The diploma thesis deals with geographical aspect of an origin of ice hockey players in selected countries (Czechia, Finland, Slovakia, Sweden and Switzerland) The aim of the thesis is to find out how succesful is the training of professional players in these countries on municipal and club level and a consecutive identification of ice hockey hotbeds. The thesis is divided to the theoretical and the practical part. The theoretical part is focused on the geography of sport and the issue of ice hockey, its history, organization and spreading. The figures of the players, trained in the above mentioned countries, their wages in the NHL, the number of starts at the Olympics and points and the number of the highest league titles are the basis of the analytic part. The figures were used for correlation analysis and comparison. The results show that a territorial diversification of ice hockey players production appears in the most of the countries and the traditional hotbeds prevails, but new ones are developed.

Abstract Bisexuality became a viable identity in Finnish sexual culture in the early 1990’s. Prior to this, bisexuality was not a concept to which identities could be credibly attached. Instead, the concept was used to explain the fundamental nature of human sexuality. This usage also played a role in sexual minority politics, explaining the existence of homosexuality and justifying its acceptance. Bisexuality has helped define the border between comprehensible and incomprehensible sexuality, at certain times strengthening the normal, at other times positioning itself among the weirdest of the weird. The research material of this dissertation includes volumes of publications by the Finnish organizations active in sexual minority politics from the years 1969–1994, volumes of porn magazines from the years 1972–2006, a selection of single articles collected from mainstream press from the years 1993–2012 as well as interviews of 40 Finnish bisexuals from the years 1999, 2005 and 2009–2010. There is a total of 52 interviews, 12 of the informants having been interviewed twice. These interviews form a longitudinal study of Finnish bisexuals and their experiences. This doctoral thesis explores the question of how changes in Finnish legislation, sexual minority politics and media landscape have affected the concept of bisexuality and the experiences of the people who define their sexuality through that concept. This research traces the processes which made bisexuality a viable identity term in Finland after the removal of same-sex fornication from the criminal law. The concept of bisexuality has seen frequent use in porn as well, and the study reflects on how bisexual experiences can be characterized in a situation where the concept of bisexuality has been pornified. This research explains how bisexuality evolved from an instrument of sexual minority politics in the 1970’s and 1980’s to a concept employed by identity politics starting from the 1990’s, and finally to a term which can be used to entice and entertain different audiences in the 2010’s. / Tiivistelmä Biseksuaalisuus identiteettinä on tullut suomalaisessa seksuaalikulttuurissa mahdolliseksi 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Ennen tätä biseksuaalisuus ei ollut käsite, johon identiteettiä olisi uskottavasti voinut kiinnittää, vaan käsite, jonka avulla selitettiin inhimillisen seksuaalisuuden perusluonnetta. Tässä roolissa käsite toimi myös seksuaalivähemmistöpolitiikassa homoseksuaalisuuden olemassaolon ja hyväksyttävyyden oikeuttajana. Biseksuaalisuus on määrittänyt ymmärrettävän ja käsittämättömän seksuaalisen halun rajaa, välillä toimien normaalin vahvistajana, välillä sijoittuen oudoista oudoimman alueelle. Väitöstutkimuksen aineistona on seksuaalivähemmistöpoliittisten järjestöjen julkaisujen vuosikertoja vuosilta 1969-1994, pornolehtien vuosikertoja vuosilta 1972–2006, valtavirtalehdistöstä kerätty, yksittäisistä artikkeleista koostuva aineisto vuosilta 1993–2012, sekä 40 suomalaisen biseksuaalin haastattelua vuosilta 1999, 2005 ja 2009–2010. Yhteensä haastatteluja on 52, eli 12 haastateltavaa on haastateltu kahdesti. Haastattelut muodostavat suomalaisia biseksuaaleja ja heidän kokemuksiaan käsittelevän pitkittäistutkimuksen. Väitöskirjassa vastataan siihen, miten muutokset suomalaisessa lainsäädännössä, seksuaalivähemmistöpolitiikassa ja mediamaisemassa ovat vaikuttaneet biseksuaalisuuden käsitteeseen ja niiden ihmisten kokemuksiin, jotka määrittävät seksuaalisuutensa tuon käsitteen kautta. Tutkimus jäljittää sitä, millaisten prosessien kautta biseksuaalisuudesta tuli mahdollinen identiteettitermi samansukupuolisen haureuden rikoslaista poistamisen jälkeisessä Suomessa. Biseksuaalisuuden käsite on taajaan käytössä myös pornossa, ja tutkimus pohtii myös, miten biseksuaalista kokemusta voi luonnehtia tilanteessa, jossa biseksuaalisuuden käsite on pornoistunut. Tutkimus selvittää, miten biseksuaalisuus muuttui 1970- ja 1980-lukujen seksuaalivähemmistöpoliittisesta välineestä 1990-luvulta alkaen identiteettipoliittiseksi käsitteeksi, ja lopulta termiksi, jonka avulla voi 2010-luvulla viihdyttää ja houkutella erilaisia yleisöjä.

Abstract Becoming involved in war is an experience that has the potential to shape later-life health. The aim of the present study was to explore Finnish Second World War veterans’ health status and the determinants of self-rated health (SRH) and functional capacity, especially the ability to walk, and to identify risk factors and their combinations that predict late-life mortality among veterans. The study population comprised Finnish Second World War veterans who participated in the Veteran 1992 and Veteran 2004 Project surveys. In 1992, a postal questionnaire was sent to all 242,720 war veterans living in Finland. The follow-up survey, the Veteran 2004 Project, was conducted with a randomized sample of veterans who participated in the Veteran 1992 Project. The total number of participants in the baseline survey was 177,989 men and 48,745 women, and in the follow-up survey, 4,348 men and 651 women. The response rate was high in both surveys: 93% in 1992 and 87% in 2004. All analyses were conducted separately for men without disability, men with disability and women. In a cross-sectional study, SRH and functional capacity was found to be better among 80–84-year-old Finnish war veterans in 2004 compared with 1992, although the prevalence of many diseases increased during the follow-up. Among the 4,999 veterans who participated in both surveys, the majority rated their health as improved or unchanged during the follow-up. Walking difficulties and cardiovascular (CVD), musculoskeletal and neurological diseases were found to be predictors of declined SRH. When exploring functional capacity among veterans, neurological and musculoskeletal diseases, but especially walking difficulties, predicted veterans’ future functional impairment as many as 12 years in advance, and worsening of these conditions was associated with impaired activities of daily living. During an average 9.9-year follow-up, walking difficulties alone or together with multimorbidity and/or with a third risk factor was the most important risk factor for total and for CVD mortality among all veteran groups. In conclusion, the majority of veterans rated their SRH as improved or unchanged during the follow-up. The importance of walking difficulties as a determinant of SRH and functional capacity and as a predictor of mortality was confirmed. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida suomalaisten toisen maailmansodan veteraanien terveydentilaa ja tutkia, mitkä tekijät vaikuttavat veteraanien itsearvioituun terveyteen ja toimintakykyyn (erityisesti kävelykykyyn) sekä tunnistaa ne riskitekijät ja tekijäyhdistelmät, jotka ennustavat kuolleisuutta. Tutkimuspopulaationa käytettiin Veteraaniprojekti 1992 ja Veteraaniprojekti 2004 -tutkimuksiin osallistuneita veteraaneja. Vuonna 1992 kysely lähetettiin postitse jokaiselle Suomessa tuolloin asuneelle 242 720 veteraanille. Seurantatutkimukseen valittiin 5 750 veteraanin satunnaisotos vuoden 1992 tutkimukseen osallistuneista. Veteraaniprojekti 1992 -tutkimukseen osallistui 177 989 miestä ja 48 745 naista ja seurantatutkimukseen 4 348 miestä ja 651 naista. Osallistumisprosentti oli 93 % (1992) ja 87 % (2004). Analyysit tehtiin erikseen veteraanimiehille joilla ei ollut invaliditeettia, invalidimiehille ja naisille. Poikkileikkaustutkimuksessa tarkasteltiin 80–84-vuotiaiden veteraanien terveyttä ja toimintakykyä vuosina 1992 ja 2004. Vuonna 2004 veteraanit arvioivat terveytensä ja toimintakykynsä paremmiksi kuin samanikäiset veteraanit vuonna 1992, vaikka monet sairaudet yleistyivät seuranta-aikana. Suurin osa molempiin kyselyihin vastanneista 4 999 veteraanista arvioi terveytensä joko parantuneen tai pysyneen ennallaan seuranta-aikana. Veteraanien kokemat kävelyvaikeudet, sydän- ja verisuonisairaudet, tuki-ja liikuntaelinsairaudet sekä neurologiset sairaudet ennustivat itsearvioidun terveyden heikkenemistä. Sydän- ja verisuonisairauksia lukuun ottamatta edellä mainitut tekijät ennustivat myös toimintakyvyn laskua jopa 12 vuotta etukäteen. Myös kävelykyvyn heikkeneminen ja sairauksien paheneminen seuranta-aikana ennustivat toimintakyvyn laskua. Kävelyvaikeudet joko yksin tai yhdessä multimorbiditeetin ja/tai jonkin kolmannen riskitekijän kanssa oli tärkein sekä kokonaiskuolleisuutta että sydän- ja verisuonitautikuolleisuutta ennustava tekijä kaikissa veteraaniryhmissä keskimäärin 9,9 vuoden seuranta-aikana. Yhteenvetona voidaan todeta, että enemmistö tutkimukseen osallistuneista veteraaneista arvioi terveytensä joko parantuneen tai pysyneen ennallaan seuranta-aikana. Koetut kävelyvaikeudet ovat erittäin tärkeä itsearvioitua terveyttä, toimintakykyä ja kuolleisuutta ennustava tekijä.

Abstract In recent years in Finland suicide has been discussed in the context of mental health problems. Together with psychiatric disorders, suicide has been seen as a result of adverse social conditions. Occasionally suicide has even been seen as a public health problem. This interpretation has been justified by Finland’s internationally high suicide rates. The inclusion of suicide in medical and psychiatric discussions as well as the production of scientific data on suicide through medical research have resulted in the widely accepted view of suicide as a medical problem. This thesis examines the history of Finnish medical suicide research and the production of psychiatric knowledge on suicide. Finnish suicide research dates back to the middle of the 19th century, when the conception of suicide as a scientific problem arrived in Finland from Continental Europe and the UK. Suicide remained a crime in the Finnish Penal Code until the early 1890s, but the idea of suicide as a medical, rather than moral, legal or theological issue gradually began to gain ground already in the early 19th century. By decriminalizing suicide the Grand Duchy of Finland followed the example set by the Western European countries. The early Finnish suicide research was linked to the French and the English debates on suicide. The emerging European medical conception of suicide was based on social beliefs, psychiatric discussions and early sociological theories rooted in statistical data. As part of the institutional and intellectual development of psychiatry, Finnish suicide research arrived at a new phase after the Second World War. The conception of suicide as an expression of national character or a product of racial characteristics gave way to a new conceptualization based on psychoanalytically oriented psychiatric research. In the 1970s, social psychiatric research began to look for the social determinants behind the suicide rates. This, in turn, prepared the ground for a nationwide suicide prevention project launched in the late 1980s. This thesis aims to shed light on the historical background of this project. The primary source material consists of documents related to Finnish medical suicide research and the discussion about suicide in medical journals in Finland from 1864 to 1985. / Tiivistelmä Itsemurhasta on Suomessa viime vuosina ja vuosikymmeninä puhuttu mielenterveyden ongelmien yhteydessä. Psykiatristen häiriöiden ohella itsemurhat on nähty yhteiskunnallisten olosuhteiden sairastuttavan vaikutuksen tuloksena. Ajoittain itsemurhista on puhuttu jopa kansanterveysongelmana. Tulkintaa on perusteltu viittaamalla kansainvälisesti ja varsinkin länsimaihin verrattuna korkeisiin itsemurhalukuihin. Pelkkiin lukuihin katsominen ei kuitenkaan riitä jonkin ilmiön leimaamiseen terveysongelmaksi. Tulkinnan syntyminen on edellyttänyt lääketieteellisen tutkimuksen kautta syntynyttä tietoa sekä itsemurhailmiön kytkemistä osaksi lääketieteellistä ja psykiatrista keskustelua. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisen lääketieteellisen itsemurhatutkimuksen historiaa ja itsemurhia koskevan tiedon tuottamista. Suomalaisen itsemurhatutkimuksen juuret ulottuvat 1800-luvun puoleen väliin, jolloin käsitykset itsemurhasta tieteellisenä ongelmana rantautuivat Suomeen Manner-Euroopasta ja Isosta-Britanniasta. Tulkinta itsemurhasta pikemminkin lääketieteellistä kuin moraalista, juridista tai teologista käsittelyä edellyttävänä ilmiönä alkoi voittaa alaa 1800-luvun kuluessa. Dekriminalisoidessaan itsemurhan 1890-luvulla Suomen suuriruhtinaskunta seurasi Länsi-Euroopan maiden esimerkkiä. Varhainen suomalainen itsemurhatutkimus oli kytköksissä 1800-luvun ranskalaiseen ja englantilaiseen psykiatriseen tutkimukseen, yhteiskunnallisiin teorioihin ja väestötilastotietoihin nojaaviin käsityksiin. Osana psykiatrian institutionaalista ja tieteenhistoriallista kehitystä suomalainen itsemurhatutkimus astui toisen maailmansodan jälkeen uuteen vaiheeseen. Käsitykset itsemurhasta kansanluonteen tai rodullisten piirteiden ilmaisuna väistyivät, kun psykoanalyyttisesti orientoitunut tutkimus alkoi etsiä itsemurhan tiedostamattomia psyykkisiä syitä. 1970-luvulla psykiatrinen itsemurhatutkimus suuntautui yksilön mielen ohella yhteiskunnallisiin taustatekijöihin osana sosiaalipsykiatrista tutkimusta. Näin luotiin pohjaa 1980-luvun lopulla käynnistetylle valtakunnalliselle itsemurhien ehkäisyhankkeelle, jonka tieteenhistoriallista taustaa tämä tutkimus valottaa. Tämän tutkimuksen keskeisimmän lähdeaineiston muodostavat suomalaiset lääketieteellisestä näkökulmasta laaditut itsemurhatutkimukset ja itsemurhia käsitelleet tutkimusartikkelit vuosivälillä 1864–1985.

Abstract The aim of the study is to indicate the role of fiction in the institutionalisation and subsequent developments of the Finnish public library in view of the traditions of literary sociology and organisation studies. To indicate and open this connection, the study depicts the relationship of professional librarianship in the public library to the literary system, and scrutinises the options this cultural and historical connection could provide to both the public library and other agents of the literary system today and in the future. The public library acquires, stores, intermediates, and advances fiction, using methods developed as a kind of innovation, and spread from one country to another as a result of the institutional isomorphic change. The public library emerged in the 19th century to fulfil informational-educational aims, but it developed quickly into the library or the readers. In view of this study, the questions of book selection of fiction in particular became a challenge for the public libraries that had to make compromises demanded by their environments. Later, in the 1960s, the challenges related to fiction in public libraries became more typically social. The library’s functions and tasks started to widen, and fiction became only one type of material among others—though still one favoured by the users of the library. Within the public library too, as well as within the literary field, one still discussed the criteria of fiction selection in the 1980s. The role of the public library as a cultural agency further weakened in the 1990s, when new tasks based on the objectives of the information society were posed to the library. In light of this and in view of the modern hybrid library, fiction and all printed material started to seem old-fashioned. In the 2000s, one indeed started to build the public library as a modern service agency where the significance of the space was emphasised at the expense of the collection. The study indicates that by emphasising the particular role of the public library as an agent of the literary system, one perhaps could enrich the whole literary system and its concept as well as affect the legitimacy and sufficiency of the resources of small libraries especially. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoitus on osoittaa kirjallisuussosiologisen ja organisaatiotutkimuksen tutkimusperinteitä hyödyntäen, minkälainen rooli kaunokirjallisuudella on erityisesti suomalaisen yleisen kirjaston institutionalisoitumisessa sekä myöhemmässä kehityksessä. Yhteyden osoittamiseksi ja avaamiseksi kuvaillaan yleisen kirjaston ja kirjastoammatillisuuden suhdetta kaunokirjalliseen järjestelmään, sekä tarkastellaan mahdollisuuksia, joita tämä kulttuurinen ja historiallinen sidos voi tarjota tänä päivänä ja tulevaisuudessa sekä yleiselle kirjastolle että kirjallisen järjestelmän muille toimijoille. Yleinen kirjasto hankkii, säilyttää, välittää ja edistää kaunokirjallisuutta käyttäen eräänlaisina innovaatioina kehittyneitä erityisiä menetelmiä, jotka ovat levinneet maasta toiseen yleisen kirjaston ja kirjastoammatillisuuden institutionaalisen samankaltaistumisen seurauksena. Yleinen kirjasto syntyi 1800-luvulla toteuttamaan tiedollis-sivistyksellisiä päämääriä, mutta nopeasti siitä kehittyi lukijoiden kirjasto. Tämän tutkimuksen näkökulmasta erityisesti kertomakirjallisuuden kirjavalinnan kysymyksistä tulikin yleiselle kirjastolle haaste, jossa jouduttiin tekemään toimintaympäristöstä johtuvia kompromisseja. Myöhemmin 1960-luvulla yleisen kirjaston kaunokirjallisuuteen liittyvät haasteet muuttuivat enemmän yhteiskunnallisiksi. Sen toimintoja ja tehtäväkenttää alettiin laajentaa, ja kaunokirjallisuudesta tuli kirjastossa vain yksi – tosin kirjastonkäyttäjien edelleen suosima – aineisto. Tosin sekä yleisen kirjaston sisällä että kirjallisella kentällä keskusteltiin vielä 1980-luvullakin kaunokirjallisen kokoelman valintakriteereistä. Yleisen kirjaston asema kulttuurilaitoksena heikkeni edelleen, kun 1990-luvulla kirjastolle asetettiin tietoyhteiskunnan tavoitteiden mukaisia uusia tehtäviä. Kaunokirjallisuus ja koko painettu kirjallisuus aineistona alkoivat tässä valossa ja modernin hybridikirjaston näkökulmasta näyttäytyä vanhanaikaisina. Yleisestä kirjastosta alettiinkin 2000-luvulla rakentaa modernia palvelulaitosta, jossa tilan merkitys korostui kokoelman kustannuksella. Tutkimuksessa osoitetaan, että korostamalla yleisen kirjaston erityislaatuista roolia kirjallisen järjestelmän toimijana voitaisiin rikastuttaa koko kirjallista järjestelmää ja sen käsitettä sekä mahdollisesti lisätä erityisesti pienten kirjastojen legitimiteettiä ja resurssien riittävyyttä.

Abstract The metamorphosed Palaeoproterozoic Orivesi gold deposit in southern Finland is located within the Tampere Schist Belt, which belongs to the Svecofennian domain. The Orivesi mine, run by Outokumpu Mining Oy, was in production from 1994 to 2003, during which time a total of approximately 1.7 million tons of ore was extracted, with an Au content of 9.31 g/t, implying a total output 13.115 tons of gold in concentrate. The hydrothermal alteration halo can be divided successively into chlorite-dominant, sericite-dominant and quartz-dominant rocks from the outer zone inwards. The host rocks of the ore are quartz rocks with andalusite-rich quartz rocks. Topaz-bearing rocks also occur in the inner part of the alteration halo. In addition to Au, the elements Ag, Te, Bi, Sb, S, As, Se, Cu, Zn, Pb, Sn and Mo are enriched to varying degrees within the alteration halo. The main ore minerals include base metal sulphides, sulphosalts and tellurides. Pyrite is the most common sulphide. The sulphosalts are represented by tetrahedrite, bournonite, boulangerite and meneghinite. The most common gold, gold-silver and silver tellurides are calaverite, montbrayite, petzite, kostovite, sylvanite and hessite. Other known tellurides include tellurobismuthite, altaite, melonite, frohbergite, tsumoite, tetradymite and rucklidgeite. Gold occurs mostly in fine-grained native grains containing an average of 5% Ag. The native gold is usually of very small grain size, generally < 20 µm. Most of the gold grains in the deposit occur as intergrowths with tellurides. The adjacent hypabyssal intrusion is an obvious source of both hydrothermal fluids and metals. A comb quartz layering has been discovered in the transition zone between the intrusion and the alteration halo. The Orivesi deposit is thought to belong to the high-sulphidation epithermal type. Soon after its formation the deposit encountered deformation and metamorphism that amounted to lower amphibolite facies conditions. The subsequent retrograde metamorphism caused the reappearance of some hydrothermal minerals typical of high-sulphidation epithermal deposits.

Abstract Personality disorders (PDs) are relatively common mental disorders associating with other psychiatric disorders and disability. The aim of the study was to determine the occurrence of PDs in a general population subsample and psychiatric hospital patients, the associations of PDs with childhood family structure, the co-occurrence of PD with common psychiatric disorders, and the associations between PDs and temperament. The study is part of the Northern Finland 1966 Birth Cohort Project (NFBC 1966), consisting of cohort members living in Oulu (N = 1,609) on 1st January 1997 (the Oulu Study). The study consisted of a two-stage psychiatric field survey with questionnaires and a structured clinical interview and analysis of the patient records in public outpatient care. Information concerning psychiatric illness of all cohort members (N = 12,058) was gathered from the Finnish Hospital Discharge register (FHDR). The best-estimate procedure was used for the assessment of psychiatric morbidity including PDs. Childhood family structure and other sociodemographic variables were drawn from questionnaires of the field study conducted during earlier follow-up studies. In this study PDs were classified into three clusters: Cluster A (paranoid, schizoid and schizotypal PD), Cluster B (antisocial, borderline, histrionic, and narcissistic PD), and Cluster C (avoidant, dependent, obsessive-compulsive, and passive-aggressive PD). The most common PDs in the Oulu Study sample were Cluster C PDs, whereas Cluster B PDs were most common in the hospital-treated sample. PDs were highly associated with mood, anxiety and substance use disorders. Single-parent family type in childhood was associated with PDs, especially Cluster B PDs in adulthood. PD clusters were associated with different profiles of temperament, but the temperament dimensions could not distinguish different PDs very well. These results indicated that it is important to recognize PDs and their comorbid psychiatric disorders. This will have implications in both general outpatient care and psychiatry. These results indicate the importance of recognition of childhood risk factors for PDs for the prevention of severe PDs. The results suggest a need for more studies about the aetiology and development of PDs. / Tiivistelmä Persoonallisuushäiriöt ovat yleisiä mielenterveyden ongelmia, joihin liittyy usein psykiatrista oheissairastavuutta ja toimintakyvyn laskua. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida persoonallisuushäiriöiden yleisyyttä nuorilla aikuisilla. tehtävänä oli arvoida yhteyksiä lapsuuden perherakenteeseen ja yleisimpiin psykiatrisiin häiriöihin sekä arvioida persoonallisuushäiriöiden yhteyksiä temperamenttitekijöihin. Tutkimus on osa Pohjois-Suomen vuoden 1966 syntymäkohortin psykiatrista osaprojektia, Oulu Studyä. Tutkimusaineiston muodostivat Oulu Studyn otokseen kuuluvat kaikki 1. tammikuuta 1997 Oulussa asuneet kohortin jäsenet (N = 1 609) sekä sairaalahoidossa olleiden persoonallisuushäiriö- diagnoosin saaneiden osalta koko alkuperäisen syntymäkohortin (N =  12 058) jäsenet. Tutkimus koostui kaksivaiheisesta psykiatrisesta kenttätutkimuksesta, jossa tietoja tutkittavilta kerättiin sekä kyselylomakkeiden ja haastattelututkimuksen avulla. Lisäksi tutkittavilta kerättiin tiedot heidän elinaikanaan toteutuneesta julkisten psykiatristen sairaala- ja avohoitopalvelujen käytöstä sairauskertomustietojen perusteella. Niin kutsutun best-estimated -menetelmän avulla arvioitiin tutkittavien psykiatrista sairastavuutta mukaan lukien persoonallisuushäiriöt. Tutkittavien lapsuuden perherakennetta ja sosiodemografisia tekijöitä arvioitiin aiempien seurantatutkimusten tietojen avulla. Tutkimuksessa persoonallisuushäiriöt luokiteltiin DSM-III-R-diagnoosiluokituksen mukaisesti kolmeen eri pääryhmään ja niiden mukaisiin alaryhmiin: Ryhmä A (epävakaa, eristäytyvä ja psykoosipiirteinen persoonallisuus), ryhmä B (epäsosiaalinen, epävakaa, huomionhakuinen ja narsistinen persoonallisuus) ja ryhmä C (estynyt, riippuvainen, pakko-oireinen ja passiivis-aggressiivinen persoonallisuus). Oulu Studyn väestöotoksessa yleisimpiä näistä olivat ns. C-ryhmän persoonallisuushäiriöt, kun taas sairaalahoidetuilla henkilöillä B-ryhmän persoonallisuushäiriöt olivat yleisimpiä. Persoonallisuushäiriöiden todettiin liittyvän yleisesti masennus- ja ahdistuneisuushäiriöihin sekä päihteiden käyttöön. Vanhemman yksinhuoltajuuden todettiin liittyvän persoonallisuushäiriöihin, etenkin B-ryhmän persoonallisuushäiriöihin. Persoonallisuushäiriöryhmät erosivat toisistaan temperamenttiprofiilien perusteella. Eri persoonallisuushäiriöistä kärsivillä tutkittavilla ei todettu tyypillisiä temperamenttiprofiileja. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että persoonallisuushäiriöiden ja niihin yleisesti liittyvän psykiatrisen oheissairastavuuden tunnistaminen on tärkeää. Havainnot korostavat perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyön merkitystä persoonallisuushäiriöistä ja psykiatrisista häiriöistä kärsivien henkilöiden tutkimuksessa ja hoidossa. Persoonallisuushäiriöille altistavien lapsuuden tekijöiden tunnistaminen on tärkeää vaikeiden persoonallisuushäiriöiden ehkäisemiseksi. Persoonallisuushäiriöiden etiologian ja kehittymisen selvittämiseksi tarvitaan uusia tutkimuksia.

I denna komparativa litteraturstudie jämför vi Sverige och Finlands respektive utbildningsväsende. Vi undersöker vad som gör Finland till ett framgångsrikt land inom slöjdutbildning, och om Sverige kan lära av Finlands exempel. Därför är det intressant för oss som framtida slöjdlärare att titta på vad som skiljer den svenska skolslöjden mot den finska. Som blivande lärare i ett praktiskt ämne vars varande ibland ifrågasätts vill vi undersöka hur slöjdens status ser ut i Finland som inte är i utbildningsmässig kris. Syftet med denna uppsats är att belysa samt jämföra slöjdämnet med fokus på arbetsformer och innehåll i två skandinaviska länder, Finland och Sverige.  Detta är en forskningskonsumtionsuppsats där vi insamlat och studerat befintlig forskning. Denna uppsats är en komparativ litteraturstudie mellan Sverige och Finland vilket betyder att vi jämfört liknande litteratur och redogjort för vad skillnaderna är.  Studien visar att läraryrket i Finland är mer respekterat i samhället, då Finland har en högre grad av professionalism inom lärarutbildningarna och läraryrket jämfört med i Sverige, vilket speglas i respektive lands elevresultat i internationella undersökningar. Vår jämförelse mellan ländernas läroplaner i slöjdämnet visar att i Finland fokuserar mer på hanteverksskicklighet och praktisk förmåga, medan i Sverige läggs vikt vid teoretiska begrepp och verbala uttryck inom slöjden.

Fabian Dahlström / Mikko Heiniö / Erkki Salmenhaara, Suomen musiikin historia [Die Geschichte der Musik Finnlands], 4 Bde, Porvoo (Verlag Werner Söderström) 1995/96. Das Erscheinen einer nationalen Musikgeschichte zu einem Zeitpunkt, wo uns übernationale Zusammenhänge und Gemeinsamkeiten mehr interessieren als eine von Landesgrenzen bestimmte Eigengeschichte, läßt verwundern. Auf ein Werk dieser Art hat man jedoch in Finnland lange gewartet. Seit der Herausgabe der vorigen Musikgeschichte Toivo Haapanens "Die Tonkunst Finnlands", sind über fünfzig Jahre vergangen und obgleich dieser einbändige Abriß vielen Generationen von Musikstudenten treu gedient hat, ist er heute veraltet und in vieler Weise überholt. Eine derart gründliche Musikgeschichte des Landes, wie sie das hier vorzustellende Werk darstellt, hat es bisher nicht gegeben.

Vondra, M. (2011). The influence of the environment on the art work, environmental art as an inspiration for the ecological and art projects with children, diploma work. Prague: Charles University, Faculty of education, art department, 104 pages. (Attachments out of the book binding - set of 12 paintings, 4 graphic lists and set of 16 photos) This thesis is dealing with the matter of infuence of environment on the art work. It is analyzing differencies in the understanding of the environmental art term, and its historical bases. The thesis is comparing two different cultures - finish and czech, concerning its way of using the term. The comparison show the problematic issue of the czech prehension of the environmental art term. Didactic section presents a project of the mountain leasure time centre focused on the ecological education through the art activities in the nature.