. The analysis of the material videotaped at the group meetings uses narrative reading methods and dialogical sequence analysis. Based on the research, the narrative environment of the group was found to be a place where people could talk about things that were not discussed at the school. Teacher's work was seen as involving human relationships. The research consolidated the view that teachers' relations with colleagues and the parents of the pupils may turn out to be the significant challenges of the work and materially affected the ability of teachers to cope at work. By telling their experiences, the teachers processed conflicts, influencing, and their limits at work, as well as sought release from negative feelings. It was also used for thinking of solutions, looking forward and seeking an appropriate distance in relationships at work. According to the research, telling experiences in a group seemed to contribute to a positive change. However, it will not always be constructive or ensure regeneration at work. The research provides new perspectives in pre-service and in-service teacher education. Relating one's own life story and discussing human relationships linked with teacher's work should be made a more visible part of growing to be teacher. Studying one's own experiences will help teachers in encounters with different parents, colleagues and children in their work. / Tiivistelmä Tutkimuksessa tarkastellaan kertomisen merkitystä opettajien vertaisryhmän kerronnallisessa ympäristössä. Opettajat tekevät työtään lisääntyvien haasteiden keskellä. Koulun kiireisessä arjessa heillä ei kuitenkaan ole mahdollisuuksia purkaa työnsä kuormitusta. Yhtenä ratkaisuna tähän ongelmaan tutkimuksessa tarkastellaan ryhmässä kertomisen avaamia mahdollisuuksia opettajien tukemiseen. Tätä varten perustettiin 11 opettajasta koostuva vertaisryhmä, joka kokoontui 16 kertaa puolentoista vuoden aikana. Tutkimus on uusi avaus vertaisryhmiä koskevaan keskusteluun, sillä aiemmassa tutkimuksessa on kiinnitetty vain vähän huomiota vertaisryhmässä rakentuvaan kerronnalliseen ympäristöön, kuten tässä työssä tehdään. Kuitenkin kustannustehokkaita vertaisryhmiä järjestetään opetusalan lisäksi myös muilla aloilla. Kiinnostuksen kohteena on, millaisista opettajan työn haasteista ryhmässä kerrotaan, millaisia funktioita ryhmässä kertomisella on ja millaisia mahdollisuuksia kertominen avaa tuelle ja muutokselle. Tutkimuksen lähestymistapa on kerronnallinen. Ryhmän istunnoista koostuvan videoaineiston analyysissa sovelletaan kerronnallisia lukutapoja ja dialogista sekvenssianalyysia. Tutkimuksen perusteella ryhmän kerronnallinen ympäristö osoittautui paikaksi puhua siitä, mistä koulussa vaiettiin. Opettajan työ näyttäytyi ihmissuhdetyönä. Tutkimus vahvisti kuvaa siitä, että opettajien suhteet kollegoihin ja oppilaiden vanhempiin voivat muotoutua merkittäviksi työn haasteiksi ja vaikuttaa olennaisesti opettajien jaksamiseen. Kertomalla opettajat käsittelivät ristiriitatilanteita, vaikutusmahdollisuuksiaan, rajojaan työssä ja purkivat pahaa oloaan. Kertomisen kautta myös mietittiin ratkaisuja, suuntauduttiin tulevaan ja etsittiin sopivaa etäisyyttä työn ihmissuhteissa. Tutkimuksen mukaan ryhmässä kertominen näytti myötävaikuttavan muutokseen. Ryhmässä kertomisesta ei kuitenkaan välttämättä aina tule rakentavaa, eikä se takaa työssä uusiutumista. Tutkimus avaa näkökulmia opettajien perus- ja täydennyskoulutukseen. Oman elämäntarinan kertominen ja opettajan työhön liittyvien ihmissuhteiden tarkastelu tulisi tehdä näkyvämmäksi osaksi opettajaksi kasvamista. Oman kokemushistorian tutkiminen auttaa opettajia kohtaamaan työssään erilaisia vanhempia, kollegoita ja lapsia.

Studiens syfte är att bidra med kunskap om hur lärare bemöter mångfald och flerspråkighet i under- visningen. För att besvara syftet har två forskningsfrågor skapats. Den första fokuserar på det för- hållningssätt som lärarna förmedlar till mångfald och flerspråkighet. Den andra frågan riktar in sig på undervisningen och belyser i vilka undervisningssammanhang som lärarna anser att flerspråkig- het förekommer. Studien utgår från ett interkulturellt- och sociokulturellt perspektiv för att undersö- ka hur lärare bemöter elevers mångfald och flerspråkighet i undervisningen. Det sociokulturella perspektivet belyser språkets betydelse för människan. Det interkulturella perspektivet utgörs av ett förhållningssätt som lärare bör stå i relation till i undervisningen. Vidare undersöker tillika studien i vilka undervisningssammanhang som flerspråkighet förekommer. Studien utgörs av en kvantitativ metod, där tillvägagångssättet för datainsamlingen utgjorts av en digitalenkät. Inriktningen av studi- en har varit mot en tvåspråkig gränskommun i Tornedalen för att tillföra kunskap om lärares yrkes- livserfarenhet om undervisning med mångfald och flerspråkighet. Studiens resultat visar att det finns variationer mellan lärares attityder gentemot elevers kulturella- och språkliga bakgrund. De flesta lärare har ett positivt ställningstagande till elevers mångfald och flerspråkighet. Resultatet vi- sar likaledes att flerspråkighet förekommer i varierande utsträckning i undervisningen, där de flesta lärare inte har tillgång till läromedel på elevernas modersmål. / The purpose of the study is to contribute knowledge about how teachers respond to diversity and multilingualism in teaching. To answer the purpose, two research questions have been created. The first one is focused on which approach the teachers’ shows to diversity and multilingualism. The second question focuses on the teaching and focuses on which teaching contexts the teachers belie- ve that multilingualism occurs. The study is based on the intercultural and socio-cultural perspecti- ve to examine how teachers responds to pupils' diversity and multilingualism in education. The so- cio-cultural perspective highlights the importance of language for humans. The intercultural per- spective consists of an approach that the teachers should act in education. Further, the study also examines in which teaching contexts multilingualism appear. The study consists of a quantitative method, where the data collection is based on a digital survey. The results of the study show that there are variations between teachers’ attitudes towards pupils' cultural and linguistic background. Most teachers have a positive attitude towards pupils' diversity and multilingualism. The results also show that multilingualism appears in varying degrees in education, where most teachers do not have access to teaching aids in the pupils' mother tongue. / Tutkimuksen tarkoitus on antaa tietoa siitä, miten opettajat näkevät monikulttuurisuuden ja moniki- elisyyden opetuksessa. Tarkoitukseen vastaamiseksi on luotu kaksi tutkimuskysymystä, joista en- simmäinen liittyy siihen, miten opettajat suhtautuvat monikulttuurisuuteen ja monikielisyyteen. To- inen kysymys keskittyy opettamiseen ja tuo esiin opetuskontekstit, joissa opettajat uskovat monikie- lisyyden esiintyvän.Tutkimus perustuu monikulttuuriseen ja sosiokulttuuriseen näkökulmaan siitä, miten opettajat suhtautuvat oppilaiden monikulttuurisuuteen ja monikielisyyteen opetuksessa. Sosi- okulttuurinen näkökulma korostaa kielen merkitystä ihmiselle. Monikulttuurinen näkökulma koostuu lähestymistavasta, johon opettajien tulisi liittyä opetuksessa. Lisäksi tutkimuksessa tar- kastellaan, missä opetuskonteksteissa monikielisyyttä esiintyy. Tutkimuksessa käytettiin kvantitatii- vista menetelmää, jossa tiedonkeruun koostui digitaalisesta kyselystä. Tutkimuksessa painopiste on ollut yhdessä kaksikielisessä Torniolaakson rajakunnassa, jotta saataisiin lisää tietoa opettajien ko- kemuksesta moninaisesta ja monikielisestän opetuksesta. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että opet- tajien suhtautuminen opiskelijoiden kulttuuriseen ja kielelliseen taustaan vaihtelee. Useimmat opet- tajat suhtautuvat myönteisesti opiskelijoiden moninaiuuteen ja monikielisyyteen. Tulokset osoitta- vat myös, että monikielisyyttä esiintyy vaihtelevassa määrin opetuksessa eikä useimmilla opettajilla ole oppimateriaalia oppilaiden äidinkielellä.

Diss. : / Nimeke PDF-nimiösivulta. Myös painettuna ISBN 978-952-10-4954-5.

Abstract This research examines stories told by beginning teachers’ and asks what kinds of tensions characterise their work? In earlier research tensions have been seen as personal, but here the emphasis is on how they are embedded and born in the interaction between the teachers and the relational and micropolitical environments of their schools. Tensions refer to situations, where teachers do not know how to act correctly, when two or more values or views conflict and several possible justifiable courses for action exist. Tensions are not emotions, but they are often accompanied by a strong emotional experiences. Tensions are often seen just as problems, but they can also contribute to professional growth. The empirical part is based on the basic view in narrative research, where telling stories is understood as a means through which people make sense of themselves and the world around them. The main research material are stories produced in interviews with sixteen (16) Japanese beginning teachers. For one sub-study, interviews with seven (7) senior teachers and field notes in one junior high school were also produced. In the analysis, holistic reading of individual stories, multi-voiced analysis of one narrative environment and a more traditional thematic analysis were utilised. The results show how the tensions in beginning teachers’ work are connected to their ideals on being a good teacher conflicting with expectations in the micropolitical environment of the schools. As a junior, the beginning teacher is expected to assume an obedient position with their seniors. The results also show how the views on being a good teacher emphasize putting common interests and responsibilities over personal matters. By acting against the expectations, the beginning teacher may risk harming the very important collegial relationships and therefore often decides to give up his or her ideals. The tensions are therefore born from the teacher having to give up his or her ideals and assuming opposing views. Learning how to deal and live with these relational and micropolitical tensions is connected to teacher well-being and attrition. Therefore, it is recommendable that tensions are paid sufficient attention to in both teacher education and in the schools. / Tiivistelmä Tutkimukseni tarkastelee aloittelevien opettajien tarinoita ja vastaa kysymykseen: millaiset jännitteet luonnehtivat heidän työtään? Aiemmassa tutkimuksessa jännitteitä on pidetty henkilökohtaisina, mutta tässä tutkimuksessa painotetaan sitä, kuinka ne kietoutuvat ja syntyvät opettajien ja heidän koulujensa sosiaalisen ja mikropoliittisen ympäristön välisessä vuorovaikutuksessa. Jännitteet viittaavat tilanteisiin, joissa opettajat eivät tiedä miten toimia, kun erilaiset arvot ja näkemykset ovat ristiriidassa ja perusteltuja toimintatapoja on useita. Jännitteet eivät ole tunteita, mutta niihin liittyy usein voimakkaita tunnekokemuksia. Usein niitä pidetään vain ongelmina, mutta ne voivat myös olla lähtökohtana ammatilliselle kasvulle. Tutkimuksen empiirinen osa rakentuu kerronnallisen tutkimuksen perusajatukselle tarinoiden kerronnasta kertojan tapana rakentaa ymmärrystä itsestä ja ympäröivästä maailmasta. Pääaineistona ovat kuudentoista (16) japanilaisen aloittelevan opettajan kanssa haastatteluissa tuotetut tarinat. Yhtä osatutkimusta varten myös haastateltiin seitsemää (7) kokenutta opettajaa sekä tuotettiin kenttämuistiinpanoja eräällä yläasteella. Analyysissä käytettiin niin holistista lukutapaa, moniäänistä kerronnallisen ympäristön analyysia kuin perinteistä temaattista sisällönanalyysiäkin. Tulokset osoittavat aloittelevien opettajien työn jännitteiden liittyvän siihen, kuinka heidän ihanteensa hyvästä opettajuudesta kohtaavat koulun mikropoliittisessa ympäristössä näiden ihanteiden kanssa vastakkaisia odotuksia. Aloittelevan opettajan oletetaan ottavan juniorina alisteisen aseman suhteessa senioreihin. Tulokset osoittavat myös, että näkemyksissä hyvästä opettajasta korostuu yhteisten velvoitteiden asettaminen opettajan henkilökohtaisten näkemysten edelle. Toimimalla näitä odotuksia vastaan aloitteleva opettaja saattaisi vaarantaa työn kannalta tärkeitä kollegasuhteita ja päätyy siksi usein luopumaan ihanteistaan. Tällöin jännite syntyy siitä, että aloitteleva opettaja joutuu ihanteidensa sijaan omaksumaan niiden vastaisia näkemyksiä. Näiden jännitteiden kanssa eläminen ja käsitteleminen kietoutuvat niin opettajien hyvinvointiin kuin työssä pysymiseen. Tämän vuoksi niihin tulisi kiinnittää riittävästi huomiota sekä opettajankoulutuksessa että työelämässä.

Abstract The thesis presents a case-study through which the linguistic purpose and historical and social context of the University of London Holiday Course in English Language for Foreign Teachers, is analysed and interpreted. The study foregrounds the context, content and development of one of the smallest academic units, a four-week short course, to contribute to our understanding of how international students of English language were taught and assessed in a particular university context in the early 20th century. The period from 1903 to 1952 is examined in order to understand why the course was successful and the impact of the work of Walter Ripman (1869-1947) who directed the course until 1939. Ripman is better known as a teacher of German and a significant figure in the German Reform Movement, which originated in 19th century Germany, but his approach to culture, phonetics and vocabulary acquisition in English language teaching and learning is less well known. The study goes beyond a history of his methodology to investigate and critically assess the formula that Ripman developed for the design of the short, university English language course and compares it with a similar course run at University College London by Daniel Jones. The changes that were made to the content and purpose of the course, following Ripman’s retirement in 1939, are examined as to how far they reflected the effects of war and the continued desire to internationalise the University itself by aligning the content of the courses more closely to the University programmes. The nature and importance of the web of relationships between staff in the success and longevity of the course are analysed and in particular the contribution of women to better understand their role in the learned world at that time. / Tiivistelmä Tässä tapaustutkimuksessa analysoidaan ja tulkitaan Lontoon yliopiston ulkomaisille opettajille suunnatun englannin kielen lomakurssin kielellisiä tavoitteita sekä historiallista ja sosiaalista kontekstia. Tutkimus nostaa tarkastelun kohteeksi yhden pienimmistä akateemisista opintokoko-naisuuksista eli neliviikkoisen lyhytkurssin ja sen kontekstin, sisällön ja kehityksen. Tavoitteena on syventää ymmärrystä siitä, kuinka kansainvälisiä englannin kielen opiskelijoita opetettiin ja arvioitiin tässä yliopistokontekstissa 1903–1952. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miksi kurssi oli menestyksekäs ja mikä rooli tässä oli Walter Ripmanilla (1869–1947), joka johti kurssia vuoteen 1939 asti. Ripman tunnetaan saksan kielen opettajana ja tärkeänä hahmona kieltenopetuksen uudistustyössä, joka alkoi 1800-luvulla Saksassa, mutta hänen englannin opetukseen ja oppimiseen liittyvät näkemyksensä kulttuurista, fonetiikasta ja sanaston oppimisesta ovat vähemmän tunnettuja. Tutkimuksessa tarkastellaan Ripmanin metodologian historiaa mutta arvioidaan myös kriittisesti yliopistollisen englannin kielen lyhytkurssin toimintamallia, jota hän kehitti. Mallia verrataan vastaavaan kurssiin, jota Daniel Jones johti Lontoon University Collegessa. Työssä tutkitaan niitä muutoksia, joita tehtiin kurssin sisältöön ja tavoitteisiin sodan jälkeen, kun Ripman oli jo siirtynyt eläkkeelle. Muutoksia tarkastellaan suhteessa yliopiston kansainvälistämispyrki¬myksiin ja toiveisiin suunnata kurssisisältöä yliopiston tutkinto-ohjelmien mukaisesti. Lisäksi tutkimuksessa kiinnitetään huomiota henkilökunnan keskinäisten verkostojen luonteeseen ja merkitykseen kurssin menestykselle ja pitkäikäisyydelle sekä erityisesti naisten panokseen ajan akateemisessa maailmassa.

Abstract This narrative-biographical study focuses on stories told by teachers working in Lapland about their work and life. The key concept of the study is 'place', which is conceptualised as subjectively experienced place in line with humanistic geography. The research data consisted of interviews of seven teachers working in Lapland, including two Saami and five Finnish teachers. Two main research questions were addressed: I How do teachers tell about place? II What is teachers' manner of knowing from the viewpoint of place? The results revealed an inside view of 'place', which reflects the dweller's perspective towards place. The informants' stories highlighted five place-related sentiments: concern, commitment, sense of home, recognition and appreciation. At the general level, teachers felt concern about the contradiction between the south and the north. They also felt concern about the future of their pupils, schools and villages. Commitment and sense of home were enhanced by a place-related lifestyle and nature as well as an opportunity to do subjectively meaningful things. The teachers described their sentiment of belonging to a place in a way that reflected recognition and appreciation. For an individual, recognition related to everyday phenomena and interpersonal relations played an important role, but recognition by different groups and society was also significant. The autobiographical story by one of the Saami teachers clearly indicated the significance of local knowledge for teachers' work. Personal local knowledge is tacit knowledge based on experience and constitutes an important aspect of teachers' practical knowledge. The focus of this autobiographical story did not involve only the teacher but also the community, the people, the place and the culture that the teacher felt herself to be part of. Saami ancestry defined this teacher's mode of existence in a crucial way. Since she shared the cultural background of her pupils, she understood their everyday school life well. She had an important role as an intermediary at the interface between two cultures. Overall, Finnish teachers work in notably different schools and different conditions. It is important to listen to many different stories, because stories told by marginal actors may serve an emancipatory function for future teachers. Based on the findings, one of the challenges of teacher education is to develop ways of working whereby students can critically evaluate their autobiographical and personal knowledge. Personal experiential background is a valuable resource, which should be taken into account in teacher education already. / Tiivistelmä Tässä narratiivis-elämäkerrallisessa tutkimuksessa tarkastellaan Lapin kouluissa työskentelevien opettajien kertomuksia työstä ja elämästä. Tutkimuksen keskeinen käsite on paikka, joka käsitteellistetään humanistisen maantieteen näkökulmasta koetuksi paikaksi. Tutkimuksen aineistona on seitsemälle Lapissa työskentelevälle opettajalle tehdyt haastattelut. Haastatteluissa on mukana kaksi saamelaista ja viisi suomalaista opettajaa. Päätutkimuskysymyksiä on kaksi: I Millaiseksi opettajat kertovat paikan? II Millainen on opettajan tietämisen tapa paikan näkökulmasta? Tutkimuksen tuloksena syntyi kuva paikasta sisältä päin, sellainen, joka ilmentää asukkaan näkökulmaa paikkaan. Opettajien kertomukset toivat esiin viisi paikkatunnetta: huolen, sitoutumisen, kodintunteen sekä tunnustuksen ja arvostuksen tunteet. Yleisellä tasolla huoli liittyi koettuun vastakkainasetteluun etelän ja pohjoisen välillä. Opettajat tunsivat huolta myös oppilaidensa, koulujensa ja kyliensä tulevaisuudesta. Sitoutumisen ja kodintunnetta vahvistivat paikkaan liittyvä elämäntapa ja luonto sekä mahdollisuus tehdä mielekkäiksi koettuja asioita. Opettajat kuvasivat paikkaan kuulumistaan tavalla, jota voidaan ymmärtää tunnustuksen ja arvostuksen käsitteiden avulla. Tärkeässä osassa yksilön kannalta olivat arkipäivän ilmiöihin ja läheisten ihmisten välisiin suhteisiin liittyvä tunnustus, mutta myös erilaisten ryhmien ja yhteiskunnan taholta tuleva arvonanto. Tutkimuksen tuloksena avautui saamelaisen opettajan minäkertomuksen kautta persoonallisen paikallisen tiedon merkitys opettajan työssä. Persoonallinen paikallinen tieto on kokemukseen perustuvaa, hiljaista tietoa ja muodostaa yhden tärkeän osan opettajan praktista tietoa. Minäkertomuksen keskiössä ei ollut vain kertova opettaja itse, vaan myös yhteisö, toiset ihmiset, paikka ja kulttuuri, joihin opettaja tunsi kuuluvansa. Saamelaisuus määritti opettajana olemisen tapaa keskeisellä tavalla. Koska opettajalla oli samankaltainen kulttuuritausta oppilaidensa kanssa, hän ymmärsi näiden kouluarkea hyvin. Hänellä oli tärkeä, välittävä merkitys toimiessaan koulussa kahden kulttuurin rajapinnalla. Koululaitoksemme opettajat toimivat hyvin erilaisissa kouluissa ja erilaisissa olosuhteissa. Monenlaisten kertomusten kuuleminen on tärkeää, koska marginaaleista esitetyt kertomukset voivat toimia vapauttavina kertomuksina tuleville opettajille. Tutkimuksen tulosten perusteella opettajankoulutukselle voidaan asettaa haasteeksi kehittää työtapoja, joiden avulla opiskelijat voivat arvioida kriittisesti omiin kokemuksiinsa perustuvaa elämäkerrallista ja persoonallista tietoa. Persoonallinen kokemustausta on arvokas resurssi, joka tulisi pystyä ottamaan huomioon jo opettajankoulutusvaiheessa. / Čoahkkáigeassu Dán narratiiva-eallingeardedutkamušas Raija Erkkilä guorahallá Lappileana skuvllaid oahpaheaddjiid muitalusaid barggu ja eallima birra. Dutkamuša guovddáš doaba lea báiki, mii meroštallojuvvo humanisttalaš geografiija geahččanguovllus vásihuvvon báikin. Dutkamuša materiálan leat čieža Lappileanas bargi oahpaheaddji jearahallamat, main leat fárus guokte sápmelaš ja vihtta suopmelaš oahpaheaddji. Váldodutkangažaldagat leat guokte: I Makkárin oahpaheaddjit muitalit báikki? II Makkár lea oahpaheaddji diehtima vuohki báikki geahčcanguovllus? Dutkamuša boađusin šattai govva báikkis siskkobealde, mii čájeha ássi geahččanguovllu báikái. Oahpaheaddjiid muitalusat bukte ovdan vihtta báikedovdamuša: fuolla, čatnaseapmi, ruovttudovdamuš sihke dovddasteami ja árvvusatnima dovddut. Almmolaš dásis fuolla laktásii vásihuvvon vuostegeahčái mátti ja davi gaskkas. Oahpaheaddjit ledje fuolastuvvan maiddái sin oahppiid, skuvllaid ja giliid boahttevuođas. Čatnaseami ja ruovttudovdamuša nannejedje báikái laktáseaddji eallinvuohki ja luondu sihke vejolašvuohta bargat áššiid, maid vásihedje jierpmálažžan. Oahpaheaddjit govvidedje iežaset báikái gullama vugiin, man sáhttá áddet dovddasteami ja árvvusatnima doahpagiiguin. Dehálaš oasis individuála geažil lei dovddasteapmi, mii laktásii árgabeaivvi ihtagiidda ja lagaš olbmuid gaskavuođaide. Dehálaš lei maiddái dovddasteapmi, mii bođii sierralágan joavkkuin ja servodagas. Dutkamuša boađusin rahpasii sápmelaš oahpaheaddji mun-muitalusa bokte persovnnalaš báikkálaš dieđu mearkkašupmi oahpaheaddji barggus. Persovnnalaš báikkálaš diehtu lea vásáhussii vuođđuduvvi jávohis diehtu ja dat duddjo ovtta dehálaš oasi oahpaheaddji praktihkalaš dieđus. Mun-muitalusa guovddážis ii lean dušše muitaleaddji oahpaheaddji ieš, muhto baicca searvvuš, eará olbmot, báiki ja kultuvra, maidda oahpaheaddji dovddai iežas gullat. Sápmelašvuohta mearridii oahpaheaddjin leahkima vuogi guovddáš lági mielde. Go oahpaheaddjis lei seammálágan kulturduogáš iežas oahppiiguin, son áddii bures dáid skuvllaárgga. Sus lei dehálaš, sirdi mearkkašupmi doaimmadettiin skuvllas guovtti kultuvrra rádjedásiin. Min skuvlalágádusa oahpaheaddjit doibmet hui iešguđetlágan skuvllain ja iešguđetlágan diliin. Máđggalágan muitalusaid guldaleapmi lea dehálaš, go marginálain muitaluvvon muitalusat sáhttet doaibmat boahtte oahpaheaddjiide beasti muitalussan. Dutkamuša bohtosiid vuođul oahpaheaddjiskuvlemii sáhttá bidjat hástalussan ovddidit bargovugiid, maid vuođul oahppit sáhttet árvvoštallat kritihkalaččat eallingearddi ja persovnnalaš dieđu, mii vuođđuduvvá sin iežaset vásáhusaide. Persovnnalaš vásihanduogáš lea dehálaš riggodat, man galggašii sáhttit váldit vuhtii juo oahpaheaddjiskuvlenmuttus.